maanantai 27. lokakuuta 2014

Arjen luksusta - asu käsinvärjätystä pellavasta

"Mallikelpoinen"- blogin naiset haastoivat miettimään, mitä on arjen luksus. Koska käsintekemisestä on kysymys, niin nimenomaan sitä, mitä on käsintehty arjen luksus. Minusta käsintekeminen ylipäätään on luksusta. On luksusta tehdä sellaista josta nauttii, ja jonka lopputulos on ainutlaatuinen ja uniikki. Sitä ei kukaan saa kaupasta ostamalla, ja jos sitä ei edes rahalla saa, se on luksusta sanan parhaassa merkityksessä.

Minusta pellava on materiaali, jossa on erityisen paljon luksuksen ominaisuuksia. Se on miellyttävä, kaunis ja mukautuva materiaali. Se on kylmällä lämpöisen ja lämpöisellä viileän tuntuinen ihoa vasten. Käsinvärjätystä pellavasta tulee luksusta jo pelkästään sen vaatiman työmäärän vuoksi. Kaikki ne lukuisat huuhtelut ja huljuttamiset tenniskyynärpään uhalla saavat kyllä arvostamaan lopputulosta!  

Käsinvärjätystä pellavasta tein tämän syksyn arkeen sopivan asun, joka koostuu kietaisujakusta ja hameesta. Lukuisien huuhteluiden seurauksena kauniisti rispaantuneen reunan jätin jakun hihansuihin ja helmaan sellaisenaan. Pääntie ja etureuna on huoliteltu samasta kankaasta leikatulla kapealla nauhalla, joka jatkuu suoraan solmiamisnauhoiksi sivusaumoihin.

This tunic and the skirt I made of  Finnish Jokipellava`s linen. I dyed the fabric myself by hand. The patterns for this clothing are also my own. My mother made the decorations of the tunic and the pretty pocket of the skirt.   



Pellava on kotimaista Jokipiin pellavaa. Ostimme sitä Tylliritari- blogia pitävän siskoni kanssa muutaman pakan vuosia sitten armeijan LyVi- poistomyymälästä hintaan 60 euroa/pakka. (ko. myymälä on jo lopetettu.) Materiaali oli hylätty armeijan käytöstä pienien virheraitojen vuoksi. Virheraidat materiaalissa johtuvat hiukan muita paksummista langoista. Minusta ne tekevät pinnasta vain kauniimman ja elävämmän.

Luksuksen tuntua tähän asuun lisää vielä tieto siitä, että tämän eettisempää ja ekologisempaa pukeutuminen ei oikeastaan voi olla. Täysin kotimainen, hylätystä ylijäämämateriaalista käsintehty asu!


Hame on perusmallinen niukka kello ilman muotolaskoksia. Vetoketjun laitoin sivusaumaan. Pitsilappu hameessa toimii myös taskuna. Kaavat olen itse tehnyt.


Mallina toimii tällä kertaa kauniinkalpea luottomallini Alma. Päivä oli niin kylmä ja tuulinen, etten itse halunnut mallintyössä värjötellä...

Pitsilaput ovat äitini virkkaamia. Heitin ne samaan väriliemeen, mutta koska ne ovat eri materiaalia on myös värjäystulos on erisävyinen. Myös hame on hiukan eri sävyä kuin jakku. Todennäköisesti siihen käytetty kankaanpala on pyörinyt väriliemen pohjalla tai päällä, ja siksi imenyt eri määrän väriä. Käsinvärjäyksen lopputulos on aina hiukan epätasainen ja elävä. Tarkat ohjeet värjäyksestä kiinnostuneille postailen myöhemmin.


7 kommenttia:

  1. Tykkään tästä! Nuo pitsit on kiva lisä muutenkin kivaan asuun.

    VastaaPoista
  2. Vau! Tämä on upea! Värikin juuri sopiva syksyyn.

    VastaaPoista
  3. Tyylikäs asu. Pitsit sopivat pellavan rouheuteen. Kauniit värisävyt. Käsinvärjääminen on työlästä, mutta niin palkitsevaa. En tosin ole kymmeneen vuoteen sitä tehnyt, olisi mukava verästää muistoja. Joten ohje kiinnostaisi :).

    VastaaPoista
  4. Ihana asu. Pitsit ihan huippu! Idealamput syttyivät!!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Metsäntyttö, Epäonninen puutarhuri, Hanna Mi ja Jatta! Värit näyttävät pellavan pinnassa kauniilta, kun pellavalla on se ominainen hohde. Onneksi on äiti, joka taitaa virkkauksen taidon. Olen kyllä ostanut kirpputorilta pitsiliinija, joita myös aion käyttää omissa tekeleissäni koristeina. Lisää aiheesta seuraa...

    VastaaPoista
  6. Kaunis asu! Pellava on ihana materiaali ja se käy hyvin yhteen pitsin kanssa. Ajatus ylijäämämateriaalin uudelleen käytöstä on mukavan ekologinen.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Mandariinimania! Minustakin pella ja pitsi on aina ollut erityisen hyvä yhdistelmä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...