Taidetta ja valotapahtumia

Pimeän kauden parasta antia ovat erilaiset valotapahtumat. Nykyään me suomalaiset osaamme ottaa ilon irti meidän aika uniikista talven pimeydestä. Tampere suorastaan kylpee valossa läpi pimeän kauden. Juhlistin pimeän ja valon juhlakauden alkua tutustumalla jo vuosittaiseksi perinteeksi muodostuneeseen valotaidetapahtuma Projioon. Projio on siis perinne Tampereella, mutta minä itse eksyin tapahtumaan nyt ensimmäistä kertaa ja ainutlaatuinen kokemus se olikin. Minut tapahtumaan ajoi uusi kiinnostukseni teköälytaiteeseen sekä uusi kännykkäni. Vanhan kännykän kameran mentyä rikki hankin itselleni Googlen Pixel 7A kännykän ja pitihän sen kameraa käydä heti testaamassa. Myös uusi kännykkäni ja sen kamera hyödyntää tekoälytekniikkaa. Projio tapahtuma levittäytyi Finlaysonin alueen sisä- ja ulkotiloihin. Heti Väinö Linnan aukiolla tervehti Jan Anderzénin musiikillinen animaatio Spiralisoivasti soiva.

Koneet, generatiivinen taide ja tekoäly olivat läsnä suurimmassa osassa Projion teoksista.

 

 

Videojockey-ryhmä Random Doctorsin videoinstallaatio HumanDisorder oli hieno vaikkakin vähän pelottava teos.

 

 

 Jenni Pasanen tekoälyä hyödyntävä Masc Obscura oli ehdoton suosikkini ja hänen teostensa ympärillä olleesta kuhinasta päätellen en ollut ainoa. Huikean kauniit kuvat vaihtuivat valotauluissa.

Jari Haanperän Valoprojektori De Lux oli suosikkiteoksiani.

 Kwasery Komputery Symphony in Asid.

Antti Pussisen teos Global Keystone oli vaikuttava. 

Hyvinhän uusi kännykkäkamera toimi pimeissäkin olosuhteissa. Väkeä oli paljon liikkeellä, vaikka kuvista voisi päätellä, että olen näyttelyssä yksin. Tämä johtuu siitä, että uuden kännykkäni ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus poistaa ihmiset valokuvista. Näppärää, eikö vain? 

Hämärää, valoa ja etenkin kauniita heijastuksia ja kimalletta on käytetty hyväksi myös Sara Hildenin Taidemuseossa korealaisen Lee Bullin näyttelyssä. Oman lisänsä massiivisiin teoksiin toi museon tilojen brutalistinen kauneus.

Tanssivat vedet avasivat jälleen Tampereen Valoviikot. Tällä kertaa Valoviikojen avajaisia juhlittiin euroviisuteemalla ja viimeinen esitys Käärijän tahtiin, tietenkin.

Tanssivat vedet kuvasin myös Pixel- kännykällä. Tässä tapauksessa vanha kunnon järjestelmäkamera olisi ehkä kuitenkin vielä toiminut paremmin.

Valon kaupunki- tapahtuma Jyväskylässä

Valon kaupunki- tapahtuma Jyväskylässä osoittautui ennakko-odotuksia suuremmaksi tapahtumaksi ja sen eteen oli nähty paljo vaivaa. Erilaisia valotaidekohteita oli ympäri kaupunkia peräti 26 kappaletta ja mukaan mahtui niin ammattitaiteilijoiden kuin lastenkin tekemiä teoksia. Yleisöä oli liikkeellä runsaasti ja varsinkin perheen pienimmät olivat sonnustutuneet valoa tuottaviin päähineisiin, asuihin ja muuhun rekvisiittaan. Valokuvien ottaminen ei kaikissa kohteissa onnistunut väen paljouden vuoksi ja välillä joutui kuvaamaan käsivaralla ilman jalustaa.

 

Ranskalais-kreikkalaisen taiteilijapari Maron & Dimitrin värikkäinä loistavat kukat oli valmistettu kierrätetyistä muovipusseista. Valokuvissa ne näyttävät lähes epätodellisilta pimeyden keskellä.

