Viikon sanonta

"Fashion is what you by. Style is what you do with it"

Muodin tämänhetkisestä yksipuolisesta tarjonnasta puhuinkin jo viime viikon sanonnan yhteydessä. Onneksi vaatteita voi asustaa ja tuunata omaan tyyliin sopivaksi. Varmasti mieleisensä tyylin saa teettämällä tai tekemällä vaatteensa itse. Persoonallisen kokonaisuuden voi rakentaa yhdistämällä tuunattua, itse tehtyä tai teetettyä ja valmiina ostettua. Yhdistää voi myös kallista, halpaa ja puoli-ilmaista. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei osta jonkun mainostajan rakentamaa tyyliä sellaisenaan. Se kun ei ole sinun tyylisi.  Persoonallisen tyylin rakentaminen vaatii vain hiukan uskallusta!

Maximekko Nanson neuloksesta

Tämän mekon tein muutamia vuosia sitten, kun maximekot eivät vielä olleet edes muodissa. Trendinenäni osui oikeaan, ja nyt mekko on mitä muodikkain. Onneksi materiaalikin on niin laadukas, että mekko on vieläkin kuin uusi. Materiaali on Nanson ylijäämäneulosta, ja se on ostettu aikoinaan Eurokankaasta. Metrihinta oli muistaakseni siinä viiden euron paikkeilla. Mekkoon neulosta meni parisen metriä. Vähän meni ylimääräistä mittaa siihen, että sain kuvioalueet aseteltua järkevän näköisesti. Kaavan olen itse tehnyt, yläosa on raglanhihainen. Pääntielle on pujotettu jämäkkä kuminauha. Heikompi kuminauha antaisi periksi, koska täyspitkällä kellohelmalla on jo jonkin verran painoa. Tällä kaavalla saatan tehdä vielä toisenkin mekon, mutta siihen kaavoitan hiukan pidemmän ja runsaamman hihan. Nämä "perhoshihat" kun näyttävät hiukan niukkalinjaisilta. Helma ja hihansuut on huoliteltu jälleen tiheällä siksakilla samalla neulosta venyttäen, jolloin syntyy hauska ja kevyt aaltoreuna.

PUKEUTUMISNEUVOJAN VINKKI: Ostit sitten valmista tai teit itse, niin mieti printtikuvioiden sijaintia. Sijoitus yläosaan suurentaa yläosaa, ja sijoitus alaosaan suurentaa alaosaa. Jos et halua leventää lantioita, niin jätä printti pois lantion kohdalta. Itsekin sijoitin printin lantion alapuolelle. Jos olet pieni yläosasta ja lanteikas, sijoita printti ylös, niin mittasuhteet tasapainottuvat. Jos haluat vyötärön näyttävän kapealta, niin älä sijoita printtiä vyötärön seudulle. Helppoa, eikö vain! Vyö kaventaa vyötäröä, erityisen hyvä valinta vyö on kokonaan printtikuosista valmistetun vaatteen kanssa. Oma valintani sijoittaa printtiä sekä ylä- että alaosaan välttäen lantion ja rinnan kohtaa johtuu siitä, että rinnan- ja lantionympärykseni ovat melkein samat. Minun ei siis kannata korostaa printillä erityisesti kumpaakaakaan.

Mekon kanssa käytän Seppälän alesta parilla eurolla ostettua paellavyötä.

Mekko on asustettu Seppälän alesta viime syksynä 7 eurolla ostetuilla pitsiballerinoilla. Kaulakoru on avoin tupsupäinen ketju, jonka voi solmia tai jättää avoimeksi. Ostin sen useita vuosia sitten Koskikeskuksen asusteliikkeestä n. 9 eurolla. (Bijou Brigitte tai muu vastaava liike, muistaakseni.)

Lisää lähimatkailua

Jatkan facebookin positiivisuushaastetta täällä blogin puolella. Koska minulla ei ole tänä kesänä ole lomaa, en siis matkusta tänä kesänä kovin kauaksi. Onneksi tätä lähimatkailua voi harrastaa mielinmäärin. Tässä positiivisuushaasteen 7. ja viimeisen päivän positiiviset huomiot: 

1. Lähelläkin voi lähteä "vuorikiipeilemään". Hikivuorelle voi kavuta idyllistä pikku polkua pitkin.

2. Komeat on ylhäällä maisemat järven yli.

3. Ylhäällä puissa on naavaa kuin Lapin puissa. Harvoin pääsee tämmöistä näkemään täällä päin.

4. Alaspäin hypitään liukkailla kallioilla. Positiivista on se, että vaikka kaaduin, niin kamera ei mennyt rikki. Eikä ranne tai jalkakaan...

