perjantai 13. tammikuuta 2017

Huovutettu huivi

Viime syksyn huovutuskurssilla tein itselleni talvisen huivin. Materiaalina käytin harmaata suomalaista villaa, sekä värikästä vihreätä ja turkoosia perulaista villaa. Perulainen villa oli valmiiksi nauhamaista, joten huivi oli helppo sommitella. Näin suuren työn huovuttaminen olikin sitten melko hidasta ja työlästä.


Huovutin huiviin lisäksi erivärisiä villanjämiä lisätäkseni pintaan elävyyttä. Villan hyvä ominaisuus on se, että se toistaa sävyt syvinä ja kauniina, vaikka lisäisit sävyä työhön vain muutaman hahtuvan verran.


Tämän huivin väritys vaihtelee hauskasti valon ja ympäristön mukaan. Hämärällä otetussa joulukuvassa se näyttää enemmän sinisävyiseltä.


Lumisessa metsässä ja joulukuusen valossa esiin tulevat puolestaan vihreät sävyt.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Totuuden temppeli


Ajelimme lavataksilla kohti Nakluan aluetta Pattayalla määränpäänä Sanctuary of Truth eli Totuuden temppeli. Ajettiin sitten reilusti ohi, päätepysäkille saakka. Kävelimme rantaan vain nähdäksemme, että tumma terävä torni edellisen niemen kärjessä valkoisten rakennusten keskellä olisi se oikea paikka... No, ei se mitään. Lähdimme kävelemään takaisin päin ja huomasimme olevamme alueella, jossa ei turisteja juuri näy. Kylttejäkään ei ollut enää englanniksi, poikkeuksena pelipaikan ikkuna, josta oli pakko napata kuva meidän it-velholle :)  Kävelyreitti temppelille päin oli hauska, joskus on hyvä vähän eksyä.


Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Wang Boran, Prasat Mai, Sanctuary of Truth. Tämä Totuuden temppeli on rikkaan thaimaalaisen filantroopin Lek Viriyaphan lempilapsi. Temppeliä alettiin rakentaa vuonna 1981 ja rakennusprojektin arvioidaan olevan valmis vuonna 2025. Korkeutta rakennuksella on n. 105 metriä.


Kokonaan tiikkipuusta rakennettu temppeli on ainutlaatuinen. Kun ensimmäisen kerran näkee sen sukeltavan esiin puiden lomasta näköalapaikalla, näyttää siltä kuin se olisi trikkikuva maisemassa. Tämä vaikutelma näkyy myös alla olevassa kuvassa, eikö vain?

 

Rakennus on peitetty kokonaan veistoksilla niin ulkoa kuin sisältäkin.


Näkymä ikkunasta läheiseen siipeen.



Temppelistä löytyy tietenkin myös juuri menehtyneen ja kansalaisten rakastaman kuninkaan kuva.



Kerrotaan, että temppelin rakennuttaja Lek Viriyaphan olisi saanut inspiraationsa tähän temppeliin vierailtuaan naapurimaassa Kambodzassa muinaisessa Ankorin kaupungissa. Ainakin temppelissä on runsaasti nähtävissä khmeriläisen arkkitehtuurin piirteitä niin veistoksissa kuin torneissakin. Ankorin tyyliin temppelissä on sulassa sovussa eri uskontojen, kuten buddhalaisuuden ja hindulaisuuden piirteitä. Tämä paikka tarjoaakin sopivasti pohjustusta seuraavalle toivematkalleni Ankorin muinaiseen kaupunkiin Kambodzassa, jota myös maailman kahdeksanneksi ihmeeksi nimitetään.


Temppelin lähellä olevan katoksen alla kaiverretaan temppeliin lisää veistoksia lattialla istuen. Todella taitavia käsityöläisiä! 


