keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Joulukalenterikranssi

Vielä ehtii toteuttamaan tällaisen joulukalenterikranssin! Ompeleva ihminen löytää osan tarvikkeista valmiina tilkku- ja ompelutarvikelaatikoistansa. En ostanut yhtään materiaalia tätä joulukalenteria varten, kaikki löytyi vanhoista varastoista. Tämän kalenterin toteuttamiseen tarvitaan kangastilkkuja, nauhanpätkiä, pahvinpaloja, käytöstä poistettuja joulukoristeita, liimaa, kimalleliimaa ja/tai spriitusseja. Liimapyssy on täydellinen työkalu tämän joulukalenterin toteuttamiseen.  Mallia voi lisäksi soveltaa muilla materiaaleilla vaikka kuinka paljon!

This Advent calendar is easy to make! All you need is some cardboard, pieces of  textile, some ribbons, glitter glues, marker pens, old Christmas decorations and glue. The base of the calendar is made of cardboard which is covered with linen textile. Then sew small bags and one bigger one for Christmas Eve. Use glitter glues and marker pens to draw number on each bag. Glue bags on the base and fill bags with small gifts. Give the final touch to this new Advent calendar by adding  some Christmas decorations.    


Kalenterin pohja on on liimattu suorakaiteen muotoisista pahvinpaloista "kuusikulmaiseksi ympyräksi". Pohja on päällystettty liimaamalla päälle pellavakankaan paloja. Ompelin 23 pussia erilaisista tilkuista. Piirsin vapaalla kädellä numerot pusseihin erilaisilla kimalleliimanjämillä ja jatkoin piirtämistä tusseilla kun kimalleliimat loppuivat. Liimasin pussit tukevasti pohjaan liimapyssyllä. Täytin pussit pienillä yllätyksillä ja sidoin pussinsuut kiinni varastoista löytyneillä nauhanpätkillä.


Keskelle laitoin jouluaaton "superyllätyspussin", Se on valmis lahjapussi, jossa olen saanut itse lahjan jokusia vuosia sitten. Piirsin siihen numeron 24. Muodostin ison pussin sinisestä ripustusnyöristä samalla tukevan lenkin kranssin ripustamista varten. 


Liimasin vielä käytöstä poistuneita joulukoristeita tyhjiltä näyttäviin kohtiin. Tämä joulukalenterikranssi on myös näyttävä sisustuselementti jouluksi. Tästä tuli vähän "bling-bling", mutta samalla tekniikalla saa halutessaan tyylikkäänkin kalenterin tehtyä.


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Valokuvaus - salamalla vai ei?

Yleensä kun kuvia otetaan "Auto"- asetuksella, niin käytössä on ns. pakkosalama. Kamerasta riippuen salama on käytössä aina, tai vaihtoehtoisesti kamera ottaa salaman automaattisesti käyttöön silloin kun valoa on vähän. Kummassakaan tapauksessa kuvaaja ei itse pääse päättämään salaman käytöstä. Joissain kameroissa salaman saa pois päältä vaikka käyttäisikin "Auto"- asetusta. Esim. omassa Olympuksessani näin voi tehdä, ja otin salaman pois päältä heti ensimmäisenä. En ole käyttänyt salamaa kymmeneen vuoteen, sillä se mielestäni pilaa kuvat. 

Kun aloitin tänä syksynä valokuvauskurssin, kuvittelin ottavani kuvia "Auto- eli idioottisäädöillä". Itse asiassa en ollut tehnyt niin enää pitkään aikaan. Olin kuitenkin jo tajunnut ottaa salaman pois käytöstä, säätänyt värikylläisyyttä ja valkotasapainoa sekä himmentänyt taustaa. Tätä kaikkea minun kamerallani voi tehdä vaikka käyttäisikin "Auto" -nappulaa kuvauksessa. Näin ei kuitenkaan esim. monissa pokkareissa voi tehdä. 

Eli yleinen neuvo siis on: PAKKOSALAMA POIS PÄÄLTÄ. Myös kännykän kamerasta!

Miksi sitten näin tehdään? Siksi, että salama muuttaa valaistuksen luonnottomaksi, eli vääristää ihmissilmän näkemän valaistuksen ja tunnelman. Alapuolella on tästä muutama esimerkkikuva.


