Löytäjä saa pitää

Saan säännöllisesti haasteita eri ryhmiltä, joihin kuulun facebookissa. Valitettavan monet hauskoista haasteista ovat jääneet toteuttamatta aikapulan tai jonkun muun syyn vuoksi. Bloggaajaryhmän kautta sain toukokuun loppuun mennessä haasteen ilahduttaa tuntematonta pienellä käsityöllä. Käsityö piti jättää julkiselle paikalle jonkun löydettäväksi. No, viimetinkaan tämäkin jäi kun kuun loppu jo häämöttää, mutta ilokseni sain sen tehtyä! Lehtikoristeen syntytavan esittelin tässä edellisessä postauksessa. Lehtikoriste pääsi uuteen kotiin Jänöjussukan luo, joka oli ystävällisesti jättänyt viestin edelliseen postaukseen, juuri samalla kun kirjoitin tätä juttua!

Tällainen haaste on hauska, koska se muistuttaa hiukan esim. neulegraffitien ajatusta ohikulkijoiden ilahduttamisesta. Olen kuullut myös liikkeestä, jossa jätetään kirja viesteineen tuntemattoman löydettäväksi ja luettavaksi. Uudenlaista yhteisöllisyyttä kenties.  

Tässä kuva käsityöstä olohuoneen pöydällä, kun olin saanut viestin kirjoitettua.

 Päätin jättää lehtikoristeen viesteineen bussipysäkin katokseen sateelta suojaan.

Lehtikoristeita

Näitä lehtikoristeita olen tehnyt jo vuosia "puhdetyönä" television edessä. Näillä monikäyttöisillä lehdillä voi somistaa verhot, tyynyt, huivin, laukun, hatun, takin, tai mitä tahansa. Nämä lehtikoristeet on ommeltu juutista ja käsin värjätty, maalattu tai painettu, ja lopuksi koristeltu erilaisilla helmillä. Juuttia olen saanut pätkän tylliritari- bloggaajalta. Ja pienestä pätkästä juuttia syntyy lukemattomia lehtiä! Takana on rintaneulakiinnitys. Näitä lehtiä olen tehnyt paljon erilaisia, kaikki ovat yksilöllisiä. Ne ovat päätyneet lahjoiksi ja tuliaisiksi sekä omaan käyttöön.

  

Alunperin minun piti postailla näistä lehdistä vasta syksyllä, koska ne jotenkin sopivat paremmin syksyyn. Syy tähän aikaistettuun esittelyyn ei johdu säästä, joka kylmyydessään tuo syksyn mieleen, vaan jostain ihan muusta. Sen verran jännitystä joudun pitämään yllä, että syy aikaistamiseen selviää vasta seuraavassa postauksessa...

Näissä kuvissa on pari omaan käyttöön jäänyttä lehtikoristetta. Yläkuvan huivikoriste on käsinmaalattu, ja bleiserin somiste on ensin käsinvärjätty ja päälle silkkipainolla painettu. Molemmat on vielä koristeltu helmillä.  Lisää seuraa myöhemmin...

Rannekoruja kierrätysmateriaalista

Tällainen kierrätysmateriaalista valmistettu rannerengas minulla oli "boho chic"- asukokonaisuuden asusteena sunnuntain postauksessa. Lupasin silloin lähemmin kertoilla tästä helposta tuunauksesta.

Nämä rannekorut on toteutettu hyvin yksinkertaisesti ja nopeasti vanhasta vyöstä. Jossain vaiheessa vyöt kun tuppaavat kulumaan käyttökelvottomiksi eniten käytettyjen reikien kohdalta. Muualta materiaali on kuitenkin vielä hyvässä kunnossa. Olen vain ottanut hyvät kohdat vyöstä ja leikannut viistoon ne sopivan kokoisiksi. Tässä vyössä oli sirkat valmiina mokkanauhan pujotusta varten, mutta omatkin pujotusreiät on helppo tehdä. Sirkkojakaan ei välttämättä tarvita. Suoraankin voi leikkauskohdan tehdä, ja leikitellä erilaisilla nyörityksillä. 

Viikon sanonta

"Älykäs ihminen selviää tilanteista joihin viisas ei joudu ollenkaan."