Antoisan vierailun jälkeen lähdimme kävelemään takaisin päätielle lavataksiin hypätäksemme. Matkalla siippa poikkesi hiustenleikkuuseen ja parranajoon melko vaatimattoman näköiseen parturiliikkeeseen. Nappasin kuvan, kun parturi kävi vaihtamassa rahaa naapuriliikkeessä. Parturi teki hyvää jälkeä ja palveluun kuului kaikki pesusta, föönauksesta, talkista päähierontaan asti.  


torstai 5. tammikuuta 2017

Nähtävyyksiä ja rantaelämää Pattayalla


Keskustan Pattaya Beach ei houkuttele uimaan, vesi kun ei ole kovin puhdasta. Jotkut tosin väittävät veden puhdistuneen viime vuosina huomattavasti. Uimista varten on kuitenkin lähdettävä kauemmaksi. Pattayan lähellä on tähän tarkoitukseen sopivia pieniä saaria, joissa on muutakin nähtävää. Koh Larn eli Korallisaari on sopivasti lyhyen laivamatkan päässä. Laivat rullaavat saaren ja Pattayan väliä säännöllisesti ja ne täyttyvät hetkessä.


Koh Larnin Saima Beach on hyvä uimaranta, joskin auringon kuumuus pakotti oleilemaan varjon alla. Siitä huolimatta iltapäivällä iski päänsärky. Ekana matkapäivanä näin herkkäpäisen pitäisi pitää varansa, mutta eipä sitä taas muistanut...  


Iäkäs pariskunta etsi saalista pienellä kalastusveneellään. Puun oksiin kiinnitetyistä reikäisistä kivistä on tehty hauskoja tuulikelloja rannalle.

 

Saarella on myös kaunis pieni tutustumisen arvoinen temppelialue. Oranssiasuiset munkit ottivat siellä rennosti auringolta suojassa lekotellen ja tupakkaa poltellen. Maharak Cafen terassilta on hieno näköala Pattayaan päin ja selfien ottajia maisemaa vasten riitti. Kahvilassa oli ihania kakkuja ja muita herkkuja... Varjopaikat terassilla olivat jatkuvasti varattuja. Pienten puupöytien ympärillä istuskeltiin tyynyjen päälllä.


Pattayan Jomtien ranta on etenkin suosittu vesiurheiluale. Ranta on pitkä ja siisti ja sopivasti varjoisa puiden alla. Jomtienin alue oli aikaisemmin erityisesti suomalaisten turistien suosiossa, Pattaya Park torneineen erityisesti. Tornista voi laskeutua alas myös vaijereiden varassa roikkuen... Jomtien alue on Pattaya Beachin ympäristöä huomattavasti rauhallisempi ja merituulen ansiosta hiukan viileämpi paikka.
 


Vastaan tuli myös sähkömies työn aherruksessa. Thaimaalaiset sähkötyöt ovat ihan omaa luokkaansa. Vaikea päätellä, ovat nämä sähköalan työläiset kaikki "naapurin Raneja" vai suoranaisia neroja näitä johtoja yhdistäessään :D 

 

Jomtien rantatiellä on paljon hyviä ravintoloita, joista muutamaan tuli tutustuttua. Lavataksilla pääsi edullisesti kulkemaan, joten muutamana iltana ajeltiin rantatielle ihan vain syömään. Surf Kitchen- niminen paikka tarjosi hyvää ruokaa ja jälkiruoka-annokset olivat hulppeita. 

Hyvää ruokaa tarjosi myös alakuvan vaatimattoman näköinen paikka, jonka nimeä en tiedä (ehkä sillä nimeä ei ollutkaan). Erikoista on vielä se, että ravintolan läpi kuljetaan markettiin ja että ravintolan sisällä on rahanvaihtokoju. Huomatkaa Tom Yum- lounaskeittoa valokuvaavan hölmö ilme :D  Keitto pysyi tulikuumana astian sisällä olevan tuikkukynttilän avulla. Ravintolan avoin keittiö näkyy kuvassa oikealla.



