Silitysrauta ja silikonipohja

Silitysrauta on ompelevalle välttämätön väline, ja aliarvostettu sellainen. Silittämällä huonolla raudalla tai väärällä lämpötilalla voi pilata onnistuneen luomuksen vielä siinäkin vaiheessa, kun se on jo täysin valmis. Myös silitysrautansa pohjan voi pilata käyttämällä vääriä lämpötiloja ja silitystekniikoita.

Opiskellessani ja vaatetusalalla töitä tehdessäni totuin ammattilaisrautoihin joissa oli erillinen höyrynkehitin. Valitettavasti tällaiset silitysvälineet ovat kotikäyttöön aivan liian kalliita ja tilaavieviä. Yhden asian ammattilaivälineistä voi saada kotikäyttöön. Nimittäin silitysrautaan laitettavan SILIKONIPOHJAN. Silikonipohjan ajatus on se, ettei raudan lämpötilaa tarvitse koskaan säätää, vaan lämpötila on aina täysillä. Silikoni tekee silittämisestä kuitenkin riskitöntä, materiaalit eivät käytännössä voi palaa tai sulaa, oli sitten kyseessä silkki tai polyesteri. Yksi asia täytyy kuitenkin muistaa, höyry kannattaa ottaa pois päältä silloin kun silittää materiaaleja, joihin voi jäädä vesijälkiä. Tällaisia ovat esim. silkit ja vuorikankaat.

Oman silikonipohjan ostin vajaa kymmenen vuotta sitten Tampereen käsityöläismessujen esittelystä. Sama pohja on yhä käytössä, enkä koskaan säädä silityslämpötilaa, ainoastaan höyryä. Ompelen ja silitän paljon arkoja materiaaleja, eikä yhtään vahinkoa ole sattunut. Silikonipohjalla on vielä muukin hyvä puoli, se säästää silitysraudan pohjaa vaurioilta. Silitysraudallanikin on jo ikää noin kahdeksan vuotta kovasta käytöstä huolimatta.

Ensimmäisessä kuvassa näette silikonipohjan raudassa. Se on vedetty tuollaisella vieterisysteemillä rautaan kiinni. Tämä silikonipohja on oikea halpisversio, maksoi vain 10 euroa, ja on siis pelittänyt jo kymmenisen vuotta. Parempia ja kalliimpiakin on varmaan tänä päivänä saatavana.

 Silikonipohjassa täytyy myös olla reiät höyryä varten. Kuluminen ja pinttyminen näkyy jo hiukan pohjassa. Itse pesen pohjan välillä astianpesukoneessa, koska olen laiska pesemään käsin.

Silitysrautani on jo siis noin kahdeksan vuotta vanha Philips. Tämä on johdoton versio, eli tässä on johdollinen asema, josta kuuma rauta nostetaan ilman johtoa. Päädyin tällaiseen ratkaisuun siksi, että töpselin paikka on takanani, ja johto tulisi helposti hankalasti jostain kainalosta tms.

 Raudan saa myös johdolliseksi, kun kääntää asemassa olevan nappulan toiseen asentoon.

Ja toisessa asennossa johto jää siis asemaan kiinni. Ainoa huono puoli on se, että rauta jäähtyy jos se ei välillä käy asemassa. Mutta toistaiseksi tämä langattomuus on sopinut minun "silitysrytmiini".

Puolen vuoden vaatelöydöt

Esittelin jo puolen vuoden asustelöydöt omassa postauksessaan. Nyt seuraa siis esittely vaatteista, jotka olen ostanut noin puolen vuoden aikana (1.1.2014-). Alla oleva Torstai- merkkinen toppatakki on ns. kännykkäostos. Mieheni näki tämän takin L-Groupin Outlet- myymälästä työmatkallaan ja otti siitä kännykkäkuvan ja lähetti minulle. Kuvan perusteella pyysin mieheni ostamaan takin, ja se oikein sopiva takki minulle ensi talveksi. Takin hinta oli vain 29.90. Sesongin ulkopuolella tehdyt ostokset ovat yleensä todella kannattavia, täytyy vain tietää mitä tarvii. Ja kertoa siitä miehelleenkin!  

