Huovutetut tossut

Näitä huovutettuja tossuja olen väsännyt parina vuonna joululahjaksi. Tossuja varten olen huovuttanut villaisia palmikkoneulostilkkuja pesukoneessa 95 asteessa. Pesuainejauhe auttaa huopumisessa. Jos ei villaneulostilkkuja ole säästössä, voi materiaalia huovuttaa vanhoista villapaidoista tai -takeista. Niitä löytää hyvällä tuurilla myös kirpputorilta. Reiät tai silmäpaot materiaalissa eivät haittaa ollenkaan, sillä ne huopuvat umpeen. Näissäkin neulostilkuissa oli molempia!

These felt slippers are an good idea for a Christmas gift. Old wool pullovers and cardigans are great material to make felt for these slippers. With a little luck you can find great wool materials from a flea market. Wash wool in a washing machine in very hot water with washing powder. Decorate slippers with felt flowers and old buttons.  

  

Tossut on somistettu huopakukilla, jotka on kiinnitetty tossuihin vanhoista vaatteista talteen otetuilla napeilla.  

Joulukortteja

Olen tehnyt lähes joka vuosi joulukortit itse. Tämän vuoden pääteemaksi valikoitui helpot joulupallot. Idea ei ole omani vaan olen sen jossain nähnyt aikaisemmin. Lisäksi tein jokusen kortin laatikon pohjalla lojuvista puukoristeista, joiden taustalle laitoin rouheeta käsintehtyä paperia.

Almost every year I make Christmas cards myself. These cards are very easy to make. All kinds of materials are usable to make these cards, from used gift wrapping papers to old magazines. 

Näihin joulupallokortteihin voi käyttää kaikenlaista nurkkiin jäänyttä materiaalia. Joulupalloja voi tehdä säästettyistä lahjapapereista, suklaarasioiden ja -levyjen kiiltopapereista, vanhoista joulukorteista ja askartelupahvien ja -paperien jämistä. Myös aikakausilehdistä saa kivoja palloja. Korttipohjankin voi halutessaan ehdä vaikka pakkausmateriaaleista.

Juhlatunnelmia ja valokuvausongelmia

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Itsenäisyyspäivän juhlia meillä vietetään herkutellen ja juhlapukuja töllöttimestä ihmetellen ja ihastellen. Tässä kuitenkin muutama valokuva viikontakaisista juhlista joihin osallistuimme upealla historiallisella Svenska Klubbenilla. Kuuden ruokalajin välissä ehdin ottaa muutaman valokuvankin. Koska iltalaukkuni oli kovin pienikokoinen, minulla oli mukana vanha pieni Olympuksen taskukamera, siitä johtuu kuvien pehmeän epäselvä ilme. Vanha kamera nyt ei vaan suostu tarkentamaan oikein mihinkään, ellei kuvaa tosi läheltä ja todella kirkkaassa valaistuksessa. 

Ainoat vähän selvemmät kuvat sain aikaiseksi naistenhuoneen loisteputkivalaistuksessa. Siellä meitä ilahdutti tämä kukka-asetelma. 

Tässä perinteisessä selfie-asukuvassa näkyy osa juhla-asustani. Rokokoo- tyylinen Cirque du Soleilin innoittama Desiqual- merkkinen juhlatakkini maksoi Ajattaren tarjouksessa 299 euroa parisen vuotta sitten. Alla on Kappahlin halpismekko. Musta kiiltonahkalaukku peilin edessä on ainakin 15 vuotta vanha... Lupaan ottaa paremmat kuvat ja esitellä asun kokonaisuudessaan sillä tärkein, eli kengät, puuttuvat kuvasta. Kokovartalopeiliä kun ei ollut naistenhuoneessa.

Kankaan ruiskumaalausta

Kankaiden ruiskumaalauksessa oleellinen tarvike on SABLUUNA. Se voi olla itse paperista tai pahvista tehty, muovinen pitsiliina, jokin esine tai luonnosta löytynyt oksa ja lehti. Sabluunan valinnassa mielikuvituksella ei ole rajoja, mikä nyt vaan sattuu inspiroimaan! Näissä maalauskokeiluissa olen käyttänyt luonnosta keräämiäni lehtiä. Lehtiä voi käyttää ihan sellaisenaan, niitä ei ole pakko kuivattaa.

