keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulukortteja ja kierrätysmateriaaleilla paketointia



Olen viime vuosina teettänyt suurimman osan joulukorteista itse ottamistani valokuvista. Sillä linjalla varmaan jatkankin, se kun on helppoa ja edullista. Kuvatkin on melko pitkälle itse suunniteltu ja tehty, tosin Smartphoton ohjelmalla ja valmispohjia muuntaen. 

Eihän tämä tapa tietenkään ihan alusta asti käsin itse väsättyjä kortteja voita. Tänä vuonna palasin tekemään kortit käsin, sillä korttiaskartelutarvikkeita löytyi vielä siivouksen yhteydessä kaapista, ja ne on hyvä saada pois tilaa viemästä ja pölyttymästä.

Revin kuusikortteihin kuusen vapaasti rouheasta käsintehdystä vihreästä paperista. Liimasin kuusiin erilaisia askartelupaljetteja latvatähdiksi ja kuusenkoristeiksi. Helppoa ja näyttävää!



Kaappeja siivotessa löysin vielä opiskeluaikaisia  A4- kokoisia käyntikorttipohjia. Niihin pystyi tulostamaan itse suunnitellut käyntikortit, kortit vain napsauteltiin irti toisistaan tulostuksen jälkeen. Eihän tällaisia pohjia enää kukaan käytä, joten tein niistä pakettikortteja. Liimasin niihin palan koristeellista vanhaa tapettia ja painoin reiän nurkaan lahjanarua varten. Näitä pakettokorttteja tuli kymmenittäin, riittänevät vuosiksi eteenpäin.


Tässä vielä idea kierrätysmateriaaleilla paketointiin. Pari sivua varastosta löytyneestä laulukirjasta lahjapaperiksi, vanhalla tapetilla koristeltu pakettikortti ja ompelulaatikosta löytynyt nauhanpätkä lahjanaruksi. Pisteenä I:n päällä vanhasta tapetista leikattu koriste nauhan alle. Ihanan vanhan tapettirullan sain Tylliritari- blogia pitävältä siskoltani.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Puolen vuoden vaatelöydöt

Kirjoitin tämän postauksen kahteen kertaan, sillä julkaisu katosi mystisesti bittiavaruuteen muutama minuutti julkaisun jälkeen. Jokunen ihminen ehti juttuni lukeakin ennen sen katoamista. Yleensähän tällainen katoaminen ei haittaa mitään, sillä teksti säilyy kuitenkin luonnoksena. Tällä kertaa luonnoksesta kuitenkin hävisi kaikki tekstit, vain kuvat säilyivät. Vaikka olin tallentanut tekstit lukuisia kertoja! No, toivottavasti kolmatta kertaa tätä postausta ei tarvitse kirjoittaa...

Lama näkyy Tampereen keskustassa yhä pahemmin. Kuninkaankadun kävelykadulta on kadonnut lyhyellä ajalla Anttila, Seppälä, Jokinen, Halonen Outlet ja yksi optikkoliike. Nurkan takaa on lopettelemassa myös Aleksi 13. Nyt on uhkana, että loputkin liikkeet kadulta häviävät, koska väki ei sinne enää liikkeiden vähäisyyden vuoksi eksy. Anttilan konkurssi kirpaisi minuakin, sillä siellä oli hyvä ja palveleva musiikkiosasto. Täydensin musiikkikokoelmaani loppuunmyynistä, mutta ilmeisesti minunkin on seuraavaksi tilattava musiikkini nettikaupoista.

Kun lähes kaikki suosikkivaateliikkeeni nyt lopettavat, hyödynsin tietysti loppuunmyyntejä edullisin ostoksin. Tulevina vuosina ei sitten ole enää mitään tarvetta ostoksiin, eipä myöskään tuttuja suosikkipaikkoja niiden tekoon. Tässä siis vaatelöytöni puolen vuoden ajalta 1.1- 30.6.2016.


H&M sentään vielä porskuttaa, sieltä ostin retrohenkisen mustavalkoisen neuletakin alennusmyynnistä 15 eurolla. Kuva on otettu Kolin reissulla.


Mekkoihminen kun olen, minulla on aina vain yhdet farkut. Ostan seuraavat, kun edelliset menevät rikki. Farkut KappAhlin alekupongilla maksoivat 39 e. Kimonomainen yläosa on itse tehty, siitä kertoilin tässä linkissä.