Jaqardikankaiset mustat housut löysin Anttilan aletangosta 20 eurolla.

Tämä graffitinharmaa neuletakki löytyi Seppälän alesta hintaan 14.90. Olen käyttänyt tätä melko paljon, ja käyttökokemus yhdistettynä muihin neulekokemuksiin johti vakaaseen päätökseen: En enää osta neuleita! Piste! Oli neule sitten halpa tai kalliimpi, niin aina ne nyppyyntyvät ja piehtaantuvat rumiksi alta aikayksikön. Jos neuleen vielä tarvitsen, niin teen itse.

Tämän lehtikuvioisen Nanson trikoomekon ostin Anttilasta alekupongilla hintaan 31.90. Hyvin pysyi kuosissaan pesun jälkeen.

Tämän viininpunaisen talvitakin ostin tädiltäni, terveisiä vaan Einelle! Takki on kuulemma aikoinaan tilattu Ellokselta, mutta ei ollut istuuvuudeltaan täysin mieluinen. Minulle takki istuu hyvin, ehkä takasaumasta otan hiukan muotoa lisää ristiselälle.

Tämän pikkupilkullinen mekko tuli myös tädiltäni. Mekko istuu hyvin, mutta pituutta täytyy korjata. Esittelen lopputuloksen päälläni sitten myöhemmin. Tädiltäni tuli myös muutama valkoinen paita, jotka vaativat enemmän ja vähemmän laittamista, katsotaan sitten myöhemmin mitä niistä tulee...

Tässä olivat siis puolen vuoden vaatehankinnat. Rahaa vaatehankintoihin käytin siis yhteensä 96.70 euroa. Tädiltäni käytettynä ostettuja vaatteita en laske mukaan, sillä olen myös myynyt omia käytettyjä vaatteitani tammikuussa, ja tienannut niistä hiukan rahaa. Myin nimittäin vanhan toppatakkini, pari kutiavaa villamekkoa ja yhdet nilkkurit Second Hand Shop Kaunotar ja Kulkurissa viime tammikuussa. Yritin myös päästä Muotikirppis-tapahtumaan Tullintorille myymään, mutta pöydät myytiin hetkessä loppuun. No, ehkä ensi vuonna...  

Viikon sanonta

Jos kuljet tietä, jonka nimi on "myöhemmin", saavut paikkaan, jonka nimi on "ei koskaan".

Asioiden lykkääminen on inhimillistä. Joskus kuitenkin tulee vastaan päivä, kun niiden toteuttaminen ei ole enää mahdollista, esim. oma tai läheisen terveys pettää, lapset kasvavat tai maailma ympärillä muuttuu. Joskus pitäisi siis pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluaisi nyt tehdä ja sitten tehdä se. Matkustaa paikkoihin, jotka haluaisi nähdä, toteuttaa unelmansa, nauttia kesästä tai vaihtaa ammattia. Kullakin meistä on omat juttunsa "myöhemmin"- tien varrella.  

Kesän juhlamekko

Tuolla käsityöaiheisilla foorumeilla on tänä keväänä vilkaasti kyselty ja jaettu ohjeita paitoihin ja mekkoihin tällä jo muutamia vuosia muodissa olleella pääntiellä. Oikeasti tämä pääntie on peräisin jo antiikin ajalta, ja se ja sen muunnokset ovat toistuneet muodissa läpi vuosisatojen. Kyseessä on siis täysiverinen klassikko. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, lörppäkaulus, löysä kaula-aukko, valuva etumus yms. Virallinen nimitys tälle pääntielle on aika kaunis, VESIPUTOUSPÄÄNTIE. Klassisen vaatetusalan koulutuksen saaneena kaula-aukko kuulostaa minun korvassani hiukan kansanomaiselta. Kyllä se kaula-aukko puhekieleen käy ja asia tulee ymmärretyksi, mutta aikoinaan olisin reputtanut kokeista ainoastaan tuota yhtä sanaa käyttämällä...

