perjantai 4. helmikuuta 2022

Eco Print- tekniikka

Olen pitänyt tässä vähän blogitaukoa vuoden vaihteen molemmin puolin, sillä mieluisakin harrastus alkaa silloin tällöin kyllästyttämään ja akkujen lataaminen tulee tarpeeseen. Instagramin puolella olen ollut vähän aktiivisempi, mutta kyllä sielläkin olen päivityksiä vähän harvemmin laitellut. Nyt olen sitten uusin energioin taas sekä täällä että Instagramissa teidän riesananne. Suunnitelma on sellainen, että laitan Instaan kuvia nopeammin ja useammin, blogia päivitän sitten harvemmin, mutta entistä suuremmilla ja enemmän asiaa sisältävillä postauksilla.

Niinhän siinä sitten kävi, että kuin varkain blogini ylitti 250 000 kävijän määrän, tänään tarkalleen  251 015 kävijää. Kiitos siitä kuuluu teille, jotka jaksatte täällä käydä :) Blogia olen pitänyt jo vuodesta 2014 asti ja olen kirjoittanut yhteensä 448 postausta. Kävijöitä on ollut korona-aikana taas enemmän, sillä moni on etsinyt itselleen uutta ajanvietettä kotoilun ajaksi. Suurin osa blogini kävijöistä tuleekin Googlen täsmähakujen kautta, kun etsitään vinkkejä pieneen taiteiluun, tuunailuun ja käsillä tekemiseen. 

Uutta puuhaa olen minäkin parin viime vuoden aikana etsinyt ja löytänyt. Lisäksi olen virkistänyt myös vanhoja harrastuksia. Olen löytänyt uuden innostuksen valokuvaukseen ja järjestänyt kesämökin kauniiseen ympäristöön useita fantasia-asukuvauksia, joiden tuloksiin voi tutustua tässä linkissä. Varsinkin korona-ajan aluksi ompelin todella paljon vaatteita, peittoja ja verhoja itselleni ja vähän muillekin. 

Aivan uusiakin harrastuksia olen aloitellut ja ne liittyvät taideharrastuksiin. Erilaisia Art/Junk Journal- kirjoja on aluillaan vino pino. Taidetekniikkanörttinä olen opiskellut uusia tekniikoita, joista löytyy jo kuvia Instan puolelta. Tänne esittelen niitä pikku hiljaa ehtiessäni. Näiden tekniikoiden opiskeluun sekä koronan pakottamaan etäilyyn liitty se kaikkein mieluisin uusi löytöni, nimittäin nettikurssit. Enkä minä todellakaan ole löytöni kanssa yksin, sillä nettikursseilla on nyt todellakin paljon osallistujia. Näillä nettitaidekurseilla on paljon mainostarkoituksessa järjestettyjä ilmaisia parin viikon mittaisia "Taster" -kursseja, eli ns. maistiaisia. Pelkästään ilmaisilla kursseillakin voisi täyttää kalenterinsa, mutta olen nyt ostanut useammankin maksullisen taidekurssin. Näistä sitten lisää myöhemmin.

Ensimmäisen maksullisen lyhytkurssin kävin viime kesänä. Olin kärkkynyt Eco Print- tekniikan kurssia jo tovin kotikaupungissani, mutta ne olivat aina täynnä. Sitten tuli sulku päälle ja homma venyi hamaan ikuisuuteen. Taiteilijaystäväni vinkistä osallistuin sitten etänä Eco Print- kurssille, jonka järjesti Paper Garden by Varalusikka. Tässä teknikassa kuvioidaan papereita tai kankaita tuoreiden kasvien avulla. Tekniikka on aikaa vievää ja lopputulos on aina yllätys. Yllätyksellisyys tekee puuhasta hyvin koukuttavaa, papereita tai kankaita avatessa tuntuu siltä kuin olisi aina joulu. Hurahdin tähän tekniikkaan koko loppukesäksi ihan täysin. 



Kankaalle tehtäessä tekniikka hiukan poikkeaa paperille tehtävästä tekniikasta. Näissä ensimmäisissä violetin/keltaisen sävyisiksi tulleissa printeissä käytin puuvillaa ja puretusaineena alunaa. Lehdet ovat ruusunlehtiä.

 
Mihin näitä printtejä sitten voi käyttää? Kankaista voi tehdä vaikka vaatteita tai sisustustekstiileitä. Näistä puuvillanpaloista teen todennäköisesti jonkin Art Journal kannen.
 
 
Ensimmäinen erä printtejä meni luonnollisesti vähän pieleen. Paperit ovat kuitenkin epäonnistuneinakin niin kauniita, että käytin ne pienen Journal- vihkosen sivuina. Ensimmäiselle aukeamalle tein "Taster"- nettikurssin tehtävän (yläkuva). Mitään ei kannata heittää hukkaan ;)
 

 Toinen aukeama on ihastuttavaan Taiteillen luovasti- Facebookryhmään tekemäni "Sieniviikon" työ.

