Juhlapukuja lumen keskellä

Olen koonnut tähän erilaisia tuunattuja ja itse ommeltuja juhla-asuja vuosien varrelta  Kaukajärven lumisissa metsissä kuvattuna.

Juhlatopin ostin loppuunmyynnistä aikoinaan 10 eurolla. Korkealle kaulalle nouseva venepääntie ei miellyttänyt, joten madalsin sitä ja muotoilin eteen syvähkön halkion. Koristelin juhlatopin pääntien ja helman pienillä kuparinsävyisillä helmillä. Niiden ompelu toppiin käsin vei tovin jos toisenkin. Pitkän hameen tein liukuvärjätyllä silkkinauhalla koristellusta taftista, jota jäi yli sängynpeitteen ompelusta.

Sisustuskangasta voi siis käyttää vaatteisiinkin. Herkkäihoisen ja allergisen kannattaa kuitenkin ottaa huomiooon mahdolliset käsittelyaineet, erityisesti palonsuoja-aineita käytetään sisustuskankaissa yleisesti. Kankaan huolellinen pesu kannattaa ennen ompelua. Lisäksi sisustuskankaasta ommeltu vaate on hyvä vuorittaa vaatetuskankaalla. Tässäkin taftihameessa on kokopitkä vuori.

Syvän violetin iltapuvun tein Helsingin Hietaniemen kirputorilta ostamastani runsaasti kirjaillusta intialaisesta sarista.

Iltapuku on kokonaan vuoritettu ja sivusaumassa on pitkä piilovetoketju. Rinnan alla kulkevan poikkisauman päälle ompelin luikuvärjättyn nauhan. Olkaimet tein samasta nauhasta.

Musta hame on ommeltu muiden vaatteiden ompelusta ylijääneistä kangassoiroista. Joka toinen hameen kaitale on satiinia ja joka toinen sifonkia. T-paita on tuttuun tapaani tuunattu reikäompeleilla. Höyhensiivet miehustassa ovat tarrakiinnityksellä, joten ne voi irroittaa pesun ajaksi.

Tämä klassinen musta sifonki-iltapuku on 90-luvun alkupuolen opiskelutyöni.  

Iltapuvussa on spagettiolkaimet, sisäänrakennettu korsetti, kauniit käsinmuotoillut vedokset ja pieni savunvärisistä helmistä ommeltu koriste miehustassa.

Hihatoman satiinimekon on ompelin hauskoista siksak- kuvioisista jämäpaloista. En saanut sommiteltua mekkoa jämäpaloista niin, että kuviot kohdistuisivat etusaumassa, joten hämäykseksi ompelin sauman päälle mustan satiininauhan. 

Takana rusetin yläpuolella on vetoketju ja alapuolella keskitakasauman päälle ommeltu satiininauha. Hämäyksen vuoksi ommellusta nauhasta tuli rusetin lisäämisen myötä hauska yksityiskohta.

Fantasiapuku Stain

Kaappien siivouksen yhteydessä löytyi tämä muotinäytöstä varten suunniteltu ja tehty Stain- niminen fantasia-asu. Valkoisesta puuvillasta käsin maalattu asu osoitti jo kellastumisen merkkejä, onhan se jo vuosituhannen vaihteessa valmistettu. Näiden metsäkuvausten jälkeen asu päätyikin kierrätykseen, valokuvissahan se säilyy, eikä vie enää turhaa kaappitilaakaan.

Muotinäytös oli nimeltään Cinema, ja kuten arvata saattaa, tämän asun inspiraationa toimi kauhuelokuvat ja pukuhistoria. Oikeasti tämä asu oli yksi neljästä näytöksessä esiintyneestä Stain- malliston asusta. Muut Stain- asut ovat jo maailmalle kadonneet.

Miesten olopaitoja uudella saumurilla

Käsityöt ovat nyt tauolla, kun oikean käteni peukalon jännetuppi on näköjään kroonisesti tulehtunut. Eipä minulla käsiongelmia ole aikaisemmin ollutkaan, vaikka ne ovat olleet pienestä pitäen jatkuvassa ja todella vaativassa käytössä. Onneksi näitä vanhempia käsitöitä on jäänyt esittelemättä, joten keskityn nyt niiden kuvaamiseen ja esittelyyn. Tämäkin paitaprojekti on valmistunut jo viime syksynä.

