Puolen vuoden vaatelöydöt

Tässä perinteinen katsaus puolen vuoden valmisvaatelöytöihin ajalta 1.1.2015-28.6.2015. Yllä olevan valkoisen pitsitakin ostin itselleni synttärilahjaksi Lindexistä 49.90 eurolla. Pitsitakin alla on KappAhlin aletangosta löytynyt 12 euron musta kietaisumekko. KappAhlin alesta löytyi myös alakuvan kuparinsävyinen hapsuneuletakki 20 eurolla.

Murrettu harmaanvihreä Nulu- merkkinen tikattu tekonahkatakki löytyi Anttilan alesta 15 eurolla. Takki on ollut tänä viileänä kesänä ahkerassa käytössä. Takkiin sopii hyvin "Puolen-vuoden-asustelöydöt"- postauksessa esitelty panta.

Vuoden alkupuoliskolla vaateostoksilla tuli siis yhteensä hassattua 96.90 euroa :)

Kissanpäiviä

Hellepäivät ovat tänä kesänä olleet kortilla. Yhden harvinaisen lämpimän kesäviikonlopun vietimme maalla puuhaillen kaikkea sitä mitä kesällä kuuluukin tehdä. Tuolta viikonlopulta jäi muistoksi tämä kuvasarja, jonka otimme yhteistyössä kummityttöni kanssa. Tässä kuvasarjassa meidän "alter egonamme" toimii pari kesäisistä päivistä nauttivaa kissaa.

 

Tuoretta, vastapyydettyä kalaa, sen parempaa kesäruokaa ei löydy, nam!

 

Ruokailun jälkeen on hyvä peseytyä.

Aurinko paistaa silmiin...

Kuivattelua auringossa uinnin jälkeen.

Grafiikantyö "Voimanainen"

Olen harrastanut taidetta niin tekijänä kuin "katsojana ja nautiskelijanakin" lapsesta saakka. Aloitin piirtämisellä, siirryin öljyvärien ja saven kautta hiileen, lyijykynään, akvarelleihin, tekstiiliin, valokuvaan ja kollaasiin. Vaatesuunnittelijaopintoihini kuului taide- ja taidehistoriaopintoja. Lisäksi olen kolunnut työväen- ja kansalaisopistojen kursseja kolmella eri paikkakunnalla, istunut taiteilemassa Oriveden opistossa ja Helsingin Vapaassa taidekoulussa. Olen vahvasti sitä mieltä, että taiteesta nauttiminen ja sen tekeminen kuuluu kaikille. Rohkeasti vain kokeilemaan, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään! Tämän huomasin taas minäkin uutta taideharrastusta aloittaessani.

Esittelin uusimman taideharrastukseni eli myrkyttömän grafiikan teon aloittamista onnellisen sattuman kautta tässä linkissä.  Yhdessä lukukaudessa ei paljoa ehdi oppimaan, mutta sain yrityksen ja erehdyksen kautta valmiiksi ensimmäisestä työstäni sarjan eri versioita. Muut vielä keskeneräiset työt saavat jatkoa myöhemmin syksyllä.

"Tämähän on oikea voimanainen." - kurssitoverin lausahduksesta työ sai nimensä. Ensimmäisen pelkistetyn version jälkeen ryhdyin lisäämään grafiikanlaattaan elementtejä.

 

"Voimanainen" sai ensin seurakseen maata, puita ja lintuja. Vaatteisiin ja hiuksiin lisäsin viivamaista varjostusta.

Lopuksi lisäsin vielä mukaan toisen värin, painoin naishahmon yönsinisellä ja maiseman vihreällä värillä.

Versioita tästä työstä tuli yhteensä kymmenen, mikä on maksimimäärä pahvisen laatan kestolle. Lisää töitä esittelen myöhemmin syksyllä sitä mukaan kun sarjoja valmistuu. Tämä(kin) harrastus on mielenkiintoinen, haastava ja koukuttava, joten jatkoa seuraa varmasti.

