Taidetta ja valotapahtumia

Pimeän kauden parasta antia ovat erilaiset valotapahtumat. Nykyään me suomalaiset osaamme ottaa ilon irti meidän aika uniikista talven pimeydestä. Tampere suorastaan kylpee valossa läpi pimeän kauden. Juhlistin pimeän ja valon juhlakauden alkua tutustumalla jo vuosittaiseksi perinteeksi muodostuneeseen valotaidetapahtuma Projioon. Projio on siis perinne Tampereella, mutta minä itse eksyin tapahtumaan nyt ensimmäistä kertaa ja ainutlaatuinen kokemus se olikin. Minut tapahtumaan ajoi uusi kiinnostukseni teköälytaiteeseen sekä uusi kännykkäni. Vanhan kännykän kameran mentyä rikki hankin itselleni Googlen Pixel 7A kännykän ja pitihän sen kameraa käydä heti testaamassa. Myös uusi kännykkäni ja sen kamera hyödyntää tekoälytekniikkaa. Projio tapahtuma levittäytyi Finlaysonin alueen sisä- ja ulkotiloihin. Heti Väinö Linnan aukiolla tervehti Jan Anderzénin musiikillinen animaatio Spiralisoivasti soiva.

Koneet, generatiivinen taide ja tekoäly olivat läsnä suurimmassa osassa Projion teoksista.

 

 

Videojockey-ryhmä Random Doctorsin videoinstallaatio HumanDisorder oli hieno vaikkakin vähän pelottava teos.

 

 

 Jenni Pasanen tekoälyä hyödyntävä Masc Obscura oli ehdoton suosikkini ja hänen teostensa ympärillä olleesta kuhinasta päätellen en ollut ainoa. Huikean kauniit kuvat vaihtuivat valotauluissa.

Jari Haanperän Valoprojektori De Lux oli suosikkiteoksiani.

 Kwasery Komputery Symphony in Asid.

Antti Pussisen teos Global Keystone oli vaikuttava. 

Hyvinhän uusi kännykkäkamera toimi pimeissäkin olosuhteissa. Väkeä oli paljon liikkeellä, vaikka kuvista voisi päätellä, että olen näyttelyssä yksin. Tämä johtuu siitä, että uuden kännykkäni ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus poistaa ihmiset valokuvista. Näppärää, eikö vain? 

Hämärää, valoa ja etenkin kauniita heijastuksia ja kimalletta on käytetty hyväksi myös Sara Hildenin Taidemuseossa korealaisen Lee Bullin näyttelyssä. Oman lisänsä massiivisiin teoksiin toi museon tilojen brutalistinen kauneus.

Tanssivat vedet avasivat jälleen Tampereen Valoviikot. Tällä kertaa Valoviikojen avajaisia juhlittiin euroviisuteemalla ja viimeinen esitys Käärijän tahtiin, tietenkin.

Tanssivat vedet kuvasin myös Pixel- kännykällä. Tässä tapauksessa vanha kunnon järjestelmäkamera olisi ehkä kuitenkin vielä toiminut paremmin.

Valon kaupunki- tapahtuma Jyväskylässä

Valon kaupunki- tapahtuma Jyväskylässä osoittautui ennakko-odotuksia suuremmaksi tapahtumaksi ja sen eteen oli nähty paljo vaivaa. Erilaisia valotaidekohteita oli ympäri kaupunkia peräti 26 kappaletta ja mukaan mahtui niin ammattitaiteilijoiden kuin lastenkin tekemiä teoksia. Yleisöä oli liikkeellä runsaasti ja varsinkin perheen pienimmät olivat sonnustutuneet valoa tuottaviin päähineisiin, asuihin ja muuhun rekvisiittaan. Valokuvien ottaminen ei kaikissa kohteissa onnistunut väen paljouden vuoksi ja välillä joutui kuvaamaan käsivaralla ilman jalustaa.

 

Ranskalais-kreikkalaisen taiteilijapari Maron & Dimitrin värikkäinä loistavat kukat oli valmistettu kierrätetyistä muovipusseista. Valokuvissa ne näyttävät lähes epätodellisilta pimeyden keskellä.

Physarum -teoksen oli toteuttanut saksalainen taiteilijaryhmä RaumZeitPiraten. Muuntuva ja elävä sieni luikerteli Kaupunginkirkon seinillä. Tunnelmaltaan se oli jopa kauhuelokuvamainen. Kymmenen pistettä kirkolle rohkeudesta ja avoimmuudesta taiteelle. Kirkon sisällä pyöri hieno videoteos.

