Puunappi-huopahelmikorut

Tylliritarin tarinat- blogia pitävä Sini avasi kangaspuodin taidemuseoistaan tunnetun Mäntän keskustaan, aivan Mäntän kauniin kirkon tuntumaan. Kangaspuoti Tylliritarin valikoimiin kuuluu kankaiden lisäksi paljon muitakin käsitöissä tarvittavia tarvikkeita. Tylliritarin hienot esiintymisasut, tanssi- ja teatteripuvustukset syntyvät nyt kangaspuodin ompelimossa. Kangaspuodin uunituoreille facebook-sivuille pääsee tästä linkistä. Samoissa tiloissa sijaitsee myös suomalaista vaatedesignia valmistava nanQ.

Kangaspuodin hienoon lokerikkoon esille laitetut kauniit puunapit inspiroivat heti ideoimaan syksyisen korusetin.

Huovutuksesta jää aina yli pieniä hahtuvannykeröitä. Olen ottanut tavakseni pyöritellä niistä huopahelmiä myöhempää käyttöä varten. Nämä helmet käyvätkin hyvin yhteen lämpimänsävyisten puunappien kanssa. Huopahelmet voi toki korvata muilla helmillä tai käyttää koruihin pelkästään nappeja.

Huopahelmien välissä on ompelulaatikosta löytyneitä erivärisiä pitkulaisia helmiä. Helmet on pujotettu ohueen metallilankaan. Puunapit kiinnitin huopahelmiin ompelulangalla. Korvakorutkin täytyi tietysti tehdä näyttävän kaulakorun seuraksi. Koukut on otettu talteen vanhoista rikkinäisistä korvakoruista. Sormet syyhyävät jo seuraavien täysin erilaisten puunappikorujen kimppuun!

Kangaspuoti Tylliritarin avajaisissa kävi sellainen vilske, että kangasostoksia varten täytyy tehdä uusi reissu. Useampikin herkullinen kangas odottaa pääsyä ompelukoneen kautta vaatekaappiini, esimerkiksi tuossa vierekkäin olevat lintu-, kirsikankukka- ja vihreät lehdet- kuosiset trikoot.  

Kangaspuodista löytyy myös valkoima koristeellisia ja näyttävän kokoisia ompelukuvia, jotka saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Miten olisi siivet paidan selkään?

Myös nauhoja on joka tarpeeseen, bling-blingillä ja ilman :) 

Grafiikantyöt "Sienimetsä 1 ja 2"

Näissä sienimetsää kuvaavissa grafiikantöissä on vanhan ajan kuvakirjamainen tai opetustaulumainen tuntu. Minun ikätoverini varmaan muistavat ne koulujen pahviset opetuskuvat? Nehän ovat nykyään muodikkaita sisustuselementtejä.

Näissä töissä on yhdistetty syväpaino-, kohopaino- ja kopiografiikan tekniikoita.

Itse tehdyt ja tuunatut kesäsuosikit

Kesä alkaa nyt olla ohi, joten nyt voi listata viime kesän vaatesuosikkien top vitosen itse tehdyistä ja tuunatuista vaatteista. Aika harvoin palaan esittelemään samoja vaatteita enää sen jälkeen, kun olen ne kerran täällä blogissani esitellyt, joten teillä lukijoillani ei ole tietoa siitä, mitkä vaatteet lopulta päätyvät kaikkein ahkerimpaan käyttöön. Yllätys se on monesti itsellenikin.

Yllätyssuosikkini on tämä runsaasti kirjailtu kaftaani, jota oletin käyttäväni pikkujuhlissa. Jo viime joulukuussa tehdyllä Thaimaan reissulla tästä vaatteesta muodostui kesäinen arkisuosikki. Tämän "toukokuun keltaisessa värihaasteessa" mukana olleen halatin hankalasta ompeluprosessista  kertoilin tässä linkissä. Tästä vaatteesta tykkään niin paljon, että toinen arkisempi versio on jo tekeillä. 

