sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Taidekurssien maksuttomat maistiaiset

Korona-aikana innostuin etäilystä myös harrastusten ja uuden oppimisen suhteen. Ensimmäisen kerran törmäsin nettitaidekursseihin Instagram- mainoksessa. Kyseessä oli ns. maksuton maistiainen vuoden mittaisesta taidekurssista. Ensin osallistuin yhdelle ja sitten jo toiselle ja kolmannellekin erilaiselle viikon/kahden mittaiselle kurssimaistiaselle. Näiden maksuttomien maistiaisten tarkoitus on siis saada ihmiset innostumaan aiheesta siinä määrin, että ostavat lopulta koko kurssin. Varsinaisesti maistiaiset eivät sido kuitenkaan mihinkään muuhun kuin siihen, että annat sähköpostiosoitteesi mainoksien lähettämistä varten. Näitä maksuttomia maistiaisia järjestetään niin paljon, että näillä voisi täyttää kalenterinsa ostamatta koskaan yhtään kurssia. Päädyin kuitenkin lopulta ostamaan kaksi vuoden mittaistakin kurssia ja yhden lyhyemmän. Pitkille kursseille on alustan kautta elinikäinen pääsy, joten vuodessa niitä ei tarvitse suorittaa. Samoihin oppeihin voi siis myös palata aina uudestaan ja uudestaan.

Nämä maksuttomat maistiaiset ovat todellisia matalan kynnyksen taidekursseja kaikille kiinnostuneille, aivan vasta-alkajillekin. Niille kun voi osallistua ilman mitään ennakko-odotuksia eikä töitään koskaan tarvitse esitellä kenellekkään, ei opettajille eikä kurssitovereille. Kurssitovereita saattaa olla kymmenen tuhattakin ympäri maailmaa. Kurssit ovat siis kansainvälisiä ja englanninkielisiä, joten vähän kieltä pitäisi siis osata. Myös tämmöinen kokenut taidekurssien kävijä saa näistä kursseista mukavasti asiaa irti, varsinkin uusien välineiden ja tekniikoiden opetteluun. Sillä rintamalla on tullut paljon uusia välineitä, maaleja ja "mömmöjä". Mömmöt ovat tässä yhteydessä mm. erilaisia pohjustus-, jälkikäsittely- ja tehosteaineita. Kun minä nuorena teininä aloitin maalaamisen, oli käytössä lähinnä lyijykynä, hiili, akvarellit ja öljyvärit. Nyt on uskomaton määrä erilaisia mahdollisuuksia. Toki tässä myös vanhoja tekniikoita tulee kerrattua, jos niihin ei ole pitkiin aikoihin tarttunut. Monet tehtävät ovat pienehköjä verryttelyn tyyppisiä, mutta samoilla tekniikoilla voi sitten myöhemmin ryhtyä vaikka kuinka suuriin projekteihin.

Ensimmäinen ilmainen maistiainen, johon osallistuin, oli mixed media tekniikoihin keskittyvä Fodder Challenge. Tämä maistiainen esitteli vuoden mittaista Fodder school- kurssia, jonka sitten päädyin myös ostamaan. Kurssin järjestää Willa Workshops/Willa Wanders ja se näyttää järjestävän uutta maistiaista ja vuoden mittaista kurssia joka vuosi.

Olen aikaisemminkin käyttänyt mixed media tekniikkaa, mutta en ihan tällä tavalla. Mixed median käsite englanniksi näyttää muutenkin olevan hiukan erilainen kuin suomalainen "sekatekniikka". Tämä tekniikka sopii hyvin kiireisille, aloittelijoille, kotiäideille ja valkoisen paperin kammoisille, sillä tässä tekniikassa asioita tehdään pieni osa kerrallaan. Ei siis tarvitse olla mitään suurta visiota tulevasta työstä tai ylipäätään minkäänlaista suunnitelmaa olemassa. Pelkkä innostus ja tekemisen ilo riittää. Näin ei siis tule mitään tyhjästä aloittamisen tuskaa tai valkoisen paperin kammoa, mitkä ovat mielestäni taiteen tekemisessä ylipäätään aivan turhia juttuja.

