sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Puolen vuoden vaate- ja asustelöydöt

Työntäyteinen vuosi 2018 on kulunut kuin varkain. Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta en aio tätä rakasta harrastusta jättää, vaan blogata ahkerammin sitten, kun aikataulut taas antavat paremmin myöten. Käsitöihin liittyvät blogihaasteet jäivät hyviksi aikomuksiksi ja tälle vuodelle en siksi kaavailekkaan haasteita tahi lupauksia.

Vuodesta 2018 jäi mieleen erityisesti toukokuussa Roomaan suuntautunut kulttuurintäyteinen matka, josta kertominen on yhä blogiluonnoksen asteella. Kyllä se sieltä vielä valmiiksi tulee... Vuoden paras juttu tapahtui ihan loppuvuodesta, kun meidän nuori it-velho sai opinnäytetyönsä valmiiksi ja valmistui ihan ihka oikeaksi it-velhoksi, vieläpä parhain arvosanoin ja stipendin kera! Vakituinen työpaikkakin löytyi omalta alalta jo opiskeluaikana.

Nyt on siis taas on aika kertoilla puolen vuoden (1.7.-31.12.2018) hienoista vaatelöydöistä.

Miltä näyttää sadan euron sadetakki? Syksyn aamuisia työmatkoja haittasi voimakkaan tuulen kanssa vaakasuoraan piiskonut sade. Satteenvarjosta ei juuri hyötyä ollut vaan se kääntyi nurinpäin ja meinasi tempoa minutkin tuulen mukana. Siitä hermostuneena ostin eräänä iltana Koskikeskuksesta itselleni sadetakin. Sellaisen olen viimeksi omistanut lapsena. Silloin ne olivat jäykkiä ja hikisiä pakkopaitoja, mutta tämä Herschelin sadetakki on toista maata. Mukava, notkea, hengittävä ja joustava päällä ja myös erittäin kestävän oloinen ja kauniisti tehty. Ostin takin sen verran väljänä, että alle mahtuu viileillä toinen takki tai villapaita. Alennuksen jälkeen tästä satasen takista maksoin 60 euroa. Tämä on niitä loppuiän laatuhankintoja, joita tällä hetkellä suosin. Takki kaipaisi seurakseen vielä kivat kumisaappaat, sillä nykyisissä on pieni reikä.


Kun sateista päästiin tulikin sitten oikein reippaasti lunta ja lisäksi vielä todella kovia pakkasia. Aamutuimaan bussit tulevat suoraan varikolta ja ovat kylmiä kuin jääkaapit. Istu siinä sitten kylmissäsi tunnin bussimatka töihin... Hupullinen, lämmin, pitkä toppatakki tuli siis tarpeeseen ja sen löysin Ratinan Luhdan myymälän alennustangosta 80 eurolla. Tämänkin takin ostin sen verran reilun kokoisena, että villatakki mahtuu alle. Takki on ruskeanvihertävä ja tämäkin takki tuntuu laadultaan hyvältä. Toppatakista kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä kankaan laatu eli kudoksen tiiviys ja materiaalikoostumus. Vuorin kestävyys ja ommelten laatu on hyvä myös syynätä tarkkaan. Lisäksi neppareiden kiinnitys ja vetoketjujen laatu, sillä ne ovat usein ne heikoimmat lenkit. Myös toppauksen tasaisuus ja paksuus on hyvä tunnustella läpi, että takki on sitten varmasti lämmin.
 


Tämä toinen toppatakki on heräteostos In Stockin muuttomyynnistä. Käyttötarkoitukseltaan tämä on enemmänkin näyttävä citytakki kylmille keleille. Tässä takissa on juuri sellaista koristeellisuutta josta pidän. Puoleen hintaan takki maksoi 79 euroa. Tämäkin vaikuttaa laadukkaalta takilta, etenkin metallivetoketjut ja metallinen vyön solki lupaavat hyvää, muoviset vetskarit ovat usein se vaatteen heikko kohta ja kyllä niitä on koko perheen vaatteisiin tullutkin vuosien varrella vaihdettua ihan liikaa! Tämän takin ostin istuvana, onhan kyseessä kaupunkikäyttöön tarkoitettu takki. Tällä takilla jonotin Amos Rexiin jokusen tunnin palelematta :D



Ratinaan avattu Zara on uusi tulokas Tampereen vaatekauppavalikoimassa. Sitä olenkin tänne jo pitkään kaivannut, sillä pääkaupunkiseudulla asuessani ehdin siihen jo tutustua. Zarassa on usein tarjolla tyyliltään vähän erikoisempia kuriositeetteja.

