Kankaan painamista silkkipainomenetelmällä sabluunaa käyttäen

Sillkkipainomenetelmällä voi tehdä monenlaisia sisustus- ja vaatetuskankaita, vain mielikuvitus on rajana. Painaa voi myös paperille ja huokoiselle pahville. Näin voi toteuttaa omia sisustustauluja ja kortteja.

Käytän silkkipainossa Seriväriltä tilaamiani painovalmiita vesiohenteisia painopastoja ja painotarvikkeita. Tamperelaiset löytävät samoja tuotteita myös Harraste- liikkeestä. Värittömän painopastan voi sävyttää pienissä pulloissa ostettavalla väripigmentillä haluamansa sävyiseksi. Pigmenteissä on tosi voimakas väri, joten niitä tulee lisätä painopastaan varovasti. Mustan painopastan ostan tarvittaessa valmiiksi sekoitettuna.

Lisäksi tarvitaan silkkipainoseula, kumilasta, siveltimiä tai muovilusikoita ja astia värin sekoittamiseen. 

Sabluunan tekoon tarvitaan paperi, joka on seulan painoaluetta suurempi. Ainakin toisen puolen paperista on hyvä olla kiiltävä ja kovapintainen, ettei paperi vety ja hajoa painamisen aikana.

Tein vaahteranlehdestä pahvimallin, jonka mukaan piirsin paperille lehden. Lehtikuvio leikataan paperista huolellisesti terävillä saksilla.

Painopöytä suojataan muovilla. Painettavan kankaan tulee olla pesty ja silitetty. Tämän painopastan kanssa toimii parhaiten luonnonkuituiset kankaat, esim. pellava, puuvilla, viskoosi ja silkki. Suojamuovin päälle asetetaan painettava kangas, sitten sabluunapaperi ja päällimmäiseksi seula. Sabluunapaperi asetetaan kiiltävämpi puoli alaspäin. Paperin reunojen tulee mennä seulan painoalueen yli, vähintään harmaan suojareunan alle.

Painan lehdet käyttämällä eri sävyisiä pastoja samaan aikaan. Kuvion voi painaa toki vain yhdelläkin värisävyllä. Asetin sävytetyt painopastat seulan eri päihin. Ne voi asettaa myös rinnakkain samaan päähän. Väriä ei saa asettaa kuvion päälle. Painopasta on tässä tavallista rakeisempaa, koska painopastapurkki on avattu kauan sitten. Rakeisuus ei kuitenkaan vaikuta lopputulokseen.

Vedän lastalla keltaisen värin seulan toiseen päähän kuvion yli.

Teen samoin oranssille värille.

Painoseula nostetaan varovasti pois kankaan päältä. Yleensä sabluunapaperi jää kiinni seulan pohjaan ja nousee samalla pois. Sävyt sekoittuvat kuvion keskellä. Tämä ensimmäinen lehti ei ole aivan täydellinen, lastaa pitää painaa seulaa vasten napakammin, että väri menee varmasti kankaaseen asti. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Uuden kuvion voi painaa heti kankaalle kunhan muistaa, että seulaa ei voi asettaa kostean kuvion päälle, muuten seulan pohja sotkeentuu. Odota siis kuvion kuivumista, tai paina seuraava kuvio niin kauas, ettei seulaa tarvitse asettaa kuvion päälle.

Lopulta seulalle asetetut sävyt sekoittuvat toisiinsa muodostaen vain yhden sävyn. Samaan työhön voi käyttää myös erilaisia sabluunoita ja värejä. Väri kiinnitetään kankaaseen silittämällä korkeimmalla lämpötilalla, minkä painettu kangas kestää. Kangas on hyvä pestä ennen käyttöä, jotta irtoväri lähtee pois ja painokuviot pehmenevät.

Tähän hameeseen vaahteranlehdet on painettu silkkipainomenetelmällä sabluunaa käyttäen, mutta muut lehdet on painettu kankaalle suoraan lehdellä. Luonnosta kerätylle lehdelle on siis suoraan levitetty siveltimellä painopastaa ja lehti on varovasti painettu kankaalle. Lehteä on hyvä hieroa kankaaseen sormenpäillä käyden läpi erityisesti reunat. Lehdellä painetut kuviot on herkempiä ja eläväisempiä kuin sabluunalla painetut kuviot. Lehdelle levitettävää painopastaa on hyvä hiukan ohentaa vedellä juoksevammaksi. Lehdellä painetut kuviot kannattaa painaa kankaalle ensin ja vasta sen jälkeen siirtyä käyttämään silkkipainoseulaa. Näin voit painaa osittain hentojen lehtikuvioiden päälle, kuten minä olen tässä kankaassa tehnyt. 

