sunnuntai 4. elokuuta 2019

Maximekon tuunaus värjäämällä


Tämä erittäin käytetty Seppälän maximekko on muuten ehjä ja hyvä, mutta värit ovat pesuissa haalistuneet. Varsinkin mustat kuviot ovat muuttuneet ikävän harmaiksi. Lisäksi valkoinen on ottanut vähän sävyä muista väreistä. Mekko sai jatkoaikaa värjäyksellä. Sekoitin konevärjäykseen sopivan väriliemen itse. Ohjeet löytyvät tästä linkistä. Tuo värjäyspostaukseni onkin jo pitkään ollut kaikkein suosituin blogijuttuni :)

Vanhan vaatteen värjäys uudistaa myös massaansa menettäneitä kuituja, sillä kuituihin kiinnittynyt väri tekee kankaasta myös paksumman ja vahvemman oloisen. Tämäkin mekko tuntuu nyt lähes uudelta.



Mekko sai siis uuden poltetun oranssin sävyn. Samassa liemessä värjäsin nipun vanhoja mustavalkoisia trikoosuikaleita, joista letitin mekkoon uuden ja raikkaa vyön.

 
Vyö on niin pitkä, että se menee kaksi kertaa vyötärön ympäri.

El Naturalistan sandaalit ovat yli kymmenen vuotta vanhat ja yhä käytössä joka kesä.


Vanha oranssi-musta kaulakoru maksoi vuosia sitten vain 2 euroa, oranssit lasihelmikorvakorut ovat  käsityöläisten markkinalöytö Tallipihasta jostain niiltä ajoilta, kun muutimme paikkakunnalle. Nahkaiset rannekorut ovat nuoruuden etelänmatkahankintoja.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Pupunkorvia ja muita luontoelämyksiä


Aikaisemmin hankkimani Minna Parikan pupunkorva-rusetti farkkusneakersit saivat seurakseen rusetti-helmikoristeiset farkut, jotka hankin hämeenkadun In Stock- liikkeestä. Olen viime aikoina kovasti tykästynyt kyseisen putiikin tarjontaan sekä äärimmäisen mukavaan henkilökuntaan.


Myös kaksiosainen yläosa, batiikkikuvioitu harmaa hihaton toppi ja ja sen päällä oleva vihertävä batiikkikuvioitu röyhelöinen neulostakki, on In Stockista löydetty. Kylmemmällä säällä neulostakki vaihtuu vanhaan farkkutakkiin.


Näitä helmikaulakoruja minulla on vanhasta takaa eri mittaisia. Nyt nämä lyhyet pääsivät helmifarkkujen kaveriksi. Farkkurusettien päällä olevat helmirusetit ovat näppärästi irroitettavia, joten ne voi ottaa pois ja käyttää koristeena välillä jossain muussakin vaatteessa.


Lomalla on tullut nautittua sekä luonnosta että luonnon antimista. Kotimaiset mansikat eivät mitään monimutkaista seurakseen kaipaa. Niitä on nautittu sekä jäätelön kera että nopeasti valmiiseen pohjaan tehdyn tortun päällä.




Meidän allergisessa perheessämme lemmikkien virkaa toimittavat luonnon eläimet. Toiset ovat kameran lähestyessä vähän ujompia, mutta tämä meidän pihaorava ei voisi vähempää välittää. Pihaan ilmestynyt lelusammakkokaan ei saa oravaa hämmentymään.





Myrsky nousee.

Illan usva nousee.


Hellekauden auringonlaskut ovat olleet värikkäitä.

Kyllä Suomen kesä on kaunis.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Puolen vuoden vaate- ja asustelöydöt

Työntäyteinen vuosi 2018 on kulunut kuin varkain. Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta en aio tätä rakasta harrastusta jättää, vaan blogata ahkerammin sitten, kun aikataulut taas antavat paremmin myöten. Käsitöihin liittyvät blogihaasteet jäivät hyviksi aikomuksiksi ja tälle vuodelle en siksi kaavailekkaan haasteita tahi lupauksia.

Vuodesta 2018 jäi mieleen erityisesti toukokuussa Roomaan suuntautunut kulttuurintäyteinen matka, josta kertominen on yhä blogiluonnoksen asteella. Kyllä se sieltä vielä valmiiksi tulee... Vuoden paras juttu tapahtui ihan loppuvuodesta, kun meidän nuori it-velho sai opinnäytetyönsä valmiiksi ja valmistui ihan ihka oikeaksi it-velhoksi, vieläpä parhain arvosanoin ja stipendin kera! Vakituinen työpaikkakin löytyi omalta alalta jo opiskeluaikana.

