torstai 9. helmikuuta 2017

Se lopullinen järjestys ja muita muutoksen tuulia

Vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä katsaus menneen vuoden "saavutuksiin" ja tehdä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Viime keväästä asti olen tehnyt kodissani myös suurempaa inventaariota ja löytänyt monen muun tavoin KONMARIN. Ostin alennusmyynnistä vaaleanpunakantisen japanilaisen siivousekspertin Marie Kondon "Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika"- kirjan, jonka lukaisin hetkessä. Koska minulla ei ole tapana hurahtaa mihinkään, kokeilin järkevältä tuntuvaa siivoustapaa ensin pariin paitalaatikkoon. Paidat pysyivät samassa järjestyksessä ilman, että niihin täytyi puuttua koko kesänä, joten ryhdyin järjestämään koko taloa samaan tyyliin. Tavoite oli yksinkertaisesti siivota tulevaisuudessa vähemmän ja käyttää aikaa enemmän mukaviin harrastuksiin.
 
Otin rönsyilevästä ja tunteikkaasta kirjasta vain muutaman konkreettisen ohjeen järjestämiseen ja jätin itselleni vieraan aasialaisen filosofoinnin omaan arvoonsa. Tässä muutama käytännön esimerkki omasta huushollistani:


Tästä lipaston trikoopaitalaatikosta kaikki alkoi. Pystyyn viikatut paidat pysyvät järjestyksessä, kun ne vain aina pesun jälkeen muistaa laatikkoon viikata. Kaikki paidat näkee yhdellä silmäyksellä ja niitä tulee käytettyä monipuolisemmin kuin ennen. Ne pysyvät myös helpommin rypyttöminä, päällekkäin viikatuissa pinoissa kun alimmaiset vaatteet ovat aina painuneita, ryppyisiä ja valmiiksi nuhruisen näköisiä.


Sekaisen sukkalaatikon järjestämisen jälkeen laatikkoon mahtui myös kaikki vyöni. Ne on nätisti kieputettu teippirullien pahvisten hylsyjen sisään. Kaikista sukista ja sukkahousuista on poistettu pahvit, mutta juhlasukkahousuihin jätin muovin suojaksi. Ne kun hajoavat herkästi jos kynnen roso tarttuu niihin kiinni. Tästä syystä puen juhlasukkahousut aina jalkaani kirurginhanskat kädessä. Samaan tapaan järjestettyyn alusvaatelaatikkoon mahtui lopulta myös pystyyn viikatut huivit sievästi, joten lipaston laatikkoja jäi kokonaan tyhjäksi muuta käyttöä varten.


Vanhanmalliset korkeat ja syvät vaatekaapit ovat aina olleet mielestäni hyvin epäkäytännöllisiä. Niiden hyllyillehän mahtuu neljä vaatepinoa, kaksi taakse ja kaksi eteen. Kun sitten otat jotain pinosta, varsinkin pinon pohjalta tai takapinosta, ne kaatuvat menevät sekaisin. Yleensä sitten käytät vain edessä ja päällimmäisenä olevia vaatteita. Pitkään haaveilin kaappien vaihtamista parempaan säilytyssysteemiin. Konmari ratkaisee kuitenkin ongelman paljon halvemmalla. Laitoin hyllylle kaksi leveää Ikean laatikkoa peräkkäin. Niiden viereen mahtuu kaksi kapeaa laatikkoa. Nyt ei enää tarvitse sulloa sesonkivaatteita ylähyllyille pahvilaatikoihin vuodenajan vaihtuessa. Edessä olevassa laatikossa on talvisemmat pitkähihaiset mekot ja takana kesäisemmät. Tarpeen tullessa laatikot vain vaihtavat järjestystä. Kätevää.




Kangaskaappi oli ennen oikea murheenkryyni. Kun on koko aikuiselämänsä työskennellyt tekstiili- ja vaatetusalalla, niin ilmaisia ja halpoja kankaita on kertynyt. Tästä syystä aloitin blogini alkutaipaleella palaprojektin, jonka puitteissa oli tarkoitus ommella kaappia tyhjäksi ostamatta uusia kankaita. Projekti eteni niin hyvin, että vaatekaappi alkoi olla täynnä, mutta niin oli yhä kangaskaappikin. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että kun kaivelin hyllyn takaosasta haluamani kankaan, en saanut muita kankaita enää mahtumaan takaisin hyllylle :D Lisäksi useamman vuoden kestävä ankara ompelu osoitti, että ripeälläkin ompelutahdilla kankaat riittäisivät yli 10 vuoden tarpeisiin. Lisäksi ompelu alkoi pahasti kyllästyttämään. Päädyinkin siis Konmarin myötä laittamaan suuren osan kankaistani kiertoon. Nyt on hyvä jatkaa palaprojektia, johon vielä kuitenkin jäi mielenkiintoista materiaalia vuosiksi eteenpäin. 