Zaran syksyn alennusmyyntitangosta tarttui mukaani kaksi yläosaa, jotka molemmat olivat napanneet vaikutteita jo nuoresta asti rakastamastani 20-30- luvun tyylistä. Näitä tyylejä on saanut viime aikoina ihastella myös kahdessa televisiosarjassa, joiden puvustusta olen kuolaten katsellut. "Draken etsivätoimisto" sijoituu 20- luvun Torontoon ja "Neiti Fisherin etsivätoimisto" 20- luvun Australiaan. 


Koristeellinen kirjaltu, aplikoitu ja vuoritettu kimonomainen jakku hapsuilla on ajaton vaate, jonka voi heittää vaikka yksinkertaisen mustan mekon päälle. Tyyliin sopivasti asustin sen SNÖ of sweden- kaulaketjuilla, jotka olen hankkinut Sokokselta kymmenisen vuotta sitten. Seassa on vielä yksi Indiskasta hankittu hippityylinen kaulakoru, joka on aieminkin täälä blogissa esiintynyt. 70 euron jakku lähti mukaani 25 euron alehintaan.
 

Luonnonvalkoinen vuoritettu kuviollinen jakku kapealla kauluksella ja leveällä vyöllä sopisi myös 20-luvun ladyn ylle. Kuviot ovat oikeasti oranssin ja tiilen sävyisiä, kuvauspäivän kuulas pakassää vain vääristää kuvioiden värejä roosanpunaisen suuntaan.  Jakussa on hihansuuta kohti levenevät hihat ja laadukas paksu tiiviskudoksinen satiinikangas. Satiinia on kaupoissa paljon tarjolla huonolaatuisena, tiedätte varmasti ne harvakudoksiset satiinikankaat, joista langat tarttuvat jo koskiessa kynnen rosoihin kiinni ja jäävät rumasti pintaan törröttämään. 

Tämä jakku maksoi myös alennuksessa 25 euroa. Asustin sen pitkillä rihkamahelmillä, joita olen vuosikymmenten saatossa silloin tällöin ostanut. Näitä rihkamahelmiä ostaessa kannattaa kiinnittää huomio painoon, painavat helmet ovat kauniimpia, kestävämpiä ja laadukkaampia. Olen usein laittanut juhliin yksinkertaisen mustan mekon ja kerännyt kaulaani tämän helminauharyöpyn. Yksinkertainen, helppo ja näyttävä juhla-asu :)



Kappahlista löytyneessä mustassa collegepuserossa on myös samaa koristeellista tyyliä. Kohti hihansuita levenevissä hihoissa on runsaat kukkabrodeeraukset. Hihoja ei ole huoliteltu, vaan ne on jätetty hauskasti risareunaiseksi. Tätä tyyliä aion itsekkin vielä jossain sopivassa käsityössä toteuttaa. Paita maksoi alessa 15 euroa.


Puolen vuoden kenkähankinnat esittelin jo aikaisemmin tässä omassa postauksessaan. 
Puolen vuoden kenkiin meni siis 369 euroa ja näihin vaatehankintoihin 284 euroa (yht. 653 e). Alkuvuoden löytöihin ynnättynä ostovaatteisiin upposi vuonna 2018 euroja siis yhteensä 926. 

lauantai 26. tammikuuta 2019

Mitä yhteistä on tuolilla ja takilla?

Olisikohan nyt jo aika esitellä tekoturkistakki, joka on kummitellut blogini profiilikuvassa koko noin 5-vuotisen bloggaajanurani ajan? Alunperin ostin petroolinsinistä tekoturkista vanhan nojatuolin verhoilua varten. Verhoiluprojektista kertoilin aikaisemmin tässä linkissä. Jostain syystä tämä tuolin päälystämisestä jääneistä hukkapaloista ommeltu takki on vain jäänyt esittelemättä. Tekoturkis maksoi aikoinaan 19.90/metri ja ostin sitä noin 60 euron edestä, joten hintaa komealle hukkapalatakille ei paljoa jäänyt.


Nyt nämä tekoturkistakit ovatkin kovaa huutoa ja niitä on tarjolla joka kaupassa. Hintahaitari tällaiselle tekoturkikselle näyttää olevan siinä 50-80 euron hujakoilla. Ounastelin tekoturkistakkien paluuta jo silloin kun sen päätin ommella. Nyt kaupoissa tarjolla olevien tekoturkistakkien mallikin on yllättäen aika samanlainen kuin tässä minun takissani, joten ennustajanlahjani toimivat yhä ;) Käytin samaa hyväksi todettua kaavaa kuin tässä huopatakissa. Myös tässä linkissä esitelty villakangastakki on tehty samalla kaavalla.


