Kankaiden ja vaatteiden maalausta

Tartuin pitkästä aikaa uudella innolla kankaiden kimppuun. Värivikainen musta trikoo on odotellut työstämistä kaapissa jo pitkän tovin. Ensin kankaasta piti kuitenkin poistaa mustaa pohjaväriä, että uudet värit saa kunnolla näkymään. Siihen hommaan sopi hyvin vanha kunnon kloriitti. Kloriittia olikin hyvä roiskia ulkona mökillä loppukesän lämpössä. Ulkona touhutessa ei tule poistaneeksi väriä vahingossa sisätilan pinnoista ja tekstiileistä. Vaatteet työskentelyyn kannattaa valita sieltä huonoimmasta päästä ettei sitten jälkikäteen harmita. Minulla oli päälläni kesämökin maalausrönttöset. Asettelin kankaan päälle suuria kasvien lehtiä. Näin kankaalle jäi valkaisemattomia mustia länttejä. Tämän kankaan on tarkoitus esittää jonkinlaista tähtisumua.

Kokeilin tällä kertaa minulle aivan uutta tekniikkaa. Lisäämällä Dyemixiä tavalliseen guassimaaliin saa aikaiseksi kankaan maalaukseen sopivan ja pesussa pysyvän värisekoituksen. Värin kiinnitys tapahtuu silittämällä kankaan silityslämpötilan mukaan. Nämä tuotteet tilasin Konta Shopista. Lisää vielä tästä maalausprojektista postauksen lopussa.

Rapatessa aina välillä roiskuu. Vanha Nordic Tricotin mustavalkoinen mekko sai toisessa projektissa sitkeän punaisen läiskän etumustaan. En siis turhaan muita muistuttele sopivista työvaatteista, itse en vain aina muista vaihtaa rönttösiä päälle. Koska läiskä ei millään konstilla lähtenyt pois, jäi ainoaksi keinoksi maalata koko mekko. Hommaan otin leveän maalisiveltimen ja sen avulla hidas projekti sujui vähän joutuisammin. Käytin tähänkin tuunaukseen Dyemix-guassimaalisekoitusta. Tykkään lopputuloksesta ja mekko pääsi uudelleen käyttöön.

Ostin kirpparilta korsetin kolmella eurolla fantasia-asuprojektia varten. Korsetti tuntui käteen silkiltä, joten siihen pitäisi väri tarttua hyvin. Ensin minun täytyi poistaa helmet ja ketju. Ne säästin myöhempää käyttöä varten.

 

 

Tähän projektiin käytin kangasvärin loppuja. Sekoitin niihin ruiskuemulsiota, roiskin ja levittelin siveltimellä värejä korsetin päälle. Lopuksi levitin päälle vielä karkeaa merisuolaa ja jätin korsetin kuivumaan katoksen alle terassille.

 

Lopputulos on aika onnistunut. Tätä korsettia on jo käytettykin fantasia-asuprojektissa. Tämä muuntuu monen tyyliseen asuun, joten se sopii moneen tulevaankin kuvausprojektiin.

 

 

Sitten palataan tähtisumukankaaseen. Olin jo pistämässä pillit pussiin lopullisesti kaikenlaisille kankaan värjäys- ja maalausprojekteille, koska ompelu ei ole oikein viime aikoina innostanut. Aloitin ompelun seitsemän vuotiaana, joten tässä on kohta 50 vuotta ompeluharrastusta takana. Ajattelin siirtyä jo kokonaan taideharrastusten pariin. Samalla se olisi tiennyt muoti- ja fantasiavalokuvausharrastuksen loppua. Sitten tapahtui jotain yllättävää, mikä muutti suunnitelmat täysin. Törmäsin somen syövereissä tekoälyllä tehtyihin fantasia-asukuviin ja ymmärsin heti sen mahdollisuudet omalta kannaltani. Tietokone vain kaipasi päivitystä parempaan ja ei aikaakaan kun meidän it- nörtin avustuksella koneellani pyöri Stable Diffusion tekoäly. Niinpä nyt sitten maalaan ja värjään tekoälyä varten.

 

 

Nyt voin sitten toteuttaa asuja käyttämällä vanhoja osia stailaamalla ja tuunaamalla niitä uudestaan ompelematta paljoakaan. Jotain pientä uutta voi hankkia kirputorilta ja myös maalailla ja värjäillä vanhaa.

 

Puolen vuoden ajan lähes kaikki muut harrastukset ovat olleet telakalla, sillä Stable Diffusion tekoälyn käyttämisessä on paljon opeteltavaa, enkä vieläkään ole kuin raapaissut pintaa. Ohjeita ei ole oikein missään, joten kaiken joutuu itse kokeilemaan. Apua saan meidän it-nörtiltä ja jonkin verran muilta harrastajilta someryhmissä. Olen hakannut päätä seinään ankarasti matkan varrella, mutta eipähän dementia iske kovin nopeasti. Tässä kun joutuu ajattelemaan asiat aivan uudella tavalla ja muuttamaan vanhat ajatusmallit päälaelleen. Sinänsä tämä uusi tekniikka on tämmöiselle käsityö- taidetekniikkanörtille aika luonnollinen jatkumo. Alla nyt sitten muutama esimerkki, miten tämmöinen maalattu tähtisumukangas muuntautuu tekoälyn prosessoimana hienoksi science fiction fantasia-asuksi. Pohjana näille tekoälykuville on siis minun ottamani valokuvat stailaamistani fantasia-asuista. Valokuvat otin kesämökillä, joten mökkimaisemat ovat kuvien taustojen lähtökohtana.

Nämä tekoälymuotikuvat eivät varmasti jää täällä blogissa viimeisiksi, mutta jos aihe kiinnostaa, kannattaa minua seurailla myös Instagramissa.