Sellainen muutos on kyllä välttämätön, että ompelutahdin on hidastuttava. Eihän niitä vaatteita ehdi muuten käyttää! Tästä eteenpäin lupaan myös harkita vaatetarpeitani enemmän. Tarkoitus on tehdä hitaammin ja isotöisempiä erikoisuuksia. Sellaisia, jotka eivät koskaan tule muotiin ja siten eivät myöskään koskaan mene pois muodista. Taiteellisia ja epätavallisia kuriositeeja ja ajattomia luomuksia perusvaatteiden jatkoksi siis tulossa!   


Jäljelle jääneet kankaat pääasiassa viikkasin järjestelmän mukaisesti laatikkoihin pystyyn, poikkeuksena niin suuret kankaat, jotka olisivat yksistään täyttäneet lähes koko laatikon. Ne saivat jäädä rullalle laatikoiden viereen. Nyt kaappiin mahtuu kankaiden lisäksi myös tuunattavat ja korjattavat vaatteet, sekä  huovutus- ja grafiikantarvikkeet. Kankaiden vielä vähennyttyä tarkoitus on saada kaappiin mahtumaan myös muut ompelu- ja harrastustarvikkeet. Tämän kaapin järjestys siis elää ja paranee vuosien kuluessa...


Ei enää kankaiden tonkimista ja hyllyjen sotkemista. Koko jäljelle jäänyt puuvillakangasvarasto on yhdellä silmäyksellä nähtävissä laatikkoa hiukan ulos kaapista vetämällä.


Liinavaatekaappikin on nyt järjestyksessä. Vaikka Konmarin mukaan tavarat pitäisi järjestää jo olemassa oleviin laatikkoihin, niin jouduin ostamaan laatikkoja Ikeasta. Meillä kun ei kamalasti laatikoita nurkissa pyörinyt, ja ostamme vain vähän uutta tavaraa. Jos olisin jäänyt odottamaan pakkauslaatikkojen kertymistä, niin järjestämistä olisi joutunut meidän huushollissa odottelemaan vuosikausia. Kaikki vanhat laatikot kun kuluivat melkein pelkästään kangaskaapin järjestämiseen...

Mulllistaako Konmari sitten elämän? No ei sentään, mutta kyllä turha siivous ja järjestely tällä menetelmällä vähenee. Jos me olisimme sottapyttyisempi perhe, niin ehkä järjestämisen vaikutus olisi suurempi. Järjestäminen on kuitenkin tylsyydessään tietyllä tavalla terapeuttista puuhaa jota tehdessä on aikaa ajatella vaikkapa suhdettaan tavaraan ja omistamiseen. Kun järjestää kaikki tavaransa kerralla, näkee myös konkreettisesti niiden määrän ja niiden vaatiman tilan. Neliöt ovat kalliita, joten ne olisi hyvä käyttää elämiseen eikä turhaan säilyttämiseen. Turhanpanttina säilytetty tavara on todella kallis tavara.

Järjestelyn lisäksi on tarkoitus tehdä muutakin. Uusi saumuri saa luvan vielä laulaa uusia käsitöitä blogissa esiteltäväksi, maltillisempaan tahtiin kuitenkin. Grafiikkaa käyn tekemässä Sampolassa edelleen kerran viikossa ja niitäkin tuotoksia esittelen teille aina ehtiessäni. Taideyhdistys Elon Suomi 100 vuotta- juhlanäyttelyyn pyrin mukaan syksyllä. Valokuvaamisen harjoittelua jatkan omin päin, kurssi jäi nyt väliin. Kevään huovutuskurssikin valitettavasti peruuntui, joten sitäkin lajia harjoittelen sitten omin voimin. Näyttelyitä ja museoitakin on tarkoitus koluta museokortin voimalla.  

maanantai 23. tammikuuta 2017

Puolen vuoden vaatelöydöt

Tässä puolen vuoden vaatelöydöt ajalta 1.7 - 31.12.2016.