Nyt on siis taas on aika kertoilla puolen vuoden (1.7.-31.12.2018) hienoista vaatelöydöistä.

Miltä näyttää sadan euron sadetakki? Syksyn aamuisia työmatkoja haittasi voimakkaan tuulen kanssa vaakasuoraan piiskonut sade. Satteenvarjosta ei juuri hyötyä ollut vaan se kääntyi nurinpäin ja meinasi tempoa minutkin tuulen mukana. Siitä hermostuneena ostin eräänä iltana Koskikeskuksesta itselleni sadetakin. Sellaisen olen viimeksi omistanut lapsena. Silloin ne olivat jäykkiä ja hikisiä pakkopaitoja, mutta tämä Herschelin sadetakki on toista maata. Mukava, notkea, hengittävä ja joustava päällä ja myös erittäin kestävän oloinen ja kauniisti tehty. Ostin takin sen verran väljänä, että alle mahtuu viileillä toinen takki tai villapaita. Alennuksen jälkeen tästä satasen takista maksoin 60 euroa. Tämä on niitä loppuiän laatuhankintoja, joita tällä hetkellä suosin. Takki kaipaisi seurakseen vielä kivat kumisaappaat, sillä nykyisissä on pieni reikä.


Kun sateista päästiin tulikin sitten oikein reippaasti lunta ja lisäksi vielä todella kovia pakkasia. Aamutuimaan bussit tulevat suoraan varikolta ja ovat kylmiä kuin jääkaapit. Istu siinä sitten kylmissäsi tunnin bussimatka töihin... Hupullinen, lämmin, pitkä toppatakki tuli siis tarpeeseen ja sen löysin Ratinan Luhdan myymälän alennustangosta 80 eurolla. Tämänkin takin ostin sen verran reilun kokoisena, että villatakki mahtuu alle. Takki on ruskeanvihertävä ja tämäkin takki tuntuu laadultaan hyvältä. Toppatakista kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä kankaan laatu eli kudoksen tiiviys ja materiaalikoostumus. Vuorin kestävyys ja ommelten laatu on hyvä myös syynätä tarkkaan. Lisäksi neppareiden kiinnitys ja vetoketjujen laatu, sillä ne ovat usein ne heikoimmat lenkit. Myös toppauksen tasaisuus ja paksuus on hyvä tunnustella läpi, että takki on sitten varmasti lämmin.
 


Tämä toinen toppatakki on heräteostos In Stockin muuttomyynnistä. Käyttötarkoitukseltaan tämä on enemmänkin näyttävä citytakki kylmille keleille. Tässä takissa on juuri sellaista koristeellisuutta josta pidän. Puoleen hintaan takki maksoi 79 euroa. Tämäkin vaikuttaa laadukkaalta takilta, etenkin metallivetoketjut ja metallinen vyön solki lupaavat hyvää, muoviset vetskarit ovat usein se vaatteen heikko kohta ja kyllä niitä on koko perheen vaatteisiin tullutkin vuosien varrella vaihdettua ihan liikaa! Tämän takin ostin istuvana, onhan kyseessä kaupunkikäyttöön tarkoitettu takki. Tällä takilla jonotin Amos Rexiin jokusen tunnin palelematta :D



Ratinaan avattu Zara on uusi tulokas Tampereen vaatekauppavalikoimassa. Sitä olenkin tänne jo pitkään kaivannut, sillä pääkaupunkiseudulla asuessani ehdin siihen jo tutustua. Zarassa on usein tarjolla tyyliltään vähän erikoisempia kuriositeetteja.

Zaran syksyn alennusmyyntitangosta tarttui mukaani kaksi yläosaa, jotka molemmat olivat napanneet vaikutteita jo nuoresta asti rakastamastani 20-30- luvun tyylistä. Näitä tyylejä on saanut viime aikoina ihastella myös kahdessa televisiosarjassa, joiden puvustusta olen kuolaten katsellut. "Draken etsivätoimisto" sijoituu 20- luvun Torontoon ja "Neiti Fisherin etsivätoimisto" 20- luvun Australiaan. 


Koristeellinen kirjaltu, aplikoitu ja vuoritettu kimonomainen jakku hapsuilla on ajaton vaate, jonka voi heittää vaikka yksinkertaisen mustan mekon päälle. Tyyliin sopivasti asustin sen SNÖ of sweden- kaulaketjuilla, jotka olen hankkinut Sokokselta kymmenisen vuotta sitten. Seassa on vielä yksi Indiskasta hankittu hippityylinen kaulakoru, joka on aieminkin täälä blogissa esiintynyt. 70 euron jakku lähti mukaani 25 euron alehintaan.
 

