perjantai 24. maaliskuuta 2017

Beessiä

Tässä muutama erityylinen vaate beessin eri sävyissä. Paksusta jerseystä ommeltu T-paita henkii malliltaan 60-lukua miehustan leikkauksineen. Eurokankaan palapussissa tullut kankaanpala riitti juuri ja juuri tähän paitaan. Pääntie on koristeltu samansävyisillä paljeteilla, jotka on otettu talteen roskiin menneistä rikkinäisistä sandaaleista. Kullanvärinen niitti täydentää tyylin.



Pääntie ja helma on huoliteltu tuttuun tyyliin siksakilla venyttäen materiaalia samalla, jolloin syntyy kaunis aaltoreuna.



Kauemmaksi historiaan vei tämä Jokipiin pellavasta ommeltu kietaisupaita. Se on koristeltu äitini virkkaamilla pitsilapuilla. Kietaisupaidan seuraksi puin pitkän tyllialushameen ja hunnuksi sopii silkkinen kankaanpala. Tämä fantasia-asu kävisi vaikka persoonalliseksi hääpuvuksi ;)


Kietaisupaidan pääntien huolittelukaitale jatkuu pitkiksi somiamisnauhoiksi vyötärölle.


Tämän neulosmekon kuosin pohja on meleerattua beessiä. Kuviot ovat hauskaa tyyliteltyä maisemaa taloineen ja lintuineen. Eurokankaasta ostettu materiaali oli ns. boordineulosta, jossa kaupunkimaisema kulki kankaan molemmissa päissä. Materiaali on siis tavallaan leikattu mekkoon väärään suuntaan, jotta kaupunkimaisema on saatu mekon helmaan, hihansuihin ja vyötärölle kulkemaan oikein päin. Mekon kaava on omani ja siinä on raglanhiha. Pääntiellä on kujassa on kuminauha, ei siis kiristysnauhaa, rusetti on vain hämäystä.


Vihreä villakankainen lätsä on todella vanha, olen ommellut sen 90-luvun alussa. Toimii vieläkin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Palaprojekti - fleecepipo ja -huivi


Kevät tulee kohisten, joten nämä reilu viikko sitten otetut kuvat taitavat tällä erää jäädä viimeisiksi talvisiksi kuviksi. Kyllä kevät jo onkin tervetullut. Näiden perin talvisten asusteiden käyttöaika taitaakin tulla vasta seuraavan talven kynnyksellä :)


Siivosin tässä taannoin kangaskaappini uuteen uskoon, ja samalla luovuin sellaisista kankaista, joiden kohdalla pää löi tyhjää, enkä millään keksinyt niille mitään järkevää ja inpiroivaa käyttöä. Joidenkin kohdalla alkuperäinen suunnitelma oli vain ehtinyt vanhentua, tai materiaalin väri tai tyyli oli väärä. Karsimisen jälkeen on taas hyvä jatkaa "palaprojektia"- eli kaappiin kertyneiden kangaspalojen saattamista ompelemalla hyötykäyttöön - uudella innolla.  


Siivouksen yhteydessä kaapin perältä löytyneiden fleecepalojen kohdalla sensijaan "lamppu syttyi", näistähän saa juuri ja juuri tehtyä lämpöisen pipon ja kaulahuivin. Kaavatkin löytyivät valmiina vanhasta Moda 2005/6- lehdestä. Kaksinkertaiseen pipoon tarvitsi ommella vain pari saumaa ja kaulahuivi on vain leikaamalla muotoiltu hapsuineen päivineen. Fleecehän ei rispaannu, joten aplikaatiokoristeetkin on simppelisti suoraompeleella koristeeksi kiinnitetty.  


Muutama vanhasta vaatteesta irroitettu kangaspäällysteinen nappi vain vielä viimeistelemään kokonaisuuden.




Tässä vielä jo hiljalleen vettä tippuvat luonnon jääveistokset ikuistettuna, ennen kuin kevät ne kokonaan pois sulattaa :) 




 Hyvää kevään odotusta kaikille!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Trikoomekkoja, taidetta ja muoti-ilmiöitä

Käden jännetuppitulehdus rajoittaa yhä käsitöiden tekoa, joten esittelen nyt pari aikaisemmin tehtyä trikoomekkoa paremman puutteessa.


Tässä mekossa olen käyttänyt paitatuunauksistani tuttua reikäompelua. Ompelin ensin tavallisen suoran mekon, jonka holkkihihoihin sitten leikkasin reikiä. Reiät huolittelin ympäriinsä tiheällä siksakilla. Samalla tavalla huolittelin myös mekon helman ja hihansuut.