Monet ovat varmasti kuulleet Nanson päätöksestä luopua omasta tehtaasta naapurikaupungissamme Nokialla. Tehtaasta luopuminen edellytti tietysti varastojen myymistä pois uuden omistajan, Nokian neulomon, tieltä. Onneksi tehtaalla sentään toiminta jatkuu, toivottavasti uusi yritys menestyy! Nanson tehtaan syksyisestä loppuunmyyntitapahtumasta ostin itselleni 7 mekkoa vain 10 euron kappalehintaan. Näiden mekkojen normaalihinnat pyörivät siinä 70-120 euron välillä, joten nyt sain laatumekkoja todella edullisesti. Monet näistä mekoista olivatkin ensimmäistä kertaa käytössä joulukuisella Pattayan reissulla, joten kuvatkin on siellä napattuja.



Haalea oranssi paulakukka- kuosinen mekko oli aivan pakko kuvata tismalleen samansävyisen kukkapensaan vieressä.


Näissä kukissa on hauska keltainen pienen kukan näköinen hede.


Paulakukka- mekko turkoosi-vihreällä kuosilla. Petroolinvihreä laukku on Pattayalta ostettu ja esitelty jo "Puolen vuoden asustelöydöt"- postauksessa.


Kaiteen takana puiden rungoissa kasvoi orkideoita. 


Tämä kuviollinen mekko on oikeasti yöpaita. Tuunasin pitkän paidan polvipituiseksi ja lisäsin vyötärölle mustista trikoosuikaleista letitetyn vyön. Trikoo on ihan samanlaista kuin Nanson mekoissa muutenkin, joten täydestä menee kuin väärä raha.


Hotellimme portin pielessä yläkuvan suihkulähteen vieressä kasvoi banaaneja kukkineen.


 

Ostin Stockmannin aletangosta kaksi hihatonta maksimekkoa (9 euroa/kpl) , murretun vihreän ja mustan. Mustan mekon lyhensin polvipituuteen, vihreä jäi maksimittaiseksi. Mustan mekon päälle on puettu "toukokuun keltaiseen blogihaasteeseen" tekemäni halatti, jonka hankalasta ompeluprojektista kerroin tässä linkissä.

 

Tässä Nanson mekossa on pitkät hihat ja kaunis akvarellimainen kuosi. Alaosa on kaksinkertainen, joten mekko sopii parhaiten talvikäyttöön. Mekon seurana on huovutettu huivi.

Näiden mekkojen lisäksi hankin Nanson tehtaalta terrakotan värisen talvimekon, oranssin trikoomekon vesiputouspääntiellä ja Pioni- kuosisen lilan mekon. Nämä mekot eivät  ole vielä päätyneet käyttöön ja valokuvattavaksi :)

Näihin ihaniin mekkolöytöihin upposi siis 88 euroa. Puolen vuoden vaatelöytöihin ajalta 1.1. - 30.6 yhteenlaskettuna rahaa vaateostoksiin kului vuonna 2016 yhteensä 599 euroa.     

perjantai 20. tammikuuta 2017

Puolen vuoden asustelöydöt


Kerrankin olen ajoissa tämän "määräaikaispostauksen" kanssa, onhan vasta tammikuu. Tässä ostetut uudet asusteeni ajalta 1.7 - 31.12.2016. Suurin osa niistä on tällä kertaa hankittu matkoilta. Yllä oleva kirjava laukku on Tallinnan matkan löytö. Alennusmyyntien aikaan laukulle jäi hintaa vain 26 euroa.


Pieneenkin käteen hyvin istuvat villaiset Suomessa valmistetut lapaset on ostettu Kivat- tehtaanmyymälästä Tampereen Lahdesjärveltä. Kivat on tunnettu laadukkaista lasten vaatteista, mutta tehtaanmyymälästä löytyy vaihtelevasti myös aikuisille tehtyjä neulevaatteita. Lapaset maksoivat vain 6 euroa/pari.


Thaimaan Pattayan- reissun ostoksia kuvasin heti tuoreeltaan hotellimme puutarhassa. Viime syksyisen nilkan nyrjähdyksen seurauksena en uskalla ostaa enää korkokenkiä, koska ne ainakin vielä tuntuvat kivuliailta jalassa. Nämä balleriinat ja kangastossut tuntuivat mukavilta, joten ne lähtivät mukaan kotiin. Petroolinvihreään laukkuun mahtuu kamerakin nätisti. Kengät maksoivat 3 euroa/pari ja laukku 5 euroa. 