Hankin viime kesänä vanhan ja hyvin palvelleen saumurini tilalle uuden, vanhaan saumuriini kun ei saanut enää varaosia. Olin jo vuosia aikaisemmin käsityömessuilla testannut tätä Pfaff coverlock 3.0 saumuria ja ihastunut tikin laatuun ja koneen monipuolisuuteen. Ostin saumurin koko loppuelämäni tarpeisiin ja pulitin siitä n. 800 euroa. Sitten, kun tästä saumurista aika jättää, olen varmaan jo ompeluun lopen kyllästynyt...

Tutustuin uuteen saumuriini ompelemalla yksinkertaisia olopaitoja miesväelle. Saumurin tikki pysyy hyvänä, vaikka materiaalit ja langat vaihtuvat välillä. Ja täysin ilman säätämistä! Ei muuta kun langat koneeseen ja hurauttaa menemään. Tikki on hyvin teollisen ja ammattimaisen näköistä.

Kokeilin ensin raglanhihaisen kaavan sopivuutta kaapista löytyneillä kangaspaloilla. Yhdistin paitaan mustaa ja harmaata batiikkityylistä trikoota. Hyvä tuli!

Pitkähihaisiin paitoihin jouduin tilaamaan kankaat Kangaskapinasta ja Poppanavakasta, mittavasta kangasvarastostani kun ei löytynyt sopivia trikookankaita. Näitä paitoja on jo käytetty ennen valokuvaamista, joten anteeksi paitojen lievä nuhruisuus. Vihreään trikoopaitaan laitoin pääntielle ja helmaan samasta materiaalista resorit. Hieno lohikäärme on löytö Hua Hinin -reissulta aivan blogini alkuajoilta. Nyt vasta se siis päätyi vaatteeseen ja toinen samanlainen odottaa vielä laatikossa.

Tässä tämän paidan hihansuut oikealta ja nurjalta puolelta. Siistiä tikkiä, eikö vain?

Samalla kaavalla ilman helmaresoria tein sitten samantien useamman olopaidan, ja samalla saumuri tuli tutuksi. 

Uudessa saumurissani on 23 erilaista ommelvaihtoehtoa, erilaisia simultaanitikkejä, varmuustikkejä, huolitteluja, tasosaumoja, kiertopäärmeitä ja reunaompeleita. Näistä suurinta osaa en ole vielä testannut. Koneen mukana tuli dvd, jossa on näppärät ohjeet säätöjen tekemiseen eri ompeleita varten.

Viitisen vuotta sitten ostin itselleni myös uuden Pfaff quilt espression 4.0 ompelukoneen. Siihen asti surauttelin aivan loistavalla Husqwarna 2000 ompelukoneella. Ompelukoneen sain äidiltäni, ja se on 1970- vuoden mallia. Muistan joskus naureskelleeni, että noinkohan kone oikeasti kestää vuodelle 2000 asti. No, kestihän se vielä reilut 10 vuotta sen ylikin. Olisi varmaan kestänyt vielä pidempäänkin, jos varaosia olisi vielä ollut saatavilla. 40 vuotta ompelukoneen käyttöiäksi on kyllä melkoinen, tällaisia koneita ei enää valmisteta.

Alakuvassa nyt jo 5 vuotta käytössä ollut ja kerran huollettu Pfaff- ompelukoneeni. Loistava kone tämäkin! Tikki on aina laadukasta, ei tarvitse säädellä. Myös napinlävet ovat hienoja, laadukkaita ja helppo tehdä. Ommelvaihtoehtoja tässäkin koneessa on niin paljon, että en ole kaikkia vielä kokeillut.

Vieressä vanha Eva- saumurini, joka oli myös laadukas ja kestävä kone. Se oli niitä ensimmäisiä markkinoille tulleita kotisaumureita.

Tässä vielä kurkistus Pfaff- ompelukoneen pistolevyn alle puolakoteloon. Siistiltä näyttää, vaikka tälläkin koneella on melkoinen määrä maratoneja ommeltu ;) Epäilin kovasti lankaleikkurin toimivuutta, mutta hyvin se langat katkaisee vuodesta toiseen. En edes ole sitä paljoa muistanut putsailla.