Yläkuva on otettu pimeällä SALAMAA KÄYTTÄEN. Ikkunasta näkyy vain sysimustaa pimeyttä. Pakkosalaman välähdys heijastuu televisiosta kirkkaana länttinä. Huoneen ainoat valonlähteet ovat oikeasti televisio, nurkan koristepuun valot ja suolalamppu television vieressä. Silti valaistus näyttää kylmän kalsealta, aivan kuin meillä olisi olohuoneessa täysi loisteputkivalaistus päällä. Se nyt olisi aivan karmea sisustus- ja valaistusratkaisu! Lisäksi salama saa lipastojen vetimet ja kellon viisarit loistamaan outoa "polonium" loistetta....


Alakuva on otettu kamera jalustalla ILMAN SALAMAA täysin samassa valaistuksessa kuin yläkuva. Nyt valaisus on aito tunnelmallinen iltavalaistus, suurinpiirtein niinkuin silmä sen näkee. Toki säädöillä olisi vielä hyvä korjata television valkoisten kohtien puhkipalamista.

MILLOIN SALAMAA SITTEN KANNATTAA KÄYTTÄÄ? Pimeällä salaman käyttö on todella ongelmallista. Jos haluat ottaa kaveristasi kuvan yöllä kaupungin upeat yövalot taustalla, otat yleensä salaman käyttöön. Kuvassa näkyy sitten etualalla lähes puhkipalanut ihmisen valkoinen epäselvä hahmo, ja taustalla olevat kauniit kaupungin valot ovat muuttuneet mustaksi taustaksi. Tähän tilanteeseen on parempi ratkaisu, eli ns. TUNNELMASALAMAN tai YÖSALAMAN käyttö. Se löytyy useimmista kameroista "kuu ja ihminen" tai "kasvot ja tähti"- symboleilla merkittyinä. Se korjaa valotuksen tasapainoa henkilökuvia pimeällä otettaessa jonkin verran. Sitä käytettäessä kamera on tuettava joko jalustalla tai muuta tasoa hyväksi käyttäen.

Parhaan lopputuloksen kuitenkin saa opettelemalla käyttämään kameraa niin hyvin, että pärjää omilla säädöillä ilman salamaa. Tästä myöhemmin lisää.

Normaali salama on oikeassa käytössä todella AURINKOISELLA ilmalla. Yllättäävää eikö totta? Silloin, kun kirkas aurinko paistaa korkealta aiheuttaen todella kovat tummat varjot, salama pehmentää varjojen jyrkkyyttä. Esimerkiksi kesäjuhlissa kova auringonpaiste tekee tummat varjot ihmisten silmien ja leuan alle aiheuttaen silmäpusseja ja kaksoisleukaa. Tällöin on paikallaan ottaa käyttöön salama. Kannattaa muistaa, että salaman kantokyky on rajallinen, eli se auttaa vain suhteellisen läheltä otetuissa kuvissa.

Alimmassa kuvassa salama olisi auttanut pehmentämään kovia varjoja, jolloin vaatteen rakenne olisi näkynyt kuvassa paremmin. Tätä en kuitenkaan kuvaa ottaessani vielä tiennyt. No, seuraavan kerran sitten tiedän ja toivottavasti myös muistan...Se tässä blogiin valokuvauksesta  kirjoittamisessa on hyvä puoli, että tässä tulee samalla kerrattua nämä asiat, sekä tehtyä muistiinpanot, jotka varmasti sitten tarvittaessa ovat tallella!

Seuraavassa valokuvaus- postauksessa lisää vinkkejä yökuvaukseen.


perjantai 21. marraskuuta 2014

Kankaiden ja vaatteiden värjäystä käsin

Käsinvärjäyksessä olen käyttänyt samoja Wennstömin Semitone- värjäysvärejä ja kiinnitysainetta, joista kerroin "Kankaiden ja vaatteiden värjäystä pesukoneessa"- postauksessa. Se kannatta lukaista läpi, sillä siellä on paljon käsinvärjäykseenkin päteviä vinkkejä.

Kun vanha pesukoneeni meni rikki, siirryin värjäämään pellavat käsin. Pellavakankaiden värjäys isoina määrinä laittaa pesukoneen niin koville, etten halunnut riskeerata uutta elektronista pesukonettani turhaan.


