Syksyinen kotelomekko kierrätysmateriaaleista

Tänä syksynä ruska jää ainakin meillä päin vaatimattomaksi. Ennätyssateinen kesä on saanut homeen kasvamaan lehdissä, joten monet puut ruskettuivat jo kesällä ja pudottivat lehtensä pois. Etenkin keltaiset sävyt jäävät nyt tulematta, monet punaiset sävyt sentään ilahduttavat meitä. Pihlajanmarjoja sentään on paljon ja ne tuovat väriä syksyyn. 

Syksyn kunniaksi esittelen kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista tekemäni kotelomekon. Alaosa on tehty vanhasta retroverhosta ja yläosa oranssista satiinisesta sisustuskankaan palasta. Mekko muistuttaa etäisesti tunnelmaltaan 60-luvun Pop Art- tyyliä.

Mekko on vuoritettu kokonaan ja takasaumassa on vetoketju. Kaikki materiaalit löytyivät jälleen kerran omasta kaapista, joten kukkaron nyörit pysyivät kiinni ja palakankaat pääsivät käyttöön kangaskaapin syövereistä.

Helmaan ompelin yläsoan sävyisen satiininauhan. Näin kotelomekon eri osat muodostavat eheämmän kokonaisuuden.

 

Vielä loppuun pieni näyttelymuistutus. Meidän iloinen taideyhdistyksemme Elo on koonnut 25- vuotisjuhlanäyttelyn Haiharan talliin. Elämyksiä- näyttely on avoinna vielä sunnuntaihin 2.10 asti klo 12-18. Esillä on jäsentemme taidetta laidasta laitaan, mm. kollaaseja, grafiikkaa, akvarelleja, öljymaalauksia ja veistoksia.  Oma grafiikantyöni löytyy tallin 2. kerroksesta. Näyttelymme pääsi myös lehteen, Hervannan Sanomiin. Käykäähän katsomassa näyttelyämme!

Hyvää syksyä kaikille!

Tallinna

Teimme parin päivän shoppailu/valokuvaus/hupireissun Tallinnaan. Sitten viime käynnin Tallinna on muuttunut melkoisesti. Paljon on rakennettu uutta ja korjattu vanhaa. Kävimme ostoksilla uudessa ja komeassa Ulemiste- ostoskeskuksessa. Kuvassa yksi ostoskeskuksen komeista portaikoista, joissa oli kaikissa oma tyylinsä. Hyvä niin, sillä nämä maamerkit helpottivat jättikeskuksessa suunnistamista. Tarjontaa ostoskeskuksessa oli valtavasti, joka tyyliin ja makuun. Mitä täältä ei löydä, sitä ei kyllä tarvitsekkaan.

Kävimme illalla syömässä Tallinnan vanhakaupungissa hyvässä seurassa. Miljööltään erityisen kaunis Ravintola Dominic tarjoaa loistavaa palvelua ja erinomaista ruokaa. Tässä ravintolassa tarjoilijoilla on todella hyvä "rytmitaju" ja vaisto. He näyttävät tietävän tismalleen, kuinka paljon seurue tarvitsee jutteluaikaa annosten välille. Kaikki annokset on myös kauniisti tuotu esille. Alkupalana nauttittu tomaattikeitto oli suussa sulavaa. 

Kokin tervehdys oli mangosorbettia shampanjassa. Pääruokana nautin aivan täydellistä lammasta.

Jälkiruoan kanssa nautittu kahvi oli parasta pitkään aikaan. Suklaakakku veti aivan hiljaiseksi, oli pakko vain keskittyä nauttimaan :)

Tallinnan vanhakaupungissa on mukavan rauhallista harrastaa valokuvausta. Vaikka kaupungissa oli paljon turisteja, niin hiukan syrjemmällä pimeän tullen ei näy enää ketään. Pitkillä valotusajoilla ei siis ilmesty kuviin ylimääräisiä "haamuja", jotka olivat esim. Prahassa valokuvaajan riesana.

 Munkinkaapuinen patsas pitkine varjoineen on aika hauska yökuvissa.

 

Hotellimme kattoterassilta modernin Tallinnan yövalot näyttävät myös huikeilta.

Sää oli melko mukava, mutta lähtöpäivänä mustat pilvet vyöryivät komeasti meitä kohti. Kuva on napattu ikkunan läpi hotellihuoneessa. Ikkunan läpi kuvatessa on hyvä olla apuna objektiiviin kiinnitettävä pyöröpolarisaatiolinssi, jolla saa himmennettyä ikkunalasin heijastuksia.

Ulemiste- ostoskeskuksesta ostin uuden laukun. Minulla on ollut joskus samantyyppinen laukku, jonka käytin ihan loppuun. Olen etsinyt vastaavaa jo muutaman vuoden ajan, ja nyt se sitten löytyi. Laukku maksoi alennuksen kera 26 euroa. Se on jo ahkerassa käytössä ja hyväksi todettu.