Painetun kankaan lisäksi tähän syksyiseen salsahameeseen on käytetty myös muita kaapista löytyneitä kangaspaloja. Vyötäröllä on alavara ja sivusaumassa vetoketju. Helma on huoliteltu tiilenpunaisella vinokaitaleella.

Tässä linkkiluettelo muista kankaan käsittelyyn liittyvistä postauksistani:

Ohjeet kankaan märkämaalaukseen löytyy tästä linkistä.

Ohjeet kankaan kuivamaalaukseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaan ruiskumaalaukseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden ja vaatteiden konevärjäykseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden ja vaatteiden käsinvärjäykseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden ja vaatteiden silkkipainoon valotuskaaviota käyttäen löytyy tästä linkistä. 

Huovutusharjoituksia

Eilen illalla päättyi toinen huovutuksen lyhytkursseistani. Ensimmäisen kolmen päivän kurssin kävin viime keväänä. Tutustuimme kursseilla märkähuovutukseen ja neulahuovutukseen. Pidän molemmista tavoista huovuttaa. Neulahuovutuksella voi tehdä pieniä juttuja näppärästi ja kuvioida erilaisia kankaita. Märkähuovutuksella voi valmistaa isoja ja paksuja tuotteita, kuten seinävaatteita, tossuja, päähineitä, huiveja ja takkeja. Huovutetun takin tekeminen onkin tavoitteeni sitten joskus kun on enemmän taitoa ja kokemusta.

En halua turhia kokeiluja kaappiini pyörimään, joten jokaisen huovutetun jutun on tarkoitus päättyä heti valmiiksi tuotteeksi ja suoraan käyttöön. Mitäpä sitä tuore huovuttaja ensimmäisenä tekisi, ellei huovutustarvikkeille säilytyspussukkaa. Pussukan etupuolelle käytin ensimmäisen oranssinkeltaisen märkähuovutustekniikalla tehdyn huovanpalan. Siihen ompelin kiinni mustan villakangaspalan, johon olin kuvioinut neulahuovutuksena oranssin kukan varsineen. Pussukan kulman kolmiulotteinen kukkanen on neulahuovutettu. Kukkasen taakse ompelin rintaneulapohjan, joten sen voi tarvittaessa siirtää koristeeksi aivan minne haluaa. Pussukan takapuoli ja sisus ovat kaapista löytynyttä kiiltävää ja kovapintaista materiaalia. Siihen ei pussukassa pyörivät villahahtuvat kovin helposti takerru ja huovu kiinni. Sopivan mittainen metallivetoketjukin löytyi ompelutarvikelaatikosta.

Neulahuovutin toisenkin kukkasen asusteeksi. Tämänkin kukan taakse ompelin rintaneulapohjan. Niitä ostin  minulla on laatikollisen ompelutarviketukun loppuunmyynnistä vuosia sitten. Tämä kooltaan suurempi kukka sopisi vaikka juhla-asusteeksi, huivin kiinnittämiseen, laukkuun kiinnitettäväksi tai vaikka sisustuselementiksi.

Huovutin kukkaan koristeeksi myös villalankaa.

Märkähuovutusta kotioloissa rajoittaa veden ja saippuan runsas käyttö, joten varmaan lähden harrastamaan sitä taas ensi kevään lyhytkurssille. Märkähuovutus on raskasta käsille ja hartioille hankaamisineen, rullaamisineen ja venyttämisineen. En siis  aio tätä lajia alvariinsa tällä kulumavikaisella niskalla harrastaa, mutta lyhyinä jaksoina tämä harrastus on oikein antoisa. Neulahuovutusta taas voi harrastaa vaikka televisiota katsellessa. Tilasinkin itselleni neulahuovukseen tarkoitetun alustan hauskasta Silmu ja Solmu- käsityöliikkeestä.

Kiitostarra ja karamelli olivat mukava lisä, jotka tulivat näppärän harjamaisen neulahuovutualustan mukana.

Pari kurssilla märkähuovuttamaani juttua on vielä viimeistelemättä ja kuvaamatta, ne esittelen sitten vielä aikanaan. 

Lontoon Tower ja Natural History Museum

Lontoo on museoita rakastavalle loistava matkailukohde. Useat museot ovat pääsymaksuttomia ja valinnanvaraa riittää moderneista historiallisiin museoihin. Edellisellä reissulla kahdeksan vuotta sitten kiersimme erityisesti taidemuseoita. Tällä kertaa oli aivan pakko käydä tutustumassa Towerin linnaan. Poikkeuksellisesti Tower on pääsymaksullinen kohde, pääsymaksu aikuiselta oli 25 puntaa. Pääsylipussa lukee kauniisti "Adult donation". Paremmaltahan tietysti tuntuu olla lahjoittaja kuin maksaja.