Tämän mekon vesiputouspääntiellä tein itselleni reilu vuosi sitten. Vesiputouspääntien voi tehdä monella eri tavalla. Kaavat tähän ompelemaani niukahkoon vesiputoukseen on melko helppoa tehdä. Piirtää vain suoran viivan olkapäältä toiselle niin, että pääntien pyöristys jää pois. Ylimääräinen materiaali pääntiellä putoaa etumukselle vesiputousmaisesti. Piirretty linja on myös taite, johon voi lisätä alavaran, joka valuu vaatteen nurjalle puolelle. Etukappaleen olkalinjaa olen pidentänyt niin, että etuolalle muodostuu pari pientä laskosta, jotka lisäävät pääntien valumisefektiä. Etuolka on neljä senttiä pidempi kuin takaolka. Tässä mekossa on muutenkin pidennetty olkalinja, eli ns. holkkihiha. Lisäksi poistin rintamuotolaskokset kainalosta ja siirsin nen pääntielle lisäväljyydeksi. Rintamuotolaskostahan voi siirtää ihan mihin tahansa kohtaan kaavassa, kun pitää kärkipisteen paikallaan ja avaa muotolaskoksen vain toiseen kohtaan. Rintamuotolaskokset pääntielle siirrettynä tuovat yllättävän paljon lisäväljyyttä.

Vesiputouspääntien voi tehdä myös taakse, tätä aion joskus kokeilla. Sen voi tehdä myös eteen ja taakse, mutta silloin on riskinä se, että koko vaate pyrkii valumaan etupuolelle etenkin rintavilla. Istuvuuden kannalta on siis parempi, että toinen puoli vaatteesta on melko perusmuotoinen. Vesiputouksesta voi tehdä hyvinkin näyttävän lisäämällä laskoksia etuolalle ja leventämällä etukappaletta lisää pääntieltä. Tällöin on vaarana etumuksen liika paljastavuus. Runsaan vesiputouspääntien kanssa ei enää paljon kumarrella, vaan ollaan ryhdikkäästi.

Koska olen vuorittanut tämän mekon kokonaan, olen piirtänyt koko etukappaleen kaksinkertaisena. Muualla on kevyt neulosvuorikangas. Neulosvuorikangasta ostin kokonaisen rullan muutama vuosi sitten Outlet -myymälästä viidellä eurolla. Kuviollinen hiukan kiiltäväpintainen neulos on ostettu Eurokankaan alepöydästä hintaan 3 euroa/metri.  Mekon tarvikkeet maksoivat siis noin 5 euroa. Tähän malliin on hyvä valita ohuehkoja ja kauniisti laskeutuvia materiaaleja.

Mekon helman olen huolitellut tiheällä siksakilla samalla venyttäen reunaa, jolloin syntyy aaltoreuna. Myös vesiputouspääntien reunan voisi huolitella samalla tavalla, tällöin ei tarvita vuoria tai alavaraa. Täytyy varmaan testatata tämäkin vaihtoehto!

Tämän kesän juhlat on toistaiseksi juhlittu siis tässä asussa. Vesiputouspääntiellä varustettuun mekkoon yhdistin Ellokselta tilatun beessin trenssitakin, joka maksoi 45 euroa.

. 

Mekon etuolalla on laskokset tuomassa lisää volyymia vesiputoukseen. 

