Toukokuun värihaaste - Keltainen

Hommahuone-blogin toukokuun värihaaste on alkavaan kesään sopivasti keltainen. Keltainen tuo mieleen auringon, juuri sen sävyn, joka ei minulle sovi. Onneksi keltaista löytyy myös murrettuina sävyinä, okraa ja oranssia lähestyvät sävyt pukevat minua parhaiten. Kangaskaappini sisälsi kuitenkin yhden huikean kirjaillun silkkisifongin palan, jossa iloittelevat ne kirkkaimmat keltaiset ja oranssit, onneksi kuitenkin rauhoittavalla luonnonvalkoisella pohjalla.

Lempparivaatteitani on ollut alla oleva vihreänsävyinen sifonkinen halatti näyttävällä paljettipääntiellä. Se löytyi vuosia sitten parilla kympillä Anttilan uimapukuosastolta. Rantavaatteeksi tarkoitettu halatti on palvellut minua vuosia paitana ja tunikana. Saumurilla kokoon ommeltu halatti on kuitenkin saumoistaan liestynyt ja repeillyt. Korvasin tämän halatin nyt sitten uudella silkkisifonkisella halatilla.

Kirjallun silkkisifongin olen ostanut Eurokankaan palalaarista 25 eurolla. Kaapista löytyi vielä 4.5 euron paljettikukkanen ja oranssia ja vihreätä satiininauhaa.

Tämä halatti osoittautuikin sitten todella työlääksi projektiksi. En siis laiskuuttani ole tämän haasteen kanssa näin myöhässä...Vaikka yksinkertaisen mallin sai helposti napattua vanhasta halatista, niin kankaan saattaminen ompelukuntoon vei tuntikausia. Silkkisifonki oli niin runsaasti erilaisin helmin kirjailtu, että kone ei olisi ehjänä säilyen suostunut niiden yli ompelemaan. Kaikki kappaleet piti siis käydä läpi purkaen kaikki reunoissa olevat helmet pois saumojen tieltä. Lisäksi ohut sifonki on helposti reikiintyvää, joten homma tihrustettin läpi silmä tarkkana ratkojan kanssa. Manasin moneen kertaan ja päätin, että tämä on viimeinen helmikirjailtu kangas minun projekteissani.

Jotta uuden halatin saumoille ei tapahdu samaa liestymistä kuin vanhalle, käytin ompelussa edestakaissaumaa eli pussisaumaa. Sitä on hyvä käyttää helposti rispaantuvissa kankaissa. Lisäksi se näyttää kauniimmalta läpikuultavissa materiaaleissa kuin konesaumaus.

Ensin saumat ommellaan suoraompeleella niin, että vaatteen nurjat puolet on vastakkain. Sauma tulee siis vaatteen oikealle puolelle.

 

Sitten rispaantuva reuna leikataan siistiksi ja kapeaksi.

Tämän jälkeen saumanvarat taitetaan väliin ja sauma ommellaan uudestaan nyt oikeat puolet vastakkain. Saumanvarat jäävät siis uuden saumanvaran sisään. Tässä on oltava tarkkana, läpikuultavan kankaan läpi saumanvaraa on onneksi helppo seurata.

 

Valmis pussisauma näyttää tältä. Ensimmäinen ommel kulkee nyt siis saumanvaran reunassa. Pussisauma jää nyt vaatteen nurjalle puolelle.

 

Melkoinen työmäärä, mutta lopputulos on kuitenkin palkitseva. Olisikohan tämä näyttävä halatti tyyliltään "luksus hippi"?

Vanhasta halatista uuteen käyttöön purettu paljettipääntie piti ommella uuteen kokonaan käsin, samoin paljettikukkanen. Satiininauhoista päätyi nyt sitten vain pieni pätkä takapääntien huolitteluun. Ompelin kaksi pätkää satiininauhaa vastakkain, ja kiinnitin sen pääntielle niin, että kankaan reuna jäi satiininauhojen väliin. Näin muodostuneeseen satiininauhakujaan pujotin kuminauhan ja säädin pääntien mitan sopivaksi.

Toukokokuun kierrätyshaaste

Villa Nanna- blogi haastoi tuunaamaan ja kierrättämään toukokuun aikana. Minun vastaukseni huomenna päättyvään haasteeseen on tämän H&M:n juhlavan maximekon muuttaminen käytännöllisemäksi vaatteeksi.