5. Metsässä on tunnelma kuin Thaimaan viidakossa.

Haihara

Pätkätyöläinen on taas vaihteeksi koko kesän töissä, joten kesän lomamatkasta on turha haaveilla. Tässä kohtaa onkin haikailun sijaan hyvä toteuttaa facebookin puolella saamani positiivisuushaasteen 6. päivä. Onneksi mukavia paikkoja löytyy ihan läheltäkin. Haihara on jokakesäinen kestosuosikki, jonka viehätysvoima ei vuosien varrella vähene, vaan yllättää joka kerta positiivisesti. Itse asiassa ne kolme positiivista asiaa, jotka haasteessa pitää mainita, eivät kyllä alkuunkaan riitä Haihara- vierailun kohdalla.

1. Haiharasta löytyy yksi viehättävimmistä ja idyllisimmistä terasseista. Täällä voi nauttia virvokkeita tai muita Kahvikamarin herkkuja. Kahvikamarissa voi oleskella myös sisällä yli 200-vuotta vanhassa väentuvassa. Kahvikamaria pyörittää nukketeatterin toimintaa tukeva yhdistys vapaaehtoisvoimin.

 Kuvassa hirsinen Kahvikamari eli väentupa. Tiilinen talonpääty on Talli, jossa pidetään näyttelyitä.

2. Haiharan kartanossa voi nauttia vaihtuvista näyttelyistä, jotka jatkuvat Tallissa. Haiharan näyttelyt ovat siitä kivoja, että niistä voi piipahtaa nauttimaan kesken lenkin kävelysauvat kainalossa. Ei siis tarvitse erikseen lähteä "näyttelyyn harrastamaan taidekulttuuria", vaan kulttuuri tulee keskelle elämää. Usein palaan samaan näyttelyyn uudestaan, josku joku teos jää askarruttamaan.

 3. Runebergin mökki on saanut nimensä kansallisrunoilijamme mukaan, sillä hän vaimoineen vuokrasi mökin kesänviettopaikaksi kesällä 1834. Nykyään siellä on viehättävä Tampereen taideteollisuusyhdistys Interin myyntinäyttely.

 4. Runebergin mökin edustalla oleva mahtava kuusi on kuin elävä maja. Kuusella on komeat riippaoksat jollaisia en ole monasti kuusilla nähnyt.

 5. Haiharan kartanolta rantaan vie kaunis koivukuja. Tätä kujaa pitkin Haiharan kuuluisa kummituskin kesäöisin vaeltaa...

 6. Haiharan kauniit alppiruusut. Ei voi muuta kuin ihailla!

Viikon sanonta

"Muotiasioissa on rikottava muotteja."

- Paco Rabanne -

Kun rikottaisiinkin! Nykyään tuntuu siltä, että joka putiikki myy sitä samaa muotia. Joskus ne näyttävät myyvän aivan samoja vaatekappaleitakin. Viimeksi katselin pitsitoppia, joka näytti olevan tismalleen sama useammassa liikkeessä. Sen siitä saa, kun ostaa suunnittelunkin ulkopuolelta! Mitä sitä nyt erilaista suunnittelemaan, kun voi myydä saman kaikille. Rohkeuden puute tai laiskuus näyttää vaivaavan nykysuunnittelijoita.

Syynä voi olla myös liian varovaiset sisäänostajat, jotka eivät uskalla kokeilla erilaista. Toisaalla on varovaiset asiakkaat, jotka eivät uskalla poiketa massasta. Nuorisolla luulisi olevan rohkeutta, mutta ei! Tällä hetkellä kaikki pukeutuvat pienenpieniin shortseihin säästä tai sääristä riippumatta. Tai ehkä rohkeuden ajatellaan olevan sitä, että mahdollisimman paljon paljasta pintaa peliin...

Se, mitä muodissa inhoan, on juuri "uniformujen" muodostuminen. Kaikki näyttävät samalta. eikä kukaan näytä miettivän, kuka sen muotin määrää.