Pattayalta löytyi myös sävykäs cashmere- huivi. Näitä huiveja myydään joka paikassa 2.5 eurolla. Oikeasti nämä huivit eivät ole aitoa cashmerea nähneetkään, vaan materiaali on todennäköisesti viskoosia. Nätti kuosi ja edullinen hinta saavat kuitenkin ostamaan...  


Välipäivinä alkaneesta alesta ostin itselleni liukkaalla pitävät Icepeak- kengät. Ainoa sopiva koko oli minulle vierasta väriä, mutta 50% ale kompensoi valinnassa. Tämä oli pakkohankinta, sillä nilkan nyrjähdys ja muisto jäätävästä kivusta jätti pelon uudesta liukastumisesta. Pattayan reissun jälkeen kotimaassa oli useina päivinä todella liukasta, mutta näillä kengillä uskalsin lähteä pitkällekkin lenkille. Pitävistä kengistä pulitin 40 euroa.

Saapi nähdä, joutuuko tämä korkkarimimmi luopumaan korkokengistään, mikä tarkoittaakin sitten lähes koko kenkävarastoani. Minulla kun on kaikissa talvikengissäkin korot, näitä uusia Icepeak- kenkiä ja viime talvena Kolin reissua varten ostettuja patikkakenkiä lukuunottamatta. No, aika näyttää...

Lisäksi ostin Anttilan konkurssimyynnistä sukkia ja sukkahousuja moneksi tulevaksi vuodeksi 27 eurolla. Nämä puolen vuoden asustelöydöt maksoivat yhteensä siis  121.5 euroa. Vuonna 2016 hassasin rahaa asusteisiin siis 209.5 euroa. ( Puolen vuoden löydöt 1.1 - 30.6.2016 löytyvät tästä linkistä.) 

Vielä muistutuksena, että kaikki kengät ja laukut kannattaa käsitellä suojaspraylla ennen käyttöä, olivat ne mitä materiaalia tahansa. Käsittely kannattaa tehdä ulkona hajun ja kemikaalien vuoksi. 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Huovutettu huivi

Viime syksyn huovutuskurssilla tein itselleni talvisen huivin. Materiaalina käytin harmaata suomalaista villaa, sekä värikästä vihreätä ja turkoosia perulaista villaa. Perulainen villa oli valmiiksi nauhamaista, joten huivi oli helppo sommitella. Näin suuren työn huovuttaminen olikin sitten melko hidasta ja työlästä.


Huovutin huiviin lisäksi erivärisiä villanjämiä lisätäkseni pintaan elävyyttä. Villan hyvä ominaisuus on se, että se toistaa sävyt syvinä ja kauniina, vaikka lisäisit sävyä työhön vain muutaman hahtuvan verran.


Tämän huivin väritys vaihtelee hauskasti valon ja ympäristön mukaan. Hämärällä otetussa joulukuvassa se näyttää enemmän sinisävyiseltä.


Lumisessa metsässä ja joulukuusen valossa esiin tulevat puolestaan vihreät sävyt.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Totuuden temppeli


Ajelimme lavataksilla kohti Nakluan aluetta Pattayalla määränpäänä Sanctuary of Truth eli Totuuden temppeli. Ajettiin sitten reilusti ohi, päätepysäkille saakka. Kävelimme rantaan vain nähdäksemme, että tumma terävä torni edellisen niemen kärjessä valkoisten rakennusten keskellä olisi se oikea paikka... No, ei se mitään. Lähdimme kävelemään takaisin päin ja huomasimme olevamme alueella, jossa ei turisteja juuri näy. Kylttejäkään ei ollut enää englanniksi, poikkeuksena pelipaikan ikkuna, josta oli pakko napata kuva meidän it-velholle :)  Kävelyreitti temppelille päin oli hauska, joskus on hyvä vähän eksyä.


Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Wang Boran, Prasat Mai, Sanctuary of Truth. Tämä Totuuden temppeli on rikkaan thaimaalaisen filantroopin Lek Viriyaphan lempilapsi. Temppeliä alettiin rakentaa vuonna 1981 ja rakennusprojektin arvioidaan olevan valmis vuonna 2025. Korkeutta rakennuksella on n. 105 metriä.


Kokonaan tiikkipuusta rakennettu temppeli on ainutlaatuinen. Kun ensimmäisen kerran näkee sen sukeltavan esiin puiden lomasta näköalapaikalla, näyttää siltä kuin se olisi trikkikuva maisemassa. Tämä vaikutelma näkyy myös alla olevassa kuvassa, eikö vain?

