Syksyisiä hameita, huiveja ja fantasiapäähineitä

Syksyllä valokuvaaminen on antoisaa. Värit ja matalalla loimottava aurinko saa aikaan kauniita valo- ja väriefektejä sekä syviä näyttäviä varjoja. Joskus syksyn aurinkoiset päivät ovat vain niin kortilla, että niitä joutuu vähän kyttäämään. Nämäkin vaatteet odottivat henkarilla valmiina jokusia viikkoja sopivaa päivää odottaessa. Kuvauksien lomassa sitaisin vielä erilaisia fantasiapäähineitä syksyn lehdistä ja marjoista Alman kutreja koristamaan.

Suurta pellavahuivia koristaa erivärisistä pellavatilkuista leikatut lehdet. Pellavakankaat olen värjännyt itse.

Huivin voi kietoa kaulaan tai käyttää päälleheitettävänä halattina. Helppo ja näyttävä vaate!

Kaitalehameen malli on tuttu 70-luvun hippimuodista. Nilkkapituisen hameen ompelin ruiskumaalaamistani puuvillakankaista. Kuvioiden sabluunoina käytin erilaisia kasveja.

Toisen suuren syksyisen huivin tein märkähuovutustekniikalla. Tässäkin huivissa on lehtikuvioita. Tämä palaa vielä tulevaisuudessa kuvattavaksi jonkin fantasia-asun osana.

Luonnonvärinen pellavainen kietaisupusero on vanhaa tuotantoa ja ennenkin blogissa esillä ollut. Äitini virkkaamat pitsilaput sopivat hienosti pellavaan. Tällä kertaa vanhaan pellavaiseen yläosaan yhdistin uuden hameen, joka on myös hippityylinen kaitalehame. Sen ompelin erilaisista kuviollisista puuvillakankaista.

 

Tässä vielä yksi vanha pellavainen kietaisupusero vuosien takaa. Pihlajanlehtien varjot muodostavat hienon kuvion vaatteeseen.

Kankaiden ruiskumaalaukseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. Kankaiden käsinvärjäykseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. Kankaiden konevärjäykseen ohjeet löytyvät tästä linkistä. 

 

Metsätonttu

Osallistuin tässä aikaisemmin tonttupukeutumishaasteeseen, minkä löydät joulukuisen postauksen lopusta tästä linkistä.

Tykästyin tonttuiluun kovasti ja mikäs sen suomalaisempi harrastus voisi olla! Toteutinkin pikaisesti tonttufantasiakuvaukset mökillä, tällä kertaa mallina toimii taas Alma. Minä olin pukeutumishaasteessa saunatonttu, mutta Alma on metsätonttu.

Samalla sain hyvän tekosyyn esitellä ennen joulua ompelemani hameen, jonka tilkuista valmistin tätä kuvausta varten tonttuiluun sopivan hiippalakin.

Kankaat olen itse värjännyt käsin ja kuvioinut ruiskumaalauksella. Hiippalakin tupsu on violettia virkkauslankaa, jonka sekaan laitoin kultalangan jämät. Täytyyhän tyttötontulla olla vähän myös blingblingiä ;)

Pitkän kaulaliinan olen itse neulonut ja esittelin huivin jo vuonna 2015 yhteensopivien sukkien ja pipon kanssa tässä postauksessa. Sävykäs Puro- lanka näyttää vieläkin minun silmääni ihastuttavalta ja sopii tontullekin hyvin :) Letitin kaulaliinan hapsut, koska lanka on niin pehmeää ja helposti huopuvaa, että ajattelin hapsujen pysyvän kauniimpina letitettyinä. Lettihapsut ovat minusta ihan nätti yksityiskohta.

 Neulepaita on äitini minulle lahjaksi neuloma, sen vihreä sävy sopiikin hyvin metsään.

Pitkän hameen malli on tuttu 70-luvulta. Erilaisista ruiskumaalatuista kankaista leikatut kaitaleet kiertyvät nätisti helmasta. Ohje kankaan ruiskumaalaukseen löytyy tästä linkistä.  

Vanhat kynsikkäät tuunasin aikaisemmin tässä postauksessa. Kynsikkäiden alla on itse tehdyt ja tuunatut, tässä linkissä esitellyt kääntölapaset. 

Kaunista hametta esittelen vielä tarkemmin lähikuvin ja ohjein ehtiessäni. Tämä tonttuilu näyttää luonnistuvan sekä minulta että Almalta niin hyvin, että kyllä me vielä jotain hiippailun aihetta keksitään tulevaisuudessakin. Perinteinen joulutonttuilukin on vielä kokematta :)

 

Mekosta paidaksi

Otin tuunaukseen oman vanhan stretchpitsimekkoni, joka on pyörinyt käyttämättä kaapissani jo kymmenisen vuotta. Mekko on sinänsä mukava ja kivannäköinen, että en ole sitä poiskaan laittanut. Mekon ongelma oli se, että se on arkikäyttöön turhan hieno ja "gootahtava", mutta juhlakäyttöön omaan makuuni liian halvan näköinen.

Ajattelin, että paitana sille olisi enemmän käyttöä. Katkaisin helman siis poikki ja leikkasin helmaosasta kaksi epäsymmetristä kiilaa. Leikkasin etu- ja takakappaleelle vyötäröltä alaspäin aukileikkaukset, joihin ompelin kiilat. Näin helma sai lisää volyymiä ja hauskan epäsymmetrisen ilmeen. Huolittelin vielä helman tiheällä siksakilla samalla materiaalia venyttäen.