Asun laukun olen ostanut Verkarannan käsityöläismyymälästä, kun osallistuin vaatteillani Kesäpiha- näyttelyyn useita vuosia sitten. Laukku maksoi muistaakseni noin 20 euroa. Laukun on valmistanut Madagaskarin saaren naiset palmun lehdistä, ja se on käsinvärjätty. Laukku on hauskasti sekä ekohenkinen että muotokieleltään moderni. Nahkaiset korkkarit olen ostanut Aleksi 13:sta noin 8 vuotta sitten. Ne ovat tyyliltään hiukan 70-lukumaiset, ja niissä on nahalla päällystetty tolppakorko. Kengissä on kiva reikäkoristelu. Kengät maksoivat n. 80 euroa. Asun kruunasi siipaltani lahjaksi saamat Kalevalan Lumikukka- riipus ja korvikset. 

Puolen vuoden asustelöydöt

Kulutuskriittisyys on nostanut parin viime vuoden aikana päätään muotibloggaajien keskuudessa. Ilmiö on todellakin tervetullut, sillä monet varsinkin nuorista seuraavat tarkaan blogi-ilmiöitä. Aikaisemmin muotiblogit ovat lähinnä rohkaisseet kritiikittömään kuluttamiseen. Useat muotibloggaajat nykyään harrastavat "kulutuspaastoja" ja pitävät eräänlaista "tilikirjaa" vaate- ja asusteostoksistaan julkisesti blogissaan. Vaikka en olekaan mikään täysiverinen muotibloggaaja (ja yli-ikäinenkin olen), niin ajattelin ottaa tämän tavan myös omaan käyttööni. Tässä tulee nyt "synnintunnustus" noin puolen vuoden (1.1.2014-) asustehankinnoista.

Olen ostanut kahdet korvikset, lehtikorvakorut H&M, 4.95 e, tupsukorvikset Seppälän ale 2 e.

Vihreät mokkahansikkaat H&M alesta 5 euroa.

Paljetti-timanttisomisteinen  vihreä irtokaulus H&M ale 3 euroa. Tämä päätyy jonkun mekon tai puseron kaulukseksi myöhemmin.

Kaksi ristikaulakorua Seppälän alesta yhteensä 4 euroa. Toisessa yksi iso risti ja toisessa monta pientä ristiä.

Suurokokoinen "statement"- koru Seppälän alesta 6 e, ainoa hyvä puoli tässä nykyisessä "boho chic"- tyylissä ovat näyttävät rihkamakorut. Itseasiassa maximekot on toinen hyvä puoli!

Ruskeanvihertävä tuubihuivi 3 e, pörröpipo 3 e , paellavyö 3 e kaikki H&M alesta. Alla olevat nahkasaapikkaat ostin Tullin Kengän poistomyynnistä hintaan 30 euroa. Kengäthän esittelin tarkemmin täällä.

Nämä noin puolen vuoden asustehankinnat ovat  maksaneet yhteensä 63.95 euroa. Lisäksi olen ostanut kolmet paksut talvisukkahousut hintaan 18 euroa (6 e/kpl) Seppälän alesta ja neljät avokassukat Anttilasta, yht. 7.80 e. Yhteensä asusteisiin olen käyttänyt siis 89.75 euroa. Esittelen myöhemmin puolen vuoden vaatehankinnat.

Viikon sanonta

"Ihmiset ulkoistavat onnellisuuden ja odottavat sen vain tupsahtavan jostakin."

-Mikko Kuitunen, Vincit Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja-

Eilisen Aamulehden Ihmiset- liitteessä Suomen parhaana työpaikkana palkitun Vincit Oy:n toimitusjohtaja Mikko Kuitunen on huomannut, että onnellisuuden ruotimisesta mediassa on tullut hitti. Hän on huomannut, että harva tietää, mikä heidät tekee onnelliseksi. Hän itse on päättänyt olla onnellinen, mutta silloin on tiedettävä asiat, jotka tekevät onnelliseksi, ja tehtävä työtä niiden asioiden eteen. Hänen mukaansa ensimmäinen ja tärkein sääntö onnellisuuden pohdinnassa on unohtaa yhteiskunnan tarjoamat normit toisten huomioon ottamisen tärkeydestä ja paneutua asiaan puhtaasti itsekkäistä lähtökohdista. Usein luullaan, että joku muu tekee minut onnelliseksi, tai että muiden arvostamien asioiden saavuttaminen tekee onnelliseksi. Onnellisuus on kuitenkin aina sisäsyntyistä.