Miksi sitten ompelukoneen vieressä on hengityssuojain? No, koska minulla on astma ja käytän sitä ommellessani. Se estää ainakin suurempien pölyhippujen pääsyn keuhkoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille, joille tulee pölystä oireita.

Se lopullinen järjestys ja muita muutoksen tuulia

Vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä katsaus menneen vuoden "saavutuksiin" ja tehdä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Viime keväästä asti olen tehnyt kodissani myös suurempaa inventaariota ja löytänyt monen muun tavoin KONMARIN. Ostin alennusmyynnistä vaaleanpunakantisen japanilaisen siivousekspertin Marie Kondon "Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika"- kirjan, jonka lukaisin hetkessä. Koska minulla ei ole tapana hurahtaa mihinkään, kokeilin järkevältä tuntuvaa siivoustapaa ensin pariin paitalaatikkoon. Paidat pysyivät samassa järjestyksessä ilman, että niihin täytyi puuttua koko kesänä, joten ryhdyin järjestämään koko taloa samaan tyyliin. Tavoite oli yksinkertaisesti siivota tulevaisuudessa vähemmän ja käyttää aikaa enemmän mukaviin harrastuksiin.
 
Otin rönsyilevästä ja tunteikkaasta kirjasta vain muutaman konkreettisen ohjeen järjestämiseen ja jätin itselleni vieraan aasialaisen filosofoinnin omaan arvoonsa. Tässä muutama käytännön esimerkki omasta huushollistani:

Tästä lipaston trikoopaitalaatikosta kaikki alkoi. Pystyyn viikatut paidat pysyvät järjestyksessä, kun ne vain aina pesun jälkeen muistaa laatikkoon viikata. Kaikki paidat näkee yhdellä silmäyksellä ja niitä tulee käytettyä monipuolisemmin kuin ennen. Ne pysyvät myös helpommin rypyttöminä, päällekkäin viikatuissa pinoissa kun alimmaiset vaatteet ovat aina painuneita, ryppyisiä ja valmiiksi nuhruisen näköisiä.

Sekaisen sukkalaatikon järjestämisen jälkeen laatikkoon mahtui myös kaikki vyöni. Ne on nätisti kieputettu teippirullien pahvisten hylsyjen sisään. Kaikista sukista ja sukkahousuista on poistettu pahvit, mutta juhlasukkahousuihin jätin muovin suojaksi. Ne kun hajoavat herkästi jos kynnen roso tarttuu niihin kiinni. Tästä syystä puen juhlasukkahousut aina jalkaani kirurginhanskat kädessä. Samaan tapaan järjestettyyn alusvaatelaatikkoon mahtui lopulta myös pystyyn viikatut huivit sievästi, joten lipaston laatikkoja jäi kokonaan tyhjäksi muuta käyttöä varten.

Vanhanmalliset korkeat ja syvät vaatekaapit ovat aina olleet mielestäni hyvin epäkäytännöllisiä. Niiden hyllyillehän mahtuu neljä vaatepinoa, kaksi taakse ja kaksi eteen. Kun sitten otat jotain pinosta, varsinkin pinon pohjalta tai takapinosta, ne kaatuvat menevät sekaisin. Yleensä sitten käytät vain edessä ja päällimmäisenä olevia vaatteita. Pitkään haaveilin kaappien vaihtamista parempaan säilytyssysteemiin. Konmari ratkaisee kuitenkin ongelman paljon halvemmalla. Laitoin hyllylle kaksi leveää Ikean laatikkoa peräkkäin. Niiden viereen mahtuu kaksi kapeaa laatikkoa. Nyt ei enää tarvitse sulloa sesonkivaatteita ylähyllyille pahvilaatikoihin vuodenajan vaihtuessa. Edessä olevassa laatikossa on talvisemmat pitkähihaiset mekot ja takana kesäisemmät. Tarpeen tullessa laatikot vain vaihtavat järjestystä. Kätevää.