Esivalmistelut ruiskumaalaukseen:

Sabluunan lisäksi tarvitaan kangasta, joka on värjätty itse tai on valmiiksi värillistä. Valkoistakin kangasta voi käyttää, mutta lopputulos on hyvin erilainen kuin näissä postauksen kuvissa. Näissä kokeiluissa olen käyttänyt itse koneessa värjäämääni materiaalia. Ohjeet kankaiden konevärjäykseen löytyvät tästä linkistä ja ohjeet kankaiden käsinvärjäykseen tästä linkistä. Kangas on armeijan myymälästä ostettua ylijäämämateriaalia, jalkarättikangasta. Iso rulla jalkarättikangasta maksoi 60 euroa vuosia sitten. Parhaiten ruiskumaalaukseen sopivat sävyltään melko vaaleat tai murretut kankaat. Hyvin kirkkaat ja varsinkin punainen kankaan pohjaväri ei tuota kivaa lopputulosta. Tämä johtuu siitä, että ruiskumaalauksessa toimivat jossain määrin väriopin säännöt, eli kankaan pohjaväri muuttaa ruiskutettavien värien sävyä. Ruiskumaalattavan kankaan tulisi olla luonnonkuitua.

Maalaustyössä käytän Wennströmin valmista tähän tarkoitukseen suunniteltua Semitone ruiskuemulsiota (= ohenne). Värittömään emulsioon sekoitetaan haluttu sävy pienistä Semitone- väripigmenttipulloista. Niissä on todella paljon pigmenttiä, joten muutamalla pisarallakin saa aikaan voimakkaan värin.

Ruiskumaalaukseen kannatta varautua etukäteen säästäen kaikkia mahdollisia ruiskimiseen sopivia pulloja, esim. hoitoaine- ja pesuainepulloja. Ne pitää huolellisesti pestä ennen ruiskumaalausta. Pullot tukkiintuvat helposti maalauksen aikana, joten varapulloja on hyvä olla riittävästi. Suihkupulloja voi myös ostaa, mutta ne ovat sitten pilalla maalauksen jälkeen, joten rahaa siinä menee hukkaan.

Ruiskumaalaus on todella sotkuista puuhaa, joten teen sitä yleensä ulkona. Väri tosin kiinnittyy vasta silittämällä, joten se kyllä yleensä lähtee rätillä pyyhkimällä pois.  

Ruiskumaalaustarvikkeet:

1. Ruiskuemulsio ja pigmenttiväri.

2. Kangas, luonnonkuituinen, esipesty ja kuivatettu.

3. Useita ruiskupulloja, ostettuja tai käytettyjä. Käytetyt pullot pitää huolellisesti pestä.

4. Muista huolellinen suojaus, jos teet hommaa sisällä. Suojaa myös vaatteet ja kädet.

Ruiskuemulsio puuttuu kuvasta, sillä se on täysin lopussa. Väripigmentti on pienissä pulloissa, perusväreistä saa sekoitettua mieleisen sävyn. Ruiskumaalaukseen käy kaupasta ostettavat vesipullot, mutta näppärä on myös esim. hiuksiin jätettävän hoitoaineen tyhjentynyt pullo, kuten vihreä pullo kuvassa. Myös pesuainesuihkepullot ovat hyviä. 

Ohjeet ruiskumaalaukseen:

1. Täytä ruiskupullo ruiskuemulsiolla. Jätä tilaa ravistamista varten.

2.Lisää pulloon varovasti väripigmenttiä. Ravista voimakkaasti. Parhaan lopputuloksen saa useammalla eri sävyllä, joten tarvitset useita pulloja.

3. Aseta sabluunat kankaalle. Ruiskuta ensimmäinen värisävy. Anna kuivua hyvin.

4. Ruiskuta muut sävyt antaen kankaan välillä kuivua. Voit välillä varovasti kurkistaa rajojen erottuvuutta sabluunan alta.

5. Poista sabluunat kankaalta. Nyt sinulla on vaaleat siluetit kankaalla. Jatka ruiskumaalausta vaaleiden kuvioiden päälle varovasti ja harkiten. Näin saat kankaaseen sävykkyyttä ja maalauksellista elävyyttä.

6. Kiinnitä värit kankaaseen silittämällä kangas huolellisesti niin kuumalla raudalla kuin kangas pesuohjeen mukaan kestää.

7. Jos mahdollista, niin älä pese heti. Väri kiinnittyy lisää ajan kanssa. Itse vältän ruiskumaalatun kankaan pesemistä mahdollisimman pitkään, ja pesen tarpeen tullen käsin mahdollisimman varovasti.  