Tällä maistiaiskurssilla törmäsin ensimmäistä kertaa termiin "fodder" ja kestikin koko viikon maistiaisen ajan, että muodostin siitä käsityksen itselleni, koska suomenkielistä termiä asialle ei ole edes olemassa. Fodder on siis suomeksi käännettynä "rehu", mutta parhaiten asiaa suomeksi kuvailee mielestäni sana "raaka-aine". Tässä mixed media- tekniikassa siis tuotetaan erilaista raaka-ainetta omaan varastoon, josta sitten myöhemmin kootaan erilaisia juttuja. Nämä lopulliset tuotokset sitten voivat olla matalan kynnyksen skräppäilyä, bujoilua tai kortteilua, päivä- tai matkapäiväkirjan sivuja, art- tai junk journal sivuja, altered book- sivuja tai ihan seinälle ripustettavaa taidetta. Tässä onkin tekniikan nerokkuus, tarvitset vain vähän aikaa yhden raaka-aineen tuottamiseen, suunnitelmaa ei tarvita ja kukin päättää itse miten tätä raaka-ainetta käyttää.

Toinen termi mihin kurssilla törmäsin on "ephemera". Tällekkään termille ei ole oikeastaan hyvää suomenkielistä termiä ja sanakin on niin kaunis, etten ole sitä ryhtynyt kääntämään. Ephemeralla tarkoitetaan vanhoja esitteitä, kirjeitä, laskuja, kuitteja, kortteja, lippuja, ylipäätänsä kaikkea paperin kierrätykseen kuuluvaa tavaraa. Näitä on perinteisesti käytetty skräppäykseen tai päiväkirjojen ja matkapäiväkirjojen lisukkeina muistojen elävöittämiseen. Ephemera toimii myös hienosti mixed media töissä raaka-aineena fodderin tapaan. Näiden kahden ero on se, että fodder on itse tehtyä jatkokäsiteltyä raaka-ainetta, mutta ephemerasta voi tehdä fodderia, se ei siis sellaisenaan ole vielä fodderia.     

Nyt sitten Fodder Challenge- maistiaiskurssin antiin. Tein viikon aikana jokaisen tarjolla olevan tehtävän ja joitakin olen jo käyttänytkin pienissä mixed media töissä.

 
Jokaiseen tehtävään oli tällä kurssimaistiasella eri opettaja, varsinaisilla vuoden mittaisilla kursseilla opettaja vaihtuu yleensä joka kuukausi. Ensimmäinen tehtävä oli "paperinukke" Megan Whisner- Quinlanin opettamana. Tämänkin tehtävän voi tehdä niin monimutkaisesti ja näyttävästi kuin haluaa, mutta yksinkertaisesta on hyvä aloittaa. Näitä paperinukkeja voi sitten liimata, ommella tai jopa niitata osaksi bujoa, journalia, korttia tai vaikka kollaasia. Pään voi tehdä itse, leikata lehdestä tai kirjasta, Myös soveltuvia leimasimia on myynnissä. Tähän tarkoitukseen on myös myynnissä valmiita leikekuvia esim. Tim Holtz- tuotteissa. Minä omistan myös kaksi leikekuvakirjaa, joissa on muiden kuvien lisäksi erilaisia päitä. 

 
Seuraava tehtävä oli tehdä omia tarroja Rebecca Chapmannin tunnilla. Pohjana käytettiin tulostimeen tarkoitettuja tarra-arkkeja. Tämä oli hauska pienimuotoinen tehtävä, ja näitä tarroja voi käyttää lähinnä kortteihin ja bujoiluun. 

   
Tiffany Sharpen "Strips and sticthes" oli myös pieni kokeilu, mutta tällä tekniikalla voi tehdä vaikka tauluja. Tässä tekniikassa käytetään ompelukonetta. Näistä tuli nyt kortin tapaisia, mutta kyllä nämäkin myös johonkin journal- sivuun sopisi. Koristeeksi lisäsin keijukiiltokuvat omista varastoista.

  
Kelly Anderssonin kanssa tehtiin päiväkirjaa tai bujoa. Tein sitten omaan bujooni tämmöisen aukeaman. Tässä nyt on sitten käytetty enemmänkin ephemeraa, ainoastaa kasvi ja siivet ovat itse tehtyjä ja nekin valmiilla silikonileimoilla.

  
Laura Damen opastamana tehtiin journal aukeama. Minä tein vanhaan kirjaan "altered book"- aukeaman. Käytin Rox Padgettin "Make your own stensils"- tunnilla tehtyjä papereita (kuvat alla). Lisäksi tusseilla tehty kasvi- fodder, omia gelliprinttejä ja vanhaa sanomalehteä. 
 