Tiiviskudoksinen ja tukeva vuorikangas löytyi omasta kaapista. Siellä se olikin odottanut käyttötarkoitustaan ainakin kymmenen vuotta :) Kiinnitykseen käytin mustia turkishakasia. Vaikka lopputulos onkin hieno ja rakas, niin tämä on varmasti viimeinen tekoturkis, jonka ompelin. Turkiksen leikkaaminen sotkee aivan älyttömästi ja sen ompelu on erittäin raskasta. Esimerkiksi kaulusta kiinnittäessäni pelkäsin ompelukoneeni hajoavan, kun kangaskerroksia ja saumoja sattui niin monta päällekkäin. Vaikka koneeni onkin monipuolinen ja laadukas, se on enemmänkin "urheiluauto kuin traktori", eli sopii paremmin hyville maanteille kuin kyntömaille :D 


lauantai 24. marraskuuta 2018

Neulospaidan tuunaus

Kauan aikaa sitten Ellokselta tilattu puuvillainen kietaisumallinen neulospaita on mukava, kaunis ja ilmeisen kestäväkin ostos. Väri on murrettu lämmin petrooli, aivan minun värini, vaikka en sitä silloin vielä tiennytkään. Vasta myöhemmin suoritettujen pukeutumisneuvojan opintojen ja värianalyysin myötä tämä minulle selvisi. Niinhän se kuitenkin on, että ihminen yleensä luonnostaan tietää, mitkä värit hänelle sopii, ellei anna muodin ja muiden mielipiteiden sekoittaa luontaista vaistoaan.


Yksi harmillinen vika tässä paidassa kuitenkin oli. Pumpulimainen neulos oli hyvin venyvää ja jo päivän käytön jälkeen hihat roikkuivat ja leveyttä riitti suuremmallekin ihmiselle. Kuosiinsa paidan sai vain pesemällä ja puhtaan vaatteen jatkuva turha pesu oli ekologisessakin mielessä harmittavaa.


Päätin muokata paidasta sellaisen vaatteen, että sen mallisena venymisestä ei olisi käytössä haittaa. Sellainen vaate on jokanaisen "turvavaate", väljä päälle heitettevä neulostakki, kerrospukeutumisen kulmakivi. Leikkasin siis etukappaleen päällekkäin menevät kietaisuosat ja solmimisnauhat pois. Uusiin etureunoihin, takapääntielle ja hihansuihin tein uudet reunat neulahuovutuksena petroolin, turkoosin ja ruskean sävyisillä villahahtuvilla. Alakuvassa huovuttelen hihansuuta telkkaria katsellessa. Jokunen tovi tuossa huovutustyössä vierähti, mutta olen pikkuhiljaa alkanut suosia ns. hitaita käsitöitä, sillä kaapissa on jo aika paljon päällepantavaa. Näin vaatevarastoni ei paisu turhan suureksi, etenkin kun nykyiset vaatteeni ovat perin kestävää sorttia.


Olen varsin tyytyväinen uuteen tuunattuun neuletakkiini. Nyt sitä ei käytännössä pestä juuri lainkaan, pelkkä tuuletus riittää. Ellen sitten onnistu kaatamaan vaikka kahvikupposta syliini. Nyt pituutta venyvät hihat voi nätisti kääntää ja ne pysyvätkin hyvin käännöksellä huovutettujen hihansuiden ansiosta. Alla on samansävyinen vanha Soya- merkkinen trikoomekko. Kauniissa mekossa on vyötäröllä hieno smokki- laskostus. Asusteena on myös vanha ostettu letitetty nahkavyö jossa on hienot kukkamaiset päät. Pidän letitetyistä koristeista vaatteissa ja olen niitä tehnyt paljon itsekkin.


Kaulakorun olen itse tehnyt ja sen esittelin aikaisemmin tässä linkissä.


lauantai 17. marraskuuta 2018

Mikä härveli!

Olen tässä jo pitemmän aikaa suunnitellut oman grafiikanprässin ostamista siksi, ettei grafiikanharrastukseni ei olisi sidottu työväenopiston kurssiakoihin ja yhteen iltaan viikossa. Jo parina kesänä minulla on ollut hirveä hinku tehdä grafiikkaa ja silloin juuri kurssini on lomalla. Suosimaani syväpainotekniikaan myytävät prässit vain ovat tavattoman kalliita, n. 1000-2000 euroa mallista ja koosta riippuen.

Siippa päätti kokeilla kepillä jäätä ja jätti ostoilmoituksen eräälle netin "osto ja myynti"-sivustolle. Näitä prässejä ei yleensä vain koskaan tule myyntiin ja olin asian suhteen aika skeptinen. Yllättäen yksi vastaus tulikin, aikaisemmin grafiikkaa harrastaneelta herralta, joka oli jo siirtynyt muiden taideharrasteiden pariin. Tämä monitoimimies oli valmis luopumaan varsin erikoisesta härvelistä, itse suunnitellusta ja käsityönä tehdystä grafiikanprässistä. Testasin kojetta omalla laatallani ja jälki oli varsin hyvää. Puristusta riittää, mikä on syväpainotekniikassa tärkeintä. Kaupat syntyivät ja siippa osti minulle etukäteisjoululahjaksi prässin 200 euron sopuhinnalla.


