perjantai 24. maaliskuuta 2017

Beessiä

Tässä muutama erityylinen vaate beessin eri sävyissä. Paksusta jerseystä ommeltu T-paita henkii malliltaan 60-lukua miehustan leikkauksineen. Eurokankaan palapussissa tullut kankaanpala riitti juuri ja juuri tähän paitaan. Pääntie on koristeltu samansävyisillä paljeteilla, jotka on otettu talteen roskiin menneistä rikkinäisistä sandaaleista. Kullanvärinen niitti täydentää tyylin.



Pääntie ja helma on huoliteltu tuttuun tyyliin siksakilla venyttäen materiaalia samalla, jolloin syntyy kaunis aaltoreuna.



Kauemmaksi historiaan vei tämä Jokipiin pellavasta ommeltu kietaisupaita. Se on koristeltu äitini virkkaamilla pitsilapuilla. Kietaisupaidan seuraksi puin pitkän tyllialushameen ja hunnuksi sopii silkkinen kankaanpala. Tämä fantasia-asu kävisi vaikka persoonalliseksi hääpuvuksi ;)


Kietaisupaidan pääntien huolittelukaitale jatkuu pitkiksi somiamisnauhoiksi vyötärölle.


Tämän neulosmekon kuosin pohja on meleerattua beessiä. Kuviot ovat hauskaa tyyliteltyä maisemaa taloineen ja lintuineen. Eurokankaasta ostettu materiaali oli ns. boordineulosta, jossa kaupunkimaisema kulki kankaan molemmissa päissä. Materiaali on siis tavallaan leikattu mekkoon väärään suuntaan, jotta kaupunkimaisema on saatu mekon helmaan, hihansuihin ja vyötärölle kulkemaan oikein päin. Mekon kaava on omani ja siinä on raglanhiha. Pääntiellä on kujassa on kuminauha, ei siis kiristysnauhaa, rusetti on vain hämäystä.


Vihreä villakankainen lätsä on todella vanha, olen ommellut sen 90-luvun alussa. Toimii vieläkin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Palaprojekti - fleecepipo ja -huivi


Kevät tulee kohisten, joten nämä reilu viikko sitten otetut kuvat taitavat tällä erää jäädä viimeisiksi talvisiksi kuviksi. Kyllä kevät jo onkin tervetullut. Näiden perin talvisten asusteiden käyttöaika taitaakin tulla vasta seuraavan talven kynnyksellä :)


Siivosin tässä taannoin kangaskaappini uuteen uskoon, ja samalla luovuin sellaisista kankaista, joiden kohdalla pää löi tyhjää, enkä millään keksinyt niille mitään järkevää ja inpiroivaa käyttöä. Joidenkin kohdalla alkuperäinen suunnitelma oli vain ehtinyt vanhentua, tai materiaalin väri tai tyyli oli väärä. Karsimisen jälkeen on taas hyvä jatkaa "palaprojektia"- eli kaappiin kertyneiden kangaspalojen saattamista ompelemalla hyötykäyttöön - uudella innolla.  


Siivouksen yhteydessä kaapin perältä löytyneiden fleecepalojen kohdalla sensijaan "lamppu syttyi", näistähän saa juuri ja juuri tehtyä lämpöisen pipon ja kaulahuivin. Kaavatkin löytyivät valmiina vanhasta Moda 2005/6- lehdestä. Kaksinkertaiseen pipoon tarvitsi ommella vain pari saumaa ja kaulahuivi on vain leikaamalla muotoiltu hapsuineen päivineen. Fleecehän ei rispaannu, joten aplikaatiokoristeetkin on simppelisti suoraompeleella koristeeksi kiinnitetty.  


Muutama vanhasta vaatteesta irroitettu kangaspäällysteinen nappi vain vielä viimeistelemään kokonaisuuden.




Tässä vielä jo hiljalleen vettä tippuvat luonnon jääveistokset ikuistettuna, ennen kuin kevät ne kokonaan pois sulattaa :) 




 Hyvää kevään odotusta kaikille!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Trikoomekkoja, taidetta ja muoti-ilmiöitä

Käden jännetuppitulehdus rajoittaa yhä käsitöiden tekoa, joten esittelen nyt pari aikaisemmin tehtyä trikoomekkoa paremman puutteessa.


