Vettä kengässä

"Täällä sitä saa astmaatikko keuhkojen täydeltä hyviä mikrobeja." - totesi meidän it-velho, kun tarvoimme suolla lakkojen perässä. Välillä tuntuu siltä, että nuoriso tietää kaiken. Ei ole kauaa siitä kun uskottiin, että koira perheessä ehkäisee allergioita ja astmaa. Nyt uskotaan, että salaisuus piilee koiran turkissaan sisälle tuomissa luonnon mikrobeissa, joita erityisesti monimuotoisissa metsissä on. Meidän kaltaisen allergisen astaatikkoperheen ehkä siis kannattaa liikkua luonnossa. Toki soiden kostea ilmakin on astmaatikolle helppoa hengitettävää, mielikin luonnossa lepää.  

Suolla on mielenkiintoinen värimaailma. Kirkaanvihreään sammalmattoon onnistuin upottamaan jalkani niin, että saapas oli täynnä kihelmöivää vettä. Ötököitä, mikrobeja, mitälie sieltä tuli saappaaseen...

Suurikokoinen sammakko teki tuttavuutta kamerani kanssa. Tällä linssiluteella ei ollut mitään kiirettä pois, sain kuvata ihan rauhassa. Näin ison sammakon olen nähnyt viimeksi lapsena.

Torvijäkälän valloittamat kannot näyttivät hauskoilta. Niissä näkee kasvot kun tarkasti katsoo...

Lakkasaalis jäi tällä kertaa melko vaatimattomaksi. Joku onnekas oli jo ehtinyt ennen meitä :) Onneksi siippa löysi seuraavana päivänä paremman paikan ja toi kotiin melkein ämpärillisen lakkaa, hillaa, suomuurainta, valokkia, linttiä. Arvokkaalla marjalla on monta hienoa nimeä.

Sunnuntain tapahtumia Haiharassa ja Sorsapuistossa

Olen ennenkin täällä hehkuttanut Haiharan taidekeskuksen hyviä puolia. Haiharan ympärille on koko kesäksi rakennettu mukavia ja helposti lähestyttäviä tapahtumia ja näyttelyitä, jotka sopivat kaikille ikään ja taustaan katsomatta. Haihara on kunnostautunut etenkin uuden käsityötaiteen esittelyssä. Kävin jo aikaisemmin tutustumassa käsityön iloa täynnä olevaan Elma-Riitta Hannosen Tarinoita neulanpistoin- näyttelyyn Runebegin mökissä. Viime sunnuntaina piipahdin Haiharan idyllliseen pihapiriin levittäytyvässä Käsityöläismarkkinat- tapahtumassa ja tilkkutyönäyttelyissä. 

Haiharan pihapiiriä komistaa myös vanha kunnostettu tuulimylly. Hauskana yksityiskohtana on taideteos, jossa punaiset lohikäärmeet kiipeävät pitkin myllyn seiniä.

Samalla reisulla tutustuin Haiharan kolmeen rakennukseen levittäytyviin tilkkutyö- näyttelyihin. Tilkkutöitä oli hengästyttävä määrä ja ripustuksen kanssa oli todella nähty vaivaa. Jokainen työ oli löytänyt parhaan paikan runsaista ja keskenään erilaisista näyttelytiloista. Tilkkutyöt eivät todellakaan ole pelkkiä neliöitä, vaan käsityötaidetta ilman rajoja. Myös muut kuin kankaiset kierrätysmateriaalit ovat löytäneet tiensä tilkkuiluun. Käykää ihmeessä katsomassa tilkkutöiden uudet suunnat itse Haiharassa.

Haiharan jälkeen suuntasin kohti Tampereen keskustaa. Sorsapuistossa on joka sunnuntai kirpputori säävarauksella. Ilman paikkamaksua kuka tahansa voi levitää vilttinsä tavaroineen puistoon. Niin myyjiä kuin ostajiakin oli mukavasti liikkeellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarttunut mitään mukaan ;)

Beessin sävyjä juhlaan

Uuden saumurin käytön opiskelu jatkuu vielä, joten esittelen tähän väliin kavalkadin viime vuosina valmistuneita vaatteita juhlavasti asustettuna. Kesäkuun värihaaste oli turkoosi, mutta se jäi nyt tekemättä saumurin rikkoutumisen vuoksi. Kokosin nämä vaatteet beessin teeman ympärille värihaastetta korvaamaan, turkooseja vaatteita kun en ole juuri tehnyt. 

Beessi, beige, hiekka, aavikko, toffee... Tälle paljon käytetylle värille on paljon nimiä ja sen sävykin on melko vaihteleva. Monen mielestä se on hyvä yleisväri ja yhtä monen mielestä se on valju, mitätön väri. Beessin sävyisten asujen käyttäjällä on hyvä olla vahvat omat värit ja hyvä itsetunto, muuten se tosiaan pesee kaiken värin kasvoilta.

Mekkoihmisenä en juuri housuja ompele, mutta yhdet beessin sävyiset housut olen itselleni tehnyt. Kangas on mokkajäljitelmää ja lahkeensuissa on reikäpitsi. Tällaisten housujen ompelussa lahkeiden pituus on jo kangasta leikatessa oltava juuri oikea, pituutta kun ei voi enää jälkikäteen korjata. Housujen vyötäröllä on muotolaskokset ja tukikankaalla vahvistettu alavara. Sivusaumaan vyötärölle ompelin vetoketjun. Ellokselta tilatut bootsit ja vyö täydentävät citycowgirl- tyylin. Reikäpitsi toimii yhdistävänä tyylinä beessin sävyn lisäksi. Hattu pitää myös olla...