Pari "Voimanaista" lähti jo maailmalle suurikokoisina kehystettyinä onnittelukortteina :)

Puolen vuoden asustelöydöt

Nyt on aika taas muotiblogien puolelta matkimani tavan mukaan listata tänne blogiin puolen vuoden aikana kertyneet asusteostokset. Tässä siis synninpäästöni ajalta 1.1.2015 - 28.6.2015.

Palmikkolakit hankimme pukeutumisneuvonnan opiskeluystävättären kanssa samanlaiset H&M:n alennusmyynnistä viidellä eurolla. Hyvä lämmin lakki talvisille valokuvausreissuille.

Suomalaisen Humbugin hiuspannan ostosreissusta kertoilin tässä postauksessa. Panta maksoi 24 euroa.

Seppälä vaihtoi omistajaa vuosien taloudellisten vaikeuksien jälkeen. Onneksi löytyi vielä suomalainen ostaja perinteikkäälle liikeketjulle. Monta liikettä jouduttiin kuitenkin lopettamaan. Yhdestä Seppälän myymälän loppuunmyynistä löytyivät nämä kolme hattua ja yhdet hansikkaat. Knallia muistuttava musta huopahattu maksoi 5 euroa ja nahkahansikkaat 4 euroa. Musta ja viininpunainen "korvahattu" maksoivat 60 senttiä yhteensä. ( Luit aivan oikein, vain 60 senttiä yhteensä. )

Nämä kukkaiset asusteet menevätkin jo yliajalle, eli heinäkuun puolelle. Huovutetusta laukusta ja hatusta kerroin enemmän tässä postauksessa. Minulle nämä eivät maksaneet mitään, ja tuliaisten hintojahan ei kysellä ;)

Puolen vuoden asustelöydöille kertyi siis hintaa yhteensä 38,60 euroa.

Taidan tykätä päähineistä, vai mitä luulette?

Kukkahattutäti

Olen viime aikoina puhunut suomalaisten tuotteiden ja käsityön suosimisesta. Ulkomaille matkustaessa on myös hyvä suosia paikallisia palveluita ja tuotteita. Usein turisteille myydään matkamuistoina halpamaissa massatuotettua tavaraa. Ekologisempaa ja eettisempää on suosia paikallista valmistusta, jolloin paikallinen käsityötaito säilyy seuraaville sukupolville. Käsityöosaamiseen kun liittyy paljon sormen päissä olevaa "hiljaista tietoa", jota ei voi kirjoista oppia kun se on kerran päästetty katoamaan.

Nyt tuli tuettua käsityöläisiä Riikassa, kun siippani toi minulle huovutettuja asusteita tuliaisiksi käsityöläistorilta. Aivan summassa hän ei niitä valinnut, vaan valinta suoritettiin minulle lähetettyjen kännykkäkuvien perusteella. Näitä kännykkäostoksia meidän perheessä käydään säännöllisesti...

Laukun pinta on kauniisti koristeltu siihen kiinni huovutetuilla langoilla ja kukilla, jotka minusta näyttävät unikoilta.

Myös hattu on kauniisti koristeltu. Huopa on tukevaa ja kunnolla laadukkaasti huovutettua.

Jos tämä lakki päässä ei saa metsässä aikaiseksi kunnon valokuvia niin on kyllä ihme :D

Laukussa on pitkä huovutettu ja käsin "putkeksi" ommeltu hihna. Hihna on huovutettu kiinni laukkuun todella kestävän oloisesti.

Pesupusseja

Paljon en ole viime aikoina ommellut. Syynä on infektiokierre, jossa flunssa ja poskiontelotulehdus vuorottelevat. Sellaista se on välillä, kun astmaatikko yrittää tienata elantoaan tekstiilialalla. Olen siis pyrkinyt pitämään kotonani tekstiilipölyt minimissään. Jotain pientä tarpeelista olen silti ommellutkin...