Jomtien ja Pattaya Beacin väliin jää kukkula, Pratumnak Hill (Big Buddha Hill), jonka huipulla on 1940- luvulla rakennettu Wat Phra Yai- temppeli. Sinne kävelimme kukkulaa kiertävää mutkaista kävelytietä ylämäkeen paahtavassa helteessä.


Temppelin suurin nähtävyys on 18 metriä korkea kultainen Buddha kukkulan korkeimmalla paikalla. Sen nähdäkseen on siis vielä kivuttava ylös hienot lohikäärmeiden reunustamat portaat.


Kukkulalla olevassa puistossa puolison shortsin lahkeeseen lennähti tällainen otus. Näyttää ensin lehdeltä mutta onkin liikkeissään varsin nopea. Kyseinen hyppijä on ilmeisesti hepokatti. Pituutta ötökällä oli noin 10 senttiä.

k

Kukkulalta alaspäin tullessaan voi törmätä tähän hökkeliin. Kyseessä on ihan toimiva Taxi service. Thaimaalaiset ovat yrittäjäkansaa, eikä ulkoisilla puitteilla ole niin väliä, kunhan homma muuten toimii ;)


Noin 20 minuutin ajomatkan päässä Pattayalta sijaitsee Sattahip Royal Thai Navy Base, nimensä mukaisesti paikka on siis merivoimien aluetta. Siellä on useita rauhallisia ja siistejä rantoja, kuten tämä Sai Kaew Beach. Alueelle pääsee edullisia pääsylippuja vastaan.

Tämä ranta oli riittävän kirkas myös snorklaukseen, mikä onkin suosittu harrastus Thaimaassa. Jos snorklaus ei kuitenkaan tuota tarpeeksi elämyksiä merenalaisesta maailmasta, niin suosittelen käyntiä Underwater Worldissa. Siellä kävellään "meren alla läpinäkyvässä putkessa", jolloin meren ihmeet levittäytyvät ympärille. Hieno paikka! 

Sattahipin alueella armeijan aluksia pääsee myös katsomaan ja kuvaamaan. Siellä on myös muutamia kauppoja, joista saa mm. meriaiheisia vaatteita ja tavaroita. Massiivinen 911 komeili monen T-paidan rintamuksessa. Sattahip on laaja alue, joten Sai Kaew -rannalta oli vielä taksimatkaa alusten luo. Kannatta siis ehkä hakeutua suosiolla jollekkin lähemmälle rannalle, jos niitä haluaa käydä katsomassa. Taksikuskeilta kannattaa kysyä tarkemmat neuvot jo ennen lähtöä.    



Tässä nyt pieni otos Pattayan nähtävyyksistä. Valokuvia on taas tullut otettua valtavasti, joten karsintaa on joutunut tekemään rankalla kädellä. Siitäkin huolimatta, että toinen kamerani välillä jumittui ja oli pois käytöstä.

Rantoja tässä jutussa esittelin, koska ne monia (varsinkin lasten kanssa matkustavia) kiinnostavat, vaikkei niillä tullut montaakaan tuntia lojuttua. En ole mikään auringonpalvoja, en edes pidä helteestä. Aurinkoa saa riittävästi ihan kävellessä ympäristöönsä tutustuen. Meillä on jo 30 vuotta matkailijan uraa takana, joten meitä ei rannat eikä altaan reunalla lojuminen enää saa matkalle lähtemään ;)

Onneksi Pattayalla on siis muutakin tekemistä. Kaikkein hienoimmalle nähtävyydelle, Totuuden temppelille ympäristöineen, omistan sitten ihan oman postauksensa, kunhan ehdin.  

lauantai 31. joulukuuta 2016

Talvisia tunnelmia


Tavallisia jouluntienoon säitä on taas pidellyt. Välillä sataa lunta ja välillä se sulaa kokonaan pois. Tässä muutamia kuvia meidän omasta pihasta. 

My garden is under snow and frost.




Jäätyneitä marjoja.


Pieni japanilainen kivipuutarhani on saanut jouluvalaistuksen, kuten myös etupihan tuijat.



Thaimaasta ostettu sävykäs pashminahuivi sohvalla sopii myös sisustuksen väreihin.