Ohjeet käsinvärjäykseen:

1. Valitse sopiva astia värjäykseen. Värjätä voi pieniä määriä kattilassa hellalla. Isompia määriä voi värjätä sopivassa vadissa, padassa tai saavissa esimerkiksi ulkona sään salliessa.
2. Lämmitä vesi korkeimpaan lämpötilaan jota värjättävä kangas tai vaate pesuohjeen mukaan kestää. Vettä tulisi olla niin paljon, että värjättävää materiaalia pystyy hyvin liikuttelemaan.
3. Lisää veteen väriaine ja suolaa n. 50g/vesilitra ja kiinnitysainetta n. 5-15 g/vesilitra. Itse annostelen kiinnitysainetta mielummin ylä- kuin alakanttiin. Sekoita hyvin.
4. Lisää veteen esipestyt ja märät värjättävät vaatteet tai kankaat.
5. Värjäysaika on n. 45 minuuttia. Sekoittele ja liikuttele materiaaleja väriliemessä. Mitä enemmän sekoittelet, sitä tasaisempi värjäystulos.
6. Huuhtele värjättyjä tuotteita niin kauan kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Kannattaa aloittaa huuhtelut kuumemmalla vedellä ja vähitellen viilentää huuhteluvettä.

Suojautuminen:

Käsinvärjäyksessä väriaineet ja kiinnitysaine ovat sekaisin avoastiassa, joten roiskeista voi jäädä ympäristöön tahroja. Märkänä pyyhitty väriliuos yleensä lähtee pois jälkiä jättämättä. Käytä värjäyksessä suojavaatteita ja hansikkaita. Itse värjään käsin ulkona mökillä, jossa tahroista ei ole vaaraa. Veden olen lämmittänyt mökkisaunassa. Käytetty väriliuos ei ole varsinaisesti myrkyllistä, mutta se olisi hyvä kaataa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan viemäriin eikä maastoon.

Huomioitavaa:

Käsinvärjättyjen tuotteiden huuhtelu on raskasta ja hidasta puuhaa. Kannattaa kokeilla värjäystä ensin pienellä määrällä. Käsinvärjäyksen tulos on usein hiukan epätasainen ja elävä, vaikka kuinka ahkerasti väriliemeä sekoittelisi. Batiikkimaista lopputulosta voi kokeilla tekemällä materiaaliin solmuja tai sitomalla kankaita tai vaatteita esim. narunpätkillä.


Tässä kuvassa on Verkarannan kesänäyttelyssä useita vuosia sitten esillä ollut asuni. Hame on tehty erivärisistä käsinvärjätyistä pellavapaloista. Tummat raitakuviot hameeseen on saatu aikaan ompelemalla saumojen päälle vinonauhaa. Kuvan tuunatusta T-paidasta kerron lisää myöhemmin. Kokonaisen asun käsinvärjätystä pellavasta löytää tästä linkistä.

Toistaiseksi olen tehnyt kaikki pellavavaatteeni, kuten tämän hameenkin, armeijan hylkäämästä Jokipiin pellavasta, jota ostimme siskoni Sini Tylliritarin kanssa vuosia sitten armeijan LyVi- poistomyymälästä. Tarttui sieltä mukaan muutakin, siitä joskus myöhemmin...

Lisää vinkkejä kankaiden värjäykseen ja maalaamiseen:

Ohjeet kankaan kuivamaalaukseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaan ruiskumaalaukseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden ja vaatteiden konevärjäykseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden märkämaalaukseen löytyy tästä linkistä.

Ohjeita kankaan painamiseen:
Ohjeet kankaan painamiseen silkkipainotekniikalla sabluunaa käyttäen löytyy tästä linkistä.
 

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Valokuvaus - Kameran valintaa

Tässä vanhalla kameralla, pienellä digipokkarilla, noin vuosi sitten otettu kuva silloin uudesta ja tälläkin hetkellä käytössä olevasta kamerastani, malliltaan Olympus OM-D E-M5.