 

  
Wendy Solganik eli Willa Wanders itse opetti "Mastersheet" -opintokokonaisuuden. Mastersheet ( tai masterboard ) on paperinpaloista koottu suuri arkki/pohja muille jutuille. Sen voi palastella moneksi pohjaksi tai käyttää yhden suuren työn pohjana. Tämä omani on A2 kokoinen. Se on yhä käyttämättä ja odottaa kunnes inspiraatio iskee. Sen sijaan olen tehnyt myöhemmin pienempiä A4 kokoisia pohjia, jotka ovat menneet suoraan käyttöön. Paperinpalojen lisäksi on käytetty sabluunaa ja tussia viimeistelyyn.
 
 
Botanical vintage- tyyliä toteutettiin Leaca Youngin johdolla. Tein aukeaman pilalle menneistä ecoprinteistä sitomaani vihkoseen.
 

DeeDee Catronin kanssa tehtiin tagejä. Suoraan sanoen en ymmärrä näiden tagien tarkoitusta, mutta näitä kolmea nyt käytän kirjanmerkkeinä. Minulle nämä ovat riippulappuja, joita kiinnitetään myytäviin tai lahjaksi annettaviin tuotteisiin. Sellaisia nämä alunperin ovatkin, omia silkkipainettuja riippulappuja, jotka ovat jääneet yli ompelemistani vaatteista, joita myin vuonna yksi ja kaksi. Nyt ne ovat sitten vähän prameammin koristeltu. Paljon erilaisia tagejä ihmiset kuitenkin tekevät ja lisäävät osaksi mixed media töitään. Tuskin tästä aiheesta innostun tämän enempää.    
 

Siinä olivat kaikki Fodderchallenge maistiaiskurssin tehtävät. Ja sitten siihen soveltamiseen. Kuten kuvitella saattaa, niin vanhana paperinukkeharrastajana ja vaatesuunnittelijana hurahdin näihin "paperinukkeihin". Tein näitä sitten paljon ja tyylilleni uskollisena historiallista ja metsänkeijutyyliä yhdistellen.


Paperinukkien tekoon käytin uuden gellipainantaharrastukseni ensimmäisiä vielä hiukan avuttomia yritelmiä sekä telan puhdistamiseen käyttämiäni suttupapereita. Gellipainanta- tekniikassa olen jo kehittynyt huimasti ja postailen siitä myöhemmin lisää. Mitään ei siis kannata heittää roskiin, sillä mixed media töissä kaikki löytää kyllä ajan kanssa paikkansa. Sitten pitäisi tehdä vielä työ mihin nämä paperinuket löytävät tiensä...


 Gellipainantaa kokeilin ensin kasveilla ja pitsikankailla vaihtelevalla menestyksellä. Nyt olen jo paljon parempi.


Paperinukkeja yllä olevat kirjanmerkit letteineen ja perhosekukkakepitkin ovat tavallaan. Lettipäihin yhdistin vielä Tiffany Sharpen "Strips and sticthes"-tekniikkaa.

Rebecca Chapmannin tunnilla tehty oma kukkatarra löysi paikkansa tämän Nuuna Mood-kirjan aukeamalta.

Koska ostin vuoden mittaisen Fodder school -kurssin, tarvitsin kurssia varten myös muistikirjan kurssilla opittujen asioiden säilömistä varten. Sitä varten ostin Tokmannilta neljän euron kierrelehtiön tukevilla valkoisilla paperisivuilla. Kannen koristelin mm. Rox Padgettin "Make your own stensils"-tunnilla tehdyllä paperilla. Tämän kurssin kokemuksista sitten lisää myöhemmin. Kurssilla on oma Instagram- profiilinsa Fodder.school ja myös tässä mainitsemillani opettajilla on omat instagramprofiilinsa, joita kannattaa asiasta kiinnostuneiden seurata.

lauantai 16. heinäkuuta 2022

Trikoomekko hukkapaloista ja Strange Magic Finland duster

Kesämökin piha kukkii juuri nyt kauneimmillaan. Etenkin pionit kukat ovat todella suuria ja komeita tänä kesänä. Kaunis on myös itselleni joululahjaksi tilaamani Strange Magic Finland- merkin duster. Tämän takin kuosi on tyyliltään minusta jotenkin aasialainen. 



Koreat ovat myös asuun sopivat Laura Vitan satiininauhakengät.