Tässä mekossa olen käyttänyt paitatuunauksistani tuttua reikäompelua. Ompelin ensin tavallisen suoran mekon, jonka holkkihihoihin sitten leikkasin reikiä. Reiät huolittelin ympäriinsä tiheällä siksakilla. Samalla tavalla huolittelin myös mekon helman ja hihansuut.


Päistään suipoksi leikattu vyö on ympäriinsä tiheällä siksakilla huoliteltu. Myös vyön päät on reikäkuviolla koristeltu. Pääntie on siksakilla huoliteltu. Noin sentin päähän pääntien huolittelusta nurjalle puolelle on kiinnitetty kuminauha, joka vetää pääntien kauniille poimuille.


Tässä perhosmekossa on käytetty samaa kaavaa kuin reikäkoristemekossakin.


Mekon selässä on perhoskoriste, samoin edessä. Löysin vuosia sitten nämä koristeet turkkilaisilta markkinoilta. Siellä nimittäin myytiin 10 kappaletta vapaavalintaisia stringejä kahden euron yhteishintaan. Ostin nivaskan stringejä puhtaasti tuunaukseen, sillä niissä oli paljon erilaisia kauniita koristeita. Mekon molemmat perhoset on siis stringeistä peräisin, samoin hihansuiden tylli/pitsireunukset. Mekon pääntie on aaltoreunaisella koristekuminauhalla huoliteltu.

Koska käsitöiden teko ei nyt oikein onnistu, olen kiertänyt ahkerasti museoita ja näyttelyitä.
Serlachius- museoiden Göstassa oli Riiko Sakkisen, Marita Liulian ja Paula Salmelan näyttelyt.


Liulian "Kultakausi"- näyttelyn helmi oli puumajassa pyörivä videoteos. Pidän yleensäkin näistä "tila tilassa"- ajatuksista, ja Gösta on massiivisen korkeana tilana mainio paikka tällaisten ideoiden toteuttamiseen. Myös Liulian valokuvat olivat vahvoja.


Riiko Sakkisen "Rajat kiinni"- näyttely oli monipuolinen ja ajatuksia herättävä. Koska Riikonen asuu Espanjassa, näyttely keskittyi lähinnä käsittelemään Espanjan maahanmuuttoon liittyviä puolia, tosin hän oli kiertänyt myös muualla keräämässä materiaalia näyttelyä varten.


Tampereella kävimme tutustumassa Tampereen taidemuseon "Naistaiteilijat modernin murroksessa"- näyttelyyn. Laaja näyttely levittäytyi museon lukuisiin erivärisiin saleihin kahdessa kerroksessa. Kaikkien tuntemien Thesleffin ja Schjerfbeckin lisäski esillä oli paljon mielenkiintoisia ja ainakin minulle tuntemattomia naistaiteilijoita. Näin grafiikanharrastajan iloksi näyttely esitteli myös paljon eri tekniikoilla tehtyjä erittäin taidokkaita grafiikantöitä, mm. hienoja kirjankuvituksia.

Lisäksi kävimme katsomassa pari pienempää näyttelyä. Galleria Saskiassa oli esillä Sebastian Lindbergin, Taira Tigerin ja Rose-Mari Torpon upeita maalauksia. Valokuvakeskus Nykyaika tarjosi kaksi erilaista valokuvanäyttelyä. Martti Matilaisen "Mun stadi"- näyttely oli upea. Matilainen oli yhdistänyt uusia ja vanhoja valokuvia uusiksi teokseksi kollaasitekniikalla. Alakerran Santeri Sarkolan moderni "At border of mind"- näyttely oli myös mielenkiintoisia ja kerroksellisia.
 