Kangaskaappi oli ennen oikea murheenkryyni. Kun on koko aikuiselämänsä työskennellyt tekstiili- ja vaatetusalalla, niin ilmaisia ja halpoja kankaita on kertynyt. Tästä syystä aloitin blogini alkutaipaleella palaprojektin, jonka puitteissa oli tarkoitus ommella kaappia tyhjäksi ostamatta uusia kankaita. Projekti eteni niin hyvin, että vaatekaappi alkoi olla täynnä, mutta niin oli yhä kangaskaappikin. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui se, että kun kaivelin hyllyn takaosasta haluamani kankaan, en saanut muita kankaita enää mahtumaan takaisin hyllylle :D Lisäksi useamman vuoden kestävä ankara ompelu osoitti, että ripeälläkin ompelutahdilla kankaat riittäisivät yli 10 vuoden tarpeisiin. Lisäksi ompelu alkoi pahasti kyllästyttämään. Päädyinkin siis Konmarin myötä laittamaan suuren osan kankaistani kiertoon. Nyt on hyvä jatkaa palaprojektia, johon vielä kuitenkin jäi mielenkiintoista materiaalia vuosiksi eteenpäin. 

Sellainen muutos on kyllä välttämätön, että ompelutahdin on hidastuttava. Eihän niitä vaatteita ehdi muuten käyttää! Tästä eteenpäin lupaan myös harkita vaatetarpeitani enemmän. Tarkoitus on tehdä hitaammin ja isotöisempiä erikoisuuksia. Sellaisia, jotka eivät koskaan tule muotiin ja siten eivät myöskään koskaan mene pois muodista. Taiteellisia ja epätavallisia kuriositeeja ja ajattomia luomuksia perusvaatteiden jatkoksi siis tulossa!   

Jäljelle jääneet kankaat pääasiassa viikkasin järjestelmän mukaisesti laatikkoihin pystyyn, poikkeuksena niin suuret kankaat, jotka olisivat yksistään täyttäneet lähes koko laatikon. Ne saivat jäädä rullalle laatikoiden viereen. Nyt kaappiin mahtuu kankaiden lisäksi myös tuunattavat ja korjattavat vaatteet, sekä  huovutus- ja grafiikantarvikkeet. Kankaiden vielä vähennyttyä tarkoitus on saada kaappiin mahtumaan myös muut ompelu- ja harrastustarvikkeet. Tämän kaapin järjestys siis elää ja paranee vuosien kuluessa...

Ei enää kankaiden tonkimista ja hyllyjen sotkemista. Koko jäljelle jäänyt puuvillakangasvarasto on yhdellä silmäyksellä nähtävissä laatikkoa hiukan ulos kaapista vetämällä.

Liinavaatekaappikin on nyt järjestyksessä. Vaikka Konmarin mukaan tavarat pitäisi järjestää jo olemassa oleviin laatikkoihin, niin jouduin ostamaan laatikkoja Ikeasta. Meillä kun ei kamalasti laatikoita nurkissa pyörinyt, ja ostamme vain vähän uutta tavaraa. Jos olisin jäänyt odottamaan pakkauslaatikkojen kertymistä, niin järjestämistä olisi joutunut meidän huushollissa odottelemaan vuosikausia. Kaikki vanhat laatikot kun kuluivat melkein pelkästään kangaskaapin järjestämiseen...

Mulllistaako Konmari sitten elämän? No ei sentään, mutta kyllä turha siivous ja järjestely tällä menetelmällä vähenee. Jos me olisimme sottapyttyisempi perhe, niin ehkä järjestämisen vaikutus olisi suurempi. Järjestäminen on kuitenkin tylsyydessään tietyllä tavalla terapeuttista puuhaa jota tehdessä on aikaa ajatella vaikkapa suhdettaan tavaraan ja omistamiseen. Kun järjestää kaikki tavaransa kerralla, näkee myös konkreettisesti niiden määrän ja niiden vaatiman tilan. Neliöt ovat kalliita, joten ne olisi hyvä käyttää elämiseen eikä turhaan säilyttämiseen. Turhanpanttina säilytetty tavara on todella kallis tavara.