Päistään suipoksi leikattu vyö on ympäriinsä tiheällä siksakilla huoliteltu. Myös vyön päät on reikäkuviolla koristeltu. Pääntie on siksakilla huoliteltu. Noin sentin päähän pääntien huolittelusta nurjalle puolelle on kiinnitetty kuminauha, joka vetää pääntien kauniille poimuille.


Tässä perhosmekossa on käytetty samaa kaavaa kuin reikäkoristemekossakin.


Mekon selässä on perhoskoriste, samoin edessä. Löysin vuosia sitten nämä koristeet turkkilaisilta markkinoilta. Siellä nimittäin myytiin 10 kappaletta vapaavalintaisia stringejä kahden euron yhteishintaan. Ostin nivaskan stringejä puhtaasti tuunaukseen, sillä niissä oli paljon erilaisia kauniita koristeita. Mekon molemmat perhoset on siis stringeistä peräisin, samoin hihansuiden tylli/pitsireunukset. Mekon pääntie on aaltoreunaisella koristekuminauhalla huoliteltu.

Koska käsitöiden teko ei nyt oikein onnistu, olen kiertänyt ahkerasti museoita ja näyttelyitä.
Serlachius- museoiden Göstassa oli Riiko Sakkisen, Marita Liulian ja Paula Salmelan näyttelyt.


Liulian "Kultakausi"- näyttelyn helmi oli puumajassa pyörivä videoteos. Pidän yleensäkin näistä "tila tilassa"- ajatuksista, ja Gösta on massiivisen korkeana tilana mainio paikka tällaisten ideoiden toteuttamiseen. Myös Liulian valokuvat olivat vahvoja.


Riiko Sakkisen "Rajat kiinni"- näyttely oli monipuolinen ja ajatuksia herättävä. Koska Riikonen asuu Espanjassa, näyttely keskittyi lähinnä käsittelemään Espanjan maahanmuuttoon liittyviä puolia, tosin hän oli kiertänyt myös muualla keräämässä materiaalia näyttelyä varten.


Tampereella kävimme tutustumassa Tampereen taidemuseon "Naistaiteilijat modernin murroksessa"- näyttelyyn. Laaja näyttely levittäytyi museon lukuisiin erivärisiin saleihin kahdessa kerroksessa. Kaikkien tuntemien Thesleffin ja Schjerfbeckin lisäski esillä oli paljon mielenkiintoisia ja ainakin minulle tuntemattomia naistaiteilijoita. Näin grafiikanharrastajan iloksi näyttely esitteli myös paljon eri tekniikoilla tehtyjä erittäin taidokkaita grafiikantöitä, mm. hienoja kirjankuvituksia.

Lisäksi kävimme katsomassa pari pienempää näyttelyä. Galleria Saskiassa oli esillä Sebastian Lindbergin, Taira Tigerin ja Rose-Mari Torpon upeita maalauksia. Valokuvakeskus Nykyaika tarjosi kaksi erilaista valokuvanäyttelyä. Martti Matilaisen "Mun stadi"- näyttely oli upea. Matilainen oli yhdistänyt uusia ja vanhoja valokuvia uusiksi teokseksi kollaasitekniikalla. Alakerran Santeri Sarkolan moderni "At border of mind"- näyttely oli myös mielenkiintoisia ja kerroksellisia.
  

Näyttelyissä kuvasin tällä kertaa kännykällä ja totesin jälleen kerran oikean järjestelmäkameran ylivoimaisuuden. Koska museoissa ei saa käyttää salamaa, kännykkäkamerakuvissa on ihan hirveästi kohinaa. Suurin osa kuvista on aivan käyttökelvottomia. Seuraavaksi siis taas kunnon kamera mukaan.

Tampereen näyttelykierroksen ja mukavan lounashetken jälkeen kävimme vielä tutustumassa kauppojen vaatetarjontaan. Kevään tuleviin muotitrendehin näyttää kuuluvan maaliroiskeita muistuttavat kuviot, jotka koristivat niin kenkiä, paitoja kuin collegehousujakin. Siinäpä helppo tuunausidea! Lisäksi pitsit ja kukkabrodeeraukset koristivat farkkuja, farkku- ja bombertakkeja. Tämäkin tyyli sopii hyvin tuunaukseen. Yleisesti vaatteissa ei näyttänyt olevan mitään yhtenäistä linjaa. Monet vaatteet toivat mieleen niin 60-, 70-, 80- kuin 90-luvunkin. Aika paljon oli kyllä juuri 90-lukulaista tyyliä tarjolla. Lähes kaikki on kuitenkin siis muotia ;) 

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Juhlapukuja lumen keskellä


Olen koonnut tähän erilaisia tuunattuja ja itse ommeltuja juhla-asuja vuosien varrelta  Kaukajärven lumisissa metsissä kuvattuna.


