perjantai 23. syyskuuta 2016

Tallinna


Teimme parin päivän shoppailu/valokuvaus/hupireissun Tallinnaan. Sitten viime käynnin Tallinna on muuttunut melkoisesti. Paljon on rakennettu uutta ja korjattu vanhaa. Kävimme ostoksilla uudessa ja komeassa Ulemiste- ostoskeskuksessa. Kuvassa yksi ostoskeskuksen komeista portaikoista, joissa oli kaikissa oma tyylinsä. Hyvä niin, sillä nämä maamerkit helpottivat jättikeskuksessa suunnistamista. Tarjontaa ostoskeskuksessa oli valtavasti, joka tyyliin ja makuun. Mitä täältä ei löydä, sitä ei kyllä tarvitsekkaan.


Kävimme illalla syömässä Tallinnan vanhakaupungissa hyvässä seurassa. Miljööltään erityisen kaunis Ravintola Dominic tarjoaa loistavaa palvelua ja erinomaista ruokaa. Tässä ravintolassa tarjoilijoilla on todella hyvä "rytmitaju" ja vaisto. He näyttävät tietävän tismalleen, kuinka paljon seurue tarvitsee jutteluaikaa annosten välille. Kaikki annokset on myös kauniisti tuotu esille. Alkupalana nauttittu tomaattikeitto oli suussa sulavaa. 


Kokin tervehdys oli mangosorbettia shampanjassa. Pääruokana nautin aivan täydellistä lammasta.



Jälkiruoan kanssa nautittu kahvi oli parasta pitkään aikaan. Suklaakakku veti aivan hiljaiseksi, oli pakko vain keskittyä nauttimaan :)


Tallinnan vanhakaupungissa on mukavan rauhallista harrastaa valokuvausta. Vaikka kaupungissa oli paljon turisteja, niin hiukan syrjemmällä pimeän tullen ei näy enää ketään. Pitkillä valotusajoilla ei siis ilmesty kuviin ylimääräisiä "haamuja", jotka olivat esim. Prahassa valokuvaajan riesana.




 Munkinkaapuinen patsas pitkine varjoineen on aika hauska yökuvissa.
 


Hotellimme kattoterassilta modernin Tallinnan yövalot näyttävät myös huikeilta.


Sää oli melko mukava, mutta lähtöpäivänä mustat pilvet vyöryivät komeasti meitä kohti. Kuva on napattu ikkunan läpi hotellihuoneessa. Ikkunan läpi kuvatessa on hyvä olla apuna objektiiviin kiinnitettävä pyöröpolarisaatiolinssi, jolla saa himmennettyä ikkunalasin heijastuksia.


Ulemiste- ostoskeskuksesta ostin uuden laukun. Minulla on ollut joskus samantyyppinen laukku, jonka käytin ihan loppuun. Olen etsinyt vastaavaa jo muutaman vuoden ajan, ja nyt se sitten löytyi. Laukku maksoi alennuksen kera 26 euroa. Se on jo ahkerassa käytössä ja hyväksi todettu.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Mäntän Kuvataideviikoilla myrskyisenä päivänä

Koskaan ei vierailuni Mäntän Kuvataideviikoille ole jäänyt näin viime tinkaan. Visiitti osuikin sitten samalle päivälle kuin Rauliksi ristitty kesän kovin myrsky. Kuvissa sää näyttää kuitenkin melko hyvältä, aurinko paistoi ja lämmintäkin oli, tuuli oli vain tavattoman kova. Kävimme tutustumassa myös Mäntän Designtoriin, joka oli pystytetty Taidemuseo Göstan pihaan Autereen Tuvan läheisyyteen.

Tuvan pihaan on ilmestynyt veistos, nimeltään tietysti "Valkoinen hevonen". (David Roberts Collection, London.)


Autereen tupa on koristeltu kuvanveistäjä Hannes Autereen veistoksilla, joita löytyy lisää myös takana näkyvästä Taidemuseo Göstasta.


Designtorilla oli hienoja ja innovatiivisia käsitöitä, materiaaleina mm. puu, metalli, nahka ja kierrätyslasi. Mitään ei nyt tällä kertaa kuitenkaan tullut ostettua. Tuuli oli niin kova, että myyntikatoksia pidettiin välillä pystyssä miesvoimin.