Tämä sanonta kiteyttää hienosti älyn ja viisauden eron. Tämä olisi kannattanut pitää mielessä, kun punnitsimme eri poliittisten ehdokkaiden hyviä ja huonoja puolia, heidän nykyisiä ja menneitä edesottamuksiaan. Mutta kuinkas kävi... Vaalitulos kertoo yhtä paljon meistä kuin ehdokkaistakin. Äly ei todellakaan ole aina viisautta, ja viisautta me päättäjiltä näinä aikoina tarvitsisimme. Ja sitä voimme vaatia myös itseltämme. 

Palaprojekti - neulostakki

Tämä luonnonvalkoinen neulospala on jäänyt kaappiini pyörimään yhden opiskelutyön jäljiltä. Ko. opiskelusta on vierähtänyt aikaa jo kolmisentoista vuotta, joten lienee korkee aika ottaa tämäkin pala käyttöön. Tähän neulostakkiin on käytetty samaa kaavaa kuin edellisen postauksen fleecetakkeihin. Tämä takki onkin malliesimerkki siitä, kuinka erilaisen vaatteen saa aikaiseksi samalla kaavalla materiaalia vaihtamalla.

Stailasin tämän neulostakin ympärille oman versioni nyt pinnalla olevan "boho chic" -tyylistä. Tällä termillä tarkoitetaan hienostunutta hippityylistä vaikutteita lainaavaa boheemi- tyyliä. Olen käynyt tutustumassa tähän tyyliin viime viikolla kaupoissa. Totesin, että mallin päällä näyttää ihan hyvältä, tavallisen tallustajan päällä lähinnä "boho kassi-Alma" -tyyliltä. Leveät, lyhyet, vyötäröttömät ja huonosti istuvat vaatteet pukevat vain pitkiä ja hoikkia, jos heitäkään.

Asuun kuuluu ompelemani neulostakin lisäksi istuva printtipaita Selected Femmen aletangosta ,10 euroa. Kukkafarkut on ostettu KappAhlin alesta viime syksynä 12 eurolla. Vyö on ostettu kirppikseltä eurolla. Kengät on ostettu Spirit Storesta vuosia sitten 24 eurolla. Helmet on itse tehty kierrätysmateriaaleista. Tarkemmat ohjeet löytyvät täältä. Rannekoru on myös itse tehty kierrätysmateriaalista, kerron siitä tarkemmin myöhemmin omassa postauksessaan.

Neulostakin reuna on huoliteltu venyttämällä reunaa tahallaan niin paljon kuin se venyy, ja samalla huoliteltu tiheällä siksakilla. Kierrätysmateriaaleista valmistetut helmet siis omassa postauksessaan täällä.

Paidassa on erikoinen printti, jossa yhdistyvät korsetit ja siivekäs lentohärveli. Alakuvassa Spirit Storen remmiavokkaat. Ne ovat tekonahkaa, mutta ovat osoittautuneet kestäviksi ja hyviksi jaloissa.

Palaprojekti - erilaiset fleecetakit

Aloitin jokin aika sitten palaprojektin, sillä minulla  luurankoja kaapissa. Palaprojektin tavoitteena on ommella käyttökelpoisiksi vaatteiksi ja asusteiksi kaappissani ja työhuoneessani tursuavat kangaspalat. Aloitin kaikkein eniten tilaa vievistä materiaaleista. Aikaisemmin palaprojektissa olen toteuttanut villakangaspaloista takkeja, sekä liivejä ja hameen. Seuraavaksi kävin pulleiden fleecepalojen kimppuun. 

Fleecetakista on tietynlainen mielikuva, se on urheilullinen, toimiva, vetoketjullinen, taskullinen ja mielellään lämpöisellä pystykauluksella varustettu. Minä toteutin täysin erilaisen fleecetakin. Kaavapohjana käytin Burda-lehden 10/2012 mallin nro 103 kaavaa pienillä muutoksilla.  Muutokset johtuivat materiaalin vähyydestä, joten lyhentelin ja kaventelin kaavoja hiukan. 

Tein samalla kaavalla kolme hiukan erilaista takkia. Usein teen samalla kaavalla ja sarjatyönä ommellen ainakin kaksi vaatetta, sillä siinä säästää aikaa ja vaivaa. Tässä mallissa tärkeintä on vaatteen laskeutuvuus. Se on jo alkujaan hiukan haasteellista, koska fleece ei ole materiaalina laskeutuvaa. Siksi kaikki turhat paksuntavat käänteet on jätetty pois. Fleece ei ole purkaantuvaa, joten niitä ei välttämättä tarvita. Samalla säästyi "kortilla olevaa" materiaalia. 