Juhlatopin ostin loppuunmyynnistä aikoinaan 10 eurolla. Korkealle kaulalle nouseva venepääntie ei miellyttänyt, joten madalsin sitä ja muotoilin eteen syvähkön halkion. Koristelin juhlatopin pääntien ja helman pienillä kuparinsävyisillä helmillä. Niiden ompelu toppiin käsin vei tovin jos toisenkin. Pitkän hameen tein liukuvärjätyllä silkkinauhalla koristellusta taftista, jota jäi yli sängynpeitteen ompelusta.


Sisustuskangasta voi siis käyttää vaatteisiinkin. Herkkäihoisen ja allergisen kannattaa kuitenkin ottaa huomiooon mahdolliset käsittelyaineet, erityisesti palonsuoja-aineita käytetään sisustuskankaissa yleisesti. Kankaan huolellinen pesu kannattaa ennen ompelua. Lisäksi sisustuskankaasta ommeltu vaate on hyvä vuorittaa vaatetuskankaalla. Tässäkin taftihameessa on kokopitkä vuori.



Syvän violetin iltapuvun tein Helsingin Hietaniemen kirputorilta ostamastani runsaasti kirjaillusta intialaisesta sarista.




Iltapuku on kokonaan vuoritettu ja sivusaumassa on pitkä piilovetoketju. Rinnan alla kulkevan poikkisauman päälle ompelin luikuvärjättyn nauhan. Olkaimet tein samasta nauhasta.


Musta hame on ommeltu muiden vaatteiden ompelusta ylijääneistä kangassoiroista. Joka toinen hameen kaitale on satiinia ja joka toinen sifonkia. T-paita on tuttuun tapaani tuunattu reikäompeleilla. Höyhensiivet miehustassa ovat tarrakiinnityksellä, joten ne voi irroittaa pesun ajaksi.



Tämä klassinen musta sifonki-iltapuku on 90-luvun alkupuolen opiskelutyöni.  



Iltapuvussa on spagettiolkaimet, sisäänrakennettu korsetti, kauniit käsinmuotoillut vedokset ja pieni savunvärisistä helmistä ommeltu koriste miehustassa.


Hihatoman satiinimekon on ompelin hauskoista siksak- kuvioisista jämäpaloista. En saanut sommiteltua mekkoa jämäpaloista niin, että kuviot kohdistuisivat etusaumassa, joten hämäykseksi ompelin sauman päälle mustan satiininauhan. 



Takana rusetin yläpuolella on vetoketju ja alapuolella keskitakasauman päälle ommeltu satiininauha. Hämäyksen vuoksi ommellusta nauhasta tuli rusetin lisäämisen myötä hauska yksityiskohta.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Fantasiapuku Stain


Kaappien siivouksen yhteydessä löytyi tämä muotinäytöstä varten suunniteltu ja tehty Stain- niminen fantasia-asu. Valkoisesta puuvillasta käsin maalattu asu osoitti jo kellastumisen merkkejä, onhan se jo vuosituhannen vaihteessa valmistettu. Näiden metsäkuvausten jälkeen asu päätyikin kierrätykseen, valokuvissahan se säilyy, eikä vie enää turhaa kaappitilaakaan.


Muotinäytös oli nimeltään Cinema, ja kuten arvata saattaa, tämän asun inspiraationa toimi kauhuelokuvat ja pukuhistoria. Oikeasti tämä asu oli yksi neljästä näytöksessä esiintyneestä Stain- malliston asusta. Muut Stain- asut ovat jo maailmalle kadonneet.










perjantai 24. helmikuuta 2017

Miesten olopaitoja uudella saumurilla




Käsityöt ovat nyt tauolla, kun oikean käteni peukalon jännetuppi on näköjään kroonisesti tulehtunut. Eipä minulla käsiongelmia ole aikaisemmin ollutkaan, vaikka ne ovat olleet pienestä pitäen jatkuvassa ja todella vaativassa käytössä. Onneksi näitä vanhempia käsitöitä on jäänyt esittelemättä, joten keskityn nyt niiden kuvaamiseen ja esittelyyn. Tämäkin paitaprojekti on valmistunut jo viime syksynä.