Näyttelyissä kuvasin tällä kertaa kännykällä ja totesin jälleen kerran oikean järjestelmäkameran ylivoimaisuuden. Koska museoissa ei saa käyttää salamaa, kännykkäkamerakuvissa on ihan hirveästi kohinaa. Suurin osa kuvista on aivan käyttökelvottomia. Seuraavaksi siis taas kunnon kamera mukaan.

Tampereen näyttelykierroksen ja mukavan lounashetken jälkeen kävimme vielä tutustumassa kauppojen vaatetarjontaan. Kevään tuleviin muotitrendehin näyttää kuuluvan maaliroiskeita muistuttavat kuviot, jotka koristivat niin kenkiä, paitoja kuin collegehousujakin. Siinäpä helppo tuunausidea! Lisäksi pitsit ja kukkabrodeeraukset koristivat farkkuja, farkku- ja bombertakkeja. Tämäkin tyyli sopii hyvin tuunaukseen. Yleisesti vaatteissa ei näyttänyt olevan mitään yhtenäistä linjaa. Monet vaatteet toivat mieleen niin 60-, 70-, 80- kuin 90-luvunkin. Aika paljon oli kyllä juuri 90-lukulaista tyyliä tarjolla. Lähes kaikki on kuitenkin siis muotia ;) 

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Juhlapukuja lumen keskellä


Olen koonnut tähän erilaisia tuunattuja ja itse ommeltuja juhla-asuja vuosien varrelta  Kaukajärven lumisissa metsissä kuvattuna.


Juhlatopin ostin loppuunmyynnistä aikoinaan 10 eurolla. Korkealle kaulalle nouseva venepääntie ei miellyttänyt, joten madalsin sitä ja muotoilin eteen syvähkön halkion. Koristelin juhlatopin pääntien ja helman pienillä kuparinsävyisillä helmillä. Niiden ompelu toppiin käsin vei tovin jos toisenkin. Pitkän hameen tein liukuvärjätyllä silkkinauhalla koristellusta taftista, jota jäi yli sängynpeitteen ompelusta.


Sisustuskangasta voi siis käyttää vaatteisiinkin. Herkkäihoisen ja allergisen kannattaa kuitenkin ottaa huomiooon mahdolliset käsittelyaineet, erityisesti palonsuoja-aineita käytetään sisustuskankaissa yleisesti. Kankaan huolellinen pesu kannattaa ennen ompelua. Lisäksi sisustuskankaasta ommeltu vaate on hyvä vuorittaa vaatetuskankaalla. Tässäkin taftihameessa on kokopitkä vuori.



Syvän violetin iltapuvun tein Helsingin Hietaniemen kirputorilta ostamastani runsaasti kirjaillusta intialaisesta sarista.




Iltapuku on kokonaan vuoritettu ja sivusaumassa on pitkä piilovetoketju. Rinnan alla kulkevan poikkisauman päälle ompelin luikuvärjättyn nauhan. Olkaimet tein samasta nauhasta.


Musta hame on ommeltu muiden vaatteiden ompelusta ylijääneistä kangassoiroista. Joka toinen hameen kaitale on satiinia ja joka toinen sifonkia. T-paita on tuttuun tapaani tuunattu reikäompeleilla. Höyhensiivet miehustassa ovat tarrakiinnityksellä, joten ne voi irroittaa pesun ajaksi.



Tämä klassinen musta sifonki-iltapuku on 90-luvun alkupuolen opiskelutyöni.  



Iltapuvussa on spagettiolkaimet, sisäänrakennettu korsetti, kauniit käsinmuotoillut vedokset ja pieni savunvärisistä helmistä ommeltu koriste miehustassa.


Hihatoman satiinimekon on ompelin hauskoista siksak- kuvioisista jämäpaloista. En saanut sommiteltua mekkoa jämäpaloista niin, että kuviot kohdistuisivat etusaumassa, joten hämäykseksi ompelin sauman päälle mustan satiininauhan. 



Takana rusetin yläpuolella on vetoketju ja alapuolella keskitakasauman päälle ommeltu satiininauha. Hämäyksen vuoksi ommellusta nauhasta tuli rusetin lisäämisen myötä hauska yksityiskohta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...