Kuva on otettu ilman salamaa kattolampun valossa. Laatu on tässä kuvassa kyllä selvästi heikompi kuin tällä kuvassa olevalla Olympuksella otetuissa kuvissa. Tarkentaminen vanhalla kameralla oli vaikeampaa, eikä sitä terävää aluetta oikein kuviin tahtonut löytyä. Ulkokuvauksissa vanhan kameran "pehmeä jälki" välillä toimi kivasti.

Nyt olen siis opetellut käyttämään uutta Olympus- järjestelmäkameraani oikein valokuvauskurssilla. Lupasin jo aikaisemmin jakaa oppimaani muille blogin kautta.

Ensin muutama sana kameran valinnasta. Ensinnäkin kaikilla digijärkkäreillä ja- pokkareilla saa hyviä kuvia. Jos kuvat ovat huonoja, vika on yleensä kuvaajassa, joka ei osaa käyttää kameraansa. Kursseilla tuli selväksi sekin, että Nikonit, Olympukset ja Canonit omaavat lähes samat säädöt ja mahdollisuudet.

Kannattaa siis merkin sijaan miettiä käyttötarvetta, eli tilanteita joissa yleensä kuvaa. Kameraa pitäisi testata itse. Moni tilaa kameran netistä, ja sitten se onkin liian suuri tai pieni, ei istu käteen tai sormet eivät ylety nappuloille. Vaikka tilaisikin netistä, kannattaa ensin oikeasti testata sopivuutta ja kuvausmukavuutta. Jos ostaa ison ja painavan kameran, se tarvitsee myös tukevan ja painavan jalustan. Siinä sitä onkin jo tarve melkoisen suurelle laukullekin.

Päädyin pieneen digijärkkäriin siksi, että tunnen itseni. En ole mikään kameralaukkua mukana rahjaava valokuvausharrastaja, vaan otan kuvia kun huvittaa tai kuvattavaa tulee vastaan. Olympus- kamerani mahtuu käsilaukkuun. Jos otan jalustan mukaan, kamera ja jalusta mahtuvat kepeästi kassiin. Näin minun tulee otettua kamera myös mukaan, enkä tarvitse pienempää versiota ulkomaanmatkojakaan varten. Jos käyttää kameraa vain kotosalla esim. tuotekuvaukseen, ei kameran ja jalustan suurella painolla ole niin merkitystä. Useat todella kuvaamiseen hurahtaneet kyllä ostavat erikokoisia kameroita eri tarkoituksiin, mutta ajattelin nyt toistaiseksi pärjätä yhdellä. Kalliitakin nämä kamerat ovat, objektiiveista puhumattakaan...Budjettikin on siis tärkeä kameran valintakriteeri.

Kameran hankittiin Rajalan liikkeestä tarjouksesta. Perusobjektiivi kuului pakettihintaan.

 
  

maanantai 17. marraskuuta 2014

Viikon sanonta


"Confidence is not for sale"

Tämän sanonnan bongasin ja kuvasin jokin aika sitten VILA:n ikkunasta.  VILA on aikaisemminkin käyttänyt ajatusta herättäviä sanontoja liikkeidensä mainonnassa. Tässä suhteessa VILA on mennyt markkinoinnissa rohkeasti vastavirtaan, sillä yleensä meille myydään muotia nimenomaan sillä ajatuksella, että se kohottaa meidän itsetuntoamme ja saa meidät tuntemaan itsemme varmemmaksi, kauniimmaksi ja menestyvämmäksi. 

Tässä(kin) sanonnassa on kyse itsestään selvästä asiasta, jota vain ei yleensä tulla ajatelleeksi. Tietenkään itsevarmuutta ei voi ostaa! Itse se on rakennettava pala palalta. Niitä, jotka yrittävät sitä ostamalla hankkia, riittää siitä huolimatta pilvin pimein. Ostaminen on niin paljon helpompaa kuin itsensä kehittäminen.

En tiedä onko tämän kaltainen markkinointi vaikuttanut negatiivisesti liikkeen menestykseen. Pari päivää sitten kun kuljin kyseisen liikepaikan ohi se oli tyhjä. Ikkunailmoitus kertoi, että paikalle avataan kahvila... 


lauantai 15. marraskuuta 2014

Kankaiden ja vaatteiden värjäystä pesukoneessa

Monet pelkäävät kankaiden ja vaatteiden värjäämistä itse epäonnistumisen pelossa. Olen värjännyt kankaita niin pesukoneella kuin käsinkin. Aina tulos ei ole aivan sitä mitä toivoo, mutta käyttökelvottomaksi en ole koskaan saanut mitään värjättyä. Joskus yllätys on positiivinen, ja lopputulos ylittää odotukset. Ja jos tulos ei ole haluttu, voi materiaalit vielä värjätä uudestaan päälle. Värjäämällä voi tehdä persoonallisesti uutta, tuunata olemassa olevaa ja kierrättää vanhaa.