Mikko Kuitusen mukaan onnellisuuden tavoittelussa onkin kolme sudenkuoppaa. Ensimmäinen on vertailu muihin, jolloin on helppo sortua kateellisuuteen. Silloin on helppo luulla, että toisen saavuttamat asiat tekevät minutkin onnelliseksi. Pitää myös ymmärtää, että toisen onni ja menestys ei ole minulta pois. Toinen on se, että unelmat vaativat päivitystä aika ajoin. Ei kannata takertua menneeseen, vaan miettiä tavoiteet aika ajoin uusiksi. Kolmas on se, että pitää ymmärtää tavoitteleeko onnellisuutta sinänsä, vaan sitä että on onnellisempi.

Mikko Kuitunen uskoo, että työnantajalla on velvollisuus edesauttaa työntekijöidensä onnellisuutta. Hieno ajatus, joka varmasti hyödyttää myös työnantajaa. Onnellinen työntekijä on luultavasti tuottavampi työntekijä. Pätkätyöläisenä olen aika monta työpaikkaa läpikäynyt, ja täytyy todeta, että työntekijän henkinen hyvinvointi aika harvaa työnantajaa kiinnostaa. Siksi onkin hyvä, että onnellisuus on itsestä kiinni. 

Onnittelukortti!

Onnea kaikille valmistuneille ja valkolakin saaneille! Erityisesti yhdelle nuorelle neidolle, jonka yo- juhlista saimme eilen nauttia, sekä yhdelle nuorelle miehelle Espooseen! Onnea myös omalleni loistavasta lukion 2. luokan jaksotodistuksesta. Ansaitusti kesälaitumille pääsevät myös ahkera kummityttöni isosiskoineen, sekä yksi reipas juuri lukemaan oppinut eskarilainen poika ja hänen yhtä reipas isosiskonsa. Hyvä lomaa teille kaikille, olette sen ansainneet!

Pyrin tekemään itse kortit aina kun se on mahdollista. Viime aikoina olen kyllä myös tehnyt netissä kortteja omista valokuvistani mm. Smartphoton sivuilla. Mutta kyllä korttien tekeminen itse askartelemalla on ihan mukavaa. Harrastan akvarellimaalausta. Joskus teen kortit ihan suoraan maalaamalla, mutta usein käytän kortteihin omasta maalauksestani otettua värikopiota tai valokuvia. Alla olevan kesäisen ja satumaisen avarellimaalauksen olen maalannut ja antanut lahjaksi. Sitä ennen kuitenkin otin siitä värikopioita korttien tekemistä varten. Otin myös maalauksesta valokuvan varmuuden vuoksi. Maalauksen ole maalannut vanhasta valokuvasta, kuvan tyttö on pikkusiskoni äitini ompelemassa kukkamekossa. Tämä käsin näprääminen kulkee ilmiselvästi suvussa, äidiltä tyttärille, pikkusiskonihan pitää nykyisin tylliritari- blogia omista käsitöistään.

 Värikopion revin nätisti kahtia ja liimaan pahvipohjalle.

 Toinen puoli värikopiosta liimataan kortin sisäpuolelle. Kirjoitan onnittelut sisäkuvan päälle. Toiselle puolelle liimaan kuoren rahalahjaa varten.

 Lopuksi kortin päälle sidotaan paperinarusta tehtyjä lehdyköitä. Näin helposti nätti kortti on valmis!

!