  

Kimalle ja paljetit toimivat loistavasti beessin kanssa ja sopii hienosti myös juhlavaatteisiin. Beessi paljettitoppi on myös Ellokselta aikoinaan tilattu. Jouduin kuitenkin tuunaamaan sen suurentamalla pääntietä, koska en pidä liian pienen oloisista päänteistä. Samalla lisäsin reunoihin Luhdan tehtaanmyymälästä ostamaani paljettinauhaa.

Mokkajäljitelmän tilkuista syntyi vielä hame. Vyötäröllä on alavara ja sivusaumassa vetoketju.

Kiinnitin reikäpitsikerrokset toisiinsa käsin ompelemalla ja samalla lisäsin koristeeksi beessin ja ruskean sävyisiä helmiä. Näin ompeleet eivät jää häiritsevästi näkyviin.

Satiinipaloista syntyi myös pari hametta, jotka tein samalla itse tekemälläni kaavalla.

Toiseen hameeseen tein koristeen parista pitsilapusta ja puuvillanauhasta, jonka kiinnitin hameeseen koriste-ompeleella.

Asusteeksi sopii paljettikirjailtu satiinipussukka.

Toiseen hameeseen tein koristeet vanhan kullan sävyisestä sisustusnauhasta. Koristeellisen kukkasen keskustaksi laitoin metallinapin.

Asusteeksi sopii ihanat satiinikorkokengät ja kukan muotoinen laukku. Molemmat on ostettu Aleksi 13:sta  alennusmyynnistä vuosia sitten.

Kesäisiä touhuja

Blogini on ollut pakollisella ompelutauolla hyvin palvelleen vanhan saumurini lopullisen rikkoutumisen vuoksi. Niin vanhaan saumuriin ei enää varaosia saa, joten aivan uusi saumuri piti sitten hankkia. Kestää vielä tovin, että pääsen uutuuden kanssa sinuiksi, mutta esittelen saumurihankintani sitten täällä blogissakin.

Myös piha vie ompeluaikaa tänä vuonna reippaasti, sillä viime talven tuhot ovat olleet mittavia. Tulipalopakkaset pääsivät yllättämään talvella niin, että lunta ei ollut juuri nimeksikään, joten kasveilta puuttui suojaava peite. Olen joutunut leikaamaan monet paleltuneet pensaat aivan matalaksi uuden kasvuston toivossa ja lähes kaikki katajat paleltuivat lopullisesti. Niiden tilalle olen istuttanut nyt kestävämpiä lajikkeita.

Meillä on pihassa kolme linnunpönttöä, joten puutarhatöitäni ihaili joukko surkeasti räpiköiviä linnunpoikasia. Tämäkin pikkuinen joutui lopulta kiipeämään pihapensaaseen, siivet kun eivät vielä millään kantaneet oksalle asti. Ilme on silti tomeran uhmakas, aivan kuten kotoa lähtevällä "teinillä" pitääkin olla. 

Museokortti on myös pitänyt kiireisenä. Kävimme porukalla tutustumassa Vapriikin ennätysyleisön keränneeseen Jääkauden jättiläiset- näyttelyyn. Näyttely on kyllä maineensa veroinen, käykää ihmeessä tutustumassa! Samalla tutustuimme muihin Vapriikin näyttelyihin. Yllättävän kivaksi kohteeksi osoittautui Kivimuseo, jonka kokoelman kaupungille on lahjoittanut Paavo Korhonen. Kivimuseossa on myös fossiileja, dinosauruksen munia ja meteoriitteja. Myös Vapriikkiin siirtyneen Haiharan nukkemuseon Nukkekekkerit- näyttely oli mukava matka lasten maailmaan. 

Vapriikin Luonnontieteellisen museon näyttely on täynnä hienosti rakennettuja pieniä maailmoja. Tässä luonto ottaa vallan ihmiseltä takaisin...

Kävimme myös kohua herättäneessä Sara Hildenin taidemuseon Ron Mueck- näyttelyssä. Mueck on entinen nukentekijä ja elokuvien erikoistehosteiden tekijä, jonka teokset hätkähdyttävät realistisuudellaan. Maksaläiskaät, ihokarvat ja verisuonet on huolella tehty mittasuhteiltaan hämmentäviin ihmishahmoihin. Tämän näyttelyn käyn varmasti vielä uudestaan katsomassa. 

Juhannus meni leppoisasti musiikin parissa. Pihlajaveden nuorisoseurantalolla esiintyi Idols- voittaja Koop Arponen Flute of Shame- bändinsä kanssa. Bändin juhannuskeikka on jo perinne, sillä Arposen yli 90-vuotias mummo asuu paikkakunnalla. Jo edesmennyttä pappaansa Koop muisti esittämällä hänen lempilaulunsa "Kulkurin iltatähti". Bändin omien biisien lisäksi keikalla sai esitää myös toiveita. Katumuusikkotaustasta johtuen bändi pystyi esittämään toiveen kuin toiveen. Illan aikana kuultiin siten musiikkia laidasta laitaan, pakollista Paranoid- versioitakaan unohtamatta (joka oli muuten sekin hieno esitys). Vanhassa hirsirakennuksessa oli lämmin tunnelma myös fyysisesti, ulkona onneksi sai nauttia kylmiä juomia auringonpaisteessa. Bändin taustana toimi herttaisesti varmaan paikallisen teatterin lavasteet :)