Näyttävä takki ei kaipaa seurakseen muuta kuin yksinkertaisen havunvihreän trikoomekon. Tämän mekon ompelin samoista pikkuvikaisista trikoonpaloista kuin koristellun mekon tässä linkissä ja hihattoman alusmekon tässä linkissä. Kaava on tuttu kukkamekkokaavani, jonka olen muokannut T-paidan kaavasta. Tällä kertaa vain lisäsin hihoihin vähän mittaa. Hihat ovat siltikin vielä vajaamittaiset ja yltävät ranteen ja kyynärpään väliin. Tätä samaa kaavaa olen käyttänyt beessiin kukkamekkoon tässä linkissä ja komeaan peikonlehtimekkoon tässä linkissä.


 
Kukkaloisto on kovin lyhytaikainen ilo, mutta myös jo kuihtuneet kukat voivat olla kuvauksellisia. 

Yritin taas kuvata kukissa ahkeroivia pörriäisiä. Haasteellisia kuvattavia, paikallaan poseeraamiseen kun ei näytä olevan edes pientä hetkeä aikaa.



 

perjantai 4. helmikuuta 2022

Eco Print- tekniikka

Olen pitänyt tässä vähän blogitaukoa vuoden vaihteen molemmin puolin, sillä mieluisakin harrastus alkaa silloin tällöin kyllästyttämään ja akkujen lataaminen tulee tarpeeseen. Instagramin puolella olen ollut vähän aktiivisempi, mutta kyllä sielläkin olen päivityksiä vähän harvemmin laitellut. Nyt olen sitten uusin energioin taas sekä täällä että Instagramissa teidän riesananne. Suunnitelma on sellainen, että laitan Instaan kuvia nopeammin ja useammin, blogia päivitän sitten harvemmin, mutta entistä suuremmilla ja enemmän asiaa sisältävillä postauksilla.

Niinhän siinä sitten kävi, että kuin varkain blogini ylitti 250 000 kävijän määrän, tänään tarkalleen  251 015 kävijää. Kiitos siitä kuuluu teille, jotka jaksatte täällä käydä :) Blogia olen pitänyt jo vuodesta 2014 asti ja olen kirjoittanut yhteensä 448 postausta. Kävijöitä on ollut korona-aikana taas enemmän, sillä moni on etsinyt itselleen uutta ajanvietettä kotoilun ajaksi. Suurin osa blogini kävijöistä tuleekin Googlen täsmähakujen kautta, kun etsitään vinkkejä pieneen taiteiluun, tuunailuun ja käsillä tekemiseen. 

Uutta puuhaa olen minäkin parin viime vuoden aikana etsinyt ja löytänyt. Lisäksi olen virkistänyt myös vanhoja harrastuksia. Olen löytänyt uuden innostuksen valokuvaukseen ja järjestänyt kesämökin kauniiseen ympäristöön useita fantasia-asukuvauksia, joiden tuloksiin voi tutustua tässä linkissä. Varsinkin korona-ajan aluksi ompelin todella paljon vaatteita, peittoja ja verhoja itselleni ja vähän muillekin. 

Aivan uusiakin harrastuksia olen aloitellut ja ne liittyvät taideharrastuksiin. Erilaisia Art/Junk Journal- kirjoja on aluillaan vino pino. Taidetekniikkanörttinä olen opiskellut uusia tekniikoita, joista löytyy jo kuvia Instan puolelta. Tänne esittelen niitä pikku hiljaa ehtiessäni. Näiden tekniikoiden opiskeluun sekä koronan pakottamaan etäilyyn liitty se kaikkein mieluisin uusi löytöni, nimittäin nettikurssit. Enkä minä todellakaan ole löytöni kanssa yksin, sillä nettikursseilla on nyt todellakin paljon osallistujia. Näillä nettitaidekurseilla on paljon mainostarkoituksessa järjestettyjä ilmaisia parin viikon mittaisia "Taster" -kursseja, eli ns. maistiaisia. Pelkästään ilmaisilla kursseillakin voisi täyttää kalenterinsa, mutta olen nyt ostanut useammankin maksullisen taidekurssin. Näistä sitten lisää myöhemmin.