Physarum -teoksen oli toteuttanut saksalainen taiteilijaryhmä RaumZeitPiraten. Muuntuva ja elävä sieni luikerteli Kaupunginkirkon seinillä. Tunnelmaltaan se oli jopa kauhuelokuvamainen. Kymmenen pistettä kirkolle rohkeudesta ja avoimmuudesta taiteelle. Kirkon sisällä pyöri hieno videoteos.

Saksalaisen Lichtlochin Portal into Geometry -installaatio koostui erilaisista geometrisistä kappaleista.

Gardian Hohtava kangas -kokonaisuuden leikkisät valomeduusat.

Monet liikkeet olivat panostaneet tapahtumaan sopivaan ikkunasomistukseen ja markkinakojujakin löytyi ympäri kaupunkia.

 

Kankaanaukiolla voi nauttia  mediataiteilija Chirstian Riggutin ja äänisuunnittelija Julian Alvarezin yhteistyöteoksesta Amnesia. Teos oli heijastettu pyöreälle kankaalle.

 

Amnesia- teosta katselevalla lapsella oli mukanaan hieno valopallo ja pakkohan sellainen oli sitten minunkin saada. Se pallo ja kaikki nähty hieno valotaide kirvoittikin sitten tekemään kotipihaan oman pienen futuristisen valoinstallaation. Siitä installaatiosta illan pimetessä otetut valokuvat sitten annoin Stable Diffusion tekoälylle pureksittavaksi. Tuloksena syntyi kaksi erilaista tunnelmaltaan lähes vastakohtaista science fiction- kuvasarjaa.

Tässä ensimmäisessä kuvasarjassa esiintyvät eräät Aerial- nimisen planeetan asukit, jotka kuuluvat gurgle- heimoon. Aerial planeetan asukkaat ovat oikeastaan alkuperältään lähempänä kasvikuntaa. Yksi tällainen gurgle- heimon jäsen on oma yksikkönsä, joka sisältää kokonaisen pienen universumin. Aerial- planeetan väki elää läheisessä yhteydessä ympäröivän luonnon kanssa. Planeetalla elää erilaisia kasviheimoja ja nämä gurglet ovat itsevalaisevia yön pimeydessä viihtyviä kasviuniversumeita.

Toinen kuvasarja sijoituu kiviselle ja karulle planeetalle nimeltä Paradox. Planeetta Paradox on todennäköisesti universumin erikoisin planeetta ja siellä valokin on tummaa. Tämän planeetan asukit ovat uppoutuneet tieteeseen, tutkimukseen ja kehittävät edistynyttä teknologiaa. Jättimäisillä laitteillaan he pystyvät matkustamaan ilman rajoituksia ajan, paikkojen ja ulottuvuuksien tuolle puolen. Hurjaan teknologiaan ja synkään visuaaliseen ilmeeseen mieltyneet planeetta Paradoxin asukkaat ovat kuitenkin rauhanomaista ja älykästä väkeä.

 Mikäli näiden ja muiden fantasiamaailmojen väki kiinnostaa, niin kanattaa seurailla minua myös Instagramin puolella.

Kankaiden ja vaatteiden maalausta

Tartuin pitkästä aikaa uudella innolla kankaiden kimppuun. Värivikainen musta trikoo on odotellut työstämistä kaapissa jo pitkän tovin. Ensin kankaasta piti kuitenkin poistaa mustaa pohjaväriä, että uudet värit saa kunnolla näkymään. Siihen hommaan sopi hyvin vanha kunnon kloriitti. Kloriittia olikin hyvä roiskia ulkona mökillä loppukesän lämpössä. Ulkona touhutessa ei tule poistaneeksi väriä vahingossa sisätilan pinnoista ja tekstiileistä. Vaatteet työskentelyyn kannattaa valita sieltä huonoimmasta päästä ettei sitten jälkikäteen harmita. Minulla oli päälläni kesämökin maalausrönttöset. Asettelin kankaan päälle suuria kasvien lehtiä. Näin kankaalle jäi valkaisemattomia mustia länttejä. Tämän kankaan on tarkoitus esittää jonkinlaista tähtisumua.

Kokeilin tällä kertaa minulle aivan uutta tekniikkaa. Lisäämällä Dyemixiä tavalliseen guassimaaliin saa aikaiseksi kankaan maalaukseen sopivan ja pesussa pysyvän värisekoituksen. Värin kiinnitys tapahtuu silittämällä kankaan silityslämpötilan mukaan. Nämä tuotteet tilasin Konta Shopista. Lisää vielä tästä maalausprojektista postauksen lopussa.

