perjantai 13. lokakuuta 2017

Pellavahameiden koristelua

Pellava on kaunis ja mukava vaatemateriaali. Olen tehnyt ja käyttänyt paljon varsinkin pellavahameita. Itse käsinvärjäämistäni pellavista ommmeltuihin hameisiin olen kuitenkin halunnut laittaa aina jotain pientä ilmettä tuovaa yksityiskohtaa. Varsinkin risahelmaiseksi jättämäni hameet tuntuvat muuten liian yksinkertaisilta, ehkä jopa vähän keskeneräisiltä. Olen koonnut tähän muutamia tapoja koristella pellavahameita, ideat sopivat toki muidenkin hameiden koristeluun ja tuunaamiseen.


Värjäsin luonnonvalkoisen pitsiliinan vihreäksi ja ompelin sen hameeseen taskuksi. Vyötärön säätönauhan päihin laitoin puuhelmet. Pitsiliina ja helminauha, josta helmet irroitin, on ostettu kirpputorilta. Reilusta helminauhasta sain paljon erilaisia helmiä koristeluun käytettäväksi.


Leikkasin pellavatilkusta taskuksi sopivan palan ja purin palaan hapsureunat. Aplikoin sisustuskankaasta leikatun lehtikuvion taskuun. Minusta ei haittaa, vaikka taskukappale on eri sävyä kuin hame.




Tein toiseen kirkkaamman sävyiseen hameeseen taskun samalla tavalla.


Tähän taskuun muotoilin canvaskankaanpaloista vihreän oksan. Varsi syntyi tiheällä siksakilla ja lehdet kiinnitin ompelemalla siksakilla lehtiruoteet. Lehdet rispaantuvat reunoistaan pesussa.



Tämä viimeinen paksumpi talvihame on kirjavapintaista ostopellavaa. Hame on vuoritettu ja siinä on vetoketju sivusaumassa. Edessä olevan halkion koristelin sopivan sävyisillä pitsitilkuilla. Pieni yksityiskohta antaa paljon näyttävyyttä arkiseen hameeseen.


Mikäli pellavien värjäys käsin kiinnostaa, niin ohjeet löytyvät tästä linkistä.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Silkkipainokuvioilla koristeltu trikoomekko

Yritän taas vähitellen palailla palaprojektini pariin vähentämään kangaskaappini tukkeena olevia palakankaita. Joskus palojen muoto inspiroi tekemään vähän kokeellisempiakin malleja.


Epämääräisen muotoisista vihertävänruskeista neuloksen paloista syntyi veikeä epäsymmetrinen mekko. Alla on perusmuotoinen olkainmekko. Päälliosa muodostuu kahdesta erillisestä vyötärölle kiinnitetystä kappaleesta, joista toinen on heitetty olan yli ja toinen liehuu epäsymmetrisenä helmaliehukkeena.


Yksivärinen neulospalakasa on kulkeutunut kotiin Eurokankaan kassitarjouksen mukana, mutta toin materiaaliin vähän eloa painamalla niihin tuttua hyrräkuviota silkkipainoseulalla. Painokuviota löytyy toisesta olkaimesta ja helmaliehukkeesta. Musta neuloskaitale alusmekon ja liehukkeen reunassa tuo malliin hiukan ryhtiä. Tätä neulosta jäi vielä pari palaa, joten niistäkin pitää vielä jotain myöhemmin keksiä.


Ohjeet kankaan silkkipainoon valotusseulaa käyttäen löytyvät tästä linkistä.

 

maanantai 9. lokakuuta 2017

Miniatyyrigrafiikkaa


Tässä viime keväänä Sampolan miniatyyrigrafiikan näyttelyssä esillä olleita grafiikantöitäni. Kokoa kullakin yksittäisellä kuvalla on "puolikas luottokortti". Monet kuvat onkin kaiverrettu vaateiden pahvisille riippulapuille, käyntikorteille ja tarpettomiksi käyneille kauppojen muovisille etukorteille.


Grafiikanteossa jää usein yli pieniä syväpainopaperinsuikaleita, joille näitä miniatyyritöitä voi hyvin painaa. Syväpainopaperi on kallista, joten tuleepahan nekin hukkapalat sitten käyttöön.



perjantai 29. syyskuuta 2017

Puunappi-huopahelmikorut


Tylliritarin tarinat- blogia pitävä Sini avasi kangaspuodin taidemuseoistaan tunnetun Mäntän keskustaan, aivan Mäntän kauniin kirkon tuntumaan. Kangaspuoti Tylliritarin valikoimiin kuuluu kankaiden lisäksi paljon muitakin käsitöissä tarvittavia tarvikkeita. Tylliritarin hienot esiintymisasut, tanssi- ja teatteripuvustukset syntyvät nyt kangaspuodin ompelimossa. Kangaspuodin uunituoreille facebook-sivuille pääsee tästä linkistä. Samoissa tiloissa sijaitsee myös suomalaista vaatedesignia valmistava nanQ.