Ensimmäisen maksullisen lyhytkurssin kävin viime kesänä. Olin kärkkynyt Eco Print- tekniikan kurssia jo tovin kotikaupungissani, mutta ne olivat aina täynnä. Sitten tuli sulku päälle ja homma venyi hamaan ikuisuuteen. Taiteilijaystäväni vinkistä osallistuin sitten etänä Eco Print- kurssille, jonka järjesti Paper Garden by Varalusikka. Tässä teknikassa kuvioidaan papereita tai kankaita tuoreiden kasvien avulla. Tekniikka on aikaa vievää ja lopputulos on aina yllätys. Yllätyksellisyys tekee puuhasta hyvin koukuttavaa, papereita tai kankaita avatessa tuntuu siltä kuin olisi aina joulu. Hurahdin tähän tekniikkaan koko loppukesäksi ihan täysin. 



Kankaalle tehtäessä tekniikka hiukan poikkeaa paperille tehtävästä tekniikasta. Näissä ensimmäisissä violetin/keltaisen sävyisiksi tulleissa printeissä käytin puuvillaa ja puretusaineena alunaa. Lehdet ovat ruusunlehtiä.

 
Mihin näitä printtejä sitten voi käyttää? Kankaista voi tehdä vaikka vaatteita tai sisustustekstiileitä. Näistä puuvillanpaloista teen todennäköisesti jonkin Art Journal kannen.
 
 
Ensimmäinen erä printtejä meni luonnollisesti vähän pieleen. Paperit ovat kuitenkin epäonnistuneinakin niin kauniita, että käytin ne pienen Journal- vihkosen sivuina. Ensimmäiselle aukeamalle tein "Taster"- nettikurssin tehtävän (yläkuva). Mitään ei kannata heittää hukkaan ;)
 

 Toinen aukeama on ihastuttavaan Taiteillen luovasti- Facebookryhmään tekemäni "Sieniviikon" työ.

Valmiissa Eco Printeissä alkaa helposti nähdä erilaisia asioita. Annoin näkyjen intuitiivisesti johdattaa itseäni ja täydensin nämä näyt värikynillä printin päälle. Tämä teos on "Metsätontut piilosilla".

"Sinipartainen kuoriainen".


 "Sinisiipinen hyönteistyttö."



 
Monet kehystävät Eco Printit sellaisinaan taideteoksiksi. Minusta on hauskaa katsella niitä ja nähdä niissä piilossa olevia asioita. Mitä sinä näet?

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Syksyisiä hameita, huiveja ja fantasiapäähineitä

Syksyllä valokuvaaminen on antoisaa. Värit ja matalalla loimottava aurinko saa aikaan kauniita valo- ja väriefektejä sekä syviä näyttäviä varjoja. Joskus syksyn aurinkoiset päivät ovat vain niin kortilla, että niitä joutuu vähän kyttäämään. Nämäkin vaatteet odottivat henkarilla valmiina jokusia viikkoja sopivaa päivää odottaessa. Kuvauksien lomassa sitaisin vielä erilaisia fantasiapäähineitä syksyn lehdistä ja marjoista Alman kutreja koristamaan.

Suurta pellavahuivia koristaa erivärisistä pellavatilkuista leikatut lehdet. Pellavakankaat olen värjännyt itse.



Huivin voi kietoa kaulaan tai käyttää päälleheitettävänä halattina. Helppo ja näyttävä vaate!

Kaitalehameen malli on tuttu 70-luvun hippimuodista. Nilkkapituisen hameen ompelin ruiskumaalaamistani puuvillakankaista. Kuvioiden sabluunoina käytin erilaisia kasveja.



Toisen suuren syksyisen huivin tein märkähuovutustekniikalla. Tässäkin huivissa on lehtikuvioita. Tämä palaa vielä tulevaisuudessa kuvattavaksi jonkin fantasia-asun osana.


Luonnonvärinen pellavainen kietaisupusero on vanhaa tuotantoa ja ennenkin blogissa esillä ollut. Äitini virkkaamat pitsilaput sopivat hienosti pellavaan. Tällä kertaa vanhaan pellavaiseen yläosaan yhdistin uuden hameen, joka on myös hippityylinen kaitalehame. Sen ompelin erilaisista kuviollisista puuvillakankaista.


 

Tässä vielä yksi vanha pellavainen kietaisupusero vuosien takaa. Pihlajanlehtien varjot muodostavat hienon kuvion vaatteeseen.

Kankaiden ruiskumaalaukseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. Kankaiden käsinvärjäykseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. Kankaiden konevärjäykseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. 
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...