Pekilon Commandona-näyttelyyn tutustuimme näyttelyn kuraattorin Anssi Kasitonnin opastuksella. Väkeä viimeisellä kuraattorikierroksella oli todella runsaasti paikalla. Kasitonni hoiti esittelytehtävän omalla aidosti innostuneella ja rennolla tyylillään, kertoen omia ajatuksiaan teoksista ja taiteilijoista niiden takana. Onneksi Kasitonni ei pyrkinyt selittämään teoksia katsojan puolesta, sitä tapaa todella inhoan. Päinvastoin, välillä kuraattori totesi: "Tätä en kyllä ymmärrä sitten ollenkaan". Mieleen jäi etenkin lausahdukset: "Tässä on sellaista huithapelia neroutta." ja "Tuo esine päätyi varmaan teokseen siksi, että se nyt sattui olemaan poikien autossa." Tämän vuoden näyttely osoittautui korkeiden odotusten mittaiseksi ja se keräsi myös ennätysmäärän yleisöä. 



Näyttely oli kuraattorinsa näköinen, aidosti poikkitaiteellinen pläjäys, mielestäni tyyliltään enimmäkseen metamodernismia. Poissa oli postmodernismin kyynisyys, ylemmyydentuntoisuus ja tiedostaminen, tilalla vilpittömyys, rehellisyys, lapsenmielisyys (joskus jopa murrosikäisyys) ja tekemisen ilo. Seassa oli paljon ITE-taiteen pehmeitä tekniikoita, kuten kuvan Kaija Papun teos "PI541", poliisiauto, jonka virkkaamiseen meni vuosia. Taiteilijoihin kuului paljon muusikoita, käsityöläisiä, graafisia suunnittelijoita ja sarjakuvataiteilijoita, seassa oli varsinaisia monilahjakkuuksia. Näyttely kumarsi siis myös reilusti populaarikulttuurin suuntaan. Esim. Ilkka Vekka ja Ville Pirinen ovat soitelleet Anssi Kasitonnin kanssa "Steel Mammoth"- nimisessä kokeellisessa metallibändissä. Kalevi Helvetti on punkmuusikkona tunnetun Pekka Kurikan synkkä sivupersoona. Vilunki 3000 on paitsi muusikko ja kokeellinen taiteilija, myös ammattilainen todella monella graafisen suunnittelun saralla. Mielenkiintoinen muusikko Risto Puurunen on "Shadows in the Air" -teoksen tekijä. Tämä visuaalisesti monimuotoinen teos oli yksi suosikeistani. Taiteilija on itse kehittänyt 3D camera obscura- tekniikan teokseensa. Tekniikkaan pääsee tutustumaan Risto Puurusen "Cleaning Women"- yhtyeen sivuilla tässä linkissä. Siellä olevalla musiikkivideolla on käytetty samaa tekniikkaa. "Cleaning Women"- yhtye on siitä mielenkiintoinen, että siinä musiikkia soitetaan erilaisilla esineillä, kuten siivousvälineillä ja roskapöntöillä. Ehkä suurin syy näyttelyn onnistumiseen oli juuri monialaisuus ja eri taidelajien yhdistely. Miksi rajata itseään, kun maailma on täynnä milelenkiintoisia asioita?

Tämä näyttely ei todellakaan ollut kovin sovinnaisen maailmankatsomuksen omaavia tosikoita varten, sillä se sisälsi mustaa huumoria, kiroilua, väkivaltaa, seksiä ja monen metrin korkuisia takalistoja. Suosiosta päätellen me suomalaiset emme onneksi tosikkoja olekaan ;) Väkeä oli niin paljon, etten pystynyt oikein edes kuvia ottamaan. Ensi vuoden Kuvataideviikkoja odotellessa....


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Vettä kengässä


"Täällä sitä saa astmaatikko keuhkojen täydeltä hyviä mikrobeja." - totesi meidän it-velho, kun tarvoimme suolla lakkojen perässä. Välillä tuntuu siltä, että nuoriso tietää kaiken. Ei ole kauaa siitä kun uskottiin, että koira perheessä ehkäisee allergioita ja astmaa. Nyt uskotaan, että salaisuus piilee koiran turkissaan sisälle tuomissa luonnon mikrobeissa, joita erityisesti monimuotoisissa metsissä on. Meidän kaltaisen allergisen astaatikkoperheen ehkä siis kannattaa liikkua luonnossa. Toki soiden kostea ilmakin on astmaatikolle helppoa hengitettävää, mielikin luonnossa lepää.  