Miksi sitten haluan näin kauniin mekon tuhota? Tämä mekko päätyi kaappiini Tampereen Hämeenkadulla vuosia sitten riehuneen surullisenkuuluisan tulipalon seurauksena. Palon lähinaapurissa sijaiseva H&M joutui myymään koko liikkeensä tyhjäksi pilkkahintaan savuvahingon vuoksi. Ostin silloin tämän lähes 80 euron mekon vain kympillä, lähinnä kauniin kangaskuosin houkuttelemana. Savun hajun sai pois pesemällä, mutta mekko osoittautui perin epäkäytännölliseksi. Se on liian hieno arkikäyttöön, eikä sopivia kesäjuhlia ole oikein ollut. Pikkujouluihin tämä on liian kevyt, kesäinen ja viluisa vaate. Lisäksi kevyt helma nousee korviin pienestäkin tuulen vireestä, eikä mekossa ole edes vuoria! Empire- malli, jossa vyötärö asettuu rintojen alle, on mahdollisimman epäpukeva. Se tuo minulle aina äitiysmekon mieleen. 

Kaikkein kallein ja epäekologisin vaate roikkuu käyttämättömänä kaapissa, joten kaunis kangas piti saada monipuoliseen käyttöön. Onneksi mekon helmassa on hyvän kokoinen ja saumaton pala tuunaukseen.

Päädyin muuntamaan mekon hulmuavaksi kimonomaiseksi takiksi, joka sopii vaikka farkkujen seuraksi. Yksinkertaisessa vaatteessa kaunis kuosi pääsee oikeuksiinsa. Helma on epäsymmetrinen ja hihat ovat väljät ja vajaamittaiset.

Käytin hyväkseni mekon laajan helman huivipäärmeet kimonon helmassa ja hihansuissa. Päärmäsin itse vain kimonon etusaumat ja niskan. Kimonon helman kulmiin tein liukuvärjätystä virkkuulangasta tupsut koristeiksi. Kangasta jäi vielä muutama tilkku, eiköhän niistäkin jotain vielä keksitä ;) Vaatteesta tulee mieleen 20- ja 30- luvun taiteellinen tyyli. Ja tämä vaate sopii nyt niihin pikkujouluihinkin.

Olen ennenkin joutunut kauniin kankaan uhriksi, ja sen seurauksena sitten tuunaamaan. Yksi tällainen tuunaus löytyy tästä linkistä.

Toukokuun haaste - Kevään kaunein asu

Vaapula- blogin kevään haasteista viimeinen eli toukokuun haaste laittoi miettimään kevään kauneimman asun olemusta. Väkisinkin minulle tuli mieleen keväiset juhlat: häät, rippijuhlat, valmistujaiset ja ylioppilasjuhlat. Niitä on meille tänäkin keväänä ja kesänä luvassa, joten ompelin ja asustin itselleni juhla-asun tuleviin juhliin. Kangaskaappini kätki sisäänsä tähän tarkoitukseen sopivan inspiroivan akvarellimaisen silkkisifongin palan, jonka siippani toi minulle tuliaisiksi vuosia sitten.

Palasta sommittelin ilman kaavaa suikalemaisista kaitaleista muodostuvan hulmuhelmaisen takin. Tästä materiaalista oli suorastaan pakko tehdä jotain ilmavaa ja kevyttä. Takkimaiseen vaatteeseen päädyin mekon sijaan siksi, että se on monikäyttöisempi. Sen voi pukea vaikka housujen seuraksi.

Sifonkitakin kuosissa on niin paljon sävyjä, että se sopii yllättävän monien vaatteiden seuraksi. Ensin laitoin alle mustan lyhyen mekon, mutta tunsin sääreni kovin paljaiksi. Tuulikin aika kylmästi. Vaihdoin alle pitemmän hameen ja mustan topin.

Takissa on paljon liehukkeita ja pitkiä halkoita ja se liikkuu kauniisti kävellessä ja tuulen puhaltaessa.

Takin pääntie on huoliteltu organzanauhalla, joka jatkuu solmiamisnauhoiksi. Sifonkikaitaleiden reunat on huoliteltu tiheällä siksakilla, ja ne on ommeltu yhteen jättäen "saumanvarat" oikealle puolelle. Tämä ratkaisu saa vaatteen näyttämään keijukaismaiselta.

Käytin kuvauksissa näitä käsityömessuilta ostamiani harjatusta alumiinista tehtyjä korvakoruja, vaikkei ne nyt kuvissa näykkään. Tekijä on kotimainen, mutta nimi ei nyt tule mieleen... Kauniit ja reilusta koostaan huolimatta kevyet korvakorut.