Värit ja kiinnitysaineet:

Käytän kankaiden värjäämiseen Wennström Oy:ltä tilattuja värjäystuotteita. Yläkuvassa on heidän Seriprof- tuoteluettelonsa, josta uudemman version sähköisenä löytää tästä osoitteesta. Heidän sivuiltaan löytää muutakin tietoa värjäyksestä.

Olen käyttänyt värjäykseen Wennströmin Semitone- värjäysvärejä. Tarkat käyttöohjeet löytyvät tästä linkistä. Värjäysväriä voi tilata valmiiksi sekoitettuina väreinä tai sekoittaa itse perusväreistä väriopin mukaisesti. Yleensä olen sekoittanut oikeat sävyt itse. Värjäysvärin lisäksi tarvitaan tavallista suolaa 1 kg/ värjäykerta ja Semitone kiinnitysainetta, jota on yläkuvan ruskeassa paperipussissa. Semitone väriainetta en saanut kuvaan, sillä se on tällä hetkellä täysin lopussa.  

Ohjeet konevärjäykseen:

1. Esipese kangas, älä käytä huuhteluainetta.
2. Kaada suola(1kg) ja kiinnitysaine(n. 2.5 dl) suoraan tyhjään pesukoneen rumpuun ja pyörittele rumpua kädellä kunnes aineet valuvat reikien läpi rummun sisään.
3. Laita värjättävät kankaat ja/tai vaatteet koneeseen. Käynistä ohjelma ilman esipesua. Valitse korkein lämpötila mitä ko. värjättävät materiaalit pesuohjeen mukaan kestävät. Jos koneessa on eri materiaaleja, niin valitse lämpötila arimman materiaalin mukaan.
4. Kun kone ottaa vettä, avaa pesuaineluukku ja kaada väriaine pesuainelokeroon veden sekaan. Älä käytä pesu- tai huuhteluainetta värjäyksen yhteydessä.
5. Kun kone on suorittanut pesuohjelman, kankaasi ja/tai vaatteesi ovat valmiita. Suorita vielä kuitenkin jälkipesu, eli pese ne koneessa vielä uudestaan. 
6. Ripusta kuivumaan, en suosittele rumpukuivausta juuri värjätyille materiaaleille.
7. Puhdista koneen luukun osat sienellä ja pesuaineella. Pese kone pesuaineen kanssa vielä tyhjänä. 


Värjätyt pellavat kuivatetaan narulla.

Pellavan värjäys koneessa:

Pellavasta lähtee paljon värillistä nukkaa ja usein myös pieniä tikkuja. Pellavan värjäys etenkin isoina määrinä laittaa koneen koville ja saattaa jopa tukkia sen. Itse käytin pellavan värjäykseen kymmeniä vuosia vanhaa Lavamat- merkkistä pesukonetta. Kun se vihdoin meni rikki, en enää värjännyt pellavaa koneella. (Käsin kyllä, siitä lisää myöhemmin.) En usko, että elektroninen Samsung- pesukoneeni kestäisi pellavan värjäystä. Puuvilla ja viskoosi sen sijaan menevät hyvin uudellakin koneella. 

Älä kuivaa pellavia kuivausrummussa. Pellava saattaa hajottaa koneen nukalla ja pölyllä, ja pellava menettää pölyn mukana niin paljon massaansa, että kangas kuluu pilalle alta aikayksikön.

Jos värjäät esim. puuvillaa samassa koneessa pellavan kanssa, pese puuvillat vielä erikseen koneessa värjäyksen jälkeen, sillä puuvilla on usein aivan irrallisen pellavanukan peitossa.


