Varaslähtö vappuun!

Käymme "tyttöporukan" kanssa säännöllisesti vaihtamassa kuulumisia hyvän ruuan äärellä eri paikoissa. Eilen tapasimme New Yorkissa ja söimme ruuan päälle vielä oikein makeaähkyt. Mukavaa oli, seuraavaa kertaa odotellessa. Tuli otettua oikein maittava varaslähtö vappuun!

Pääruuaksi söin chevre salad- annoksen ja jälkiruuaksi minttusuklaakakkua New York- jäätelöllä.

Viikon sanonta

"Poissa silmistä, poissa mielestä."

24.4.2014 vietettiin vaatevallankumouksen päivää. Tuolloin oli bangladeshilaisen Rana Plaza-teollisuusrakennuksen romahtamisen vuosipäivä. Vaatevallankumouksen viettäjät 24.4 pukivat vaatteitaan päälleen nurinpäin, vaatien vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja reilusti tehtyjä vaatteita. Rana Plazan romahduksessa menehtyi ainakin 1100 ihmistä, tarkkaa lukua ei vieläkään tiedetä. Lisäksi monet loukkaantuivat, osa vakavasti ja työkykynsä menettäen. Loukkaantuneille ja omaisiaan menettäneille ei vieläkään ole maksettu kuin nimellisiä korvauksia, jos niitäkään. Rana Plazan romahduksen ajateltiin vihdoin herättävän vaateyritykset ja muuttavan halpatuotannon periaatteita eettiseen suuntaan, mutta viitteitä tällaiseen muutokseen ei ole vieläkään näkynyt. Heti kun asia katoaa julkisuudesta, se unohdetaan.

14.4 esitettiin ohjelma MOT - Veren tahrimat vaatteet, jossa vierailtiin vaatetehtailla Bangladeshissa. Rana Plazan romahduksen jälkeisten mielenosoitusten jälkeen minimipalkka nostettiin n.28 eurosta 48 euroon kuukaudessa. Tämä tarkoitti työntekijöille sitä, että työtahtia kiristettiin, ruoka- , juoma- tai wc-taukoja ei saa enää pitää. Palkattomien ylitöiden määrä on lisääntynyt. Työpäivät ilman taukoja ovat usein 16- tuntisia, jopa pidempiä. Monet ovat sairastuneet ja menettäneet työkykynsä. 

MOT vieraili tehtaalla, jossa valmistettiin suomalaisen Reiman lastenvaatteita. Tehtaan työntekijöiden palkka oli n.60 euroa kuukaudessa ylitöineen. Edes tämä palkka ei riitä kunnolla elämiseen. Haastatellut työntekijät olivat selvästi alipainoisia, aliravittuja ja loppuunpalamisen kynnyksellä. Reiman 13 euron paidasta ompelijalle jää n. 2 senttiä palkkaa. MOT:in vierailemilla tehtailla valmistettiin myös Lindexin ja Stockmannin vaatteita.

Vaateteollisuudella ei tunnu oikeasti olevan halua muuttaa asiaa. Jotta vaatetehtaiden työntekijät saisivat elämiseen riittävän palkan, vaatteiden hintojen nousu olisi noin 50 senttiä vaatteelta. Ei mikään merkitsevä hinnankorotus meille hyvinvoiville länsimaisille kuluttajille. Valitettavasti kalliit merkkituotteetkin on tuotettu samoissa vaatetehtaissa, vain paremmista materiaaleista. Ostamalla kalliimpaa emme siis osta yhtään sen eettisempää tuotetta. Kaikkein vähiten eettisyydestä näyttävät välittävän kaikkein kalleimpia tuotteita valmistavat ns. luksusmerkit.

Palkkaakin tärkeämpiä tavoitteita ovat työntekijöiden työolosuhteiden, työterveyden, työturvallisuuden, työn mielekkyyden ja elämän laadun parantaminen. Ihmisellä pitäisi olla muutakin elämää kuin tuotteiden valmistaminen liukuhihnalla yltäkylläisyydessä eläville. Ihmisellä pitäisi olla näkemys paremmasta tulevaisuudesta itselleen ja lapsilleen.