Puuvillatehtaan kylpytakki löytyi Halonen Outlet- liikkeen loppuunmyynnistä 26 eurolla.


Omistin nuorena tyttönä pinkin tekoturkiksen, itse tekemäni tietysti. Pinkkiä en enää käytä, mutta tämä mustavalkoinen nostalgiatakki löytyi H&M:n alesta 35 eurolla.


Kanadalainen Cartise- mekko löytyi myös Halonen Outlet- loppuunmyynnistä. Tämä mekko oli alennettunakin hintava, 125 euroa. Olen etsinyt tällaista petroolinsinistä juhlavaa kangasta, mutta sitä ei ole löytynyt. Omistan näet juuri samansävyiset juhlakengät. Tämä erittäin laadukkaasti tehty mekko on päällä kauniimpi kuin henkarissa. Sopivien juhlien osuessa kohdalle esittelen sitten koko juhla-asun päälläni täydessä tällingissä :)


Olen tehnyt itselleni joitakin kauniita juhlahameita, joiden seuraan tämä Halonen Outlet löytöpaita sopii hyvin. Uuden paidan (26 euroa) kanssa koko juhla-asu on kuin uusi.


Halonen Outlet- löytö on myös tämä laadukas trikoomekko. Tämä mekko oli kesällä kovassa käytössä (64 euroa).


Halonen Outet oli myös kesäjuhlamekon löytöpaikka (66 euroa). Paitsi että laitoin sittenkin niihin juhliin eri mekon, mutta niihän siinä usein käy :D No, kyllä tällekkin kaunokaiselle käyttöä vielä tulee...


Hämeenkadun Nanso- putiikin alennusmyynnistä ostin kauniin akvarellimaisen mekon 36 eurolla. Tämä oli kesän suosikkini, joka oli käytössä niin Lontoossa kuin Tallinnassakin.


Seppälän aletangosta löytyi 20 eurolla trikoinen maksimekko ja Vilppulan Pukimosta ruskea pitsineuletakki 50 eurolla. Olen monesti moittinut neuleiden laatua, mutta viime aikoina ostamani neuletakit ovat olleet laadukkaita hinnasta riippumatta. Kenties asiakkaiden viesti on vihdoin mennyt valmistajillekin perille. Kaulakorut olen tehnyt itse kierrätysmateriaaleista.


Elloksen löytöosastolta tilasin tämän mustan muodikkaasti midimittaisen mekon vain 9 eurolla. Tämän mekon kangas on laadukasta kiiltäväpintaista paksua jerseytä. Mekon pääntie tosin pitää tuunata, sillä en pidä kaulalle nousevista päänteistä. Tämä mekko toimii hyvin itse tehtyjen asusteiden ja korujen pohjana.  

Puolen vuoden vaateostoksiin kului siis 511 euroa. 

torstai 24. marraskuuta 2016

Enkaustiikan opettelua


Osallistuin tässä syksyllä enkaustiikan eli mehiläisvahamaalauksen lyhytkurssille. Enkaustiikka on hyvin vanha tapa tehdä maalauksia, tätä tekniikkaa käytettiin paljon antiikin aikana ja keskiajalla. Esimerkiksi monet varhaisista ikoneista on tehty tällä tekniikalla.


Enkaustikka sopii niin abstraktien kuin esittävienkin töiden maalaamiseen. Kannattaa aloittaa tekniikan harjoittelu helpohkoilla abstakteilla töillä. Tässä tekniikassa värjättyä mehiläisvahaa sulatetaan lämmön avulla. Kursilla käytimme silitysraudan näköistä enkaustiikkarautaa maalaamiseen.


Tekniikka on haastavahko, mutta jos osaa piirtää ja maalata muilla välineillä, niin tämäkin tekniikka on melko nopeasti hallittavissa. Täysin ummikko saattaa ensin turhautua tällä tekniikalla maalaamiseen.


Pohjana käytimme ohutta kartonkia, mutta myös kankaalle voi tehdä enkaustiikkaa. Valkoisen kartongin lisäksi voi käyttää värillisiä kartonkeja. Yllä oleva synkkä maisema on maalattu mustalle kartongille.


Musta sudenkorento ja puu on painettu kartongille askarteluleimasimilla ja maalaus on lisätty kartongille leiman kuivuttua. Enkaustiikan parhaita puolia on hohtavat ja kauniit värit sekä sävyjen laaja kirjo.