Muut materiaalit:

Koneessa voi värjätä myös mm. puuvillaa, modaalia ja viskoosia. Olen värjännyt myös puuvilla- ja viskoosisekoiteita. Jos materiaalissa on esim. polyesteriä, on värjäystulos ennalta arvaamattomampi ja sävyltään vaaleampi. Vaatteissa tikkaukset eivät yleensä värjäydy. Napit tulisi poistaa ennen värjäystä. Valitse pesuohjelman lämpötila materiaalin pesuohjeen mukaan.

Silkin olen värjännyt aina käsin, sillä se on hyvin arka materiaali. Käsinvärjäyksestä postaan myöhemmin.

Varotoimet ja suojautuminen:

Värjäykseen liittyvä yleinen pelko on se, että tulee värjänneeksi samalla kaakelit, tilat ja päällä olevat vaatteensa. Olen värjäillyt jo kymmenisen vuotta, ja kodinhoitohuone on vieläkin puhtaan valkoinen. Väri tarttuu pysyvästi vain silloin kun siinä on kiinnitysaine mukana. Koneella värjätessä aineet yhdistyvät koneen sisällä, joten pelko on turha. Jos pelkkää väriainetta läikkyy, se lähtee helposti pinnoilta pyyhkimällä pois. Myös vaatteista väriaine lähtee pesemällä pois. Pesukoneen jälkipesu tyhjänä varmistaa sen, ettei koneeseen jää väriainetta.

Kiinnitysaine on haitallista iholle ja hengitettynä. Se on vieläpä hyvin pölyävää hienojakoista jauhetta. Hengityssuojain ja suojahansikkaat on välttämättömät kiinnitysainetta käsitellessä. Hansikkaita on hyvä käyttää myös väriä sekoitellessa, ellei halua värjääntynetä kynsiä.


Mitä kannattaa värjätä?

Samaan värjäyskoneelliseen kannattaa laittaa mahdollisimman paljon värjättävää, näin värjäys tulee edullisemmaksi. Itse laitan samaan koneeseen kankaita, vaatteita, pitsilappuja ja nauhoja. Nyt nauhoja ja pitsilappuja onkin sitten kaikissa mahdollisissa sävyissä. Niistä saa näyttäviä koristeluja moneen tarkoitukseen.

Jokaisessa värilastissa on myös T-paita tai kaksi, joita olen ostanut eurolla tai kahdella varastoon. Niin kankaita kuin vaatteitakin voi sitoa, jolloin tulee batiikkimainen lopputulos. Näin olen tehnyt alla olevan kuvan paidoille. Tikkaukset paidoissa jäävät valkoiseksi, muttei ei se minua häiritse.

Myös vanhat kulahtaneet topit, paidat ja farkut saavat jatkoaikaa tällaisessa käsittelyssä. Mustat haalistuneet vaatteet voi värjätä uudelleen mustaksi. Etenkin mustat farkut ovat kuin uudet värikäsittelyn jälkeen.



Huom! Pese värjätyt vaatteet jatkossa saman väristen vaatteiden kanssa varmuuden vuoksi. (Ainakin joitakin kertoja...)

Ja sitten rohkeasti kokeilemaan!

Ohjeet kankaan kuivamaalaukseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden märkämaalaukseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaan ruiskumaalaukseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden ja vaatteiden käsinvärjäykseen löytyy tästä linkistä.
Ohjeet kankaiden painamiseen sillkipainotekniikalla sabluunaa käyttäen löytyy tästä linkistä.
 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Palaprojekti - maastoutuvat vaatteet

Lumi tuli, lumi suli! Pari päivää kestäneen talven jälkeen tulikin syksy takaisin. Olin jo siirtymässä talvijuttujen pariin, mutta tässä nyt sitten vielä pikakelauksella joitakin palojen tuhoamisvimmassa tehtyjä syksyisiä paitoja ja yksi hame.

Here is some more clothes I made of pieces of fabric I found from my closet. This time I made three shirts and one skirt. 


Ylin ruskea-raidallinen paita on tehty hameen hukkapaloista. Alemmat vihreät paidat ja hame on tehty noin viidentoista vuoden takaisista opiskeluprojektien hukkapaloista.



Viimeisessä läpikuultavassa paidassa on edessä pieni helmikirjailu. Hame on samaa materiaalia, ja se on somistettu päällipitsillä.



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Hyvää Isänpäivää!