Ostoboikotit eivät valitettavasti toimi, ja kotimaisten tuotteiden varassa eläminen on nykyään mahdotonta. Kaikki muutkin käyttämämme tuotteet on mahdollisesti valmistettu epäeettisesti. Parina esimerkkinä voi mainita viimeaikojen Pirkka-ananasmehukohu ja lähes orjatyövoimalla valmistetut terveydenhuollon käyttämät suojahansikkaat. Myös meille välttämättömien lääkkeiden raaka-aineita valmistetaan epäeettisesti ja ympäristöä tuhoten. Ainoat keinot muuttaa asioita näyttävät olevan julkisuus, painostus ja järjestötoiminta.

Paras konsti pitkällä tähtäimellä on kaikkien meidän asennemuutos. Meidän pitäisi oppia arvostamaan muiden ihmisten tekemää työtä, oli tuote sitten halpa tai kallis. Kulutustottumuksia pitäisi muuttaa pelkästään jo ympäristönsuojelunkin näkökulmasta. Ennen kaikkea meidän pitäisi oppia arvostamaan muita ihmisiä. Orjuus ei ole kadonnut minnekään, se on vain hiukan muuttanut muotoaan. Olisi hyvä miettiä, miksi meillä on oikeus syödä itsemme liian täyteen, kun monet elintarvikkeidemme valmistajat ovat aliravittuja, täyttää suuret asuntomme vaatteilla, kun niiden valmistajat asuvat slummeissa omistaen vain yhden vaatekerran?    
    

Kaulakoruja kierrätysmateriaaleista

Käsitöitä, tuunausta ja kierrätystä harrastavalla on sellainen ongelma, että laatikot täyttyvät tarvikkeista, jotka voivat joskus olla tarpeen. Vanha sanontakin sanoo, että "kaikki on kymmenessä vuodessa tarpeen". Ja sen noin kymmenen vuotta se monta kertaa ottaakin, ennen kuin tarvikkeet löytävät paikkansa! Näihin kaulakoruihin on käytetty laatikon pohjalla pyörineitä rikkinäisä koruja ja vanhoista vaatteista ratkottuja nappeja. Tarvikkeet on valikoitu värin mukaan, joten väriltään sopimattomista tulee sitten jotain muuta myöhemmin!

Käsinmaalatut hiussoljet

Hua Hinin yötorilta löysin tällaiset käsinmaalatut hiussoljet. En juurikaan käytä nutturoita, koska ne saavat tämänikäisen helposti näyttämään "kansakoulunopettajalta". Näissä on kuitenkin hauskaa itämaista henkeä, ja sopivat varmaan hyvin sitten niiden thaisilkistä tekemieni vaatteiden kanssa yhteen. ( Kunhan saan ne joskus tehtyä.) Nämä soljet ovat todella helppo saada pysymään tukevasti hiuksissa. Näiden pikanutturoiden tekemiseen meni korkeintaan 15 sekuntia. Soljet maksoivat yhteensä noin 7 euroa eli 3.5 euroa "kipale". Soljet lepäävät Hua Hinistä samalta yötorilta ostamallani paksulla parivuoteen satiinipäiväpeittolla, hinta noin 21 euroa. Siinä on ihanat silkkitupsut kulmissa, Suomessa varmaan pelkät tupsut maksaa sen 21 euroa!

Simpukkatuulikello

Tällaisen simppukkatuulikellon ostin pienestä myyntikojusta iäkkäältä rouvalta Thaimaasta. Ilmeisesti hän itse tekee näitä myyntiin. Hua Hinin rannoilta löytyy runsaasti erilaisia simpukankuoria. Tuulikellon simpukat on ripustettu kookospähkinän kuoren puolikkaaseen, mutta myynnissä oli myös puukehikkoihin valmistettuja tuulikelloja. Tällaisen voisi tehdä itsekin, näitä simpukoita kun kulkeutuu kotiin rannoilta lasten (ja joskus aikuistenkin) taskuissa. Tästä kellosta tulee aivan viehättävä ääni. Talveksi laitoin tämän sisälle, mutta kesäksi se pääsee sitten ulos "kilkuttelemaan".

