Viikon sanonta

"Kauneudentaju on visualistinen syöpä."

                 

 -Miina Äkkijyrkkä-

En tiedä mitä iki-ihana Miina tällä tarkoitti, mutta kerron mitä tämä lausahdus minulle tarkoittaa. "Visuaaliset aivot" toimivat varmaan hiukan erilailla kuin esim. matemaattiset tai kielelliset aivot. En tarkoita, ettei matemaattisesti tai kirjallisesti lahjakkailla olisi myös visuaalista lahjakkuutta. On paljonkin, tunnen heitä itsekin. Tarkoitan sitä, että ainakin itse ajattelen visuaalisilla kuvilla, muistan asiat kuvina. Kuljen koko ajan tuntosarvet pystyssä katsellen ympäristöäni, tallentaen kuvia mieleeni, yhdistäen niitä uusiksi ideoiksi. Minulla ei ole yleensä koskaan tylsää, ympäristöstä keksii koko ajan uutta. Nykyään enää aivot eivät riitä vaan kannan mukanani myös kameraa. Ja kyllä se harmittaa, jos näen jotain mielenkiintoista, eikä ole kamera mukana! Tällä syövällä on myös ikävä taipumus levitä. Itselläni se on levinnyt lapsuuden piirtämisen ja maalaamisen kautta keramiikkaan, vaatteisiin, tekstiilitaiteeseen, näyttelyihin ja näytöksiin, tauluihin, taidehistoriaan, arkkitehtuuriin, sisustukseen, puutarhanhoitoon, kaikenlaiseen tuunaamiseen, erilaisiin kursseihin ja koulutuksiin, valokuvaamiseen ja monenlaisten kuvakirjojen ja -kansioiden väsäämiseen. Ja lopulta myös bloggaamiseen, mikä yhdistää tämän kaiken. Peruuttamattomasti visuaaliseen syöpään on sairastunut, kun alkaa nähdä kauneutta ja potentiaalia uusiin ideoihin ruosteisessa romussa, seinien tussituherruksissa ja kaikenlaisessa roinassa. Joskus voisi vaan olla näkemättä ja tekemättä yhtään mitään. Mutta ei pysty!

Kamera kulkee välillä mukana myös töihin. Tässä muutama kuva matkan varrelta, kun kävelin töihin reilu kuukausi sitten. Tätä kauneutta kesti melkein kokonaisen viikon tänä talvena, ei sen enempää! Pakkasta oli aika tavalla, näpit meinasivat jäätyä kameraa räplätessä.