Kangaspuodin hienoon lokerikkoon esille laitetut kauniit puunapit inspiroivat heti ideoimaan syksyisen korusetin.


Huovutuksesta jää aina yli pieniä hahtuvannykeröitä. Olen ottanut tavakseni pyöritellä niistä huopahelmiä myöhempää käyttöä varten. Nämä helmet käyvätkin hyvin yhteen lämpimänsävyisten puunappien kanssa. Huopahelmet voi toki korvata muilla helmillä tai käyttää koruihin pelkästään nappeja.


Huopahelmien välissä on ompelulaatikosta löytyneitä erivärisiä pitkulaisia helmiä. Helmet on pujotettu ohueen metallilankaan. Puunapit kiinnitin huopahelmiin ompelulangalla. Korvakorutkin täytyi tietysti tehdä näyttävän kaulakorun seuraksi. Koukut on otettu talteen vanhoista rikkinäisistä korvakoruista. Sormet syyhyävät jo seuraavien täysin erilaisten puunappikorujen kimppuun!


Kangaspuoti Tylliritarin avajaisissa kävi sellainen vilske, että kangasostoksia varten täytyy tehdä uusi reissu. Useampikin herkullinen kangas odottaa pääsyä ompelukoneen kautta vaatekaappiini, esimerkiksi tuossa vierekkäin olevat lintu-, kirsikankukka- ja vihreät lehdet- kuosiset trikoot.  


Kangaspuodista löytyy myös valkoima koristeellisia ja näyttävän kokoisia ompelukuvia, jotka saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Miten olisi siivet paidan selkään?


Myös nauhoja on joka tarpeeseen, bling-blingillä ja ilman :) 



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Grafiikantyöt "Sienimetsä 1 ja 2"


Näissä sienimetsää kuvaavissa grafiikantöissä on vanhan ajan kuvakirjamainen tai opetustaulumainen tuntu. Minun ikätoverini varmaan muistavat ne koulujen pahviset opetuskuvat? Nehän ovat nykyään muodikkaita sisustuselementtejä.


Näissä töissä on yhdistetty syväpaino-, kohopaino- ja kopiografiikan tekniikoita.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Itse tehdyt ja tuunatut kesäsuosikit

Kesä alkaa nyt olla ohi, joten nyt voi listata viime kesän vaatesuosikkien top vitosen itse tehdyistä ja tuunatuista vaatteista. Aika harvoin palaan esittelemään samoja vaatteita enää sen jälkeen, kun olen ne kerran täällä blogissani esitellyt, joten teillä lukijoillani ei ole tietoa siitä, mitkä vaatteet lopulta päätyvät kaikkein ahkerimpaan käyttöön. Yllätys se on monesti itsellenikin.


Yllätyssuosikkini on tämä runsaasti kirjailtu kaftaani, jota oletin käyttäväni pikkujuhlissa. Jo viime joulukuussa tehdyllä Thaimaan reissulla tästä vaatteesta muodostui kesäinen arkisuosikki. Tämän "toukokuun keltaisessa värihaasteessa" mukana olleen halatin hankalasta ompeluprosessista  kertoilin tässä linkissä. Tästä vaatteesta tykkään niin paljon, että toinen arkisempi versio on jo tekeillä. 


Perinteisessä naistenhuoneselfiessä esiintyvä kimonomainen mekosta tuunattu takki oli vastaukseni kierrätyshaasteeseen. Tämäkin vaate sopii niin arkeen kuin juhlaankin. 


Maksimekot ovat ikisuosikkejani, joten ei liene yllätys, että tämä kuviollinen maksimekko päätyi ahkeraan käyttöön.


Mustavalkoinen polvipituinen kevyt mekko on helppo kesävaate, joka muuntuu moneksi asusteita vaihtamalla. Tämäkin mekko otti osaa värihaasteeseen.


Vihreä maksimekko oli loppukesän ompelutyöni, mutta ehdin sitä hyvin suosikiksi asti käyttämään, ja käytän yhä edelleen. Vihreä sävy kun sopii hyvin syksyyn ja sukkahousuilla ja neuleella varustettuna maksimekko korvaa hyvin housut.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kasviaiheista grafiikkaa


Syksy on jo selvästi aistittavissa ilmassa, vaikka väliaikaisesti vähän lämpenikin. Esittelen siis jo syksyisiä grafiikantöitäni, kaikki ne ovat myrkyttömän kartonkigrafiikan kurssin aikaansaannoksiani. Tässä grfiikanlajissa hauskaa on se, että perinteisten kaiverrettujen laattojen lisäksi painaa voi myös muilla materiaaleilla. Näissä töissä käytin luonnosta kerättyjä kasveja kertakäyttöisinä laattoina. Kasvien lisäksi kaiversin pari uutta perhoslaattaa ja lisänä käytin aikaisemmista grafiikantöistäni säästettyjä pikkulaattoja.


Näihin töihin on yhdistetty koho- ja syväpainotekniikkaa. Pieniä korostuksia olen tehnyt puuväreillä, joten sekatekniikka tai mixed media sopii myös tekniikan kuvaukseksi näihin töihin. Ensimmäinen työ on kooltaan suurempi ja muut vain postikorttikokoa.