Reunojen rullautuvuus on ehkäisty efektivärillä toteutetulla kirjailulla kaikissa reunoissa. Ompelukoneeni on Quilt expression 4.0, ja se tekee loistavaa jälkeä kirjailuissa. Tässä kirjailun nurjan puolen pitää olla myös kaunis, sillä se tulee välillä päälle päin. Toinen haaste kirjailuissa on fleecen venyminen. Nämä kolme fleeceä käyttäytyivät siinä mielessä aika erilailla. Vihreä venyi vähiten ja valkoinen eniten. Tämä näkyy myös lopputuloksessa hiukan, eniten kirkaassa valossa.

Vihreä fleecepala on eksynyt kaappiini reilut kymmenen vuotta sitten opintomatkalta tehtaanmyymälästä. Oranssin ja valkoisen fleecen olen saanut pikkusiskoltani  Tylliritarilta.

Fleecetakin voi pukea ja sitoa päälleen monella tavalla. Myös vyönä toimiva hauska villanauha on kotoisin siskoltani Tylliritarilta.

Kauluksen asettelulla ja rypytyksellä voi leikkiä. Kauluksen voi jättää myös suoraksi, kuten ylimmässä kuvassa.

Käytin jokaiseen takkiin erilaista reunakirjailua. Ne on toteutettu Quilt expression 4.0 ompelukoneella aivan tavallisella halpis-ompelulangalla. Kulmissa kääntyminen onnistui välillä paremmin välillä ei... käännöksen ajoittaminen oikein oli hiukan haastavaa, mutta ei meillä olla millin tarkkoja! 

Oranssin takin olkalinja ja kukkakirjailu.

Vaikka auringonpaisteessa otetussa kuvassa valkoisen takin reunat näyttävät venyneen eli "liekottavan", niin varjokuvassa ne näyttävät hyviltä. Täytynee vältää takin käyttöä aurinkoisella säällä... 

Vihreän fleecetakin kanssa puin vihreät nilkkurit, jotka olen ostanut KenkäMekan loppuunmyyntitarjouksesta "Osta kolme paria maksa 40 euroa.". Nilkkureille tuli siis hintaa 13.30 euroa. Mustat farkut on ostettu Seppälän alesta 15 eurolla muutamia vuosia sitten. 

Nämä Björn Borgin mustat kangasnilkkurit puin oranssin ja valkoisen takin kanssa. Nämä nilkkurit olen myös saanut Tylliritarilta. Lesti taisi olla hänelle sopimaton.

Näissä nilkkureissa on hauska pilkullinen vuori!

Viikon sanonta

"Luovuus on ihan yhtä paljon asenne kuin kyky."

-Krista Lauranen-

Luovuusvalmentaja Krista Laurasen kirja "Luovuus lähtee käsistä" julkaistaan syksyllä 2014. Itse en juuri välitä näistä kaikenlaisista valmentajista, joita putkahtelee nykyään joka alalle kuin sieniä sateella. Mutta tämä lause sisältää ja kiteyttää  niin hyvän oivalluksen, että saatan tähän kirjaan jopa tarttua.

Oman kokemukseni mukaan luovuudessa todella on kysymys myös asenteesta. Luovuus on tapa katsoa maailmaa ja tapa suhtautua eteen tuleviin ongelmiin ja mahdollisuuksiin. Luovuutta ei siis ole pelkästään luovasti toteutettu teos tai tuote. Luovuudelle on sijaa ihan kaikessa mitä teemme tai ajattelemme. Luovuus on mauste, joka tekee elämästä mielenkiintoisempaa.

Luovuudelle täytyy antaa mahdollisuus ja siihen tarvitaan sitä asennetta. Luovuuden tappaja on epäonnistumisen pelko. "En viitsi tuota edes yrittää, kun ei se onnistu kuitenkaan." Itse asiassa epäonnistumisista saattaa saada alkunsa juuri se luovin ratkaisu. Kaikkea ei tietysti kannata itse lähteä yrittämään, todella luova oppii myös muiden tekemistä erehdyksistä - ja keksii miten ne kierretään. Pelotonta ihmistä ei tietenkään ole, sillä pelko on luonnollinen tunne, joka estää meitä kuolemasta ennen aikojamme tai joutumasta suuriin vaikeuksiin. Tähän sopiikin toinen sanonta: Rohkeus ei ole pelon poissaoloa vaan sen hallitsemista. Se on sitä, että tekee kuitenkin.  

