Korona-aikana innostuin etäilystä myös harrastusten ja uuden oppimisen suhteen. Ensimmäisen kerran törmäsin nettitaidekursseihin Instagram- mainoksessa. Kyseessä oli ns. maksuton maistiainen vuoden mittaisesta taidekurssista. Ensin osallistuin yhdelle ja sitten jo toiselle ja kolmannellekin erilaiselle viikon/kahden mittaiselle kurssimaistiaselle. Näiden maksuttomien maistiaisten tarkoitus on siis saada ihmiset innostumaan aiheesta siinä määrin, että ostavat lopulta koko kurssin. Varsinaisesti maistiaiset eivät sido kuitenkaan mihinkään muuhun kuin siihen, että annat sähköpostiosoitteesi mainoksien lähettämistä varten. Näitä maksuttomia maistiaisia järjestetään niin paljon, että näillä voisi täyttää kalenterinsa ostamatta koskaan yhtään kurssia. Päädyin kuitenkin lopulta ostamaan kaksi vuoden mittaistakin kurssia ja yhden lyhyemmän. Pitkille kursseille on alustan kautta elinikäinen pääsy, joten vuodessa niitä ei tarvitse suorittaa. Samoihin oppeihin voi siis myös palata aina uudestaan ja uudestaan.
Nämä maksuttomat maistiaiset ovat todellisia matalan kynnyksen taidekursseja kaikille kiinnostuneille, aivan vasta-alkajillekin. Niille kun voi osallistua ilman mitään ennakko-odotuksia eikä töitään koskaan tarvitse esitellä kenellekkään, ei opettajille eikä kurssitovereille. Kurssitovereita saattaa olla kymmenen tuhattakin ympäri maailmaa. Kurssit ovat siis kansainvälisiä ja englanninkielisiä, joten vähän kieltä pitäisi siis osata. Myös tämmöinen kokenut taidekurssien kävijä saa näistä kursseista mukavasti asiaa irti, varsinkin uusien välineiden ja tekniikoiden opetteluun. Sillä rintamalla on tullut paljon uusia välineitä, maaleja ja "mömmöjä". Mömmöt ovat tässä yhteydessä mm. erilaisia pohjustus-, jälkikäsittely- ja tehosteaineita. Kun minä nuorena teininä aloitin maalaamisen, oli käytössä lähinnä lyijykynä, hiili, akvarellit ja öljyvärit. Nyt on uskomaton määrä erilaisia mahdollisuuksia. Toki tässä myös vanhoja tekniikoita tulee kerrattua, jos niihin ei ole pitkiin aikoihin tarttunut. Monet tehtävät ovat pienehköjä verryttelyn tyyppisiä, mutta samoilla tekniikoilla voi sitten myöhemmin ryhtyä vaikka kuinka suuriin projekteihin.
Ensimmäinen ilmainen maistiainen, johon osallistuin, oli mixed media tekniikoihin keskittyvä Fodder Challenge. Tämä maistiainen esitteli vuoden mittaista Fodder school- kurssia, jonka sitten päädyin myös ostamaan. Kurssin järjestää Willa Workshops/Willa Wanders ja se näyttää järjestävän uutta maistiaista ja vuoden mittaista kurssia joka vuosi.
Olen aikaisemminkin käyttänyt mixed media tekniikkaa, mutta en ihan tällä tavalla. Mixed median käsite englanniksi näyttää muutenkin olevan hiukan erilainen kuin suomalainen "sekatekniikka". Tämä tekniikka sopii hyvin kiireisille, aloittelijoille, kotiäideille ja valkoisen paperin kammoisille, sillä tässä tekniikassa asioita tehdään pieni osa kerrallaan. Ei siis tarvitse olla mitään suurta visiota tulevasta työstä tai ylipäätään minkäänlaista suunnitelmaa olemassa. Pelkkä innostus ja tekemisen ilo riittää. Näin ei siis tule mitään tyhjästä aloittamisen tuskaa tai valkoisen paperin kammoa, mitkä ovat mielestäni taiteen tekemisessä ylipäätään aivan turhia juttuja.