Suolla on mielenkiintoinen värimaailma. Kirkaanvihreään sammalmattoon onnistuin upottamaan jalkani niin, että saapas oli täynnä kihelmöivää vettä. Ötököitä, mikrobeja, mitälie sieltä tuli saappaaseen...


Suurikokoinen sammakko teki tuttavuutta kamerani kanssa. Tällä linssiluteella ei ollut mitään kiirettä pois, sain kuvata ihan rauhassa. Näin ison sammakon olen nähnyt viimeksi lapsena.


Torvijäkälän valloittamat kannot näyttivät hauskoilta. Niissä näkee kasvot kun tarkasti katsoo...


Lakkasaalis jäi tällä kertaa melko vaatimattomaksi. Joku onnekas oli jo ehtinyt ennen meitä :) Onneksi siippa löysi seuraavana päivänä paremman paikan ja toi kotiin melkein ämpärillisen lakkaa, hillaa, suomuurainta, valokkia, linttiä. Arvokkaalla marjalla on monta hienoa nimeä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Sunnuntain tapahtumia Haiharassa ja Sorsapuistossa


Olen ennenkin täällä hehkuttanut Haiharan taidekeskuksen hyviä puolia. Haiharan ympärille on koko kesäksi rakennettu mukavia ja helposti lähestyttäviä tapahtumia ja näyttelyitä, jotka sopivat kaikille ikään ja taustaan katsomatta. Haihara on kunnostautunut etenkin uuden käsityötaiteen esittelyssä. Kävin jo aikaisemmin tutustumassa käsityön iloa täynnä olevaan Elma-Riitta Hannosen Tarinoita neulanpistoin- näyttelyyn Runebegin mökissä. Viime sunnuntaina piipahdin Haiharan idyllliseen pihapiriin levittäytyvässä Käsityöläismarkkinat- tapahtumassa ja tilkkutyönäyttelyissä. 


Haiharan pihapiiriä komistaa myös vanha kunnostettu tuulimylly. Hauskana yksityiskohtana on taideteos, jossa punaiset lohikäärmeet kiipeävät pitkin myllyn seiniä.



Samalla reisulla tutustuin Haiharan kolmeen rakennukseen levittäytyviin tilkkutyö- näyttelyihin. Tilkkutöitä oli hengästyttävä määrä ja ripustuksen kanssa oli todella nähty vaivaa. Jokainen työ oli löytänyt parhaan paikan runsaista ja keskenään erilaisista näyttelytiloista. Tilkkutyöt eivät todellakaan ole pelkkiä neliöitä, vaan käsityötaidetta ilman rajoja. Myös muut kuin kankaiset kierrätysmateriaalit ovat löytäneet tiensä tilkkuiluun. Käykää ihmeessä katsomassa tilkkutöiden uudet suunnat itse Haiharassa.



Haiharan jälkeen suuntasin kohti Tampereen keskustaa. Sorsapuistossa on joka sunnuntai kirpputori säävarauksella. Ilman paikkamaksua kuka tahansa voi levitää vilttinsä tavaroineen puistoon. Niin myyjiä kuin ostajiakin oli mukavasti liikkeellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarttunut mitään mukaan ;)


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Beessin sävyjä juhlaan


Uuden saumurin käytön opiskelu jatkuu vielä, joten esittelen tähän väliin kavalkadin viime vuosina valmistuneita vaatteita juhlavasti asustettuna. Kesäkuun värihaaste oli turkoosi, mutta se jäi nyt tekemättä saumurin rikkoutumisen vuoksi. Kokosin nämä vaatteet beessin teeman ympärille värihaastetta korvaamaan, turkooseja vaatteita kun en ole juuri tehnyt. 

Beessi, beige, hiekka, aavikko, toffee... Tälle paljon käytetylle värille on paljon nimiä ja sen sävykin on melko vaihteleva. Monen mielestä se on hyvä yleisväri ja yhtä monen mielestä se on valju, mitätön väri. Beessin sävyisten asujen käyttäjällä on hyvä olla vahvat omat värit ja hyvä itsetunto, muuten se tosiaan pesee kaiken värin kasvoilta.