Näin kerran dokumentin miehestä, joka sai onnettomuudessa aivovamman. Sen seurauksena hän menetti kyvyn mielikuvituksen käyttöön ja luovaan ajatteluun. Tutkijoiden kummastukseksi myös hänen looginen ajattelunsa johti jatkuvasti virheellisiin päätelmiin. Vertailututkimuksissa huomattiin, että logiikka ei toimi ilman luovuutta, koska silloin ihminen ei pysty näkemään eri vaihtoehtoja ja ennakoimaan. Tällöin ajattelusta tulee joustamatonta ja jäykkää. Jäykkä ajattelu johtaa virheisiin ja niiden toistamiseen. Elämästä tulee näköalatonta ja kyky suunnitella tulevaa katoaa. Myös logiikkaan tukeutuvien kannattaa siis pitää huolta luovuudestaan.

Palaan tähän aiheeseen vielä syksymmällä, kun saan tämän kirjan käsiini. Sitä ennen, käyttäkää luovuutta ja nauttikaa helteistä!     

Nörttipaitoja

Alati kasvavalle pojalle piti hankkia kesäksi paitoja. Kun nuorta miestä ei saa kauppoihin menemään, käännyimme nettitarjonnan puoleen. Umpimähkäisellä haulla törmäsimme mielenkiintoiseen ja meille tuntemattomaan yritykseen. Spreadshirt- nimisessä nettikaupassa voit itse suunnitella paitasi ja lisäksi myydä muille suunnittelemiasi paitoja. Kaupassa on valtava valikoima muiden suunnittelemia hauskoja ja hienoja paitoja. Mallit on lajiteltu kätevästi aihepiireittäin. Emme nyt tällä kertaa taipuneet suunnittelutyöhön, vaan tilasimme tuntemattomien suunnittelemat paidat. Tietokoneaiheiset paidat maksoivat n. 25 euroa kappale. Toimitus oli nopea, noin viisi arkipäivää. Sähköpostiin tuli asianmukaiset vahvistukset ja tiedot paitojen valmistumisesta ja postituksesta. Paidat painettiin Puolassa. Laatu on hyvä, pestykin jo paidat jo on.

  

Viikon sanonta

"Elämä on parasta itse tehtynä."

Marttaliitto 115-vuotta -slogan

Muistan, miten lapsena istuin mummuni kanssa marttojen tapaamisissa, joissa harrastettiin käsitöitä, leipomista ja vaihdettiin tietoa ja vinkkejä. Silloin naisia tapaamisissa oli paljon, mutta heidän lapsensa, suuret ikäluokat, enimmäkseen hylkäsivät martta-aatteen ja keskittyivät rahan ja omaisuuden keräämiseen ja valmiina ostamiseen. Jossain vaiheessa ajateltiin marttaliikkeen jopa kuolevan jäsenten vähyyteen. Onneksi suurten ikäluokkien edustajat iäkkäämpinä löysivät uudelleen martat, mutta erityisesti heidän lapsensa innostuivat marttailusta. Jossain vaiheessa marttoihin tuli myös uusi ryhmä, anarkistimartat. Nykyään martat ovat moderni, elävä liitto, jolla on omat nettisivunsakin. Marttaliitto löytyy myös facebookista ja twitteristä. Itse pidän esim. tilikirjaa marttojen nettisivujen pohjan innoittamana. Mielestäni marttojen käytännönläheisistä arjen vinkeistä on hyötyä meille kaikille, myös miehille. Parasta koko marttaliitossa on jakaminen, ei omien ideoiden ja tiedon mustasukkainen vahtiminen. Tätä periaatetta minäkin yritän blogini kautta toteuttaa.

Marttojen uusi slogan kiteyttää hienosti koko marttaliiton perusajatuksen. Itse tekeminen todellakin tekee onnelliseksi. Samalla elämästä tulee omannäköistä, ei jonkun muun meille markkinoimaa näkemystä siitä, miten meidän pitäisi elää. Kun osaa ja tietää itse, niin ei ole muiden tiedon ja taidon varassa.