Minä ja valokuvaaja Jaakko Heikkilän Veden kätkemiä huoneita- kirja. Kansallismuseon julkaisema Venetsian palatseista ja niiden omistajista kertova kirja on hieno.



Happy New Year 2017!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Mainettaan monipuolisempi Thaimaan Pattaya


Pattaya on suurkaupunki, joka kärsinyt on jo pitkään huonosta maineesta. Pattaya valikoitui matkakohteeksi tällä kertaa erinomaisten golfkenttiensä vuoksi. Kun muut seurueemme jäsenet golffasivat, minä keskityin valokuvaamiseen. Pattayalla onkin paljon kuvattavaa ja etenkin yökuvaus on antoisaa runsaan väri- ja tunnelmavalaistuksen ansiosta. Valokuvaukseen sopivia näköalapaikkoja on myös läheisillä kukkuloilla.


Hotellimme Siam Bayshore on yhdistelmä erilaisia tunnelmia. Hotellin julkisivu, aulatilat ja aamiasravintola ovat modernin vaaleita.


Baari oli tunnelmaltaan lämmin ja antiikilla sisustettu, aivan kuin olisi astunut sisään  tutkimusmatkailijan kotiin. Tilasta löytyy myös kirjoja, lehtiä, biljardipöytä ja vanhoja shakkipöytiä ajanvietteeksi.



Hotellin puutarhassa asustaa karppeja ja punakorvakilpikonnia, joita hotellin vieraat ruokkivat. Kalanpoikaset ja vesi houkutteli paikalle myös vesilintuja ja sammakoita. Valitettavasti siellä oli myös kiukkuisia moskiittoja, joiden pistokset tuppasivat tulehtumaan. Hyttyskarkote oli siis tarpeen.



Hotellin puutarhan lukuisat suihkulähteet olivat kuvauksellisia iltavalaistuksessa. 



Allasalue yöllä. Päivällä patsaista suihkuaa vettä.


Taustallalla näkyvä keskeneräiseksi jäänyt huikean korkea Waterfront hotelli on surullinen näky. Jopa nosturi on jäänyt rakennuksen huipulle ruostumaan. Nämä kesken jääneet projektit Pattayalla eivät ole harvinaisia, niitä näkee paraatipaikoilla meren rannassa ja keskellä vilkkainta keskustaa.


Shoppailut kuumaa hohkaavassa kaupungissa kannattaa jättää suosiolla auringon laskun jälkeen. Lukuisat yötorit ovat edullisia ja monipuolisia paikkoja löytöjen tekoon. Kuuluisalla ja "maineensa veroisella" Walking Streetillä värivalojen alla kaikki on kaupan.


Meluisasti jumputtavien Go-Go baarien lisäksi Walking Street tarjoaa muutakin. Thaimaalaiset ehkä hiukan yllättäen ovat mieltyneet raskaampaan musiikkiin, ja musiikkibaarien tasokkaat housebändit jaksavat esiintyä samalla innolla seitsemänä iltana viikossa. Mikäpä sen parempaa, hieno tunnelma, huurteinen nenän edessä ja hyvä musiikki!


Vain muutama askel rantaan päin Walking Streetin hälystä ja istut terassilla meren päällä nauttien tuoreita mereneläviä. Jokaisella ravintolalla on omaleimainen hieno valaistuksensa ja kivenheiton päässä merellä kelluvat ravintolalaivat omine värivaloineen.



Yöpainotteisia ovat nämä kuvat, mutta yöelämästään Pattaya onkin kuuluisa, niin hyvässä kuin pahassakin. Läpi yön jatkuva meteli oli kyllä rehellisesti sanottuna herkkäuniselle koettelemus, jota muuten mukavan hotellin onneton ääneneristys ei helpottanut.

Eikä tässä vielä kaikki, Pattayan nähtävyyksistä vielä lisää juttua on tulossa ihan päiväsaikaan otettujen kuvien kera :) 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...