Tärkeät vinkit ruiskumaalaukseen:

1.Ruiskumaalaus ei ole hätäisen hommaa. Kankaiden kuivattelu maalauksen välillä on tärkeää. Muuten väri kostuttaa kangasta liikaa ja väri leviää sabluunoiden alle.

2. Liioittele maalatessasi sävyjen voimakkuutta ja tummuutta. Ruiskumaalattu kuvio ei ole painokuvio, se haalenee pesun jälkeen. Väri imeytyy kankaaseen melko pinnallisesti, joten se kuluu melko helposti.

3. Käytä ruiskumaalattuja kankaita mieluiten esim. sisustustyynyihin, seinävaatteisiin ja koristeliinoihin, sellaisiin tuotteisiin jotka eivät vaadi jatkuvaa pesua. Näin ne eivät kulu ja haalistu turhan nopeasti.
4. Jos käytät ruiskumaalattuja kankaita vaatteisiin, pese niitä mahdollisimman harvoin ja mieluiten hellävaraisesti käsin.
5.. Erilaisilla värisuihkuilla saa erilaista jälkeä. Esim. yläpuolella olevan kuvan isommat väriläntit ovat käytetyn pesuainepullon aikaansaamia. Kokeile varovasti kankaan kulmaan ja päätä sitten pidätkö jäljestä vai et.
6. Varmista kunnollinen kiinnitys silittämällä valmiit kankaat erittäin huolellisesti. Silityksessä auttaa silikonipohja, jota esittelen tässä linkissä.

Kaikenlaiset lehdet tuottavat hauskoja kuvioita. Kokeile ennakkoluulottomasti eri vaihtoehtoja. 

Alla olevasta okransävyisestä kankaasta huomaa hätäilyn seuraukset. Yksi värisävy on levinnyt sabluunan alle länteiksi.

   Omia suosikkejani sabluunoina ovat saniaiset, joita on useita erinäköisiä lajeja.

Tässä linkkiluettelo muista kankaan käsittelyyn liittyvistä postauksistani:

Ohjeet kankaan märkämaalaukseen löytyy tästä linkistä. 

Ohjeet kankaan kuivamaalaukseen löytyy tästä linkistä.  

Ohjeet kankaiden ja vaatteiden konevärjäykseen löytyy tästä linkistä                                 

Ohjeet kankaiden ja vaatteiden käsinvärjäykseen löytyy tästä linkistä. 

Ruiskumaalatuista kankaista ommeltu hame ja lakki löytyy tästä linkistä. Ruiskumaalatuista kankaista ommellut sisustyynyt löytyvät tästä linkistä. 

Huom! ruiskumaalaus onnistuu myös paperille esim. vesi- tai akryyliväreillä.

Ohjeita kankaan painamiseen löytyy:

Ohjeet kankaan painamiseen silkkipainomenetelmällä sabluunaa käyttäen löytyy tästä linkistä.  

Ovikranssin tuunausta

Pihassamme asuu älykkäitä, touhukkaita ja leikkisiä pikku tuholaisia. Tikkataulun tikkojen päällä on kiva istua ja samalla hakata tikkatauluun pikkuisia koloja. Pyykkitelineestä on mukava pudotella pyykkipoikia alas maahan. Kukka-asetelmassa on kovin mielenkiintoisia oksia ja marjoja, joita on hauska kuljetella piiloon. Nämä pihan tuholaiset ovat talitiaisia.

Meidän ulko-oven ovikranssi ei ole todellakaan enää kutsuva. "Tervetuloa peremmälle!" ei ole ensimmäinen ajatus, mikä tulee mieleen. Jonkin aikaa sitten tämä ovikranssi oli vielä varsin kiva. Olin somistanut sen Tiimarista ostamillani pienillä porkkanoilla, omenoilla, munakoisoilla, punajuurilla ja muilla värikkäillä syksyisillä koristeilla. Ahkerat pikku tuholaiset ovat vieneet kranssista kaiken, ainoastaan kastelukannu on jäljellä. Jopa osa oksista on hakattu poikki pikku nokalla.

"Busy little bees" has destroyed my door decoration. Except that they are not bees but playful and smart little birds. Sad looking door is not very inviting. It does not say "Welcome to our home!" So I have to do something about it. I  decided to repair it with materials I collected from my drawers: some ribbon, pearls and paper string. 