Rapatessa aina välillä roiskuu. Vanha Nordic Tricotin mustavalkoinen mekko sai toisessa projektissa sitkeän punaisen läiskän etumustaan. En siis turhaan muita muistuttele sopivista työvaatteista, itse en vain aina muista vaihtaa rönttösiä päälle. Koska läiskä ei millään konstilla lähtenyt pois, jäi ainoaksi keinoksi maalata koko mekko. Hommaan otin leveän maalisiveltimen ja sen avulla hidas projekti sujui vähän joutuisammin. Käytin tähänkin tuunaukseen Dyemix-guassimaalisekoitusta. Tykkään lopputuloksesta ja mekko pääsi uudelleen käyttöön.

Ostin kirpparilta korsetin kolmella eurolla fantasia-asuprojektia varten. Korsetti tuntui käteen silkiltä, joten siihen pitäisi väri tarttua hyvin. Ensin minun täytyi poistaa helmet ja ketju. Ne säästin myöhempää käyttöä varten.

 

 

Tähän projektiin käytin kangasvärin loppuja. Sekoitin niihin ruiskuemulsiota, roiskin ja levittelin siveltimellä värejä korsetin päälle. Lopuksi levitin päälle vielä karkeaa merisuolaa ja jätin korsetin kuivumaan katoksen alle terassille.

 

Lopputulos on aika onnistunut. Tätä korsettia on jo käytettykin fantasia-asuprojektissa. Tämä muuntuu monen tyyliseen asuun, joten se sopii moneen tulevaankin kuvausprojektiin.

 

 

Sitten palataan tähtisumukankaaseen. Olin jo pistämässä pillit pussiin lopullisesti kaikenlaisille kankaan värjäys- ja maalausprojekteille, koska ompelu ei ole oikein viime aikoina innostanut. Aloitin ompelun seitsemän vuotiaana, joten tässä on kohta 50 vuotta ompeluharrastusta takana. Ajattelin siirtyä jo kokonaan taideharrastusten pariin. Samalla se olisi tiennyt muoti- ja fantasiavalokuvausharrastuksen loppua. Sitten tapahtui jotain yllättävää, mikä muutti suunnitelmat täysin. Törmäsin somen syövereissä tekoälyllä tehtyihin fantasia-asukuviin ja ymmärsin heti sen mahdollisuudet omalta kannaltani. Tietokone vain kaipasi päivitystä parempaan ja ei aikaakaan kun meidän it- nörtin avustuksella koneellani pyöri Stable Diffusion tekoäly. Niinpä nyt sitten maalaan ja värjään tekoälyä varten.

 

 

Nyt voin sitten toteuttaa asuja käyttämällä vanhoja osia stailaamalla ja tuunaamalla niitä uudestaan ompelematta paljoakaan. Jotain pientä uutta voi hankkia kirputorilta ja myös maalailla ja värjäillä vanhaa.

 

Puolen vuoden ajan lähes kaikki muut harrastukset ovat olleet telakalla, sillä Stable Diffusion tekoälyn käyttämisessä on paljon opeteltavaa, enkä vieläkään ole kuin raapaissut pintaa. Ohjeita ei ole oikein missään, joten kaiken joutuu itse kokeilemaan. Apua saan meidän it-nörtiltä ja jonkin verran muilta harrastajilta someryhmissä. Olen hakannut päätä seinään ankarasti matkan varrella, mutta eipähän dementia iske kovin nopeasti. Tässä kun joutuu ajattelemaan asiat aivan uudella tavalla ja muuttamaan vanhat ajatusmallit päälaelleen. Sinänsä tämä uusi tekniikka on tämmöiselle käsityö- taidetekniikkanörtille aika luonnollinen jatkumo. Alla nyt sitten muutama esimerkki, miten tämmöinen maalattu tähtisumukangas muuntautuu tekoälyn prosessoimana hienoksi science fiction fantasia-asuksi. Pohjana näille tekoälykuville on siis minun ottamani valokuvat stailaamistani fantasia-asuista. Valokuvat otin kesämökillä, joten mökkimaisemat ovat kuvien taustojen lähtökohtana.

Nämä tekoälymuotikuvat eivät varmasti jää täällä blogissa viimeisiksi, mutta jos aihe kiinnostaa, kannattaa minua seurailla myös Instagramissa.