Prässillä pystyy painamaan noin A4 kokoisia töitä. Suunnittelin ostavani vähän isompiin töihin soveltuvaa prässiä, mutta rahansäästö sai luopumaan tästä ajatuksesta. Ehkä pieni on kuitenkin kaunista ja isoja töitä voi aina painaa tarvittaessa työväenopiston kursseilla. Nyt ei työskentelyä rajoita ajankohta vaan ainoastaan inspiraatio. Jotain uutta tyyliäkin grafiikkaani on taas syntymässä...


Muutakin kulttuuria on tullut viime aikoina harrastettua, joskin kamera on jäänyt usemmiten kotiin. Ystävättären kanssa tuli käytyä Sara Hilden taidemuseossa katsomassa ihana ja inspiroiva Anj Smithin näyttely "Sea lily, feather star". Tällä naisella on aivan oma uniikki tyylinsä katsoa maailmaa. Siipan kanssa kävimme katsomassa The Gueen elokuvan "Bohemian rhapsody"  ja Frenckellin näyttämöllä komedian "Ulkomaalainen". Molemmat varsin viihdyttäviä, suosittelen!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Minna Parikan Sample Sale Ratinassa


Edellisenä viikonloppuna ajattelin nautiskella rauhaisasta lauantaiaamusta työviikon jälkeen, kun kännykkää selatessa suunnitelmat menivät uusiksi. Huomasin, että Ratinassa oli juuri alkamassa Minna Parikan Sample Sale- tapahtuma, joten eihän siinä auttanut kenkähullun muuta kuin kiskoa takkia äkkiä päälle ja hypätä seuraavaan bussiin. Myyntitapahtuman ovella oli jo mojova jono, jossa vierähtikin seuraava tunti, ennenkuin olin edes sisällä myymälässä. Onneksi jalkani on pieni, joten himoitsemiani korvakenkiä oli vielä jäljellä. Sovituksen jälkeen seurasi vielä tunnin jonotus kassalle. Yksi ihminen jonottaessa pyörtyikin ja paikalle saapuivat ensihoitajat. Kaikkea se kenkähulluus teettää! 


Urakan päätteeksi oli mukaan tarttunut farkkukankaiset pupunkorvatennarit ja nahkaiset korvakävelykengät yhteishintaan 240 euroa. Näiden kenkien normaalihinta pyörii siinä 250 ja 300 euron välillä/pari, joten alennusta oli noin puolet. Hintaahan näillä on aikalailla alennuksesta huolimatta, mutta kyllä nämä kahden aikaisemman Parikkaparin perusteella ovat laadultaan sen väärttejä. Nämä korvakengät ovatkin nyt sitten ihan kovan käytön arkikenkiä, kun edelliset sydän- ja  siipikorkkarit ovat toistaiseksi olleet paljolti vain juhlakäytössä.


Oma ostosfilosofiani on nykyään ostaa koko loppuelämän kestävää tavaraa, joten nämä kengät ovat  käytössä niin kauan kuin kestävät, todennäköisesti hyvin pitkään. Esittelen tässä nyt vielä bonuksena herkullisen saapikasparin, jonka ostin itselleni aikaisemmin synttärilahjaksi. Nämä kaunokaiset ovat Laura Vitat, mikä on toinen hyväksi ja kestäväksi todettu kenkämerkki. Nämä syyssaapikkaat maksoivat ihan normaalihinnalla ostettuna 129 euroa.

Näiden kenkäostosten jälkeen tuntuu siltä, että konmarituksen jälkeen huvennut ruppana kenkävarastoni on jotakuinkin uusittu ja täydellinen. Kauniit ja värikkäät kumisaappaat olisivat ehkä vielä tarpeen, mutta muuten kenkiä on joka lähtöön. Samalla tuli näihin kuviin tallennettua pihaamme satanut ensilumi ;)  

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Katutaidetta ja graffiteja kotinurkilla


Tampereelle on nyt ilmestynyt hienoja ja kookkaita katutaideteoksia, muraaleja, mutta en opiskelu- ja työkiireiltäni ole päässyt niitä vielä kuvaamaan. Nämä pienemmät teokset kuvasin kävelylenkillä ihan kotinurkillani. Hienoa, että tylsät sähkökeskukset ja varastot saavat vähän väriä ylleen.








lauantai 6. lokakuuta 2018

Lyhty pimeydessä


Synttärilahjaksi saamani Huntsteel- lyhty näyttää komealta pimeänä syysiltana otetuissa valokuvisssa.


Lyhty on hauskasti erilainen kuvaussuunnasta ja liekin korkeudesta riippuen.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...