Valmiissa Eco Printeissä alkaa helposti nähdä erilaisia asioita. Annoin näkyjen intuitiivisesti johdattaa itseäni ja täydensin nämä näyt värikynillä printin päälle. Tämä teos on "Metsätontut piilosilla".

"Sinipartainen kuoriainen".


 "Sinisiipinen hyönteistyttö."



 
Monet kehystävät Eco Printit sellaisinaan taideteoksiksi. Minusta on hauskaa katsella niitä ja nähdä niissä piilossa olevia asioita. Mitä sinä näet?

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Syksyisiä hameita, huiveja ja fantasiapäähineitä

Syksyllä valokuvaaminen on antoisaa. Värit ja matalalla loimottava aurinko saa aikaan kauniita valo- ja väriefektejä sekä syviä näyttäviä varjoja. Joskus syksyn aurinkoiset päivät ovat vain niin kortilla, että niitä joutuu vähän kyttäämään. Nämäkin vaatteet odottivat henkarilla valmiina jokusia viikkoja sopivaa päivää odottaessa. Kuvauksien lomassa sitaisin vielä erilaisia fantasiapäähineitä syksyn lehdistä ja marjoista Alman kutreja koristamaan.

Suurta pellavahuivia koristaa erivärisistä pellavatilkuista leikatut lehdet. Pellavakankaat olen värjännyt itse.



Huivin voi kietoa kaulaan tai käyttää päälleheitettävänä halattina. Helppo ja näyttävä vaate!

Kaitalehameen malli on tuttu 70-luvun hippimuodista. Nilkkapituisen hameen ompelin ruiskumaalaamistani puuvillakankaista. Kuvioiden sabluunoina käytin erilaisia kasveja.



Toisen suuren syksyisen huivin tein märkähuovutustekniikalla. Tässäkin huivissa on lehtikuvioita. Tämä palaa vielä tulevaisuudessa kuvattavaksi jonkin fantasia-asun osana.


Luonnonvärinen pellavainen kietaisupusero on vanhaa tuotantoa ja ennenkin blogissa esillä ollut. Äitini virkkaamat pitsilaput sopivat hienosti pellavaan. Tällä kertaa vanhaan pellavaiseen yläosaan yhdistin uuden hameen, joka on myös hippityylinen kaitalehame. Sen ompelin erilaisista kuviollisista puuvillakankaista.


 

Tässä vielä yksi vanha pellavainen kietaisupusero vuosien takaa. Pihlajanlehtien varjot muodostavat hienon kuvion vaatteeseen.

Kankaiden ruiskumaalaukseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. Kankaiden käsinvärjäykseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. Kankaiden konevärjäykseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. 
 

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Usvaneidon paluu

Kuvasin "usvaneitoa" noin vuosi sitten muutaman kerran illan hämärissä ja yöllä. Kerran muutaman tunnin yöunien jälkeen heräsin todella kauniiseen syysaamuun. Usvaneito ei ollut kadonnut usvan mukana, joten otin vielä toisen syksyisen värikkään kuvasarjan. En kuitenkaan ehtinyt näitä kuvia silloin juuri katsella, mutta nyt on juuri sopiva vuodenaika esitellä usvaneitoa syksyn väriloistossa. Viime vuonna olikin komea ruska, mutta niin on tänäkin vuonna, ainakin meidän mökillä. Olenkin taas ottanut "tuhatkunta" uutta kuvaa, toivottavasti ehdin esitellä niitä vielä tänä syksynä. Tunnustan olevani syysihminen, vaikka pidänkin kaikista vuodenajoista. Etenkin pitkinä, lämpinä ja värikylläisinä syyspäivinä ei ole mitään parempaa harrastusta kuin olla ulkona kameran kanssa.












 Alkuperäisen yön hämärissä otetun usvaneito- kuvakavalkadin löydät tästä linkistä.
 
 
 

perjantai 3. syyskuuta 2021

Hapsuhalatti venetsialaisilla naamioilla

Tein itselleni vielä yhden hapsuhalatin. Pitkää hapsunauhaa on vielä varastossa ja kangas on kauan sitten Eurokankaasta ostettua huiviraporttia. Tähän halattiin meni neljän huivin raportti, kaksi huivia taakse ja kaksi eteen. Halatin takakappaleella yhdistin huivit saumalla. Ihastuin tähän materiaaliin näyttävän "venetsialaiset naamiot"- kuosin vuoksi. Olimme silloin juuri käyneet Venetsiassa.





Tässä halatti vielä henkarilla edestä kuvattuna ja alempana vielä takaa päin. Kaavaa tähän vaatteeseen ei ole, vain neljä neliötä yhteen ommeltuina. Käsille on jätetty vain aukot sivusaumoihin.


Laura Vitan näyttävät nauhakengät sopivat halatin seuraksi. Musta koristenaamio kävisi lisäasusteeksi.


 Pikkuhiljaa saadaan jo syksyn sävyjä luontoon. Hyvää syksyä kaikille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...