Perinteisessä naistenhuoneselfiessä esiintyvä kimonomainen mekosta tuunattu takki oli vastaukseni kierrätyshaasteeseen. Tämäkin vaate sopii niin arkeen kuin juhlaankin. 

Maksimekot ovat ikisuosikkejani, joten ei liene yllätys, että tämä kuviollinen maksimekko päätyi ahkeraan käyttöön.

Mustavalkoinen polvipituinen kevyt mekko on helppo kesävaate, joka muuntuu moneksi asusteita vaihtamalla. Tämäkin mekko otti osaa värihaasteeseen.

Vihreä maksimekko oli loppukesän ompelutyöni, mutta ehdin sitä hyvin suosikiksi asti käyttämään, ja käytän yhä edelleen. Vihreä sävy kun sopii hyvin syksyyn ja sukkahousuilla ja neuleella varustettuna maksimekko korvaa hyvin housut.

Kasviaiheista grafiikkaa

Syksy on jo selvästi aistittavissa ilmassa, vaikka väliaikaisesti vähän lämpenikin. Esittelen siis jo syksyisiä grafiikantöitäni, kaikki ne ovat myrkyttömän kartonkigrafiikan kurssin aikaansaannoksiani. Tässä grfiikanlajissa hauskaa on se, että perinteisten kaiverrettujen laattojen lisäksi painaa voi myös muilla materiaaleilla. Näissä töissä käytin luonnosta kerättyjä kasveja kertakäyttöisinä laattoina. Kasvien lisäksi kaiversin pari uutta perhoslaattaa ja lisänä käytin aikaisemmista grafiikantöistäni säästettyjä pikkulaattoja.

Näihin töihin on yhdistetty koho- ja syväpainotekniikkaa. Pieniä korostuksia olen tehnyt puuväreillä, joten sekatekniikka tai mixed media sopii myös tekniikan kuvaukseksi näihin töihin. Ensimmäinen työ on kooltaan suurempi ja muut vain postikorttikokoa.

Tällä tekniikalla saa töihin jännää surrealistista tunnelmaa. Syksyn uinuva ja hiljalleen kuoleva luonto tulee hyvin esiin.

Milavida

Milavida on ehdottomasti "suosikkikummituskartanoni". Vuosien varrella vierailin hylätyssä ja huonokuntoiseksi päästetyssä kartanossa, kun se väliaikaisesti avattiin erilaisia tapahtumia varten. Kävin siellä mm. jo lopetetun Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan mainiossa loppunäyttelysssä sekä hienossa muotinäytöksessä, jossa mallit vaelsivat huoneesta toiseen kuin aaveet. Se sopikin hyvin Milavidaan, jossa kartanon rakennuttaneen Peter von Nottbeckin Olga-vaimon uskotaan kummittelevan. 

Pitkäksi aikaa remonttia odottamaan hylätty kartano on nyt hienosti museokäyttöön remontoitu niin ulkoa kuin sisältäkin.

Milavidan pysyvä näyttely kertoo Milavidan ja Nottbeckien suvun traagisen ja vaiherikkaan tarinan. Etenkin viimeisessä salissa pyörivän filmin, valokuvien, ja sukupuun pariin kannattaa pysähtyä toviksi.

Milavidassa on myös hienoja vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä tilan ovat vallanneet Valentinon puvut. 

Luonnonvalkoiseen silkkipukuun on käsin maalattu kuvioita. Rehellisesti sanoen sinänsä kauniin mallisen puvun kuvioinnin olisi itse maalannut paremmin. Käytetty sivellin on mielestäni liian paksu ja huonolaatuinen, eikä värien puhtaudesta ja sävyjen kauneudestakaan ole oikein pidetty huolta.

Näyttelyn valkoiset puvut ovat selvästi kokoelman kauneimpia. Niissä muoto pääsee oikeuksiinsa.