Kesäpiha

Aihe facebookin positiivisuushaasteen 5. päivälle löytyy todella läheltä, nimittäin omasta pihasta. Olen tässä kiertänyt pientä pihaa ympäri ja ihaillut tätä jokavuotista ihmettä. Keväällä aina näyttää siltä, että kuollut on kaikki talven aikana, eihän tuolta mitään nouse.... Mutta juuri Juhannuksen tienoilla kasvuvoima yllättää positiivisesti ja kukoistus tupsahtaa kuin tyhjästä!

1. Sireenit

2. Lumipalloheisi

 3. Alppiruusuni.

4. Tämän kukan siirsin tähän viime syksynä, kun se ei suostunut kukkimaan. Tänä vuonna jo sitten varovaista kukintaa...

Muumiopuut

Taas törmäsin lenkillä tähän jokakesäiseen ilmiöön: Kun muu luonto loistaa vihreydessään, niin osa puista on muumioitunut harmaan harson sisään. Näky on aavemainen ja puistattavalla tavalla kaunis. Tällä kertaa oli onneksi kamerakin mukana. Lähempi tarkastelu paljastaa ilmiön syyn: Pitkin puiden varsia ja oksia kömpii hirvittävä määrä pulleita vaaleita toukkia. Ne ovat ahmineet puun paljaaksi lehdistä ja käärineet puut harmaalla seitillä. Googletus kertoo, että syyllinen puiden muumioitumiseen on tuomenkehrääjäkoin toukka lukuisine kavereineen. Tuomet onneksi toipuvat näinkin täydellisestä tuhosta nopeasti entiselleen. 

Viikon sanonta

"Tyylikkyys ei synny siitä, että laittaa päälleen uuden mekon."

- Coco Chanel -

Niin, tyyliin tarvitaan muutakin kuin uusi mekko. Ylipäätään mekon ei tarvitse olla uusi, se voi olla käytettynä ostettu tai omasta kaapista löytynyt vanha mekko tai muu vaate. Tyylikkyydessä on ennenkaikkea kysymys vaatteen oikeasta koosta, oikeasta istuvuudesta, ihmisen omaa värimaailmaa tukevasta värityksestä ja persoonallisuutta tukevasta tyylistä. Nimenomaan vielä mainitussa järjestyksessä. Lisäksi kokonaisuus pitää olla hallussa asusteita, kampausta ja koruja myöten. Lisäksi asun tulisi olla tilaisuuteen sopiva. Ja vielä ripaus itsetuntoa ja rohkeutta peliin!

Yksi tyylikkäimistä kukista, joita omasta pihastanikin löytyy ovat juhannusruusut. Ne tuovat mieleen kauniit ja tyylikkäät juhannusmorsiamet. Tänäkin vuonna ne kukkivat ennen juhannusta. Olen kuvannut näitä ennenkin, mutta jälleen kerran huomaan kunnon kameran edut!

Silitysrauta ja silikonipohja

Silitysrauta on ompelevalle välttämätön väline, ja aliarvostettu sellainen. Silittämällä huonolla raudalla tai väärällä lämpötilalla voi pilata onnistuneen luomuksen vielä siinäkin vaiheessa, kun se on jo täysin valmis. Myös silitysrautansa pohjan voi pilata käyttämällä vääriä lämpötiloja ja silitystekniikoita.

Opiskellessani ja vaatetusalalla töitä tehdessäni totuin ammattilaisrautoihin joissa oli erillinen höyrynkehitin. Valitettavasti tällaiset silitysvälineet ovat kotikäyttöön aivan liian kalliita ja tilaavieviä. Yhden asian ammattilaivälineistä voi saada kotikäyttöön. Nimittäin silitysrautaan laitettavan SILIKONIPOHJAN. Silikonipohjan ajatus on se, ettei raudan lämpötilaa tarvitse koskaan säätää, vaan lämpötila on aina täysillä. Silikoni tekee silittämisestä kuitenkin riskitöntä, materiaalit eivät käytännössä voi palaa tai sulaa, oli sitten kyseessä silkki tai polyesteri. Yksi asia täytyy kuitenkin muistaa, höyry kannattaa ottaa pois päältä silloin kun silittää materiaaleja, joihin voi jäädä vesijälkiä. Tällaisia ovat esim. silkit ja vuorikankaat.