 

Samalla suurensin myös pääntietä hiukan ilmavammaksi.

 

 

Paita pääsikin heti käyttöön ainakin pukeutumishaasteen muodossa. Pukeutumishaasteen tehtävänanto oli: Musta hame tai housut, saapikkaat, pitsipaita ja huivi tai shaali. Lisäksi ripaus hopeaa ja "keijumainen" kirja. Hame on omatekemä vanha satiinin ja sifonginjämistä tekemäni kaitalehame, joka löytyy myös tästä linkistä. Ripaus hopeaa löytyy Thaimaasta ostamastani vanhasta perhoshuivista ja kauniista hopeisesta filigraaniperhosrintakorusta. Tällä uniikilla korulla kiinnitin huivin kauniisti. Filigraaniperhosen on valmistanut kultaseppä Sanni Lehtinen. 

 

 

Saapikkaita esitti tällä kertaa vanhat Mantereen luottonilkkurini, jotka kävivät nyt ensimmäistä kertaa suutarilla korjattavana. "Keijumaiseksi kirjaksi" valitsin kirjan huovutetuista satuhahmoista. On siellä oikein keijukaisiakin :)

 

 

Vinkkinä vielä, että minulla on nyt myös Instagram-tili nimellä vaateviidakon_pirjo. Sitä olen ollut hankkimassa aina välillä, mutta sitten taas unohtuu. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan ;)  Seurailkaahan sitäkin! Sieltä löytyy sitten myös näitä pukeutumishaastekuvia, kun ehdin niihin osallistua. Hashtagien alta voi sitten löytyä muidenkin osallistujien asuja. Lisään Instagam-linkin blogin sivupalkiin taas ehtiessäni...

Uutta ja vanhaa: Hihaton paita sekä mekoista tuunatut hame, poncho ja lepakkopaita

Kun nyt jo seitsemän vuotta ole blogia pitänyt, niin osa täällä esitellyistä tekemistäni vaatteistakin jo syystä tai toisesta kaipaavat tuunausta. Tässä linkissä vuonna 2017 erikoisen mallinen silkkipainokuvioilla koristelut trikoomekko pääsi tuunaukseen neulokseen tulleen reiän vuoksi. Juuri ylävatsan kohdalle ilmestynyt reikä oli sen verran hankala tapaus, että mekosta tulikin tuunauksen jälkeen hame ja ponchomainen huivi. 

Hameen seuraksi tein hihattoman paidan kaapistani löytyneestä trikoopalasta. Olen sen aikoinani jostain palalaatikosta ostanut hauskan akvarellimaisen ja maalilla roiskitun näköisen kuosin ja tietysti vihreän värin takia. Pala oli niin pieni, että leikkasin siihen vain pääntien, muuten se riitti paidaksi sellaisenaan nippanappa.

Mekon alaosasta ompelin siis tavallisen suoran hameen vain katkaisemalla mekon reiän alapuolelta vyötärön kohdalta ja kääntämällä yläreunaan kujan kuminauhaa varten. Alaosan silkkipainetusta liehukkeesta muokkasin huivin/ponchon.

Ponchon kiinnityksenä on lahjaksi saatu huivisolki.

Paidan helman huolittelin trikookaitaleella ponchon ja hameen tapaan.

Vanha kaulakoru toistaa nätisti paidan kuvioissa olevaa hentoa oksaa, joten se sopii tämän asun seuraksi.

Mustan reikäkoristeisen puseron tuunasin aikoinaan itse tekemästäni mekosta, jonka esittelin tässä linkissä. Mekkoa ei tullut selaisenaan käytettyä, joten kokeillaan päätyisikö tämä lepakkomainen paita ylle vaikkapa metallikeikalle ;)

Tein hihat puseroon mekon helmasta ja leikkasin paidan helmaan myös koristeellisia reikiä. Mekon reikävyö toimii myös paidan kanssa hyvin.

 

Reikien pyöreätä muotoa toistavat hauskasti teräksen sävyiset korut. Korvikset olen itse käsityöläiseltä ostanut ja kaulakorun osti minulle isäni käsityöläispuodista olessani vasta teini.

Olen viime aikoina onnistunut kuvaamaan sekä hämähäkkejä että hämähäkinverkkoja. Moni kammoaa tämän kaltaisia otuksia, mutta minä en pelkää mitään eläimiä, en hyönteisiä, ampiaisia, käärmeitä, hiiriä tai edes rottiakaan. En pelkää, vaikka olen melko allerginenkin kaikenlaisille pistoksille. Luonnoneläimet ovat vain mielenkiintoisia tarkkailtavia ja haastavia valokuvauksen kohteita.

Tämä mielenkiintoinen hädin tuskin kukasta erottuva otus on kukkahämähäkki. Se kykenee vaihtamaan väriä sen mukaan, missä kukassa oleilee.

Tämä verkko roikkui nätisti järven päällä, siitä hienot valo- ja väriefektit taustalle syntyvät.

 Kastehelmillä koristelulla hämähäkinverkolla voi havaita myös verkkoon takertuneen hyttysen.