Towerin linnaan liittyviä dokumentteja on viime aikoina tullut etenkin YLE Teemalta. Myös Ruusujen sodan ajasta kertovaa historiallista Valkoinen kuningatar- sarjaa on tullut seurattua enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Etenkin Towerin linnaan vangittujen ja jäljettömiin kadonneiden nuoren kruununperillisen prinssi Edwardin ja hänen veljensä kohtalo sarjassa on kiehtova. Kävimme linnassa tutustumassa huoneistoon, jossa prinssit elivät vangittuna. Myöhemmin työmiehet vuonna 1674 löysivät White Towerin portaikkoa korjatessaan kirstun, joka sisälsi ihmisten luita. Myöhemmissä tutkimuksissa on todettu löydöksien olevan prinssien ikäisten poikien luita, joten Towerin prinssien kohtalo on siis melko varmasti tiedossa. Löydetyt luut on nykyään haudattuna Westminster Abbeyhin.

Yllä Towerin pienoismalli lasivitriinin läpi kuvattuna. Keskellä oleva korkeampi rakennus on White Tower. Sen takana olevassa rakennuksessa on esillä kokoelma kruununjalokiviä, arvoastiastoja ja muita kuninkaalisten perintökalleuksia. Osittain siksi varmaan Towerin portilla oli tulijoille turvatarkastus, jossa kaikkien laukut tutkittiin tarkkaan. Jonotimme siis erikseen liput Toweriin ja uudestaan päästäksemme läpi tarkastuksesta. Onneksi olimme niin aikaisin liikkeellä, ettei jonot olleet paisuneet vielä kovin pitkiksi. Matkaoppaissa suositellaan ostamaan liput etukäteen netistä jonojen välttämiseksi. Viesti on mennyt hyvin perille, joten usein ennakkoon lippunsa ostaneiden jono on yhtä pitkä tai jopa pidempi kuin paikan päällä lipunsa ostaneiden. Ainoa tapa jonojen välttämiseksi Lontoossa onkin nykyään aikainen herätys aamulla.
 

Linnaa ympäröivässä vallihaudassa kasvaa nurmikko.

Tarinan mukaan Tower tuhoutuu, jos korpit lentävät sieltä pois.

Towerin vartijat jaloittelevat.

White Towerissa on hienot ja laajat kokoelmat aseita, tykkejä, haarniskoita ja muuta esineistöä.

Reissumme museokohteisiin kuului myös Natural History Museum Kensingtonissa. Tämä museokierros vaati paljon jalkatyötä, sillä museon kokoelmissa on noin 70 miljoonaa erilaista esinettä ja näytettä, joista näimme vain pienen osan. 

Museorakennus oli nähtävyys sinänsä niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Nappasin tämän kuvan jonottaessamme sisään. Vaikka olimme ajoissa, niin jonotimme sisään puolen tunnin verran. Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta turvatarkastukseen piti jälleen jonottaa. Aamupäivällä jono kiersi jo koko valtavan rakennuksen ympäri. 

Hienoja liukuportaita pitkin pääsi uudempiin näyttelyihin.

Natural History Museum on yhdistelmä uutta ja vanhaa.

Fossiilikokoelmia oli halli toisensa perään. Tämä museo olisi hyvä vierailukohde kaikille niille, joilla on epäilyksiä evoluutioteorian suhteen. Myös ihmisen kehityksestä kertova näyttely luurankoineen oli hieno. Tämän näyttelyn jälkeen illalla jalat vaativat lepuuttelua ja kohoasentoa. 

Buckinghamin palatsi ja puistoelämää Lontoossa

Tänä aamuna täällä Tampereella kaikki oli peittynyt valkoiseen kuuraan, mutta näissä Lontoon kuvissa on vielä kesä kauneimmillaan. Jäimme pois metrosta Hyde Park Cornerin läheisyydessä olevien sotamuistomerkkien kohdalla ja kävelimme riemukaaren alitse kohti Buckinghamin palatsia.

Buckinghamin palatsi koko komeudessaan. Palatsi on kuningattaren arkiasunto ja 450 ihmisen työpaikka.

Victoria Memorial- muistomerkki palatsin edustalla.

Näkymä Buckinghamin palatsiin puiston läpi kuvattuna.

 

Hyde Park oli kauneimmillaan ja ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Silmällä nähty toistuu hyvin näissä valokuvissa. Siitä saan kiittää kamerani uutta pyöröpolarisaatiolinssiä, jota olen jo aikaisemminkin kehunut. Kasvien lehdissä on yleensä toinen puoli kiiltävämpi, ja tämä kiiltävä puoli heijastaa valoa valokuvissa. Siksi valokuvat eivät toista vihreätä väriä kunnolla, vaan se muuttuu sävyltään harmahtavaksi. Oikealla linssillä saa heijastukset pois kuvista, joilloin ne vastaavat paremmin silmällä nähtyä tunnelmaa.