Oman silikonipohjan ostin vajaa kymmenen vuotta sitten Tampereen käsityöläismessujen esittelystä. Sama pohja on yhä käytössä, enkä koskaan säädä silityslämpötilaa, ainoastaan höyryä. Ompelen ja silitän paljon arkoja materiaaleja, eikä yhtään vahinkoa ole sattunut. Silikonipohjalla on vielä muukin hyvä puoli, se säästää silitysraudan pohjaa vaurioilta. Silitysraudallanikin on jo ikää noin kahdeksan vuotta kovasta käytöstä huolimatta.

Ensimmäisessä kuvassa näette silikonipohjan raudassa. Se on vedetty tuollaisella vieterisysteemillä rautaan kiinni. Tämä silikonipohja on oikea halpisversio, maksoi vain 10 euroa, ja on siis pelittänyt jo kymmenisen vuotta. Parempia ja kalliimpiakin on varmaan tänä päivänä saatavana.

 Silikonipohjassa täytyy myös olla reiät höyryä varten. Kuluminen ja pinttyminen näkyy jo hiukan pohjassa. Itse pesen pohjan välillä astianpesukoneessa, koska olen laiska pesemään käsin.

Silitysrautani on jo siis noin kahdeksan vuotta vanha Philips. Tämä on johdoton versio, eli tässä on johdollinen asema, josta kuuma rauta nostetaan ilman johtoa. Päädyin tällaiseen ratkaisuun siksi, että töpselin paikka on takanani, ja johto tulisi helposti hankalasti jostain kainalosta tms.

 Raudan saa myös johdolliseksi, kun kääntää asemassa olevan nappulan toiseen asentoon.

Ja toisessa asennossa johto jää siis asemaan kiinni. Ainoa huono puoli on se, että rauta jäähtyy jos se ei välillä käy asemassa. Mutta toistaiseksi tämä langattomuus on sopinut minun "silitysrytmiini".

Puolen vuoden vaatelöydöt

Esittelin jo puolen vuoden asustelöydöt omassa postauksessaan. Nyt seuraa siis esittely vaatteista, jotka olen ostanut noin puolen vuoden aikana (1.1.2014-). Alla oleva Torstai- merkkinen toppatakki on ns. kännykkäostos. Mieheni näki tämän takin L-Groupin Outlet- myymälästä työmatkallaan ja otti siitä kännykkäkuvan ja lähetti minulle. Kuvan perusteella pyysin mieheni ostamaan takin, ja se oikein sopiva takki minulle ensi talveksi. Takin hinta oli vain 29.90. Sesongin ulkopuolella tehdyt ostokset ovat yleensä todella kannattavia, täytyy vain tietää mitä tarvii. Ja kertoa siitä miehelleenkin!  

Jaqardikankaiset mustat housut löysin Anttilan aletangosta 20 eurolla.

Tämä graffitinharmaa neuletakki löytyi Seppälän alesta hintaan 14.90. Olen käyttänyt tätä melko paljon, ja käyttökokemus yhdistettynä muihin neulekokemuksiin johti vakaaseen päätökseen: En enää osta neuleita! Piste! Oli neule sitten halpa tai kalliimpi, niin aina ne nyppyyntyvät ja piehtaantuvat rumiksi alta aikayksikön. Jos neuleen vielä tarvitsen, niin teen itse.

Tämän lehtikuvioisen Nanson trikoomekon ostin Anttilasta alekupongilla hintaan 31.90. Hyvin pysyi kuosissaan pesun jälkeen.

Tämän viininpunaisen talvitakin ostin tädiltäni, terveisiä vaan Einelle! Takki on kuulemma aikoinaan tilattu Ellokselta, mutta ei ollut istuuvuudeltaan täysin mieluinen. Minulle takki istuu hyvin, ehkä takasaumasta otan hiukan muotoa lisää ristiselälle.

Tämän pikkupilkullinen mekko tuli myös tädiltäni. Mekko istuu hyvin, mutta pituutta täytyy korjata. Esittelen lopputuloksen päälläni sitten myöhemmin. Tädiltäni tuli myös muutama valkoinen paita, jotka vaativat enemmän ja vähemmän laittamista, katsotaan sitten myöhemmin mitä niistä tulee...