Tällä maistiaiskurssilla törmäsin ensimmäistä kertaa termiin "fodder" ja kestikin koko viikon maistiaisen ajan, että muodostin siitä käsityksen itselleni, koska suomenkielistä termiä asialle ei ole edes olemassa. Fodder on siis suomeksi käännettynä "rehu", mutta parhaiten asiaa suomeksi kuvailee mielestäni sana "raaka-aine". Tässä mixed media- tekniikassa siis tuotetaan erilaista raaka-ainetta omaan varastoon, josta sitten myöhemmin kootaan erilaisia juttuja. Nämä lopulliset tuotokset sitten voivat olla matalan kynnyksen skräppäilyä, bujoilua tai kortteilua, päivä- tai matkapäiväkirjan sivuja, art- tai junk journal sivuja, altered book- sivuja tai ihan seinälle ripustettavaa taidetta. Tässä onkin tekniikan nerokkuus, tarvitset vain vähän aikaa yhden raaka-aineen tuottamiseen, suunnitelmaa ei tarvita ja kukin päättää itse miten tätä raaka-ainetta käyttää.
Toinen termi mihin kurssilla törmäsin on "ephemera". Tällekkään termille ei ole oikeastaan hyvää suomenkielistä termiä ja sanakin on niin kaunis, etten ole sitä ryhtynyt kääntämään. Ephemeralla tarkoitetaan vanhoja esitteitä, kirjeitä, laskuja, kuitteja, kortteja, lippuja, ylipäätänsä kaikkea paperin kierrätykseen kuuluvaa tavaraa. Näitä on perinteisesti käytetty skräppäykseen tai päiväkirjojen ja matkapäiväkirjojen lisukkeina muistojen elävöittämiseen. Ephemera toimii myös hienosti mixed media töissä raaka-aineena fodderin tapaan. Näiden kahden ero on se, että fodder on itse tehtyä jatkokäsiteltyä raaka-ainetta, mutta ephemerasta voi tehdä fodderia, se ei siis sellaisenaan ole vielä fodderia.
Nyt sitten Fodder Challenge- maistiaiskurssin antiin. Tein viikon aikana jokaisen tarjolla olevan tehtävän ja joitakin olen jo käyttänytkin pienissä mixed media töissä.
Jokaiseen tehtävään oli tällä kurssimaistiasella eri opettaja, varsinaisilla vuoden mittaisilla kursseilla opettaja vaihtuu yleensä joka kuukausi. Ensimmäinen tehtävä oli "paperinukke" Megan Whisner- Quinlanin opettamana. Tämänkin tehtävän voi tehdä niin monimutkaisesti ja näyttävästi kuin haluaa, mutta yksinkertaisesta on hyvä aloittaa. Näitä paperinukkeja voi sitten liimata, ommella tai jopa niitata osaksi bujoa, journalia, korttia tai vaikka kollaasia. Pään voi tehdä itse, leikata lehdestä tai kirjasta, Myös soveltuvia leimasimia on myynnissä. Tähän tarkoitukseen on myös myynnissä valmiita leikekuvia esim. Tim Holtz- tuotteissa. Minä omistan myös kaksi leikekuvakirjaa, joissa on muiden kuvien lisäksi erilaisia päitä.
Seuraava tehtävä oli tehdä omia tarroja Rebecca Chapmannin tunnilla. Pohjana käytettiin tulostimeen tarkoitettuja tarra-arkkeja. Tämä oli hauska pienimuotoinen tehtävä, ja näitä tarroja voi käyttää lähinnä kortteihin ja bujoiluun.
Tiffany Sharpen "Strips and sticthes" oli myös pieni kokeilu, mutta tällä tekniikalla voi tehdä vaikka tauluja. Tässä tekniikassa käytetään ompelukonetta. Näistä tuli nyt kortin tapaisia, mutta kyllä nämäkin myös johonkin journal- sivuun sopisi. Koristeeksi lisäsin keijukiiltokuvat omista varastoista.
Kelly Anderssonin kanssa tehtiin päiväkirjaa tai bujoa. Tein sitten omaan bujooni tämmöisen aukeaman. Tässä nyt on sitten käytetty enemmänkin ephemeraa, ainoastaa kasvi ja siivet ovat itse tehtyjä ja nekin valmiilla silikonileimoilla.