Järjestelyn lisäksi on tarkoitus tehdä muutakin. Uusi saumuri saa luvan vielä laulaa uusia käsitöitä blogissa esiteltäväksi, maltillisempaan tahtiin kuitenkin. Grafiikkaa käyn tekemässä Sampolassa edelleen kerran viikossa ja niitäkin tuotoksia esittelen teille aina ehtiessäni. Taideyhdistys Elon Suomi 100 vuotta- juhlanäyttelyyn pyrin mukaan syksyllä. Valokuvaamisen harjoittelua jatkan omin päin, kurssi jäi nyt väliin. Kevään huovutuskurssikin valitettavasti peruuntui, joten sitäkin lajia harjoittelen sitten omin voimin. Näyttelyitä ja museoitakin on tarkoitus koluta museokortin voimalla.  

Puolen vuoden vaatelöydöt

Tässä puolen vuoden vaatelöydöt ajalta 1.7 - 31.12.2016.

Monet ovat varmasti kuulleet Nanson päätöksestä luopua omasta tehtaasta naapurikaupungissamme Nokialla. Tehtaasta luopuminen edellytti tietysti varastojen myymistä pois uuden omistajan, Nokian neulomon, tieltä. Onneksi tehtaalla sentään toiminta jatkuu, toivottavasti uusi yritys menestyy! Nanson tehtaan syksyisestä loppuunmyyntitapahtumasta ostin itselleni 7 mekkoa vain 10 euron kappalehintaan. Näiden mekkojen normaalihinnat pyörivät siinä 70-120 euron välillä, joten nyt sain laatumekkoja todella edullisesti. Monet näistä mekoista olivatkin ensimmäistä kertaa käytössä joulukuisella Pattayan reissulla, joten kuvatkin on siellä napattuja.

Haalea oranssi paulakukka- kuosinen mekko oli aivan pakko kuvata tismalleen samansävyisen kukkapensaan vieressä.

Näissä kukissa on hauska keltainen pienen kukan näköinen hede.

Paulakukka- mekko turkoosi-vihreällä kuosilla. Petroolinvihreä laukku on Pattayalta ostettu ja esitelty jo "Puolen vuoden asustelöydöt"- postauksessa.

Kaiteen takana puiden rungoissa kasvoi orkideoita. 

Tämä kuviollinen mekko on oikeasti yöpaita. Tuunasin pitkän paidan polvipituiseksi ja lisäsin vyötärölle mustista trikoosuikaleista letitetyn vyön. Trikoo on ihan samanlaista kuin Nanson mekoissa muutenkin, joten täydestä menee kuin väärä raha.

Hotellimme portin pielessä yläkuvan suihkulähteen vieressä kasvoi banaaneja kukkineen.

 

Ostin Stockmannin aletangosta kaksi hihatonta maksimekkoa (9 euroa/kpl) , murretun vihreän ja mustan. Mustan mekon lyhensin polvipituuteen, vihreä jäi maksimittaiseksi. Mustan mekon päälle on puettu "toukokuun keltaiseen blogihaasteeseen" tekemäni halatti, jonka hankalasta ompeluprojektista kerroin tässä linkissä.

 

Tässä Nanson mekossa on pitkät hihat ja kaunis akvarellimainen kuosi. Alaosa on kaksinkertainen, joten mekko sopii parhaiten talvikäyttöön. Mekon seurana on huovutettu huivi.

Näiden mekkojen lisäksi hankin Nanson tehtaalta terrakotan värisen talvimekon, oranssin trikoomekon vesiputouspääntiellä ja Pioni- kuosisen lilan mekon. Nämä mekot eivät  ole vielä päätyneet käyttöön ja valokuvattavaksi :)

Näihin ihaniin mekkolöytöihin upposi siis 88 euroa. Puolen vuoden vaatelöytöihin ajalta 1.1. - 30.6 yhteenlaskettuna rahaa vaateostoksiin kului vuonna 2016 yhteensä 599 euroa.     

Puolen vuoden asustelöydöt

Kerrankin olen ajoissa tämän "määräaikaispostauksen" kanssa, onhan vasta tammikuu. Tässä ostetut uudet asusteeni ajalta 1.7 - 31.12.2016. Suurin osa niistä on tällä kertaa hankittu matkoilta. Yllä oleva kirjava laukku on Tallinnan matkan löytö. Alennusmyyntien aikaan laukulle jäi hintaa vain 26 euroa.