Tässä olivat siis puolen vuoden vaatehankinnat. Rahaa vaatehankintoihin käytin siis yhteensä 96.70 euroa. Tädiltäni käytettynä ostettuja vaatteita en laske mukaan, sillä olen myös myynyt omia käytettyjä vaatteitani tammikuussa, ja tienannut niistä hiukan rahaa. Myin nimittäin vanhan toppatakkini, pari kutiavaa villamekkoa ja yhdet nilkkurit Second Hand Shop Kaunotar ja Kulkurissa viime tammikuussa. Yritin myös päästä Muotikirppis-tapahtumaan Tullintorille myymään, mutta pöydät myytiin hetkessä loppuun. No, ehkä ensi vuonna...  

Viikon sanonta

Jos kuljet tietä, jonka nimi on "myöhemmin", saavut paikkaan, jonka nimi on "ei koskaan".

Asioiden lykkääminen on inhimillistä. Joskus kuitenkin tulee vastaan päivä, kun niiden toteuttaminen ei ole enää mahdollista, esim. oma tai läheisen terveys pettää, lapset kasvavat tai maailma ympärillä muuttuu. Joskus pitäisi siis pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluaisi nyt tehdä ja sitten tehdä se. Matkustaa paikkoihin, jotka haluaisi nähdä, toteuttaa unelmansa, nauttia kesästä tai vaihtaa ammattia. Kullakin meistä on omat juttunsa "myöhemmin"- tien varrella.  

Kesän juhlamekko

Tuolla käsityöaiheisilla foorumeilla on tänä keväänä vilkaasti kyselty ja jaettu ohjeita paitoihin ja mekkoihin tällä jo muutamia vuosia muodissa olleella pääntiellä. Oikeasti tämä pääntie on peräisin jo antiikin ajalta, ja se ja sen muunnokset ovat toistuneet muodissa läpi vuosisatojen. Kyseessä on siis täysiverinen klassikko. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, lörppäkaulus, löysä kaula-aukko, valuva etumus yms. Virallinen nimitys tälle pääntielle on aika kaunis, VESIPUTOUSPÄÄNTIE. Klassisen vaatetusalan koulutuksen saaneena kaula-aukko kuulostaa minun korvassani hiukan kansanomaiselta. Kyllä se kaula-aukko puhekieleen käy ja asia tulee ymmärretyksi, mutta aikoinaan olisin reputtanut kokeista ainoastaan tuota yhtä sanaa käyttämällä...

Tämän mekon vesiputouspääntiellä tein itselleni reilu vuosi sitten. Vesiputouspääntien voi tehdä monella eri tavalla. Kaavat tähän ompelemaani niukahkoon vesiputoukseen on melko helppoa tehdä. Piirtää vain suoran viivan olkapäältä toiselle niin, että pääntien pyöristys jää pois. Ylimääräinen materiaali pääntiellä putoaa etumukselle vesiputousmaisesti. Piirretty linja on myös taite, johon voi lisätä alavaran, joka valuu vaatteen nurjalle puolelle. Etukappaleen olkalinjaa olen pidentänyt niin, että etuolalle muodostuu pari pientä laskosta, jotka lisäävät pääntien valumisefektiä. Etuolka on neljä senttiä pidempi kuin takaolka. Tässä mekossa on muutenkin pidennetty olkalinja, eli ns. holkkihiha. Lisäksi poistin rintamuotolaskokset kainalosta ja siirsin nen pääntielle lisäväljyydeksi. Rintamuotolaskostahan voi siirtää ihan mihin tahansa kohtaan kaavassa, kun pitää kärkipisteen paikallaan ja avaa muotolaskoksen vain toiseen kohtaan. Rintamuotolaskokset pääntielle siirrettynä tuovat yllättävän paljon lisäväljyyttä.

Vesiputouspääntien voi tehdä myös taakse, tätä aion joskus kokeilla. Sen voi tehdä myös eteen ja taakse, mutta silloin on riskinä se, että koko vaate pyrkii valumaan etupuolelle etenkin rintavilla. Istuvuuden kannalta on siis parempi, että toinen puoli vaatteesta on melko perusmuotoinen. Vesiputouksesta voi tehdä hyvinkin näyttävän lisäämällä laskoksia etuolalle ja leventämällä etukappaletta lisää pääntieltä. Tällöin on vaarana etumuksen liika paljastavuus. Runsaan vesiputouspääntien kanssa ei enää paljon kumarrella, vaan ollaan ryhdikkäästi.