Mekkoihmisenä en juuri housuja ompele, mutta yhdet beessin sävyiset housut olen itselleni tehnyt. Kangas on mokkajäljitelmää ja lahkeensuissa on reikäpitsi. Tällaisten housujen ompelussa lahkeiden pituus on jo kangasta leikatessa oltava juuri oikea, pituutta kun ei voi enää jälkikäteen korjata. Housujen vyötäröllä on muotolaskokset ja tukikankaalla vahvistettu alavara. Sivusaumaan vyötärölle ompelin vetoketjun. Ellokselta tilatut bootsit ja vyö täydentävät citycowgirl- tyylin. Reikäpitsi toimii yhdistävänä tyylinä beessin sävyn lisäksi. Hattu pitää myös olla...
  

Kimalle ja paljetit toimivat loistavasti beessin kanssa ja sopii hienosti myös juhlavaatteisiin. Beessi paljettitoppi on myös Ellokselta aikoinaan tilattu. Jouduin kuitenkin tuunaamaan sen suurentamalla pääntietä, koska en pidä liian pienen oloisista päänteistä. Samalla lisäsin reunoihin Luhdan tehtaanmyymälästä ostamaani paljettinauhaa.


Mokkajäljitelmän tilkuista syntyi vielä hame. Vyötäröllä on alavara ja sivusaumassa vetoketju.


Kiinnitin reikäpitsikerrokset toisiinsa käsin ompelemalla ja samalla lisäsin koristeeksi beessin ja ruskean sävyisiä helmiä. Näin ompeleet eivät jää häiritsevästi näkyviin.


Satiinipaloista syntyi myös pari hametta, jotka tein samalla itse tekemälläni kaavalla.


Toiseen hameeseen tein koristeen parista pitsilapusta ja puuvillanauhasta, jonka kiinnitin hameeseen koriste-ompeleella.


Asusteeksi sopii paljettikirjailtu satiinipussukka.



Toiseen hameeseen tein koristeet vanhan kullan sävyisestä sisustusnauhasta. Koristeellisen kukkasen keskustaksi laitoin metallinapin.


Asusteeksi sopii ihanat satiinikorkokengät ja kukan muotoinen laukku. Molemmat on ostettu Aleksi 13:sta  alennusmyynnistä vuosia sitten.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kesäisiä touhuja

Blogini on ollut pakollisella ompelutauolla hyvin palvelleen vanhan saumurini lopullisen rikkoutumisen vuoksi. Niin vanhaan saumuriin ei enää varaosia saa, joten aivan uusi saumuri piti sitten hankkia. Kestää vielä tovin, että pääsen uutuuden kanssa sinuiksi, mutta esittelen saumurihankintani sitten täällä blogissakin.

Myös piha vie ompeluaikaa tänä vuonna reippaasti, sillä viime talven tuhot ovat olleet mittavia. Tulipalopakkaset pääsivät yllättämään talvella niin, että lunta ei ollut juuri nimeksikään, joten kasveilta puuttui suojaava peite. Olen joutunut leikaamaan monet paleltuneet pensaat aivan matalaksi uuden kasvuston toivossa ja lähes kaikki katajat paleltuivat lopullisesti. Niiden tilalle olen istuttanut nyt kestävämpiä lajikkeita.


Meillä on pihassa kolme linnunpönttöä, joten puutarhatöitäni ihaili joukko surkeasti räpiköiviä linnunpoikasia. Tämäkin pikkuinen joutui lopulta kiipeämään pihapensaaseen, siivet kun eivät vielä millään kantaneet oksalle asti. Ilme on silti tomeran uhmakas, aivan kuten kotoa lähtevällä "teinillä" pitääkin olla. 


Museokortti on myös pitänyt kiireisenä. Kävimme porukalla tutustumassa Vapriikin ennätysyleisön keränneeseen Jääkauden jättiläiset- näyttelyyn. Näyttely on kyllä maineensa veroinen, käykää ihmeessä tutustumassa! Samalla tutustuimme muihin Vapriikin näyttelyihin. Yllättävän kivaksi kohteeksi osoittautui Kivimuseo, jonka kokoelman kaupungille on lahjoittanut Paavo Korhonen. Kivimuseossa on myös fossiileja, dinosauruksen munia ja meteoriitteja. Myös Vapriikkiin siirtyneen Haiharan nukkemuseon Nukkekekkerit- näyttely oli mukava matka lasten maailmaan. 


Vapriikin Luonnontieteellisen museon näyttely on täynnä hienosti rakennettuja pieniä maailmoja. Tässä luonto ottaa vallan ihmiseltä takaisin...