Onnea minä! Täytän tänään virallisesti 46-vuotta. Blogin profiilissa se on ollut ikäni koko blogini parikuukautisen historian ajan. Se johtuu siitä, etten olisi kuitenkaan muistanut sitä vaihtaa. Olen siis ihan "marttailuikäinen", paitsi ettei martoilla ole ikä eikä muitakaan rajoituksia.

Akvarellimainen äitienpäivä

Näiden akvarellimaisten kuvien myötä toivotan kaikille hyvää äitienpäivää! Erityisesti omalle äidilleni Vilppulaan!

 Akvarelli- kahviastiasto on hankittu kymmenisen vuotta sitten. Akvarellimainen pöytäliina on helppohoitoinen vakstuuki, mutta näyttää oikealta kankaalta. Vakstuuki on ostettu viime viikolla Eurokankaasta.

Mantereen kengät

Mantereen kenkätehdas Orivedellä toimi Pirkko Saision käsikirjoittaman Tehdas- sarjan tapahtumapaikkana. Fiktiivinen sarja kertoi tehtaan henkilökunnan elämästä keskellä kenkätehtaan talousvaikeuksia, jotka päättyvät lopulta konkurssiin. Sarja ennusti tulevaa, sillä Mantereen kenkätehdas ajautui konkurssiin sarjan kuvauksien jälkeen. Mantereen kenkätehdas perustettiin 1921, ja sen tunnetuimpia merkkejä olivat Broadway ja Umberto. Näin pitkät perinteet omaavan tehtaan lopettaminen on ikävää, mutta niin tuttua Suomessa. Mantereen kenkätehdas ei pärjännyt kilpailussa halpatuontia vastaan. 

Olimme matkalla mökille viime keväänä kun huomasimme Mantereen kengän loppuunmyynnin Orivedellä. Viimeinen mahdollisuun ostaa Mantereen kengät oli pakko käyttää! Taas kerran hyödyin pienestä koon 36 jalastani, sillä loppuunmyynnissä oli pääasiassa enää pieniä kokoja jäljellä. Olisin voinut ostaa vaikka 10 paria kenkiä, mutta tyydyin näihin viiteen. Kahdet mustat nilkkurit ovat olleet viime syksynä ja tänä keväänä kovassa käytössä. Punaisia ja beessejä kävelykenkiä käytän silloin kun ne muuhun asuun sopivat. Paras ostos on ehdottomasti musta-valkoiset remmiavokkaat. Ne sopivat monenlaisiin vaatteisiin ja lesti on niin hyvä, että niillä voisi kävellä vaikka kuuhun! Kaikki nämä kengät ovat mukavia lestiltään ja parasta mahdollista laatua. Myös nahka on hyvin laadukasta. Viisi paria Mantereen kenkiä maksoi yhteensä 125 euroa eli 25 euroa/pari. 

Virkattuja koreja matonkuteista

Olemme työkavereiden kanssa miettineet, mitä muuta nurkkiin kertyneistä matonkuteista voisi tehdä kuin kudottuja ja virkattuja mattoja. Tässä on yksi ehdotus, virkatut korit. Nämä sain viime jouluna lahjaksi kummitytöltäni Siiriltä, joka virkkasi nämä kymmenvuotiaana. Taitava tyttö, tekee yhtä hyvää jälkeä kuin aikuinenkin! Jos jollakulla on muita ehdotuksia matonkuteiden käyttöön, niin otan mielellään vastaan.

Tapahtumarikas sunnuntai

Aurinkoinen mutta kylmä viime sunnuntai tuli vietettyä eri tapahtumissa kierrellen. Piipahdin Iidesmarkkinoilla kauniin idyllisessä miljöössä. Sieltä suunnistin keskustorin Konttitorille, joka oli Iidesmarkkinoiden vastakohta. Väkeä ja myyjiä riitti, välillä oli vaikea päästä eteenpäin saatikka nähdä myyntipöytien tarjontaa. Viimeiseksi menin Tullintorin Designtorille. Siellä oli paljon mielenkiintoista suomalaista uutta suunnittelua. Olen käynyt Designtorilla säännöllisesti jo vuosia, ja tarjonta on kasvanut ja monipuolistunut. Tällä kertaa sieltä ei tarttunut mitään mukaan, mutta Konttitorilta ostin viidellä eurolla vanhat ikkunanpokat. En vielä tiedä mitä niistä syntyy, mutta esittelen sitten, kun valmista tulee.