 

Viikon sanonta

"Elämässä 50% on kiinni perimästä, 10% ympäristöstä ja 40% on kiinni itsestäsi."

Tämän monelle tutun sanonnan voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Joillekin se tarkoittaa sitä, ettei juuri kannata yrittää asioihin vaikuttaa kun sen merkitys on vain 40 prosenttia. Toisille se tarkoittaa sitä, että kun voi vaikuttaa omaan toimintaansa, ja pyrkiä muuttamaan ympäristöään, niin puntit ovatkin jo tasan. Näinhän se on, toisilla lasi on aina puoli tyhjä ja toisilla puoliksi täynnä.

Kohta tämä pitkään totuutena pidetty sanonta todennäköisesti muuttuu. Ja vieläpä niin, että perimän osuus vähenee ja ympäristön osuus suurenee yhdessä oman vaikutusmahdollisuuden kanssa. Nimittäin Aamulehden Tiede-jutun (19.4.2014) mukaan on aika päivittää koulun biologian tunnilla opitut asiat perinnöllisyydestä. Geenit eivät vaikutakaan tyhjiössä, vaan niiden toimintaa säätelee epigenetiikka.

Epigenetiikka tarkoittaa "geenien yläpuolella." Esimerkiksi identtisten kaksosten perimä on täysin samanlainen. Silti heistä voi kehittyä hyvin erilaisia, toinen voi olla laiha, toinen ylipainoinen, ja he sairastuvat eri sairauksiin. Epigenetiikkalla on tässä sormensa pelissä. Epigeneettisten muutosten takia geenit voivat samanlaisessakin perimässä ilmentyä eri tavoin. Osa geeneitä aktivoituu, osa kytkeytyy pois päältä. Epigenetiikka liittyy siis geenien säätelyyn, ja siihen vaikuttaa lähestulkoon kaikki, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tämä tiedetään jo varmaksi monien geenien kohdalla. Esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen kohdalla liikkumattomuudella, ylipainolla ja ravinnolla on ratkaiseva merkitys geenien katkaisimen kääntämisessä on-asentoon.

Epigenetiikan professori Minna Nyström näkee, että kun tieto epigenetiikasta lisääntyy, ihmisiltä voidaan vaatia suurempaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Enää lihavuudesta ei voi syyttää pelkästään huonoja geenejä. Perimää ei voi enää käyttää tekosyynä, vaan voimme itse muokata ympäristöämme ja elimistöämme.

Tieto vaatii lisätoimia myös yhteiskunnalta. Vastuu ympäristömme puhtaudesta ja monimuotoisuudesta kasvaa. Esimerkiksi monien yleisesti sallitujen kemikaalien käyttöä joudutaan tutkimaan epigenetiikan näkökulmasta tarkemmin.   

Pääsiäistunnelmia

Hyvää Pääsiäistä kaikille! Erityisesti äidille, veljelle perheineen ja siskolle perheineen Vilppulaan päin! Koristeet ovat paikallaan ja pääsiäispöytä on katettuna. Kohta päästään syömään. Siitähän tässä juhlassa on kysymys, syömisestä. Ja tietysti parista ylimääräisestä vapaapäivästä työn aherruksesta.

 Pääsiäispöytään kuuluu lammas valkosipuliperunoiden ja bearnaise-kastikkeen kera. Posliinikana ja muna-astiat on ostettu vuosia sitten Tiimarista. Kauniit juomalasit ovat Pioni-sarjaa, jota olen vuosien varrella saanut kummisedältäni lahjaksi.

Pupu kukkakoreineen löytyi Lidlistä 11.90 euron hintaan.

 Koristepuu muuntautui pääsiäipuuksi höyhenillä. Puun olen väsännyt puusta pudonneesta männynoksasta. Lasimunat on ostettu Haiharan käsityöläismyymälästä eri kesinä. Myymälä on auki vain kesäisin.