Eipä siinä sitten auta muu kuin ruveta kranssia tuunaamaan. Uutta ei kannata ostaa, kun ei sen eliniästä ole mitään takeita. Tuunauskin on parasta toteuttaa mahdollisimman nopeasti ja halvalla, ettei sitten harmita jos historia toistaa itseään... Tuunausta varten etsin laatikoistani säästöön laitettuja materiaaleja. Punaista nauhaa suklaarasian ympäriltä, paperinarua, helmiä vanhoista koruista ja auton "nappulaistuimesta" ja joitakin puukoristeita.

Tämän tekemiseen ei kauan mennyt. Naruun pujotettiin ensin helmiä ja sitten se kieputettiin kranssin ympäri. Samalla paperinarulla kiinnitettiin muutama puukoriste kranssiin. Lopuksi tyhjiin kohtiin suklaarasian punaisesta nauhasta sitaistut rusetit. Vähän kotikutoinen, mutta saa ollakin!

Ainoa kranssia varten ostettu uusi koriste on keskellä roikkuva punarinta. (Biltema, n. 70 senttiä) Se on laitettu talitinteille pelotteeksi. "Minä vartoin tätä kranssia!"

Joulukalenterikranssi

Vielä ehtii toteuttamaan tällaisen joulukalenterikranssin! Ompeleva ihminen löytää osan tarvikkeista valmiina tilkku- ja ompelutarvikelaatikoistansa. En ostanut yhtään materiaalia tätä joulukalenteria varten, kaikki löytyi vanhoista varastoista. Tämän kalenterin toteuttamiseen tarvitaan kangastilkkuja, nauhanpätkiä, pahvinpaloja, käytöstä poistettuja joulukoristeita, liimaa, kimalleliimaa ja/tai spriitusseja. Liimapyssy on täydellinen työkalu tämän joulukalenterin toteuttamiseen.  Mallia voi lisäksi soveltaa muilla materiaaleilla vaikka kuinka paljon!

This Advent calendar is easy to make! All you need is some cardboard, pieces of  textile, some ribbons, glitter glues, marker pens, old Christmas decorations and glue. The base of the calendar is made of cardboard which is covered with linen textile. Then sew small bags and one bigger one for Christmas Eve. Use glitter glues and marker pens to draw number on each bag. Glue bags on the base and fill bags with small gifts. Give the final touch to this new Advent calendar by adding  some Christmas decorations.    

Kalenterin pohja on on liimattu suorakaiteen muotoisista pahvinpaloista "kuusikulmaiseksi ympyräksi". Pohja on päällystettty liimaamalla päälle pellavakankaan paloja. Ompelin 23 pussia erilaisista tilkuista. Piirsin vapaalla kädellä numerot pusseihin erilaisilla kimalleliimanjämillä ja jatkoin piirtämistä tusseilla kun kimalleliimat loppuivat. Liimasin pussit tukevasti pohjaan liimapyssyllä. Täytin pussit pienillä yllätyksillä ja sidoin pussinsuut kiinni varastoista löytyneillä nauhanpätkillä.

Keskelle laitoin jouluaaton "superyllätyspussin", Se on valmis lahjapussi, jossa olen saanut itse lahjan jokusia vuosia sitten. Piirsin siihen numeron 24. Muodostin ison pussin sinisestä ripustusnyöristä samalla tukevan lenkin kranssin ripustamista varten. 

Liimasin vielä käytöstä poistuneita joulukoristeita tyhjiltä näyttäviin kohtiin. Tämä joulukalenterikranssi on myös näyttävä sisustuselementti jouluksi. Tästä tuli vähän "bling-bling", mutta samalla tekniikalla saa halutessaan tyylikkäänkin kalenterin tehtyä.

Valokuvaus - salamalla vai ei?

Yleensä kun kuvia otetaan "Auto"- asetuksella, niin käytössä on ns. pakkosalama. Kamerasta riippuen salama on käytössä aina, tai vaihtoehtoisesti kamera ottaa salaman automaattisesti käyttöön silloin kun valoa on vähän. Kummassakaan tapauksessa kuvaaja ei itse pääse päättämään salaman käytöstä. Joissain kameroissa salaman saa pois päältä vaikka käyttäisikin "Auto"- asetusta. Esim. omassa Olympuksessani näin voi tehdä, ja otin salaman pois päältä heti ensimmäisenä. En ole käyttänyt salamaa kymmeneen vuoteen, sillä se mielestäni pilaa kuvat. 