Laura Damen opastamana tehtiin journal aukeama. Minä tein vanhaan kirjaan "altered book"- aukeaman. Käytin Rox Padgettin "Make your own stensils"- tunnilla tehtyjä papereita (kuvat alla). Lisäksi tusseilla tehty kasvi- fodder, omia gelliprinttejä ja vanhaa sanomalehteä.
Wendy Solganik eli Willa Wanders itse opetti "Mastersheet" -opintokokonaisuuden. Mastersheet ( tai masterboard ) on paperinpaloista koottu suuri arkki/pohja muille jutuille. Sen voi palastella moneksi pohjaksi tai käyttää yhden suuren työn pohjana. Tämä omani on A2 kokoinen. Se on yhä käyttämättä ja odottaa kunnes inspiraatio iskee. Sen sijaan olen tehnyt myöhemmin pienempiä A4 kokoisia pohjia, jotka ovat menneet suoraan käyttöön. Paperinpalojen lisäksi on käytetty sabluunaa ja tussia viimeistelyyn.
Botanical vintage- tyyliä toteutettiin Leaca Youngin johdolla. Tein aukeaman pilalle menneistä ecoprinteistä sitomaani vihkoseen.
DeeDee Catronin kanssa tehtiin tagejä. Suoraan sanoen en ymmärrä näiden tagien tarkoitusta, mutta näitä kolmea nyt käytän kirjanmerkkeinä. Minulle nämä ovat riippulappuja, joita kiinnitetään myytäviin tai lahjaksi annettaviin tuotteisiin. Sellaisia nämä alunperin ovatkin, omia silkkipainettuja riippulappuja, jotka ovat jääneet yli ompelemistani vaatteista, joita myin vuonna yksi ja kaksi. Nyt ne ovat sitten vähän prameammin koristeltu. Paljon erilaisia tagejä ihmiset kuitenkin tekevät ja lisäävät osaksi mixed media töitään. Tuskin tästä aiheesta innostun tämän enempää.
Siinä olivat kaikki Fodderchallenge maistiaiskurssin tehtävät. Ja sitten siihen soveltamiseen. Kuten kuvitella saattaa, niin vanhana paperinukkeharrastajana ja vaatesuunnittelijana hurahdin näihin "paperinukkeihin". Tein näitä sitten paljon ja tyylilleni uskollisena historiallista ja metsänkeijutyyliä yhdistellen.
Paperinukkien tekoon käytin uuden gellipainantaharrastukseni ensimmäisiä vielä hiukan avuttomia yritelmiä sekä telan puhdistamiseen käyttämiäni suttupapereita. Gellipainanta- tekniikassa olen jo kehittynyt huimasti ja postailen siitä myöhemmin lisää. Mitään ei siis kannata heittää roskiin, sillä mixed media töissä kaikki löytää kyllä ajan kanssa paikkansa. Sitten pitäisi tehdä vielä työ mihin nämä paperinuket löytävät tiensä...
Gellipainantaa kokeilin ensin kasveilla ja pitsikankailla vaihtelevalla menestyksellä. Nyt olen jo paljon parempi.
Paperinukkeja yllä olevat kirjanmerkit letteineen ja perhosekukkakepitkin ovat tavallaan. Lettipäihin yhdistin vielä Tiffany Sharpen "Strips and sticthes"-tekniikkaa.
Rebecca Chapmannin tunnilla tehty oma kukkatarra löysi paikkansa tämän Nuuna Mood-kirjan aukeamalta.
Koska ostin vuoden mittaisen Fodder school -kurssin, tarvitsin kurssia varten myös muistikirjan kurssilla opittujen asioiden säilömistä varten. Sitä varten ostin Tokmannilta neljän euron kierrelehtiön tukevilla valkoisilla paperisivuilla. Kannen koristelin mm. Rox Padgettin "Make your own stensils"-tunnilla tehdyllä paperilla. Tämän kurssin kokemuksista sitten lisää myöhemmin. Kurssilla on oma Instagram- profiilinsa Fodder.school ja myös tässä mainitsemillani opettajilla on omat instagramprofiilinsa, joita kannattaa asiasta kiinnostuneiden seurata.