Luonnonvalkoinen vuoritettu kuviollinen jakku kapealla kauluksella ja leveällä vyöllä sopisi myös 20-luvun ladyn ylle. Kuviot ovat oikeasti oranssin ja tiilen sävyisiä, kuvauspäivän kuulas pakassää vain vääristää kuvioiden värejä roosanpunaisen suuntaan.  Jakussa on hihansuuta kohti levenevät hihat ja laadukas paksu tiiviskudoksinen satiinikangas. Satiinia on kaupoissa paljon tarjolla huonolaatuisena, tiedätte varmasti ne harvakudoksiset satiinikankaat, joista langat tarttuvat jo koskiessa kynnen rosoihin kiinni ja jäävät rumasti pintaan törröttämään. 

Tämä jakku maksoi myös alennuksessa 25 euroa. Asustin sen pitkillä rihkamahelmillä, joita olen vuosikymmenten saatossa silloin tällöin ostanut. Näitä rihkamahelmiä ostaessa kannattaa kiinnittää huomio painoon, painavat helmet ovat kauniimpia, kestävämpiä ja laadukkaampia. Olen usein laittanut juhliin yksinkertaisen mustan mekon ja kerännyt kaulaani tämän helminauharyöpyn. Yksinkertainen, helppo ja näyttävä juhla-asu :)



Kappahlista löytyneessä mustassa collegepuserossa on myös samaa koristeellista tyyliä. Kohti hihansuita levenevissä hihoissa on runsaat kukkabrodeeraukset. Hihoja ei ole huoliteltu, vaan ne on jätetty hauskasti risareunaiseksi. Tätä tyyliä aion itsekkin vielä jossain sopivassa käsityössä toteuttaa. Paita maksoi alessa 15 euroa.


Puolen vuoden kenkähankinnat esittelin jo aikaisemmin tässä omassa postauksessaan. 
Puolen vuoden kenkiin meni siis 369 euroa ja näihin vaatehankintoihin 284 euroa (yht. 653 e). Alkuvuoden löytöihin ynnättynä ostovaatteisiin upposi vuonna 2018 euroja siis yhteensä 926. 

lauantai 26. tammikuuta 2019

Mitä yhteistä on tuolilla ja takilla?

Olisikohan nyt jo aika esitellä tekoturkistakki, joka on kummitellut blogini profiilikuvassa koko noin 5-vuotisen bloggaajanurani ajan? Alunperin ostin petroolinsinistä tekoturkista vanhan nojatuolin verhoilua varten. Verhoiluprojektista kertoilin aikaisemmin tässä linkissä. Jostain syystä tämä tuolin päälystämisestä jääneistä hukkapaloista ommeltu takki on vain jäänyt esittelemättä. Tekoturkis maksoi aikoinaan 19.90/metri ja ostin sitä noin 60 euron edestä, joten hintaa komealle hukkapalatakille ei paljoa jäänyt.


Nyt nämä tekoturkistakit ovatkin kovaa huutoa ja niitä on tarjolla joka kaupassa. Hintahaitari tällaiselle tekoturkikselle näyttää olevan siinä 50-80 euron hujakoilla. Ounastelin tekoturkistakkien paluuta jo silloin kun sen päätin ommella. Nyt kaupoissa tarjolla olevien tekoturkistakkien mallikin on yllättäen aika samanlainen kuin tässä minun takissani, joten ennustajanlahjani toimivat yhä ;) Käytin samaa hyväksi todettua kaavaa kuin tässä huopatakissa. Myös tässä linkissä esitelty villakangastakki on tehty samalla kaavalla.


Tiiviskudoksinen ja tukeva vuorikangas löytyi omasta kaapista. Siellä se olikin odottanut käyttötarkoitustaan ainakin kymmenen vuotta :) Kiinnitykseen käytin mustia turkishakasia. Vaikka lopputulos onkin hieno ja rakas, niin tämä on varmasti viimeinen tekoturkis, jonka ompelin. Turkiksen leikkaaminen sotkee aivan älyttömästi ja sen ompelu on erittäin raskasta. Esimerkiksi kaulusta kiinnittäessäni pelkäsin ompelukoneeni hajoavan, kun kangaskerroksia ja saumoja sattui niin monta päällekkäin. Vaikka koneeni onkin monipuolinen ja laadukas, se on enemmänkin "urheiluauto kuin traktori", eli sopii paremmin hyville maanteille kuin kyntömaille :D 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...