Kun aloitin tänä syksynä valokuvauskurssin, kuvittelin ottavani kuvia "Auto- eli idioottisäädöillä". Itse asiassa en ollut tehnyt niin enää pitkään aikaan. Olin kuitenkin jo tajunnut ottaa salaman pois käytöstä, säätänyt värikylläisyyttä ja valkotasapainoa sekä himmentänyt taustaa. Tätä kaikkea minun kamerallani voi tehdä vaikka käyttäisikin "Auto" -nappulaa kuvauksessa. Näin ei kuitenkaan esim. monissa pokkareissa voi tehdä. 

Eli yleinen neuvo siis on: PAKKOSALAMA POIS PÄÄLTÄ. Myös kännykän kamerasta!

Miksi sitten näin tehdään? Siksi, että salama muuttaa valaistuksen luonnottomaksi, eli vääristää ihmissilmän näkemän valaistuksen ja tunnelman. Alapuolella on tästä muutama esimerkkikuva.

Yläkuva on otettu pimeällä SALAMAA KÄYTTÄEN. Ikkunasta näkyy vain sysimustaa pimeyttä. Pakkosalaman välähdys heijastuu televisiosta kirkkaana länttinä. Huoneen ainoat valonlähteet ovat oikeasti televisio, nurkan koristepuun valot ja suolalamppu television vieressä. Silti valaistus näyttää kylmän kalsealta, aivan kuin meillä olisi olohuoneessa täysi loisteputkivalaistus päällä. Se nyt olisi aivan karmea sisustus- ja valaistusratkaisu! Lisäksi salama saa lipastojen vetimet ja kellon viisarit loistamaan outoa "polonium" loistetta....

Alakuva on otettu kamera jalustalla ILMAN SALAMAA täysin samassa valaistuksessa kuin yläkuva. Nyt valaisus on aito tunnelmallinen iltavalaistus, suurinpiirtein niinkuin silmä sen näkee. Toki säädöillä olisi vielä hyvä korjata television valkoisten kohtien puhkipalamista.

MILLOIN SALAMAA SITTEN KANNATTAA KÄYTTÄÄ? Pimeällä salaman käyttö on todella ongelmallista. Jos haluat ottaa kaveristasi kuvan yöllä kaupungin upeat yövalot taustalla, otat yleensä salaman käyttöön. Kuvassa näkyy sitten etualalla lähes puhkipalanut ihmisen valkoinen epäselvä hahmo, ja taustalla olevat kauniit kaupungin valot ovat muuttuneet mustaksi taustaksi. Tähän tilanteeseen on parempi ratkaisu, eli ns. TUNNELMASALAMAN tai YÖSALAMAN käyttö. Se löytyy useimmista kameroista "kuu ja ihminen" tai "kasvot ja tähti"- symboleilla merkittyinä. Se korjaa valotuksen tasapainoa henkilökuvia pimeällä otettaessa jonkin verran. Sitä käytettäessä kamera on tuettava joko jalustalla tai muuta tasoa hyväksi käyttäen.

Parhaan lopputuloksen kuitenkin saa opettelemalla käyttämään kameraa niin hyvin, että pärjää omilla säädöillä ilman salamaa. Tästä myöhemmin lisää.

Normaali salama on oikeassa käytössä todella AURINKOISELLA ilmalla. Yllättäävää eikö totta? Silloin, kun kirkas aurinko paistaa korkealta aiheuttaen todella kovat tummat varjot, salama pehmentää varjojen jyrkkyyttä. Esimerkiksi kesäjuhlissa kova auringonpaiste tekee tummat varjot ihmisten silmien ja leuan alle aiheuttaen silmäpusseja ja kaksoisleukaa. Tällöin on paikallaan ottaa käyttöön salama. Kannattaa muistaa, että salaman kantokyky on rajallinen, eli se auttaa vain suhteellisen läheltä otetuissa kuvissa.

Alimmassa kuvassa salama olisi auttanut pehmentämään kovia varjoja, jolloin vaatteen rakenne olisi näkynyt kuvassa paremmin. Tätä en kuitenkaan kuvaa ottaessani vielä tiennyt. No, seuraavan kerran sitten tiedän ja toivottavasti myös muistan...Se tässä blogiin valokuvauksesta  kirjoittamisessa on hyvä puoli, että tässä tulee samalla kerrattua nämä asiat, sekä tehtyä muistiinpanot, jotka varmasti sitten tarvittaessa ovat tallella!

Seuraavassa valokuvaus- postauksessa lisää vinkkejä yökuvaukseen.