 

Rakennus on peitetty kokonaan veistoksilla niin ulkoa kuin sisältäkin.


Näkymä ikkunasta läheiseen siipeen.



Temppelistä löytyy tietenkin myös juuri menehtyneen ja kansalaisten rakastaman kuninkaan kuva.



Kerrotaan, että temppelin rakennuttaja Lek Viriyaphan olisi saanut inspiraationsa tähän temppeliin vierailtuaan naapurimaassa Kambodzassa muinaisessa Ankorin kaupungissa. Ainakin temppelissä on runsaasti nähtävissä khmeriläisen arkkitehtuurin piirteitä niin veistoksissa kuin torneissakin. Ankorin tyyliin temppelissä on sulassa sovussa eri uskontojen, kuten buddhalaisuuden ja hindulaisuuden piirteitä. Tämä paikka tarjoaakin sopivasti pohjustusta seuraavalle toivematkalleni Ankorin muinaiseen kaupunkiin Kambodzassa, jota myös maailman kahdeksanneksi ihmeeksi nimitetään.


Temppelin lähellä olevan katoksen alla kaiverretaan temppeliin lisää veistoksia lattialla istuen. Todella taitavia käsityöläisiä! 


Antoisan vierailun jälkeen lähdimme kävelemään takaisin päätielle lavataksiin hypätäksemme. Matkalla siippa poikkesi hiustenleikkuuseen ja parranajoon melko vaatimattoman näköiseen parturiliikkeeseen. Nappasin kuvan, kun parturi kävi vaihtamassa rahaa naapuriliikkeessä. Parturi teki hyvää jälkeä ja palveluun kuului kaikki pesusta, föönauksesta, talkista päähierontaan asti.  


torstai 5. tammikuuta 2017

Nähtävyyksiä ja rantaelämää Pattayalla


Keskustan Pattaya Beach ei houkuttele uimaan, vesi kun ei ole kovin puhdasta. Jotkut tosin väittävät veden puhdistuneen viime vuosina huomattavasti. Uimista varten on kuitenkin lähdettävä kauemmaksi. Pattayan lähellä on tähän tarkoitukseen sopivia pieniä saaria, joissa on muutakin nähtävää. Koh Larn eli Korallisaari on sopivasti lyhyen laivamatkan päässä. Laivat rullaavat saaren ja Pattayan väliä säännöllisesti ja ne täyttyvät hetkessä.


Koh Larnin Saima Beach on hyvä uimaranta, joskin auringon kuumuus pakotti oleilemaan varjon alla. Siitä huolimatta iltapäivällä iski päänsärky. Ekana matkapäivanä näin herkkäpäisen pitäisi pitää varansa, mutta eipä sitä taas muistanut...  


Iäkäs pariskunta etsi saalista pienellä kalastusveneellään. Puun oksiin kiinnitetyistä reikäisistä kivistä on tehty hauskoja tuulikelloja rannalle.

 

Saarella on myös kaunis pieni tutustumisen arvoinen temppelialue. Oranssiasuiset munkit ottivat siellä rennosti auringolta suojassa lekotellen ja tupakkaa poltellen. Maharak Cafen terassilta on hieno näköala Pattayaan päin ja selfien ottajia maisemaa vasten riitti. Kahvilassa oli ihania kakkuja ja muita herkkuja... Varjopaikat terassilla olivat jatkuvasti varattuja. Pienten puupöytien ympärillä istuskeltiin tyynyjen päälllä.


Pattayan Jomtien ranta on etenkin suosittu vesiurheiluale. Ranta on pitkä ja siisti ja sopivasti varjoisa puiden alla. Jomtienin alue oli aikaisemmin erityisesti suomalaisten turistien suosiossa, Pattaya Park torneineen erityisesti. Tornista voi laskeutua alas myös vaijereiden varassa roikkuen... Jomtien alue on Pattaya Beachin ympäristöä huomattavasti rauhallisempi ja merituulen ansiosta hiukan viileämpi paikka.
 


Vastaan tuli myös sähkömies työn aherruksessa. Thaimaalaiset sähkötyöt ovat ihan omaa luokkaansa. Vaikea päätellä, ovat nämä sähköalan työläiset kaikki "naapurin Raneja" vai suoranaisia neroja näitä johtoja yhdistäessään :D 

 

Jomtien rantatiellä on paljon hyviä ravintoloita, joista muutamaan tuli tutustuttua. Lavataksilla pääsi edullisesti kulkemaan, joten muutamana iltana ajeltiin rantatielle ihan vain syömään. Surf Kitchen- niminen paikka tarjosi hyvää ruokaa ja jälkiruoka-annokset olivat hulppeita. 