Viikon sanonta

" Ylihinnan maksaminen on tyhmyyttä, ei varakkuuden merkki."

Aamulehden 1.5.2014 Ihmiset-liitteessä "Erilainen ote omaan talouteen"-  kirjan (Talentum) kirjoittajat kertoivat ajatuksiaan henkilökohtaisesta taloudesta. 

Antti Rinta-Lopin mukaan tulojen pienuus on vain harvoin oikeasti ongelma. Todelliset ongelmat löytyvät, kun tutkii, mistä elämänlaatu oikeasti koostuu. Ongelmat johtuvat siitä, että rahankäyttö on omissa haluissa piehtarointia, halut eivät oikeasti ole tarpeita. Rinta-Louppi tutkii talouden ilmiöitä saituri.org- sivustollaan. Hän sanoo monen oppineen, että raha on ratkaisu kaikkeen, mutta oikeasti jatkuva kuluttaminen kielii tyytymättömyydestä. Onko kaikki henkisesti kunnossa, jos koko ajan täytyy ostaa jotain? Jos elämässä on runsaasti sisältöä, niin kuluttamiselle ei jää aikaa. Usein onni ulkoistetaan tavaroihin.

CP Quant -rahaston salkunhoitajana työskentelevän Pasi Havian mukaan kulutustapamme paljastavat elämänarvomme. Perheellinen Havia käyttää elämiseen vain reilut 1000 euroa kuukaudessa. Hänen mukaansa lapset eivät estä säästämistä, vaan perheen sisäiset elämänarvot. Velkaa perheellä ei hänen mielestään saisi olla liikaa, ja säästössä olisi oltava vararahaa esim. pesukoneen hajoamisen varalta.

Yrittäjä Ville Lappalainen kehoittaa laskemaan paljonko kulutat. Monet eivät edes oikein tiedä kuukausittaisia tulojansa ja menojansa. Sisäänrakennetusta säästeliäisyydestä on hyötyä arkielämässä kenelle hyvänsä, mutta luontainen taloudellisuus on yrittäjälle välttämättömyys. Yrittäjällä on ehdottomasti oltava taloudellinen puskuri. 

"Erilainen ote omaan talouteen"- kirja kehottaa tekemään valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja, kunhan ne palvelevat omaa arvomaailmaa ja tavoitteita. Olisi hyvä opetella hankkimaan tarvitsemansa harkiten ja edullisesti. Ylihinnan maksaminen on tyhmyyttä, ei varakkuuden merkki. Ollakseen tyytyväinen ei tarvitse olla rikas tai omistaa.

Allekirjoitan nämä ajatukset ihan täysin. Kaikki tämä pätee myös vaatteisiin ja pukeutumiseen. Tyyliä kun ei voi ostaa rahalla, vaikka usein näin luullaan. Usein muotiblogeja lukiessa törmää kommenteissa oletukseen, että hyvin pukeutuva olisi laittanut valtavia summia vaatteisiinsa. Tämä on usein harhaluulo, sen verran tiedän blogeissa esiintyvien vaatteiden hinnoista. Monet muotibloggaajat ovat hyvin tiedostavia kuluttajia. Tyylin rakentamisessa on enemmän kysymys taidosta löytää vaatteita edullisesti sekä taidosta rakentaa tyylikkäitä kokonaisuuksia. Nämä taidot ovat kaikkien opeteltavissa.

Toisaalta on niitäkin, myös bloggaajia, jotka velkaantuvat niin vaate kuin muidenkin ostosten vuoksi. Pikavipit ostamisen himoisille ovat onneksi jo historiaa, mutta kulutusluottoja on yhä helposti saatavilla. Mielestäni mikään vaate ei ole sen arvoinen, että sen takia kannattaa velkaantua. Säästäminen on yhä edelleen paras keino saada haluamansa.