Saksalaisen Lichtlochin Portal into Geometry -installaatio koostui erilaisista geometrisistä kappaleista.

Gardian Hohtava kangas -kokonaisuuden leikkisät valomeduusat.

Monet liikkeet olivat panostaneet tapahtumaan sopivaan ikkunasomistukseen ja markkinakojujakin löytyi ympäri kaupunkia.

 

Kankaanaukiolla voi nauttia  mediataiteilija Chirstian Riggutin ja äänisuunnittelija Julian Alvarezin yhteistyöteoksesta Amnesia. Teos oli heijastettu pyöreälle kankaalle.

 

Amnesia- teosta katselevalla lapsella oli mukanaan hieno valopallo ja pakkohan sellainen oli sitten minunkin saada. Se pallo ja kaikki nähty hieno valotaide kirvoittikin sitten tekemään kotipihaan oman pienen futuristisen valoinstallaation. Siitä installaatiosta illan pimetessä otetut valokuvat sitten annoin Stable Diffusion tekoälylle pureksittavaksi. Tuloksena syntyi kaksi erilaista tunnelmaltaan lähes vastakohtaista science fiction- kuvasarjaa.

Tässä ensimmäisessä kuvasarjassa esiintyvät eräät Aerial- nimisen planeetan asukit, jotka kuuluvat gurgle- heimoon. Aerial planeetan asukkaat ovat oikeastaan alkuperältään lähempänä kasvikuntaa. Yksi tällainen gurgle- heimon jäsen on oma yksikkönsä, joka sisältää kokonaisen pienen universumin. Aerial- planeetan väki elää läheisessä yhteydessä ympäröivän luonnon kanssa. Planeetalla elää erilaisia kasviheimoja ja nämä gurglet ovat itsevalaisevia yön pimeydessä viihtyviä kasviuniversumeita.

Toinen kuvasarja sijoituu kiviselle ja karulle planeetalle nimeltä Paradox. Planeetta Paradox on todennäköisesti universumin erikoisin planeetta ja siellä valokin on tummaa. Tämän planeetan asukit ovat uppoutuneet tieteeseen, tutkimukseen ja kehittävät edistynyttä teknologiaa. Jättimäisillä laitteillaan he pystyvät matkustamaan ilman rajoituksia ajan, paikkojen ja ulottuvuuksien tuolle puolen. Hurjaan teknologiaan ja synkään visuaaliseen ilmeeseen mieltyneet planeetta Paradoxin asukkaat ovat kuitenkin rauhanomaista ja älykästä väkeä.

 Mikäli näiden ja muiden fantasiamaailmojen väki kiinnostaa, niin kanattaa seurailla minua myös Instagramin puolella.

Taiainomaisen kaunis takatalvi ja uusi upea työlaukku

 

Tänä vuonna ei lumisateista näytä tulevan loppua. Kevättä kohti pitäisi jo mennä, mutta takatalvi toisensa perään yllättää. Tänä aamunakin sain taas herätä yllättäen uuteen talveen. Kuvaussäät ovat kuitenkin olleet kauniita, kun kevätaurinko paistaa aina välillä lumihangille.

 

 

Investoin uuteen talvi/työ/harrastuslaukkuun, koska edellinen oli jo monesta kohtaa rikki. Tällä kertaa hankin kestävän ja kauniin Birgit Pyykkö Desingn laukun, sillä olen kyllästynyt metsästämään parin vuoden välein uutta sopivaa laukkua. Tämä laukku on minulle kustomoitu Balleriina- laukku. Siellä kulkee eväät, kamerat ja jopa ostokset ja vaihtovaatteetkin, jos vaikka yhden yön reissuun lähtisin. Laukku toimii myös kokonsa puolesta käsimatkatavaralaukkuna, koko kun on sopiva.

Laukku on minun makuuni näyttävä ja materiaaleissa on kerrassaa upea kiilto ja kimallus.

Upea villakangastakki on löytö Nanson alennusmyynneistä. Malliltaan ajaton takki on poikkeuksellisen hienosti työstetty. Sen voi pukea päälle vaikka nurin päin, niin hienosti se on ommeltu. Asuun on yhdistetty Laura Vitan nahkasaapikkaat ja vanhat mutta rakkaat nahkahansikkaat nappikoristeilla.

Mökillä oli todellakin taianomaisen hieno aamu, kun yöllä satanut lumi oli takertunut oksiin kiinni. Auringon paisteessa lumi sitten hiljalleen satoi hiutaleina alas maahan. Siitä syntyi poikkeuksellisen kaunis ilmiö, lunta satoi kuin kirkkaan siniseltä taivaalta.