Hyvää ruokaa tarjosi myös alakuvan vaatimattoman näköinen paikka, jonka nimeä en tiedä (ehkä sillä nimeä ei ollutkaan). Erikoista on vielä se, että ravintolan läpi kuljetaan markettiin ja että ravintolan sisällä on rahanvaihtokoju. Huomatkaa Tom Yum- lounaskeittoa valokuvaavan hölmö ilme :D  Keitto pysyi tulikuumana astian sisällä olevan tuikkukynttilän avulla. Ravintolan avoin keittiö näkyy kuvassa oikealla.



Jomtien ja Pattaya Beacin väliin jää kukkula, Pratumnak Hill (Big Buddha Hill), jonka huipulla on 1940- luvulla rakennettu Wat Phra Yai- temppeli. Sinne kävelimme kukkulaa kiertävää mutkaista kävelytietä ylämäkeen paahtavassa helteessä.


Temppelin suurin nähtävyys on 18 metriä korkea kultainen Buddha kukkulan korkeimmalla paikalla. Sen nähdäkseen on siis vielä kivuttava ylös hienot lohikäärmeiden reunustamat portaat.


Kukkulalla olevassa puistossa puolison shortsin lahkeeseen lennähti tällainen otus. Näyttää ensin lehdeltä mutta onkin liikkeissään varsin nopea. Kyseinen hyppijä on ilmeisesti hepokatti. Pituutta ötökällä oli noin 10 senttiä.

k

Kukkulalta alaspäin tullessaan voi törmätä tähän hökkeliin. Kyseessä on ihan toimiva Taxi service. Thaimaalaiset ovat yrittäjäkansaa, eikä ulkoisilla puitteilla ole niin väliä, kunhan homma muuten toimii ;)


Noin 20 minuutin ajomatkan päässä Pattayalta sijaitsee Sattahip Royal Thai Navy Base, nimensä mukaisesti paikka on siis merivoimien aluetta. Siellä on useita rauhallisia ja siistejä rantoja, kuten tämä Sai Kaew Beach. Alueelle pääsee edullisia pääsylippuja vastaan.

Tämä ranta oli riittävän kirkas myös snorklaukseen, mikä onkin suosittu harrastus Thaimaassa. Jos snorklaus ei kuitenkaan tuota tarpeeksi elämyksiä merenalaisesta maailmasta, niin suosittelen käyntiä Underwater Worldissa. Siellä kävellään "meren alla läpinäkyvässä putkessa", jolloin meren ihmeet levittäytyvät ympärille. Hieno paikka! 

Sattahipin alueella armeijan aluksia pääsee myös katsomaan ja kuvaamaan. Siellä on myös muutamia kauppoja, joista saa mm. meriaiheisia vaatteita ja tavaroita. Massiivinen 911 komeili monen T-paidan rintamuksessa. Sattahip on laaja alue, joten Sai Kaew -rannalta oli vielä taksimatkaa alusten luo. Kannatta siis ehkä hakeutua suosiolla jollekkin lähemmälle rannalle, jos niitä haluaa käydä katsomassa. Taksikuskeilta kannattaa kysyä tarkemmat neuvot jo ennen lähtöä.    



Tässä nyt pieni otos Pattayan nähtävyyksistä. Valokuvia on taas tullut otettua valtavasti, joten karsintaa on joutunut tekemään rankalla kädellä. Siitäkin huolimatta, että toinen kamerani välillä jumittui ja oli pois käytöstä.

Rantoja tässä jutussa esittelin, koska ne monia (varsinkin lasten kanssa matkustavia) kiinnostavat, vaikkei niillä tullut montaakaan tuntia lojuttua. En ole mikään auringonpalvoja, en edes pidä helteestä. Aurinkoa saa riittävästi ihan kävellessä ympäristöönsä tutustuen. Meillä on jo 30 vuotta matkailijan uraa takana, joten meitä ei rannat eikä altaan reunalla lojuminen enää saa matkalle lähtemään ;)

Onneksi Pattayalla on siis muutakin tekemistä. Kaikkein hienoimmalle nähtävyydelle, Totuuden temppelille ympäristöineen, omistan sitten ihan oman postauksensa, kunhan ehdin.  
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...