Pieneenkin käteen hyvin istuvat villaiset Suomessa valmistetut lapaset on ostettu Kivat- tehtaanmyymälästä Tampereen Lahdesjärveltä. Kivat on tunnettu laadukkaista lasten vaatteista, mutta tehtaanmyymälästä löytyy vaihtelevasti myös aikuisille tehtyjä neulevaatteita. Lapaset maksoivat vain 6 euroa/pari.

Thaimaan Pattayan- reissun ostoksia kuvasin heti tuoreeltaan hotellimme puutarhassa. Viime syksyisen nilkan nyrjähdyksen seurauksena en uskalla ostaa enää korkokenkiä, koska ne ainakin vielä tuntuvat kivuliailta jalassa. Nämä balleriinat ja kangastossut tuntuivat mukavilta, joten ne lähtivät mukaan kotiin. Petroolinvihreään laukkuun mahtuu kamerakin nätisti. Kengät maksoivat 3 euroa/pari ja laukku 5 euroa. 

Pattayalta löytyi myös sävykäs cashmere- huivi. Näitä huiveja myydään joka paikassa 2.5 eurolla. Oikeasti nämä huivit eivät ole aitoa cashmerea nähneetkään, vaan materiaali on todennäköisesti viskoosia. Nätti kuosi ja edullinen hinta saavat kuitenkin ostamaan...  

Välipäivinä alkaneesta alesta ostin itselleni liukkaalla pitävät Icepeak- kengät. Ainoa sopiva koko oli minulle vierasta väriä, mutta 50% ale kompensoi valinnassa. Tämä oli pakkohankinta, sillä nilkan nyrjähdys ja muisto jäätävästä kivusta jätti pelon uudesta liukastumisesta. Pattayan reissun jälkeen kotimaassa oli useina päivinä todella liukasta, mutta näillä kengillä uskalsin lähteä pitkällekkin lenkille. Pitävistä kengistä pulitin 40 euroa.

Saapi nähdä, joutuuko tämä korkkarimimmi luopumaan korkokengistään, mikä tarkoittaakin sitten lähes koko kenkävarastoani. Minulla kun on kaikissa talvikengissäkin korot, näitä uusia Icepeak- kenkiä ja viime talvena Kolin reissua varten ostettuja patikkakenkiä lukuunottamatta. No, aika näyttää...

Lisäksi ostin Anttilan konkurssimyynnistä sukkia ja sukkahousuja moneksi tulevaksi vuodeksi 27 eurolla. Nämä puolen vuoden asustelöydöt maksoivat yhteensä siis  121.5 euroa. Vuonna 2016 hassasin rahaa asusteisiin siis 209.5 euroa. ( Puolen vuoden löydöt 1.1 - 30.6.2016 löytyvät tästä linkistä.) 

Vielä muistutuksena, että kaikki kengät ja laukut kannattaa käsitellä suojaspraylla ennen käyttöä, olivat ne mitä materiaalia tahansa. Käsittely kannattaa tehdä ulkona hajun ja kemikaalien vuoksi. 

Huovutettu huivi

Viime syksyn huovutuskurssilla tein itselleni talvisen huivin. Materiaalina käytin harmaata suomalaista villaa, sekä värikästä vihreätä ja turkoosia perulaista villaa. Perulainen villa oli valmiiksi nauhamaista, joten huivi oli helppo sommitella. Näin suuren työn huovuttaminen olikin sitten melko hidasta ja työlästä.

Huovutin huiviin lisäksi erivärisiä villanjämiä lisätäkseni pintaan elävyyttä. Villan hyvä ominaisuus on se, että se toistaa sävyt syvinä ja kauniina, vaikka lisäisit sävyä työhön vain muutaman hahtuvan verran.

Tämän huivin väritys vaihtelee hauskasti valon ja ympäristön mukaan. Hämärällä otetussa joulukuvassa se näyttää enemmän sinisävyiseltä.

Lumisessa metsässä ja joulukuusen valossa esiin tulevat puolestaan vihreät sävyt.