Kävimme myös kohua herättäneessä Sara Hildenin taidemuseon Ron Mueck- näyttelyssä. Mueck on entinen nukentekijä ja elokuvien erikoistehosteiden tekijä, jonka teokset hätkähdyttävät realistisuudellaan. Maksaläiskaät, ihokarvat ja verisuonet on huolella tehty mittasuhteiltaan hämmentäviin ihmishahmoihin. Tämän näyttelyn käyn varmasti vielä uudestaan katsomassa. 



Juhannus meni leppoisasti musiikin parissa. Pihlajaveden nuorisoseurantalolla esiintyi Idols- voittaja Koop Arponen Flute of Shame- bändinsä kanssa. Bändin juhannuskeikka on jo perinne, sillä Arposen yli 90-vuotias mummo asuu paikkakunnalla. Jo edesmennyttä pappaansa Koop muisti esittämällä hänen lempilaulunsa "Kulkurin iltatähti". Bändin omien biisien lisäksi keikalla sai esitää myös toiveita. Katumuusikkotaustasta johtuen bändi pystyi esittämään toiveen kuin toiveen. Illan aikana kuultiin siten musiikkia laidasta laitaan, pakollista Paranoid- versioitakaan unohtamatta (joka oli muuten sekin hieno esitys). Vanhassa hirsirakennuksessa oli lämmin tunnelma myös fyysisesti, ulkona onneksi sai nauttia kylmiä juomia auringonpaisteessa. Bändin taustana toimi herttaisesti varmaan paikallisen teatterin lavasteet :)    

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Vaatteiden fiksua korjausta

Muistan lapsena hävenneeni sitä, että esim. rikkinäinen sukkani tai housunpolveni oli harsittu. Silloin harsimalla korjaaminen oli yleistä. Olihan se säästäväistä, ekologista ja järkevää, joskaan ei aina kaunista. Vaatteet olivat silloin myös kalliita yleiseen tulotasoon nähden, olivathan ne usein Suomessa valmistettu.

Oman poikani vaatteita pyrinkin sitten paikkaamaan niin, että ne eivät näyttäneet paikatuilta. Siinä olikin hommaa, kun vauhdikkaan vesselin housunpolvet olivat nopeasti hajalla ja paitojen likaläiskät eivät lähteneet pois pesussa edes tahranpoistoaineella. Reiät ja läiskät piilotin usein hauskojen aplikaatioiden ja ompelumerkkien alle. Usein korjattu vaate oli pojan mielestä hauskempi kuin ennen korjausta. Ja upposi tämä tyyli muihinkin täydestä kuin väärä raha.

Samaa periaatetta toteutan myös omissa vaatekorjauksissani, korjaukset eivät siis saa näyttää korjauksilta. Tässä muutama vinkki viime vuosilta:


Tämän Taifun- merkkisen nahkatakin sain siipaltani yhdistetyksi syntymäpäivä- ja äitienpäivälahjaksi kymmenisen vuotta sitten. Takki on vieläkin käytössä, mutta taskujen sirkat ovat putoilleet pois vuosien kuluessa. Taskujen yläreunassa ne ovat pysyneet, koska nahkaa on nissä kaksi kerrosta. En viitsinyt lähteä tismalleen samanlaisia sirkkoja metsästämään, vaan pujotin reikiin tekomokkanauhaa koristeeksi. Nauha häivytää sirkkojen puuttumisen ja tuo uutta särmää nahkatakkiin.


Tämä viskoositrikoopaita tuli Seppälästä "ota kolme maksa kaksi"- tarjouksen kolmantena pyöränä kotiin, kun piti jokin vaate ilmaiseksi kylkiäiseksi keksiä. Ohut viskoositrikoo on usein heikkoa, ja ensimmäinen reikä paitaan ilmestyi nopeasti. Peitin sen ompelulaatikosta löytyneellä pitsinauhan pätkällä, josta muotoilin rusetin. Ihme kyllä, ensimmäinen reikä jää usein myös viimeiseksi, joten tämäkin paita palveli korjauksen jälkeen vielä pitkään...



Satiiniseen juhlableiseriin onnistui eräs tupakkamies polttamaan reiän taskun alapuolelle. Peitin reiän helmikoristeella. Niitä olin ostanut aikaisemmin lajitelman erilaisia tukun poistopöydästä hintaan 20 senttiä/kappale. Toinen koriste lisättiin seuraksi pelkästään näyttävyyden ja rytmin vuoksi. Bleiseristä tuli näin entistäkin juhlavampi.


Lisää fiksuja korjauksia esittelen sitä mukaa kun niitä tulee tarvetta tehdä :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...