Niin mukava tämäkin uusi harrastus on, että tilasin itselleni oman enkaustiikkaraudan ja mehiläisvahavärit.


Tällä tekniikalla voi tehdä myös näyttäviä kortteja. Nämä kaksi onnittelukorttia lähti jo eteenpäin postissa. Maalausta vasten olisi hyvä laittaa suojaksi pala leivinpaperia, sillä vaha saattaa hiukan ottaa kiinni kirjekuoreen etenkin lämpimillä säillä. Vaha saattaa siis sulaa, joten seinällekkään ei kannata mehiläisvahamaalausta laittaa suoraan auringonvaloon. Työn päällä olisi hyvä olla lasi suojana.

lauantai 19. marraskuuta 2016

DIY haaste 2016


Villa Nanna- blogi haastoi minut mukaan DIY- haasteeseen jo syyskuun puolella. Kiitokset mielenkiintoisesta haasteesta :) Kiireisen syksyn jälkeen nyt on hyvä aika laittaa haaste eteenpäin vielä ennen vuoden loppumista. Mitä tehdä, kun tilkustakin jää vielä tilkku? Roskiinhan ne yleensä menevät. Nyt haasteen mukaisesti kaivelin vielä tilkkuroskiksestakin jämät ja tein niistä pieniä ja sieviä asusteita. Villakankainen vintagetyylinen laukku syntyi villakangashameen jämäpalasta. Laukun kukikas vuori syntyi roskiin menevistä vuorikangaspaloista. Vihertävä vetoketju löytyi ompelutarvikelaatikosta. Se oli liian pitkä, mutta saksilla siitä ongelmasta selvittiin.


Laukun koristekukka on joskus otettu talteen vanhasta takista. Se sopii sävymaailmaltaan hyvin laukkuun.


Laukun tilkuista syntyi toinen kukka, johon ompelin rintaneulapohjan. Sopii vaikka samasta kankaasta tehdyn hameen kanssa käytettäväksi.


Loput villakankaanjämät yhdistin  pellavakankastilkkuihin ja nauhanpätkään, roskiksesta nämäkin tarvikkeet on kaivettu. Näin syntyi vielä kolmas variaatio samaan tyyliin.


Ruskeansävyisestä villakangastilkusta syntyi rusetti rintaneulapohjalla. Roskiin menossa olevasta rikkinäisestä korusta otin talteen tekotimantit, jotka kiinnitin rusettiin.


Tein vuosia sitten käytetyistä kravateista hameen, joka on vielä vielä kuvaamatta ja esittelemättä täällä blogissa. Kravatinjämistä tein tämän näyttävän asusteen. Kukan keskustana on vanhasta vaatteesta talteen otettu metallinappi.


Viime talvena esittelemäni Talvinen paita, myssy ja hame- postauksen yhteydessä tein myös verhokangastilkuista koristeita. Vielä löysin roskiksesta pienen palan samaa verhokangasta, josta syntyi tämä rusettiasuste. Sen koristelin rikkinäisestä korvakorusta talteen ottetulla osalla. Tämä koriste tekee yksinkertaisesta ja helppotekoisesta asusteesta näyttävän.

Haastan mukaan DIY- haasteeseen kierrättämään ja tuunaamaan vanhaa, tai käyttämään askartelutarvikkeiden, kankaiden tai lankojen jämiä kolme suosikkiblogiani: Metsäntyttö, Villa Pipo ja Jatan tapaan. Mikäli bloggaajat nyt suinkaan joulukiireiltään ehtivät. Ideahan voi liittyä vaikka jouluun: paketointiin, koristeisiin, joulukortteihin, pakettikortteihin tai joululahjoihin. Pääasia on, että idea on tekijälleen mieluinen ja inpiroiva.

Villa Nannan alkuperäiseen haasteeseen ja upeisiin ideoihin pääsee tutustumaan tästä linkistä. 

maanantai 7. marraskuuta 2016

Blogger Recognition Award





Jo syyskuun puolella Illuusia Ihmemaassa ilahdutti minua Blogger Regognition Award- tunnustuksella. Nyt tuli sopivan väljä hetki paneutua tähän asiaan. Kiitos Illuusialle :) 

Palkinnon idea:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnon saajiksi.

