Pimeän kauden parasta antia ovat erilaiset valotapahtumat. Nykyään me suomalaiset osaamme ottaa ilon irti meidän aika uniikista talven pimeydestä. Tampere suorastaan kylpee valossa läpi pimeän kauden. Juhlistin pimeän ja valon juhlakauden alkua tutustumalla jo vuosittaiseksi perinteeksi muodostuneeseen valotaidetapahtuma Projioon. Projio on siis perinne Tampereella, mutta minä itse eksyin tapahtumaan nyt ensimmäistä kertaa ja ainutlaatuinen kokemus se olikin. Minut tapahtumaan ajoi uusi kiinnostukseni teköälytaiteeseen sekä uusi kännykkäni. Vanhan kännykän kameran mentyä rikki hankin itselleni Googlen Pixel 7A kännykän ja pitihän sen kameraa käydä heti testaamassa. Myös uusi kännykkäni ja sen kamera hyödyntää tekoälytekniikkaa. Projio tapahtuma levittäytyi Finlaysonin alueen sisä- ja ulkotiloihin. Heti Väinö Linnan aukiolla tervehti Jan Anderzénin musiikillinen animaatio Spiralisoivasti soiva.
Koneet, generatiivinen taide ja tekoäly olivat läsnä suurimmassa osassa Projion teoksista.
Videojockey-ryhmä Random Doctorsin videoinstallaatio HumanDisorder oli hieno vaikkakin vähän pelottava teos.
Jenni Pasanen tekoälyä hyödyntävä Masc Obscura oli ehdoton suosikkini ja hänen teostensa ympärillä olleesta kuhinasta päätellen en ollut ainoa. Huikean kauniit kuvat vaihtuivat valotauluissa.
Jari Haanperän Valoprojektori De Lux oli suosikkiteoksiani.
Kwasery Komputery Symphony in Asid.
Antti Pussisen teos Global Keystone oli vaikuttava.
Hyvinhän uusi kännykkäkamera toimi pimeissäkin olosuhteissa. Väkeä oli paljon liikkeellä, vaikka kuvista voisi päätellä, että olen näyttelyssä yksin. Tämä johtuu siitä, että uuden kännykkäni ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus poistaa ihmiset valokuvista. Näppärää, eikö vain?
Hämärää, valoa ja etenkin kauniita heijastuksia ja kimalletta on käytetty hyväksi myös Sara Hildenin Taidemuseossa korealaisen Lee Bullin näyttelyssä. Oman lisänsä massiivisiin teoksiin toi museon tilojen brutalistinen kauneus.
Tanssivat vedet avasivat jälleen Tampereen Valoviikot. Tällä kertaa Valoviikojen avajaisia juhlittiin euroviisuteemalla ja viimeinen esitys Käärijän tahtiin, tietenkin.
Tanssivat vedet kuvasin myös Pixel- kännykällä. Tässä tapauksessa vanha kunnon järjestelmäkamera olisi ehkä kuitenkin vielä toiminut paremmin.