Usvaneidon paluu

Kuvasin "usvaneitoa" noin vuosi sitten muutaman kerran illan hämärissä ja yöllä. Kerran muutaman tunnin yöunien jälkeen heräsin todella kauniiseen syysaamuun. Usvaneito ei ollut kadonnut usvan mukana, joten otin vielä toisen syksyisen värikkään kuvasarjan. En kuitenkaan ehtinyt näitä kuvia silloin juuri katsella, mutta nyt on juuri sopiva vuodenaika esitellä usvaneitoa syksyn väriloistossa. Viime vuonna olikin komea ruska, mutta niin on tänäkin vuonna, ainakin meidän mökillä. Olenkin taas ottanut "tuhatkunta" uutta kuvaa, toivottavasti ehdin esitellä niitä vielä tänä syksynä. Tunnustan olevani syysihminen, vaikka pidänkin kaikista vuodenajoista. Etenkin pitkinä, lämpinä ja värikylläisinä syyspäivinä ei ole mitään parempaa harrastusta kuin olla ulkona kameran kanssa.

 Alkuperäisen yön hämärissä otetun usvaneito- kuvakavalkadin löydät tästä linkistä.

 

 

 

Lumikunigatar

Metsästä löytynyt sarvi ja kaunis luminen järvimaisema olivat inpiraation lähteinä alkuvoimaiselle lumikunigattaren päähineelle. Sininen hetki ennen auringon laskua antoi kauniin luonnon oman tunnelmavalaistuksen fantasiakuvaukselle. Kesämökkiämme ympäröivä soinen luonto loi edellisenä yönä kuvauspäiväksi parhaimman lavastuksen kun vielä illalla harmaan tylsänä loistanut puusto sai kuurapuvun ylleen. Suolta noussut sumu kostutti kasviston ja yöllä hiljoksiin sadellut lumi takertui niihin kiinni. Olin tyytyväinen, sillä aina ei käy kuvausten suhteen näin hyvä tuuri. 

Päähineen pohjana on vanha hiuspanta, johon sarvi on kiinnitetty. Sarvi on asetettu päähineeseen poikittain, jolloin siitä muodostuu kuin kaksi sarvea.

 

Luottomallini Alman yllä on vanha ompelemani fleecetakki, jonka esittelin vuosia sitten tässä linkissä kahden muun erilaisen fleecetakin kanssa.

Pannan peitin itse tekemilläni huopakukilla.

Pienet päähineessä riippuvat "lumipallot" olen itse huovuttanut. En tehnyt palloista valkoisia, sillä ne olisivat näkyneet huonosti lunta vasten.

 Tyllihuntu sarvipäähineen päällä luo pehmeän huurteisen tunnelman.

Päähineen huopakukkien keskustana on myös "huopalumipallot". Pehmeyttä tuo höttövillalangasta tehty kehä keskustan ympärillä.

 

 

Myöhäisyksyllä tein samantapaisen fantasiakuvauksen illalla ja yöllä sumun aikaan. Silloin ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri säiden suhteen ja jouduin kuvaamaan asua useampana iltana sumun puutteen vuoksi. Tämän kuvauksen tunnelmalliseen lopputuloksiin voi tutustua tässä linkissä.

Metsätonttu

Osallistuin tässä aikaisemmin tonttupukeutumishaasteeseen, minkä löydät joulukuisen postauksen lopusta tästä linkistä.

Tykästyin tonttuiluun kovasti ja mikäs sen suomalaisempi harrastus voisi olla! Toteutinkin pikaisesti tonttufantasiakuvaukset mökillä, tällä kertaa mallina toimii taas Alma. Minä olin pukeutumishaasteessa saunatonttu, mutta Alma on metsätonttu.

Samalla sain hyvän tekosyyn esitellä ennen joulua ompelemani hameen, jonka tilkuista valmistin tätä kuvausta varten tonttuiluun sopivan hiippalakin.

Kankaat olen itse värjännyt käsin ja kuvioinut ruiskumaalauksella. Hiippalakin tupsu on violettia virkkauslankaa, jonka sekaan laitoin kultalangan jämät. Täytyyhän tyttötontulla olla vähän myös blingblingiä ;)

Pitkän kaulaliinan olen itse neulonut ja esittelin huivin jo vuonna 2015 yhteensopivien sukkien ja pipon kanssa tässä postauksessa. Sävykäs Puro- lanka näyttää vieläkin minun silmääni ihastuttavalta ja sopii tontullekin hyvin :) Letitin kaulaliinan hapsut, koska lanka on niin pehmeää ja helposti huopuvaa, että ajattelin hapsujen pysyvän kauniimpina letitettyinä. Lettihapsut ovat minusta ihan nätti yksityiskohta.

 Neulepaita on äitini minulle lahjaksi neuloma, sen vihreä sävy sopiikin hyvin metsään.

Pitkän hameen malli on tuttu 70-luvulta. Erilaisista ruiskumaalatuista kankaista leikatut kaitaleet kiertyvät nätisti helmasta. Ohje kankaan ruiskumaalaukseen löytyy tästä linkistä.  

Vanhat kynsikkäät tuunasin aikaisemmin tässä postauksessa. Kynsikkäiden alla on itse tehdyt ja tuunatut, tässä linkissä esitellyt kääntölapaset. 

Kaunista hametta esittelen vielä tarkemmin lähikuvin ja ohjein ehtiessäni. Tämä tonttuilu näyttää luonnistuvan sekä minulta että Almalta niin hyvin, että kyllä me vielä jotain hiippailun aihetta keksitään tulevaisuudessakin. Perinteinen joulutonttuilukin on vielä kokematta :)