"Elämässä 50% on kiinni perimästä, 10% ympäristöstä ja 40% on kiinni itsestäsi."
Tämän monelle tutun sanonnan voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Joillekin se tarkoittaa sitä, ettei juuri kannata yrittää asioihin vaikuttaa kun sen merkitys on vain 40 prosenttia. Toisille se tarkoittaa sitä, että kun voi vaikuttaa omaan toimintaansa, ja pyrkiä muuttamaan ympäristöään, niin puntit ovatkin jo tasan. Näinhän se on, toisilla lasi on aina puoli tyhjä ja toisilla puoliksi täynnä.
Kohta tämä pitkään totuutena pidetty sanonta todennäköisesti muuttuu. Ja vieläpä niin, että perimän osuus vähenee ja ympäristön osuus suurenee yhdessä oman vaikutusmahdollisuuden kanssa. Nimittäin Aamulehden Tiede-jutun (19.4.2014) mukaan on aika päivittää koulun biologian tunnilla opitut asiat perinnöllisyydestä. Geenit eivät vaikutakaan tyhjiössä, vaan niiden toimintaa säätelee epigenetiikka.
Epigenetiikka tarkoittaa "geenien yläpuolella." Esimerkiksi identtisten kaksosten perimä on täysin samanlainen. Silti heistä voi kehittyä hyvin erilaisia, toinen voi olla laiha, toinen ylipainoinen, ja he sairastuvat eri sairauksiin. Epigenetiikkalla on tässä sormensa pelissä. Epigeneettisten muutosten takia geenit voivat samanlaisessakin perimässä ilmentyä eri tavoin. Osa geeneitä aktivoituu, osa kytkeytyy pois päältä. Epigenetiikka liittyy siis geenien säätelyyn, ja siihen vaikuttaa lähestulkoon kaikki, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tämä tiedetään jo varmaksi monien geenien kohdalla. Esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen kohdalla liikkumattomuudella, ylipainolla ja ravinnolla on ratkaiseva merkitys geenien katkaisimen kääntämisessä on-asentoon.
Epigenetiikan professori Minna Nyström näkee, että kun tieto epigenetiikasta lisääntyy, ihmisiltä voidaan vaatia suurempaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Enää lihavuudesta ei voi syyttää pelkästään huonoja geenejä. Perimää ei voi enää käyttää tekosyynä, vaan voimme itse muokata ympäristöämme ja elimistöämme.
Tieto vaatii lisätoimia myös yhteiskunnalta. Vastuu ympäristömme puhtaudesta ja monimuotoisuudesta kasvaa. Esimerkiksi monien yleisesti sallitujen kemikaalien käyttöä joudutaan tutkimaan epigenetiikan näkökulmasta tarkemmin.
Epigenetiikka tarkoittaa "geenien yläpuolella." Esimerkiksi identtisten kaksosten perimä on täysin samanlainen. Silti heistä voi kehittyä hyvin erilaisia, toinen voi olla laiha, toinen ylipainoinen, ja he sairastuvat eri sairauksiin. Epigenetiikkalla on tässä sormensa pelissä. Epigeneettisten muutosten takia geenit voivat samanlaisessakin perimässä ilmentyä eri tavoin. Osa geeneitä aktivoituu, osa kytkeytyy pois päältä. Epigenetiikka liittyy siis geenien säätelyyn, ja siihen vaikuttaa lähestulkoon kaikki, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tämä tiedetään jo varmaksi monien geenien kohdalla. Esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen kohdalla liikkumattomuudella, ylipainolla ja ravinnolla on ratkaiseva merkitys geenien katkaisimen kääntämisessä on-asentoon.
Epigenetiikan professori Minna Nyström näkee, että kun tieto epigenetiikasta lisääntyy, ihmisiltä voidaan vaatia suurempaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Enää lihavuudesta ei voi syyttää pelkästään huonoja geenejä. Perimää ei voi enää käyttää tekosyynä, vaan voimme itse muokata ympäristöämme ja elimistöämme.
Tieto vaatii lisätoimia myös yhteiskunnalta. Vastuu ympäristömme puhtaudesta ja monimuotoisuudesta kasvaa. Esimerkiksi monien yleisesti sallitujen kemikaalien käyttöä joudutaan tutkimaan epigenetiikan näkökulmasta tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti