Herrasväki metsäretkellä

Kuten monet muutkin vaatteiden valmistuksesta innostuneet, olen aloittanut vaatteiden suunnittelun ja ompelemisen tekemällä vaatteita omille nukeilleni lapsena. Jossain vaiheessa halusin sitten tehdä myös kokonaisia nukkeja. Aloitin tekemällä kankaisia räsynukkeja ja pehmoleluja.

Kun innostuin pukuhistoriasta, halusin tehdä "vanhanajan posliininukkeja" historiallisissa vaatteissa. Keramiikkakurssilla tein valkosavesta nukenpäitä, jalkoja ja käsiä, jotka poltettiin keramiikkauunissa. Kasvonpiirteet maalasin aivan tavallisilla vesiväreillä, ja osien pinnan lakkasin värittömällä vesiliukoisella lakalla. Näitä koristenukkeja tein alle kakskymppisenä ensin omaksi ilokseni ja sitten myyntiin. Aikaa tästä harrastuksesta on jo siis vierähtänyt yli 25 vuotta...

Kymmenisen vuotta sitten muuton yhteydessä pakkasin peilikaapin päällä istuneet koristenuket laatikkoon, enkä sitten tullut kaivaneeksi niitä enää esille uudessa kodissa. Kunnes tässä eräänä päivänä Helmoja ja hepeneitä- blogia pitävä Krista kyseli, olenko se sama Pirjo, joka näitä nukkeja on joskus tehnyt. Tästä innostuneena kaivelin siis muistojen nukkelaatikon esiin ja ryhdyin kunnostamaan nukkeja valokuvausta varten.

Like many others I too first started making clothes for my dolls when I was a small girl. When I became interested in the history of fashion, I started to make these decorative dolls with historical looks. My hobby soon turned into a small business and I started to sell my decorative dolls. That was over 25 years ago... About ten years ago we moved to a new home and I packed these dolls in a box and forgot all about them. Until Krista from Helmoja ja hepeneitä- blog reminded me about them. So I dug the dolls out of the forgotten box and fixed them to be photographed in a forest.   

Tämän "herraskaisen" pariskunnan rypistyneet ja vähän kellastuneetkin vaatteet pesin ja silitin. Litistyneet pellavahiukset avasin, kampasin ja ja väänsin uudelleen kiharoille. Rouvan kankaasta tekemäni hatun jouduin vaihtamaan tähän olkihattuun, sillä alkuperäinen hattu ei enää ollut pelastettavissa. Myös hameen päällipitsin jouduin korvaamaan uudella päällesolmittavalla pitsiosalla.

Käytin aikoinaan ensimmäisiin koristenukkeihin mahdollisimman paljon kierrätettyä materiaalia. Tämä tapa oli silloin reilut 25- vuotta sitten aivan tavatonta. Jossain vaiheessa "ulkopuoliset tahot" hyvää tarkoittaen puuttuivat tekemisiini ja saivat minut uskomaan, ettei myyntiin tehtävissä tuotteissa voi käyttää kierrätysmateriaaleja. Jouduin sitten tekemään loput myyntiin menevät nuket täysin uusista materiaaleista. Siksi nämä minulle jääneet nuket ovatkin pääosin ylijäämä- ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä, koska en sitten enää kehdannut näitä myydä... Onneksi, muuten minulle itselleni ei olisi jäänyt yhtään nukkea. Ensimmäiset myyntiin menneistä nukeista oli kuitenkin aika pitkälle kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista toteutettuja. Nykyään tällainen tekotapa olisi hienoa ja ekologista, silloin se oli vielä joillekin mahdoton ajatus. Niin maailma muuttuu...

Heads, arms and legs are made of white ceramic clay. Facial features I painted with ordinary watercolors. The surface of the body parts is polished with varnish. I used mainly recycled materials to make stuffed bodies and clothes for the dolls.   

Tämän herrasmiehen liivi on tehty kravatista. Hihojen pitsi on irroitettu vanhasta vaatteesta. Muut materiaalit ovat tilkkulaatikosta löytyneitä. Hiuksien pellava on kotoisin tuttavan maatilalta ja haisi aikoinaan ihan lehmältä... Rouvan vaatteet on tehty tilkkulaatikon löydöistä: sisustuskangastilkuista ja vaaleanpunaisista vuorikangastilkuista. Pehmeät vartalot ompelin vanhoista verhoista ja pöytäliinoista. Vartalot on täytetty käytetyn tyynyn täytteellä.

Nukkeja myytiin mm. Kesä-Niittynen nimisen taidenäyttelyn yhteydessä ja lahjatavaraliikkeissä. Tein nukkeja myös tilauksesta. Niitä matkusti tiettävästi myös Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

Tämä pariskunta ei pitkistä ulkomaanmatkoista haaveile. Kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen he ovat tyytyväisiä, kun pääsevät lähimetsään retkelle eväskorin kanssa. Retken jälkeen niiden koti löytyy makuuhuoneen senkin päältä.

Loput koristenuket esittelen tulevissa postauksissa: "Piika puolukassa", "Hienohelma Henrietta" ja "Taiteilijaelämää".