Aloitin bloggaamisen muistaakseni parin vuoden harkinnan jälkeen. Eniten minua arvellutti tähän harrastukseen liittyvät tietotekniset ongelmat. Lopulta aloitin bloggaamisen sen jälkeen, kun meidän nuori IT-velho lupasi tietoteknisen avun. Ongelmia onkin ollut tietotekniikan kanssa yllättävän vähän, vain muutaman kerran alussa turvauduin naapurihuoneen tekniseen tukeen :)


Blogia haluan pitää jakaakseni ohjeita ja ideoita käsitöiden tekemiseen ja pukeutumiseen kaikille kiinnostuneille. Minulta on vuosien varrella kysytty paljon neuvoja näistä aiheista, joten ajattelin saman tien jakaa osaamiseni eteenpäin hiukan suuremmalle joukolle. Samalla kertoilen myös uusista harrastuksistani ja annan vähän myös vinkkejä mielenkiintoisista museoista, näyttelyistä ja matkakohteista.



Otin vauhtia bloggaamiseen työväenopiston blogi-illasta. Sieltä sain aloittelevana bloggaajana neuvon rajata blogi tiukasti esim. vain ompeluun. Onneksi en noudattanut tätä neuvoa, sillä monet suosituimmista postauksistani olisivat jääneet kokonaan tekemättä. Maalaisjärkeni sanoi heti, että tiukalla rajauksella ei blogiini tule tarpeeksi kirjoitettavaa. En olisi millään kyennyt rajaamaan itseäni pelkästään ompeluun, enkä olisi näin saanut montaakaan postausta aikaiseksi kuukaudessa. 

Oma neuvoni aloittelevalle bloggaajalle onkin, että tee itsesi näköinen blogi. Mieti itse omat rajauksesi ja päätä bloggaustahtisi. Muista, että bloggaaminen on aikaa vaativa harrastus, aivan kuten muutkin harrastukset ovat. Ja sitten vain rohkeasti kokeilet!


En nyt nimeä mukaan uusia blogeja, sillä suurin osa seuraamistani blogeista onkin jo tunnustuksen saanut. Kaikki ne blogit, joita seuraan, ovat tämän palkinnon ansainneet, joten halukkaat saavat tästä tunnustuksen itselleen napata :) 

 

lauantai 5. marraskuuta 2016

Goottihame kierrätysmateriaaleista

Halloweenin (tai pyhäinpäivän tai mitä nyt kukin sitten viettääkään) teemaan sopivasti esittelen tämän kierätysmateriaalista tehdyn goottityyllisen hameen, joka on tehty vanhan yöpaidan helmasta. Hameeseen on lisätty vyötärönauha kuminauhakujineen mustasta kankaanpalasta.


Goottimaisuutta on lisätty metallivetoketjusta tehdyllä koristeella. Vetoketjun vedin on vaihdettu koristeeliseen ruusuvetimeen. Vetoketjuja ja erilaisia vetimiä minulla on vielä varasossa opiskeluajan opintomatkalta vetoketjutehtaaseen. 
 

Vetoketjun voi myös avata, jos haluaa hameen ilmeeseen vaihtelua. 


Tämä on todella helppo hame, jonka voi tehdä vaikka teemaan sopiviin juhliin tai naamiaisiin.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Lontoon Ealing



Palataan vielä hetkeksi Lontoon vehreisiin tunnelmiin, vaikka meillä on jo ensilumi maassa. Lontoon Ealing lienee useimmille täysin outo paikka ja vieraaksi se olisi jäänyt myös meille, ellei hotellimme "Double Tree" olisi sattunut siellä sijaitsemaan. Edellisellä Lontoon reissullamme majoituimme Paddingtonissa, mutta silloin hotellimme oli paitsi kallis niin myöskin epämukava ja vanhanaikainen. Tällä kertaa majoituimme siis huomattavasti kauempana keskustasta, mutta saimme rahallemme enemmän vastinetta. Nyt hotellimme oli keskellä tavallista asuinaluetta, kuten hotellihuoneen ikkunasta napatusta kuvasta voi nähdä.


Ealing oli aikaisemmin tunnettu Ealing Studios- elokuvastudioistaan. Siksi Ealing näkyy usein myös monissa elokuvissa taustalla, mm. Monthy Pythonin Lentävässä Sirkuksessa. Pääkatu onkin nimeltään Broadway, jonka varrelta löytyy myös samanniminen ostoskeskus. Ealing Broadway- ostoskeskuksessa tulikin pari kertaa käytyä, nuoriso löysi ostettavaa mm. Primark- liikkeestä.