Tällä tekniikalla saa töihin jännää surrealistista tunnelmaa. Syksyn uinuva ja hiljalleen kuoleva luonto tulee hyvin esiin.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Milavida


Milavida on ehdottomasti "suosikkikummituskartanoni". Vuosien varrella vierailin hylätyssä ja huonokuntoiseksi päästetyssä kartanossa, kun se väliaikaisesti avattiin erilaisia tapahtumia varten. Kävin siellä mm. jo lopetetun Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan mainiossa loppunäyttelysssä sekä hienossa muotinäytöksessä, jossa mallit vaelsivat huoneesta toiseen kuin aaveet. Se sopikin hyvin Milavidaan, jossa kartanon rakennuttaneen Peter von Nottbeckin Olga-vaimon uskotaan kummittelevan. 

Pitkäksi aikaa remonttia odottamaan hylätty kartano on nyt hienosti museokäyttöön remontoitu niin ulkoa kuin sisältäkin.




Milavidan pysyvä näyttely kertoo Milavidan ja Nottbeckien suvun traagisen ja vaiherikkaan tarinan. Etenkin viimeisessä salissa pyörivän filmin, valokuvien, ja sukupuun pariin kannattaa pysähtyä toviksi.


Milavidassa on myös hienoja vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä tilan ovat vallanneet Valentinon puvut. 


Luonnonvalkoiseen silkkipukuun on käsin maalattu kuvioita. Rehellisesti sanoen sinänsä kauniin mallisen puvun kuvioinnin olisi itse maalannut paremmin. Käytetty sivellin on mielestäni liian paksu ja huonolaatuinen, eikä värien puhtaudesta ja sävyjen kauneudestakaan ole oikein pidetty huolta.



Näyttelyn valkoiset puvut ovat selvästi kokoelman kauneimpia. Niissä muoto pääsee oikeuksiinsa.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Saariston rengastie, Kustavi, Velkuanmaa ja Turku

Emme ole pitkiin aikoihin haikailleet kesälomallamme etelän lämpöön. Viimeisin reissu Venetsiaan elokuussa nelisen vuotta sitten osoitti, että kuumat helteet eivät ole meitä varten. Reissu oli muuten antoisa, mutta enemmän siitä olisi saanut irti ilman auringonpistosta. Suomen kesä on lämpötiloiltaan ja säiltään loistava lomanviettoon, jopa kuluneena viileänä kesänä. Tämän seikan on huomannut myös muut, sillä parina viimesenä kesänä turistivirta Välimeren maista meille päin on kasvanut koko ajan. Viime kesänä etenkin espanjalaisten turistien määrä kesäreissullamme Helsingissä yllätti. Japanilaiset, kiinalaiset ja venäläiset revontulien metsästäjät ovat tuttu näky, mutta kuka olisi uskonut, että ilmaston muuttumisen seurauksena Suomesta tulee haluttu kesämatkailukohde.



Mekin olemme siis viime vuosina siis harrastaneet kesäreissuja kotimaassamme. Tänä kesänä suuntasimme saaristoon. Turun saaristo on eksoottinen matkakohde hämäläisellekin saati sitten ulkomaalaiselle. Saariston rengastie on suosittu niin kotimaisten kuin ulkomaalaistenkin pyöräilijöiden, motoristien ja autoilijoiden parissa. Tien varrelta löytyy paljon nähtää ja pelkästään saariston omaleimainen luonto on kokemsen arvoinen.


Kustavissa söimme lounasta erinomaisesssa Kotisatama- ravintolassa. Keräsimme suosikkianoksemme lautaselle saariston herkkuja notkuvasta seisovasta pöydästä ja maksoimme ruoasta painon mukaan.


Säät suosivat meitä ja nautimme lounaan Kotisatama- ravintolan punaisella terassilla. Näkymät saaristoon ja satamaan olivat kauniit. Hieno paikka!


Kustavin käsityökylästä löytyy savipaja, tekstiilitupa, hopeapaja, sepänpaja, taidegalleria ja kahvio.


Savipaja levittäytyi niin sisä- kuin ulkotiloihinkin.


Parin lossimatkan päässä on Velkuanmaa ja mainio saaristohotellimme Vaihela. 


Vaihelan kauniissa pihapiirissä on tasokas ravintola ja viinikellari. Kauniina ja lämpimänä kesäiltana nautimme päivällisen terassilla. (kuvassa oikealla)


Hotellihuoneemme terassi on keskellä illan viimeisten auringonsäteiden keskellä.


Vaihelassa on myös suosittu vieravenesatama ja useampikin rantasauna paljuineen.


Matkamme viimeinen etappi vei Naantalin kautta Turkuun.


Turunlinna oli "puolipakollinen" mutta miellyttävä kohde. Onhan siellä käyty aikaisemminkin, mutta aina se silti sävähdyttää ja tuntuu uudelta.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...