Olen ottanut tavakseni merkitä omaan blogiini tuotteiden hinnat rehellisesti esille. Myös vaatteiden iän pyrin kertomaan, mikäli sen vain suinkin muistan. Tällä pyrin alleviivaamaan sitä, että tyyli ei ole rahasta kiinni, eikä vaatteiden tarvitse aina olla uusia ja muodin mukaisia. Pätkätyöläisenä tuloni ovat varsin epäsäännölliset. Säästän silloin kun siihen tulojen puolesta on mahdollisuus, suunnittelen ja mietin tarpeitani etukäteen. Vaatteita teen paljon itse, hyödynnän alennusmyynnit ja ostan edullisesti sesongin ulkopuolella. Olen siis säästäväinen, ostan halvalla, enkä edes tajua hävetä sitä. Teen kuitenkin myös heräteostoksia, jos pistämätön juttu osuu kohdalle. Niihin minulla on aina varaa, koska tilillä on aina yllätyksiä varten säästettyä rahaa. Aika usein heräteostokset ovat kenkiä, niitä kun en pysty itse tekemään...

Pihiys ei ole kuitenkaan mikään itseisarvo. Todella tarpeellisesta ei ole järkevää pihistellä. Säästetyllä rahalla taas voi kartuttaa arvokkaita kokemuksia ja muistoja esimerkiksi matkustellen, harrastaen, käymällä konserteissa yms. Asioiden tekeminen itse tekee iloiseksi pitkäksi aikaa, ostaminen valmiina on vain kuluttamista markkinavoimien iloksi.      

Lipaston uusi elämä

Jo aika kulahtaneen näköinen puinen lipasto seisoi työhuoneeni nurkassa vuosikausia, ja aina kun sen näin niin harmitti. En halunnut siitä kuitenkaan luopuakkaan, koska se on mitä mainioin kenkälipasto. Täytyyhän "kätevällä emännällä" kunnon kenkälipasto olla! Laatikot ovat juuri sopivan kokoisia kenkäparin säilyttämiseen. Useat pilaavat kenkänsä huonolla säilytyksellä. Päätinkin sitten tuunata siitä hiukan paremman näköisen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Hankin pienet purkit kaikille pinnoille sopivaa koristemaalia, sinisen, vihreän, ruskean ja kullanvärisen. Sekoitin sinisestä, vihreästä ja ruskeasta murretun petroolinsinisen värin ja lisäsin kultaan hiukan ruskeata, näin kulta muuttui sävyltään hiukan "patinoiduksi". Poistin puunupit laatikoista ja kiinnitin muovisen pitsiliinan laatikkoon. Sitten töpötin petroolinsinistä väriä laatikkoihin vaahtomuovin palalla muovisen pitsiliinan läpi. Tein pitsikuviosta hiukan kuluneen näköistä, eli painoin välillä lujempaa, välillä hiljempaa töpöttimellä. Korostin pitsikuvioita kullanvärisellä maalilla pikkusivellintä käyttäen. Vaihdoin nupeiksi Indiskasta ostamani posliininupit. Tähän olisi käynyt kierrätysnupitkin, mutta en niitä onnistunut löytämään. Lopputulokseen olin niin tyytyväinen, että kenkälipasto muutti olohuoneen ikkunan alle työhuoneesta!

Tampereen vapputunnelmia

Vappuaaton ateria syötiin Hullussa Porossa oikein pitkän kaavan mukaan. Kaikki oli kiitettävän hyvää, niin omalla kuin seurueenkin lautasilla. Vappupäivänä tehtiin kierros Tampereen vappuhulinassa.

Kalalautanen oli siipan alkuruoka, josta ronkin maistiaisia. Nam!

Itse valitsin vahverokeiton, joka oli todella hyvää.

 Kunnon pippuripihvi.

Suklaakakkua ja jäätelöä.

 Jääkarpaloita ja kinuskikastiketta velipojan lautasella.

Minä ja veljen siippa nautimme lakka- ja karpalojäädykettä.

Kummityttö valitsi mansikkajäätelöä mansikkakastikkeella.

 "Hullu poro."

Vappupäivänä seurattin teekkarikastetta.

 Kasteen jälkeen kastetut teekkarit saunoivat tiiviissä tunnelmissa.

 Helsingissä Manta saa lakkinsa, Tampereella "patsastellaan" Tampere-kalsareissa. Eilen olivat vielä komeasti jalassa, nyt surullisesti väärinpäin kintuissa....

 Katumusiikkia perulaiseen tyyliin.

 Hämeenkadun olivat valloittaneet jalankulkijat ja pyöräilijät autojen sijaan.