Pelikaanit kaunistautuvat.

Royal Albert Hall- konserttisali. 

Albert Memorial- muistomerkki Royal Albert Hall- konserttisalin vieressä.

Tämän modernin veistoksen sisällä on puistokahvila.

The Serpentine- järvessä uiskenteli myös yksi musta joutsen valkoisten seassa ylpeänä jälkikasvunsa kanssa. Hyde Park oli oiva paikka seurata ja kuvata lintuja.

Prinsessa Dianan muistoksi rakennettu suihkulähde on kuin virtaava joki, jossa uimapukuiset lapset juoksentelevat. Portin ohjeessa kehoitetaan käyttäytymään muistomerkin läheisyydessä arvokkaasti ja hillitysti, mutta helteisenä päivänä alue on täynnä piknikille lähteneitä perheitä ja leikkiviä lapsia. Luulen, että lapsirakas Lady Diana ei panisi tätä pahakseen ;)

Tästä suihkulähdekuvasta näkee myös Lontoon puistojen todellisuuden. Vaikka olen melko onnistuneesti rajannut ihmismassat pois näistä puistokuvista, niin ne ovat oikeasti täynnä porukkaa. Vaikka puistot ovat kauniita ja niissä on paljon katseltavaa, niin ne eivät ole oikeasti luontoa. Lontoossa ihmismassoja karkuun ei pääse minnekkään. Jännä juttu, että juuri keskellä kauneinta puistoa tuli kaikkein eniten ikävä suomalaista metsää...

Lontoo kutsuu

Lontoo kutsui viimeksi n. 8 vuotta sitten. Tällä kertaan suuntasimme Lontooseen vähän isommalla porukalla. Lontoo oli toki muuttunut edellisestä reissusta, mutta tärkeimpiin maamerkkeihin ei ajan kuluminen juuri vaikuta. Ne piti nyt tietysti kiertää valokuvaamassa, sillä edelllisellä reissulla mukana olleella kameralla ei hääppöisiä kuvia otettu. Sää Lontoon reissullamme oli hyvä, lämpöä oli noin 26 astetta pilviselläkin ilmalla. Yhtenä päivänä oli hiukan sateisempi keli.

Tower Bridge tällä kertaa hiukan erilaisesta kulmasta kuvattuna.

96.3 metriä korkeassa tornissa Big Ben lyö yhä tasatunnein.

Goottilaistyylinen kirkko Westminster Abbey on mahdoton valokuvattava. Kuvaan saa kerralla vain pienen osan suuresta rakennuksesta.

Vasemmalla Westminster Abbey ja oikealla Westminsterin palatsi.

Vasemalla näkyy remontin alla oleva Westminsterin palatsi ja oikealla 135 metriä korkea London Eye maailmanpyörä.

Jonot maailmanpyörään olivat järjettömän pitkiä, joten maisemat yläilmoista jäivät kuvaamatta.

Moderni Lontoon City on tavattoman siisti alue ja siksi muusta Lontoosta poikkeava kokemus. Kadut ja kiveykset on kuin nuoltu puhtaaksi ja istutukset todella hyvin hoidettuja.

Kävimme ostoksilla Notting Hillin kuuluisilla markkinoilla (Portobello Road Market). Alueella on markkinoiden lisäksi paljon hauskoja kauppoja. Koko Art- putiikissa myytiin maalaamalla ja piirtämällä tuunattuja vaatteita.
  

AllSaints- putiikin väliseinät on rakennettu vanhoista ompelukoneista. Seurueemme nuoriso löysi ostettavaa American Apparel- liikkeestä.

Reisumme ainoana epävakaisena päivänä menimme sadetta pitelemään Piccadilly Circuksen ostosalueelle. Ihmisvilinää ja ostospaikkoja riitti, ongelmana oli vain valtavat jonot niin sovituskoppeihin kuin kassallekin. Kaksinkertaista jonotusta siis. Tämänikäisenä en moiseen viitsinyt ryhtyä, joten en löytänyt sitten mitään ostettavaa.  

Harrodsilla täytyi käydä taas ihmettelemässä, vaikkei sieltä mitään ole varaa ostaakaan. Eihän siellä ollut suuressa osassa tuotteita edes hintoja näkyvissä. Täällä ei kyllä tarvitsisi jonottaa, myyjiä oli valmiina palvelemaan laumoittain. Egyptiläiset rullaportaat olivat yhä vaikututtava näky.

Otin Lontoon reissulla lähes tuhat valokuvaa, joten lisää kuvakavalkaadia seuraa. Kuvien selaaminen ja valitseminen on vain aika hidasta puuhaa ;)