Hyvää Isänpäivää kaikille herkkusuille tämän kakun myötä! Hyvää tämä kakku onkin. Se on tehty Marttojen ohjeella, joka löytyy tästä linkistä.



lauantai 8. marraskuuta 2014

Alma kaipaa pakkelia

Tykkään kuvata vaateita ulkona, sillä inhoan salaman käyttöä. Salama tekee valaistuksesta epäaidon ja muuttaa ihon sairaan väriseksi. Kun ilmat kylmenevät, mallintöitä ulkoilmassa puolestani tekee Alma. Etenkin lumisessa maisemassa kalpea Alma antaa kuviin surrealistisen vaikutelman. Toiset tästä tunnelmasta tykkää, toiset ei. Alma koostuu oikeastaan kolmesta eri asennossa olevasta torsosta, kolmesta parista eri asentoisia jalkoja ja käsiä. Näistä sitten kokoan erilaisia kokonaisuuksia äärettömän painavan metallialustan varaan. Alman ostin noin 10 vuotta sitten kaupan poistoista 100 eurolla. Kaupan päälle tuli pieni tyttömannekiini. Almasta saa siis periaatteessa kolme mannekiinia, joita olen käyttänyt mm. näyttelyissä. Alma on lasikuitua ja äärettömän kestävä. Vaalea iho kuitenkin kuluu ja sitä saa välillä vähän pakkeloida. Siihen käy tavallinen valkoinen spraymaali.

This is Alma. She models for me in the winter time when it is too cold for me to model clothes outside myself. Now Alma needs some makeup so I spray some white paint on her. 


Niinhän sitä sanotaan, että vanhakin nuortuu, kun laitetaan maalia pintaan...


Alma on ollut monessa mukana, olen mm. rahjannut sitä pulkalla lumiseen metsään. Kova urakka, kun jalusta painaa tonnin... Nuken kokoaminen on myös hikistä hommaa. Pakkasessa sitten silmälasit huurtuu ja sormet paleltuvat kuvatessa. Eräs lenkkeilijä kysyi, että ruumistako pulkassa rahjaan. Sanoin, että kyllä vain, ja raotin säkkiä, josta jalka pilkotti. Yksi koira sai hirveän kohtauksen, kun näki valkoisen naisen lumihangessa seisomassa...



Tässä Alma-parka on "ihan palasina" lumihangessa...



lauantai 1. marraskuuta 2014

Palaprojekti - vihreä syyspaita

Jatkoin kaapin palakankaiden tuhoamisprojektiani vielä yhdellä syyspaidalla. Tämä paita ajettiin jo sisään, kun kävimme naisporukan kanssa syömässä pitseria Napolissa. Aivan taivaallisen hyvä pitsa olikin, seurasta puhumattakaan... 

Tätä paitaa varten kaivoin kaapistani pari erilaista "mesh"- palaa. Mesh on verkkomaista läpikuultavaa hyvin joustavaa materiaalia. Siitä tehdyt vaatteet näyttäisivät taas tulevan muotiin kauppojen tämänhetkisen tarjonnan perusteella. Toisessa yksivärisessä mesh-palassa on hauska ryppyefekti, ja toinen pala jäljittelee batiikkia. 

This shirt is made of two different kind of  pieces of  "mesh" fabric which I found from my closet. The other fabric has a wrinkle effect and the other one has a batique motif. Pattern is my own, basically the same pattern i used  in this and this design.


Helma ja hihansuut on jälleen huoliteltu tiheällä siksakilla samalla materiaalia venyttäen. Etenkin batiikkijäljitelmä on todella joustavaa, joten aaltoilevasta reunasta tuli melko näyttävä.


Jotenkin nämä nurmikolla otetut kuvat ovat aina vähän hailakoita, ja värit vääristyneitä...Tässä kamerankäytössä on vielä opettelua. Pääntielle lisäsin vielä kaitaleen batiikkikuvoisesta kankaasta. Kaitale on ommeltu pääntielle ihan suorana, rypyttämättä. Sen reuna on myös huoliteltu siksakilla samalla venyttäen. Kaava tämän paidan kuosittelun pohjana on sama kuin kahdessa aikaisemmassa syyspaidassa, "Syksyisessä liehukepaidassa"  ja  "Sävykkäässä paidassa".



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...