Kukkanauhalla koristellut mekot

Edistin taas vaihteeksi kangaspalojen vähennysprojektiani. Olen palaprojektini suhteen siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että ompelen uudet kankaani melko pian hankinnan jälkeen, ettei kaappiini kerry uutta materiaalia. Olen ostanut uusia kankaita melko maltillisesti, joten tässä vauhdissa on ollut melko helppo pysyä, vaikka olen viimeisen parin vuoden aikana ommellut aika vähän. Nyt korona-aikana olen taas ehtinyt vähän enemmän ompelemaankin.

Vanhojakin kangaspaloja olen ehtinyt välillä kaivelemaan kaapin perältä työn alle. Eurokankaan alesta hankittu armeijanvihreä reikäpitsitrikoo on ehtinyt hautua kaapissa jo kymmenisen vuotta. Aikaisemmin olen tätä pitsikangasta käyttänyt tuunausprojektissa, jonka esittelin tässä linkissä.

Pitsitrikoopala oli niin suuri, että siitä riitti vielä hyvin materiaalia maksimittaiseen mekkoonkin. Hihansuut ja valekietaisumallisen miehustan koristelin näyttävällä kukkanauhalla, joka on myöskin aikaisemmin tuunauksessa käytetty.

Mekon alla on irrallinen samansävyinen hihaton trikoomekko.

Näyttävät hihat ovat nyt sattumalta myös todella trendikkäät, mutta sellaisista olen itse aina pitänyt.

Toinen työn alle päässyt kangas on vieläkin vanhempi, jo parikymmentä vuotta sitten toisesta ompelutyöstä jälkeen jäänyt harmaa trikoopala. Se riitti juuri polvimittaiseen mekkoon. Mekon malli on lähes sama leveine hihoineen. Hihat muodostuvat ilman saumaa kietaisumiehustasta. Sama kukkanauha kävi tämänkin trikoon kaveriksi ja toi mukavan lisän melko tylsään joskin laadukkaaseen materiaaliin.

Maksimekon seuraksi puin edellisessä postauksessa esitellyn Indiskan alesta löytyneen vyön.

Molempiin mekkoihin sopii (taas!) nämä ihanat Laura Vitan sandaalit. Jotkut kengät ovat vaan niin toimivia :)