Mäntän Kuvataideviikoilla myrskyisenä päivänä

Koskaan ei vierailuni Mäntän Kuvataideviikoille ole jäänyt näin viime tinkaan. Visiitti osuikin sitten samalle päivälle kuin Rauliksi ristitty kesän kovin myrsky. Kuvissa sää näyttää kuitenkin melko hyvältä, aurinko paistoi ja lämmintäkin oli, tuuli oli vain tavattoman kova. Kävimme tutustumassa myös Mäntän Designtoriin, joka oli pystytetty Taidemuseo Göstan pihaan Autereen Tuvan läheisyyteen.

Tuvan pihaan on ilmestynyt veistos, nimeltään tietysti "Valkoinen hevonen". (David Roberts Collection, London.)

Autereen tupa on koristeltu kuvanveistäjä Hannes Autereen veistoksilla, joita löytyy lisää myös takana näkyvästä Taidemuseo Göstasta.

Designtorilla oli hienoja ja innovatiivisia käsitöitä, materiaaleina mm. puu, metalli, nahka ja kierrätyslasi. Mitään ei nyt tällä kertaa kuitenkaan tullut ostettua. Tuuli oli niin kova, että myyntikatoksia pidettiin välillä pystyssä miesvoimin.

Pekilon Commandona-näyttelyyn tutustuimme näyttelyn kuraattorin Anssi Kasitonnin opastuksella. Väkeä viimeisellä kuraattorikierroksella oli todella runsaasti paikalla. Kasitonni hoiti esittelytehtävän omalla aidosti innostuneella ja rennolla tyylillään, kertoen omia ajatuksiaan teoksista ja taiteilijoista niiden takana. Onneksi Kasitonni ei pyrkinyt selittämään teoksia katsojan puolesta, sitä tapaa todella inhoan. Päinvastoin, välillä kuraattori totesi: "Tätä en kyllä ymmärrä sitten ollenkaan". Mieleen jäi etenkin lausahdukset: "Tässä on sellaista huithapelia neroutta." ja "Tuo esine päätyi varmaan teokseen siksi, että se nyt sattui olemaan poikien autossa." Tämän vuoden näyttely osoittautui korkeiden odotusten mittaiseksi ja se keräsi myös ennätysmäärän yleisöä. 

Näyttely oli kuraattorinsa näköinen, aidosti poikkitaiteellinen pläjäys, mielestäni tyyliltään enimmäkseen metamodernismia. Poissa oli postmodernismin kyynisyys, ylemmyydentuntoisuus ja tiedostaminen, tilalla vilpittömyys, rehellisyys, lapsenmielisyys (joskus jopa murrosikäisyys) ja tekemisen ilo. Seassa oli paljon ITE-taiteen pehmeitä tekniikoita, kuten kuvan Kaija Papun teos "PI541", poliisiauto, jonka virkkaamiseen meni vuosia. Taiteilijoihin kuului paljon muusikoita, käsityöläisiä, graafisia suunnittelijoita ja sarjakuvataiteilijoita, seassa oli varsinaisia monilahjakkuuksia. Näyttely kumarsi siis myös reilusti populaarikulttuurin suuntaan. Esim. Ilkka Vekka ja Ville Pirinen ovat soitelleet Anssi Kasitonnin kanssa "Steel Mammoth"- nimisessä kokeellisessa metallibändissä. Kalevi Helvetti on punkmuusikkona tunnetun Pekka Kurikan synkkä sivupersoona. Vilunki 3000 on paitsi muusikko ja kokeellinen taiteilija, myös ammattilainen todella monella graafisen suunnittelun saralla. Mielenkiintoinen muusikko Risto Puurunen on "Shadows in the Air" -teoksen tekijä. Tämä visuaalisesti monimuotoinen teos oli yksi suosikeistani. Taiteilija on itse kehittänyt 3D camera obscura- tekniikan teokseensa. Tekniikkaan pääsee tutustumaan Risto Puurusen "Cleaning Women"- yhtyeen sivuilla tässä linkissä. Siellä olevalla musiikkivideolla on käytetty samaa tekniikkaa. "Cleaning Women"- yhtye on siitä mielenkiintoinen, että siinä musiikkia soitetaan erilaisilla esineillä, kuten siivousvälineillä ja roskapöntöillä. Ehkä suurin syy näyttelyn onnistumiseen oli juuri monialaisuus ja eri taidelajien yhdistely. Miksi rajata itseään, kun maailma on täynnä milelenkiintoisia asioita?

Tämä näyttely ei todellakaan ollut kovin sovinnaisen maailmankatsomuksen omaavia tosikoita varten, sillä se sisälsi mustaa huumoria, kiroilua, väkivaltaa, seksiä ja monen metrin korkuisia takalistoja. Suosiosta päätellen me suomalaiset emme onneksi tosikkoja olekaan ;) Väkeä oli niin paljon, etten pystynyt oikein edes kuvia ottamaan. Ensi vuoden Kuvataideviikkoja odotellessa....