Puoli vuotta bloggaajana

Ensimmäinen puoli vuotta bloggaajan elämää on nyt tullut koettua. Alunperin tätä blogia perustaessani tein itseni kanssa sopimuksen. Puoli vuotta tätä hommaa kokeilen, ja jos se ei tunnu kivalta, niin lopetan siihen. Melkoista kokeiluahan tämä on ollutkin. Puoleen vuoteen on mahtunut tietotekniikan kanssa taistelua, vapaa-ajan jakamisen ongelmia, sekä valokuvauksen ja kameran käytön opettelua. Lisäksi on pitänyt vetää rajaa yksityisyyden ja julkisuuden välille. On pitänyt myös totutella säännölliseen kirjoittamiseen pitkästä aikaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta Vaateviidakko-blogi jatkaa elämistä ja kehittyy vielä tästä eteenpäin. Bloggaamisen positiiviset puolet hakkaavat ainakin vielä huonot puolet kirkkaasti. Itse asiassa, tästähän tämä homma vasta alkaa. Puolen vuoden kokeilun ajan olen blogannut hiukan "vasemmalla kädellä", tunnustellen ja tuumaillen. Olen luottanut siihen, että joku muukin voisi olla kiinnostunut näistä samoista asoista kuin minä. Iloinen yllätys on ollut, että blogia lukee muutkin kuin äiti. Kun 10 000 kävijää tuli umpeen vajaassa viidessä kuukaudessa ilman minkäänlaista tavoitetta tai yrittämistä, aloin vasta ymmärtää bloggaamisen mahdollisuudet.

Pienenä vertailukohtana voisi käyttää tämän vuoden Mäntän kuvataideviikkojen upeata Pekilon- näyttelyä. (Postaukseen Pekilon "Hetkinen"-näyttelystä pääsee tästä linkistä.) Se keräsi kesän aikana ennätykselliset 14 500 kävijää. Hieno suoritus! Kuvitellaan, että esittelisin omaa taidetta blogissani. Voisin päästä samaan kävijämäärään samassa ajassa, vieläpä aivan yksin.

Blogaamisella on aivan rajattomat mahdollisuudet. Blogi voi olla näyttely, muotinäytös, päiväkirja, käsityö-,sisustus- tai muotilehti, kuvakirja, tutoriaali, matkaopas, mielipidekirjoitus, vuorovaikutuskanava ja paljon muuta. Se voi olla kaikkea tätä vieläpä samanaikaisesti.

Rakastan erilaisten näyttelyiden ja muotinäytösten järjestämistä, mutta ne ovat yleensä paljon aikaa, rahaa ja tarkkaa aikatauluttamista vaativia projekteja. Lisäksi esitettävien töiden täytyy usein sopia tiettyihin ennalta määrättyihin teemoihin tai tyyleihin. Toisaalta yleisöä näihin tapahtumiin on melko vaikea saada liikkeelle. Stressille herkkä elimistöni reagoi yleensä aina kovalla kuumeella ja sairastelukierteellä siinä vaiheessa kun pitäisi nauttia työn tuloksista. Blogissa voin toteuttaa samaa ajatusta täysin omalla aikataululla, omilla ehdoilla ja ilman suurta stressiä.

Ei blogi tietenkään elämyksellisesti ole aivan sama asia kuin oikea tapahtuma. Itse aion yhä käydä erilaisissa tapahtumissa ja näyttelyissä samalla innolla kuin ennenkin, ja postailla sitten kokemuksistani. Saatan hyvinkin vielä osallistua tapahtumiin omillakin töillä. Olen aina avoimilla mielin, jos hyviä ehdotuksia tähän suuntaan tulee. Hiukan tätä intoa rajoittaa se, että yleensä kaikissa tapahtumissa on tarkoitus myydä jotain. Olen täysin "parantunut" halusta tehdä muille jotain ostettavaa, sitä kun tässä maailmassa riittää muutenkin. Niin tässä blogissa kuin tähän liittyvissä käden ja hengen tuotoksissa minun on vain tarkoitus toteuttaa omia suunnitelmiani, ja kenties innostaa muitakin tekemään samoin.

Blogi on siinäkin mielessä hyvä foorumi, että "paikalle" pääsee mistä vain. On ollut yllätys, että monet lukijat seuraavat blogiani ulkomailta. Suomen jälkeen eniten blogiani luetaan säännöllisesti Yhdysvalloissa, Saksassa, Venäjällä, Ukrainassa, Puolassa, Brittein saarilla, Ruotsissa ja Espanjassa. Koska kirjoitan suomeksi, luulen että he ovat enimmäkseen ulkosuomalaisia. Terveisiä vaan sinne maailmalle! Mutta pitäisikö kirjoittaa myös englanniksi, sitä jään pohtimaan. Kyllähän se potentiaalista lukijakuntaa laajentaisi...

Mitkä sitten ovat suosituimpia aiheita? Eniten lukijoita keräävät postaukset, joissa tuunataan ja kierrätetään vanhaa tai käytetään ylijäämämateriaaleja. Maapallolle tämä kiinnostus toivottavasti lupaa parempaa tulevaisuutta. Seuraavaksi suositumpia ovat sitten kaikki ne postaukset, joissa teen jotain muuta itse käsityönä.

Entä sitten se yksityisyys? Puolen vuoden kokeilu oli tarkoitus tehdä täysin anonyymisti. Aion yhä jatkaa blogiani esitellen asiaa, en itseäni. En ole koskaan välittänyt julkisuudesta, pysyttelen aina mielummin taustajoukoissa. Kyllä se persoona kuitenkin kuuluu aihevalinnoissa, teksteissä ja melko vahvoissakin mielipiteissä, sekä näkyy kuvissa ja visuaalisessa toteutuksessa.

Visuaalisesta ilmeestä puheenollen, aloitin eilen valokuvauskurssin. Laitan tähän lopuksi muutaman kuvan, ja yritän muistaa ottaa samoista aiheista kuvat ensi kesänä tämän alkeiskurssin jälkeen. Saa nähdä, onko kehitystä tapahtunut!