tiistai 5. elokuuta 2014

Vaatteita ja aatteita

Kaarina Kaikkosen mänttäläisten käytetyistä paidoista tehty teos "Totuuden henki" on 100% onnistunut taideteos. Tämän mielipiteen olin muodostanut jo ennenkuin kävin itse sitä katsomassa. Miksikö? Siksi, että se täytti taiteen tärkeimmät tehtävät: herätti mielenkiintoa ja kiivasta keskustelua sekä nosti tunteita. Luultavasti suureksi harmikseen tämän teoksen kiivaimmat vastustajat siis auttoivat tätä teosta nousemaan merkitykselliseksi taideteokseksi. 


Olin nähnyt kuvia tästä teoksesta, mutta paikan päällä omin silmin nähtynä teos oli positiivinen yllätys. Vaikka teoksessa on tumman alaosan ja vaalean siipimäisen kuvion välistä kontrastia, niin teos on yllättävän värikäs. Kaikkonen on maalannut paidoilla kuin värillä ja siveltimellä. En tiedä sisältyykö väritykseen varsinaista viestiä, mutta siitä syntyvä visuaalinen leikki on silmiä hivelevä. Ainakin minulle värikkyys tuntuu viestittävän, että paitojen omistajatkin ovat kaikki erilaisia, ja sellaisina hyväksyttäviä.


Paidoilla hunnutettu kirkko oli suorastaan pakko kiertää ympäri ja tutkailla sitä joka kulmasta. Näkymä oli aina uusi ja erilainen. Harvoin kirkkoa tulee näin tarkkaan kierrettyä. Täytyy antaa Mäntän seurakunnalle kymmenen pistettä rohkeudesta, ennakkoluulottomuudesta ja avoimmuudesta uusille ideoille!


 Vaikka seurakunta on saanut paljon positiivista hehkutusta, on joitakin myös harmittanut kirkon "halventaminen ryysyillä ja pyykkinaruilla". Itse en ymmärrä, miksei paitamme voi koristaa kirkon ulkoseinää, jos me paidoissamme kelpaamme kirkon sisäpuolelle? Ilman "ihmisiä käytettyine paitoineen" ei ole myöskään seurakuntaa.


Taidetta arvostetaan usein välineen ja tekniikan perusteella. Kun itse aikoinaan luovuin öljyvärimaalauksesta ja siirryin tekemään muuta muilla tekniikoilla, sain perustella päätöstäni jatkuvasti. Olin kuulemma luopunut "taiteilusta". Monille ainoastaan öljyvärimaalaus edusti taidetta. Myönnän, että tunnen ammattini puolesta lukkarinrakkautta tekstiilejä kohtaan, mutta uskallan siltikin väittää, että "ryysyistä" voi tehdä sisällöllisesti ja visuuaalisesti yhtä arvokasta taidetta kuin millä tahansa muullakin tekniikalla.


Kaikkosen teoksia olen ennenkin ihaillut, mm. hänen installaationsa "Tie" Helsingin suurkirkon portailla oli vaikuttava. Teokseen oli käytetty n. 3000 miesten pikkutakkia. Paikan päällä niitä takkeja tuntui kyllä olevan enemmänkin...Kuvia Kaikkosen muista töistä löytyy tästä linkistä.


Oikeastaan paras puoli näissä teoksissa on se, että ne katoavat. Kaikkonen käyttää installaatioissaan kierrätettyä materiaalia, joka kierrätetään edelleen teoksen purun jälkeen. Tämä on ajan hengen mukainen ja ekologinen tapa tehdä taidetta, sillä maailma on täynnä valmista materiaalia. Nämä teokset muistuttavat ainakin minua siitä, että me kulutamme ja ostamme liikaa. Kenties tämäkin on osa "Totuuden hengen" sanomaa.    



3 kommenttia:

  1. Kyllä tosiaankin on vertauskuvallinen taideteos , suuren ihmeen taide .Kaukaa katsottuna kaunis.

    VastaaPoista
  2. Ihmeiden ihme , vertaus ihmisen elämään. Kaukaa kaunis!

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä teidän kanssanne!

    VastaaPoista