Samalla kadulla on hauska The North Star ravintola, joka ruoan ja juoman lisäksi tarjosi iltaisin kattauksen loistavia cover- bändejä. Nämä ammattilaiset eivät vain soittaneet vaan tekivät omaleimaisen tulkinnan jokaisesta kappaleesta.


Kadun toisella puolella olevan kirkon puistoon kerääntyi iltasella paljon asunnottomia. Kenties kirkko jakaa heille jotain avustuksia. Asunnottomia Ealingissä oli muutenkin paljon, kokonaiset perheet ottivat itselleen nukkumapaikaksi kauppojen ovien edessä olevat syvänteet kauppojen sulkeuduttua myöhään illalla.


Palkittu Sir Michael Balcon -ravintola osoittautui hyväksi ja todella edulliseksi ruokapaikaksi. Ruokalista oli pitkä ja vaihtoehtoja riitti. Kasvispurilaiset ja tortillat olivat hyviä ja salaateissa oli raikas kastike. Pikkupurtavat olivat niin edullisia, että niitä voi tilata pöydän täyteen.


Kuljimme näppärästi maanalaisella paikasta toiseen Oyster- nimisellä matkakortilla, johon oli ladattu rahaa. Kortti väläytettiin ennen laiturille tuloa lukulaitteessa ja samoin pois lähtiessä. Matkustaminen metrolla oli melko edullista. Syrjäisen majapaikkamme vuoksi elimme kuten lontoolaiset, aamuruuhkassa sullouduimme täysiin ja kuumiin metrovaunuihin, tutustuimme päivän Lontooseen ja tulimme työstä palaavien lontoolaisten kanssa samaan aikaan iltasella syömään ja lepäämään Ealingiin. Käytännöllisyydestään huolimatta metro on epämukava tapa liikkua. Etäisyydet ovat pitkiä ja metromatkat kestivät kauan, ruuhkassa usein seistiin vierekkäin kuin sillit suolassa. Lämpöä oli n. 26 astetta ja vanhemman mallisissa vaunuissa ei ollut ainakaan toimivaa ilmastointia. Uudet vaunut olivat hiukan mukavampia. Metrossa lontoolaiset käyttäytyvät kuten suomalaisetkin, kaikki tuijottavat kännyköitään syvän hiljaisuuden vallitessa. 


Naapurin Rane on näköjään käynyt virittelemässä sähköt metroradoillekin. Jotkut näistä virityksistä näyttävät todella vanhoilta.

    
Harvinainen kuva tyhjästä metroaseman käytävästä. Ei riitä, että pääset ulos metrosta kun pitäisi päästä vielä maanpäällekin. Näitä loputtomia käytäviä tuli käveltyä tovi jos toinenkin.


Tämä oli nyt viimeinen postaus tästä Lontoon reissusta. Lontoo on hieno paikka, nähtävää jäi vielä uusillekin reissuille. Lontoo on myös epämukava paikka, väkeä on liikaa, ruuhkat ja jonot ovat loputtomia. Pahinta on jatkuva meteli, edes syrjäisempi hotelli ei pelastanut hälytysajoneuvojen ulvonnalta. Hälytysautot ajoivat läpi vuorokauden muutaman minuutin välein, joten kunnon yöunet olivat mahdottomia. Huonon nukkumisen, metelin ja ihmismassojen aiheuttama väsymys lisääntyi päivä päivältä. Ei tulisi meistä suurkaupunkilaisia.

Verrattuna edelliseen vierailuumme Lontoossa asunnottomuus ja köyhyys näyttää lisääntyneen. Rahaa kerjääviä ihmisiä on aika paljon. Lisäksi täällä on tapana heittää roskapussit kadulle, mutta jätehuolto näyttää nykyään tökkivän.

Reissun jälkeen oli mukava kotona rauhoittua katsomaan "Metsien kätkemä"- luontosarjan jaksoa, jossa yllättäen Lontoosta Suomeen muuttanut nainen kertoi työstään täällä brittituristien eräoppaana. Rauhaa ja hiljaisuutta näyttävät myös muut kaipaavan :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...