Kaarituellisia liivejä ei saa pestä pesukoneessa, koska liivistä kesken pesun irtoava kaarituki voi hajottaa pesukoneen. Oikeastihan ainakaan parempia naisten alusvaatteita ei saisi pestä ollenkaan pesukoneessa, vaan ne pitäisi pestä käsin. Pitäisi. Myönnän heti etten ainakaan minä jaksa. Avuksi on tullut pesukoneiden ns. käsinpesuohjelmat. Silläkään ohjelmalla tuellisia liivejä ei voi vain koneeseen heittää. Minä olen ratkaissut pulman ompelemalla ohuesta puuvillasta vetoketjulla suljettavia pesupusseja, joihin liivit pesun ajaksi sujautan. Jos kaarituki sitten pesun aikana irtoaa, niin se jää turvallisesti pussiin pyörimään.

Pesupussit ovat myös käteviä säilytyspusseja matkoilla. Sujautan yhteen pussiin alusvaatteet, yhteen sukat ja kengätkin kulkevat mukavasti pussissa sotkematta muita vaatteita. Likapyykki kulkeutuu pusseissa matkoilta takaisin kotiin.

Materiaalit näihin pusseihin eivät maksaneet mitään. Kankaana käytin entiseltä työpaikalta kangasroskiksesta pelastettuja neliönmuotoisia kangasnäytteitä. Ompelin ensin vetoketjun kahden palan väliin. Sitten ompelin palat yhteen, ja viimeiseksi sivusaumat. Vetoketjun voi näin säätää haluamaansa kohtaan pussissa. Esim. kengät on helppo sujauttaa sisään, jos vetoketju on melko keskellä pussia.

Pesupusseissa kannattaa käyttää muovisia vetoketjuja ettei herkille materiaaleille tule turhaa hankausta. Vetoketjuja minulla on jäljellä vielä pari "Lidilin piparkakkurasiallista", toinen muovisia ja toinen metallisia. Kävimme opiskeluaikana tutustumassa vetoketjutehtaaseen, jolloin saimme kerätä poistolaatikoista vetoketjuja omaan käyttöön. Köyhänä opiskelijana keräsin muovipussin täyteen. Eipä ole sitten tarvinnut 20 vuoteen ostaa kuin piilovetoketjuja tarvittaessa :D

Tallipiha

Viime aikoina on ollut esillä kampanja, jonka mukaan käyttämällä 10 euroa lisää kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin saataisiin Suomeen 10 000 uutta työpaikkaa. 10 euroa ei kuulosta paljolta, eihän? Tiedetään myös, että koko Suomen jäljellä oleva vaateteollisuus pyörisi kannattavasti, jos jokainen suomalainen ostaisi yhden Suomessa valmistetun vaatteen vuodessa. Vaateteollisuutemme tämän hetkisestä ahdingosta voi päätellä, että suuri osa suomalaisista ei osta sitä ensimmäistäkään kotimaista vaatetta. Pirkanmaalaisten naisen luoma "Nansonainen" -facebookryhmä on luotu suomalaisen vaateteollisuuden tueksi. Minunkin kotimaisten ostovaatteiden perusta muodostuu pääasiassa Nanson mekoista. Ne ovat kauniita, käytännöllisiä ja erittäin kestäviä. Koska ne eivät mene rikki, niitä on sitten muutama kaappiini kertynytkin... Täytyy joskus esitellä ne täällä blogissakin.

Jotkut kotimaisista ostoksistani ovat ihania suomalaisten käsityöläisten tekemiä koriste-esineitä, asusteita ja koruja. Tallipiha Tampereella on idyllinen paikka kahvitteluun ja suomalaisen käsityön hankkimiseen. Pieniä idyllisiä putiikkeja on alueella useita.

Tällä kertaa mukaan lähti Valjashuoneen Puoti & Verstas- myymälästä Humbugin hieno hiuspanta. Humbugin tuotteet, kuten tämä nahkainen hiuspantakin, on valmistettu vanhoista tai ylijäämäverhoilumateriaaleista. Panta on sävyltään murrettu tummanvihreä. Panta maksoi 24 euroa.