Nämä moniväriset näyttävät korakorut kävisivät myös asuun. Kaikkia näitä sävyjä kun löytyy sifongistakin:)

Harmaat korkokengät vihreillä somisteilla ostin itselleni pukeutumisneuvojan valmistujaislahjaksi vuosia sitten Your Face alesta 75 eurolla. Vihreät timanttimaiset korvakorut kävisivät myös asuun, ne ovat Tallipihan torilöytö n. kymmenen vuoden takaa. Sokokselta ostettu Gill & Gonda (70 euroa) laukku on esiintynyt blogissani aikaisemminkin "Puolen vuoden vaatelöydöt" -postauksen yhteydessä.

PUKEUTUMISNEUVOJAN VINKKI: Yläkuvien mekko oli tämän sifonkitakin kanssa hiukan liian lyhyt ja alakuvien musta hame liian pitkä. Polveen tai juuri sen yläpuolelle ylettyvä vaate takin alla olisi pukevin. Liehukkeet näyttävät parhaimmilta ja kevyimmiltä kun ne hulmuavat ihoa vasten. Lyhyt mekko näytää kuvissa paremmalta, mutta sen kanssa pitäisi myös istua. Istumista kannattaa oikeasti kokeilla ennen juhlia, jos se tuntuu ja näyttää epämukavalta, niin valitse yllesi jotain hiukan pidempää. Tällainen väljä vaate kannattaa jättä hiukan edestä auki, kuten yläkuvissa. Eteen muodostuva pystylinja luo hoikentavan vaikutelman. Tiukasti kiinni vedettynä se näyttää säkkimäiseltä ja tukevoittaa vartaloa. Housujen kanssa tätä vaatetta täytyy kokeilla myöhemmin.

Nyt mua viedään näyttelystä näyttelyyn

Minusta tuli museokortin onnellinen omistaja. Nyt ei taida näyttelyvierailuista tulla loppua ihan heti. Ostin kortin käydessämme katsastamassa Göstan Anselm Kiefer- näyttelyn Mäntässä. Odotukset olivat korkealla, sillä Kiefer on suosikkitaiteilijoitani. Näyttely oli huikea, pelkästään teosten massiivinen koko oli vaikuttavaa.

Museosta ostin järkälemäisen Anselm Kiefer- taidekirjan. Kirjan parasta antia on hienojen teoskuvien lisäksi taideprosessien perusteelliset kuvaukset. Kiefer on käyttänyt teostensa pohjana myös paljon valokuvia. Jotkut teokset on tehty kollaasimaisesti valokuvien päälle. Kirjaan on kuvattu paljon myös taiteilijan tuntemattomampia töitä ja kerrottu niiden taustoista.

Göstan jälkeen suuntasimme Gustav- museoon, eli ns. "Valkoiseen taloon". Maisema- näyttelyssä voi koota oman maisemansa tunnettujen teosten osista ja kuvata sen. Alla minun hiukan surrealistinen maisemani :)

Markku Valtosen "Pystejä ja muuta krääsää"- veistokset oli sijoiteltu mielenkiintoisesti ympäri museota. Oivaltavissa ja hauskoissa teoksissa näytti alkoholilla olevan välillä melko suuri rooli ;)

Hienot huonekalut olivat yhä tutuilla paikoillaan.

Minne museokortti vie seuraavaksi?

Grafiikkaa Cafe Gopalissa

"Päiväunia" valikoitui meidän Sampolan grafiikankurssin näyttelyn teemaksi tänä keväänä. Näyttelyyn voi käydä tutustumassa Kuninkaankadun Cafe Gopalissa Tampereella 27.5 asti. 

Cafe Gopalista saa myös herkullista intialaisittain maustettua kasvisruokaa ja pikkupurtavia. Näyttelypaikkamme on rehellisesti boheemi, hauskasti kierrätystekstiileillä ja huonekaluilla sisustettu.

Aika kivasti värikäs pikku näyttelymme sopii tähän ympäristöön. Otan omasta näyttelytyöstäni sitten kunnon kuvan ja esittelen täällä blogissa jossain vaiheessa näyttelyn jälkeen. Jos kuvaa taidetta tms. ilman studiomahdollisuutta, niin parhaan kuvan saa otettua ulkona luonnonvalossa pilvipoutaisella säällä. Ei siis saa olla liikaa tai liian vähän valoa. Jalustaa on hyvä käyttää kuvatessa. Jos työn päällä on lasikehys, niin se kannattaa ottaa pois heijastusten välttämiseksi.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!