Hankin viime kesänä vanhan ja hyvin palvelleen saumurini tilalle uuden, vanhaan saumuriini kun ei saanut enää varaosia. Olin jo vuosia aikaisemmin käsityömessuilla testannut tätä Pfaff coverlock 3.0 saumuria ja ihastunut tikin laatuun ja koneen monipuolisuuteen. Ostin saumurin koko loppuelämäni tarpeisiin ja pulitin siitä n. 800 euroa. Sitten, kun tästä saumurista aika jättää, olen varmaan jo ompeluun lopen kyllästynyt...


Tutustuin uuteen saumuriini ompelemalla yksinkertaisia olopaitoja miesväelle. Saumurin tikki pysyy hyvänä, vaikka materiaalit ja langat vaihtuvat välillä. Ja täysin ilman säätämistä! Ei muuta kun langat koneeseen ja hurauttaa menemään. Tikki on hyvin teollisen ja ammattimaisen näköistä.


Kokeilin ensin raglanhihaisen kaavan sopivuutta kaapista löytyneillä kangaspaloilla. Yhdistin paitaan mustaa ja harmaata batiikkityylistä trikoota. Hyvä tuli!


Pitkähihaisiin paitoihin jouduin tilaamaan kankaat Kangaskapinasta ja Poppanavakasta, mittavasta kangasvarastostani kun ei löytynyt sopivia trikookankaita. Näitä paitoja on jo käytetty ennen valokuvaamista, joten anteeksi paitojen lievä nuhruisuus. Vihreään trikoopaitaan laitoin pääntielle ja helmaan samasta materiaalista resorit. Hieno lohikäärme on löytö Hua Hinin -reissulta aivan blogini alkuajoilta. Nyt vasta se siis päätyi vaatteeseen ja toinen samanlainen odottaa vielä laatikossa.


Tässä tämän paidan hihansuut oikealta ja nurjalta puolelta. Siistiä tikkiä, eikö vain?




Samalla kaavalla ilman helmaresoria tein sitten samantien useamman olopaidan, ja samalla saumuri tuli tutuksi. 



Uudessa saumurissani on 23 erilaista ommelvaihtoehtoa, erilaisia simultaanitikkejä, varmuustikkejä, huolitteluja, tasosaumoja, kiertopäärmeitä ja reunaompeleita. Näistä suurinta osaa en ole vielä testannut. Koneen mukana tuli dvd, jossa on näppärät ohjeet säätöjen tekemiseen eri ompeleita varten.

Viitisen vuotta sitten ostin itselleni myös uuden Pfaff quilt espression 4.0 ompelukoneen. Siihen asti surauttelin aivan loistavalla Husqwarna 2000 ompelukoneella. Ompelukoneen sain äidiltäni, ja se on 1970- vuoden mallia. Muistan joskus naureskelleeni, että noinkohan kone oikeasti kestää vuodelle 2000 asti. No, kestihän se vielä reilut 10 vuotta sen ylikin. Olisi varmaan kestänyt vielä pidempäänkin, jos varaosia olisi vielä ollut saatavilla. 40 vuotta ompelukoneen käyttöiäksi on kyllä melkoinen, tällaisia koneita ei enää valmisteta.


Alakuvassa nyt jo 5 vuotta käytössä ollut ja kerran huollettu Pfaff- ompelukoneeni. Loistava kone tämäkin! Tikki on aina laadukasta, ei tarvitse säädellä. Myös napinlävet ovat hienoja, laadukkaita ja helppo tehdä. Ommelvaihtoehtoja tässäkin koneessa on niin paljon, että en ole kaikkia vielä kokeillut.

Vieressä vanha Eva- saumurini, joka oli myös laadukas ja kestävä kone. Se oli niitä ensimmäisiä markkinoille tulleita kotisaumureita.


Tässä vielä kurkistus Pfaff- ompelukoneen pistolevyn alle puolakoteloon. Siistiltä näyttää, vaikka tälläkin koneella on melkoinen määrä maratoneja ommeltu ;) Epäilin kovasti lankaleikkurin toimivuutta, mutta hyvin se langat katkaisee vuodesta toiseen. En edes ole sitä paljoa muistanut putsailla.


Miksi sitten ompelukoneen vieressä on hengityssuojain? No, koska minulla on astma ja käytän sitä ommellessani. Se estää ainakin suurempien pölyhippujen pääsyn keuhkoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille, joille tulee pölystä oireita.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...