Koska olen vuorittanut tämän mekon kokonaan, olen piirtänyt koko etukappaleen kaksinkertaisena. Muualla on kevyt neulosvuorikangas. Neulosvuorikangasta ostin kokonaisen rullan muutama vuosi sitten Outlet -myymälästä viidellä eurolla. Kuviollinen hiukan kiiltäväpintainen neulos on ostettu Eurokankaan alepöydästä hintaan 3 euroa/metri.  Mekon tarvikkeet maksoivat siis noin 5 euroa. Tähän malliin on hyvä valita ohuehkoja ja kauniisti laskeutuvia materiaaleja.

Mekon helman olen huolitellut tiheällä siksakilla samalla venyttäen reunaa, jolloin syntyy aaltoreuna. Myös vesiputouspääntien reunan voisi huolitella samalla tavalla, tällöin ei tarvita vuoria tai alavaraa. Täytyy varmaan testatata tämäkin vaihtoehto!

Tämän kesän juhlat on toistaiseksi juhlittu siis tässä asussa. Vesiputouspääntiellä varustettuun mekkoon yhdistin Ellokselta tilatun beessin trenssitakin, joka maksoi 45 euroa.

. 

Mekon etuolalla on laskokset tuomassa lisää volyymia vesiputoukseen. 

Asun laukun olen ostanut Verkarannan käsityöläismyymälästä, kun osallistuin vaatteillani Kesäpiha- näyttelyyn useita vuosia sitten. Laukku maksoi muistaakseni noin 20 euroa. Laukun on valmistanut Madagaskarin saaren naiset palmun lehdistä, ja se on käsinvärjätty. Laukku on hauskasti sekä ekohenkinen että muotokieleltään moderni. Nahkaiset korkkarit olen ostanut Aleksi 13:sta noin 8 vuotta sitten. Ne ovat tyyliltään hiukan 70-lukumaiset, ja niissä on nahalla päällystetty tolppakorko. Kengissä on kiva reikäkoristelu. Kengät maksoivat n. 80 euroa. Asun kruunasi siipaltani lahjaksi saamat Kalevalan Lumikukka- riipus ja korvikset. 

Puolen vuoden asustelöydöt

Kulutuskriittisyys on nostanut parin viime vuoden aikana päätään muotibloggaajien keskuudessa. Ilmiö on todellakin tervetullut, sillä monet varsinkin nuorista seuraavat tarkaan blogi-ilmiöitä. Aikaisemmin muotiblogit ovat lähinnä rohkaisseet kritiikittömään kuluttamiseen. Useat muotibloggaajat nykyään harrastavat "kulutuspaastoja" ja pitävät eräänlaista "tilikirjaa" vaate- ja asusteostoksistaan julkisesti blogissaan. Vaikka en olekaan mikään täysiverinen muotibloggaaja (ja yli-ikäinenkin olen), niin ajattelin ottaa tämän tavan myös omaan käyttööni. Tässä tulee nyt "synnintunnustus" noin puolen vuoden (1.1.2014-) asustehankinnoista.

Olen ostanut kahdet korvikset, lehtikorvakorut H&M, 4.95 e, tupsukorvikset Seppälän ale 2 e.

Vihreät mokkahansikkaat H&M alesta 5 euroa.

Paljetti-timanttisomisteinen  vihreä irtokaulus H&M ale 3 euroa. Tämä päätyy jonkun mekon tai puseron kaulukseksi myöhemmin.

Kaksi ristikaulakorua Seppälän alesta yhteensä 4 euroa. Toisessa yksi iso risti ja toisessa monta pientä ristiä.

Suurokokoinen "statement"- koru Seppälän alesta 6 e, ainoa hyvä puoli tässä nykyisessä "boho chic"- tyylissä ovat näyttävät rihkamakorut. Itseasiassa maximekot on toinen hyvä puoli!

Ruskeanvihertävä tuubihuivi 3 e, pörröpipo 3 e , paellavyö 3 e kaikki H&M alesta. Alla olevat nahkasaapikkaat ostin Tullin Kengän poistomyynnistä hintaan 30 euroa. Kengäthän esittelin tarkemmin täällä.

Nämä noin puolen vuoden asustehankinnat ovat  maksaneet yhteensä 63.95 euroa. Lisäksi olen ostanut kolmet paksut talvisukkahousut hintaan 18 euroa (6 e/kpl) Seppälän alesta ja neljät avokassukat Anttilasta, yht. 7.80 e. Yhteensä asusteisiin olen käyttänyt siis 89.75 euroa. Esittelen myöhemmin puolen vuoden vaatehankinnat.