maanantai 1. tammikuuta 2018

Käsityönä tehty tunnelmallinen juhla


Juhlasta saa omaleimaisen suosimalla tunnelman luomisessa käsityötä ja tuunaamista kaikissa muodoissaan. Tämän vuoden juhlat, Suomi 100 vuotta itsenäisyyspäivä, joulu, uuden vuoden juhlat ja vielä loppiainenkin vietetään kotona. Parasta on tietenkin se, että kaikkea ei ole tarvinnut itse tehdä, vaan muutkin käsityötaitoiset ovat laittaneet kortensa kekoon. Juhlakoristelussa, kuten sisustuksessa yleensäkin, on minusta hyvä olla kerroksia, rakkaita muistoja ja käsitöitä eri vuosilta ja vuosikymmeniltä. Värikäs keijujoululiina on kuitenkin tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä, sen olen ommellut Kangaspuoti Tylliritarin keijujoulukankaasta.


Laatikot ovat vielä uunissa, muttta kala-alkupalat odottavat syöjiä pöydässä. Kukka-asetelmassa on kivikukkia, joulutähti ja amaryllis. Sen olen tehnyt "Helpot ja ja nopeat kukka-asetelmat"- postauksen ohjeella, jonka jaoin muutama vuosi sitten. 

Vanha valkoinen noin 20 vuotta vanha astiastomme alkoi olla jo niin naarmuinen, että olen alkanut viime aikoina kerätä meille Taika-astiastoa. Siitä on ollut tänä vuonna ennen joulua hyviä tarjouksia. Ostan astiat yleensä uutena, sillä käytettyjen ostaminen vaatisi minulta liikaa perehtymistä asiaan. Myös astioiden metsästäminen kirpputoreilta ja huutokaupoista tuntuu tällä hetkellä liian työläältä. Toki käytettynä hankkiminen säästäisi rahaa ja luontoa. Suurin syy tällä kertaa uuden suosimiseen on kuitenkin se, että vanhoissa astioissa saattaa olla todella paljon lyijyä ja kadmiumia, jopa 700-kertaisesti yli raja-arvojen. Esimerkiksi lasten käyttöön turvallisia nykystandardien mukaisia astioita valmistettiin vasta 90-luvulla, joten sitä vanhemmat retroastiat ovat lähinnä vain koristekäyttöön sopivia. Lisäksi astioiden naarmut keräävät tehokkaasti pöpöjä, joten pelaan tässä asiassa varman päälle. Mikäli tämä astia-asia kiinnostaa, niin Kuningaskuluttajan artikkeli löytyy tästä linkistä.


Itsenäisyyspäivän pöytälipun ja ikkunan lippuketjun on tehnyt meidän poika lapsena. Sinivalkoisten kynttilöiden ympärille lasilautasille laitoin Tigeristä ostettuja tekotimantteja valoa taittamaan.



Pakkanen on noussut ja laskenut vuoron perään, mutta siippa onnistui kuitenkin jäädyttämään pihaan muutamia hennon ohuita, mutta sitäkin kauniimpia jäälyhtyjä.


Rakensimme pojan kanssa pitkästä aikaa piparkakkutalon jouluksi. Taikinaa meni 1.5 kiloa ja ranskanpastilleja viisi askia. Lisäksi tarvittiin nonparelleja, sokerimassaa liimaamiseen ja tomusokeria lumeksi. Vaaleanpunaiset sienet talon pihassa ovat irtokarkkeja. Revontulet valokuviin tein värivaloilla ja lumiset nietokset valkoisella tyllikankaalla.




Metalliset sarvekkaat tuikkualustat on perheystävän ja Thaimaan matkatoverin käsin tekemät. Tunnelmallisimmat valokuvat otetaan pimeän tullen tuikkujen ja jouluvalojen loisteessa.


Viime jouluna saimme pikkusiskoltani lahjaksi hänen ompelemansa hienot Tilda- pähkinänsärkijähahmot, jotka löysivät tänä vuonna paikan ikkunalaudalta tuikkujen keskeltä. Verhojen enkelit ja sivupöydän valkoisen valopuun olen itse tehnyt.



Myös lipaston päällä oleva sininen valopuutaulu on pikkusiskoni tekemä. Taulun teko-ohjeita löytyy tästä linkistä. Lipaston olen itse tuunannut, ohjeet löytyvät tästä linkistä. 


Näyttävän tuikkukynttilänjalan olen ostanut käsityöläisliikkeestä parikymmentä vuotta sitten. Tuunasin sitä ripustamalla siihen siimalla kirpputorilta löytämiäni lasikiekoja ja kristalleja. Romuista tehdyt kalastaja- ja golffaajahahmot on siippa on saanut syntymäpäivälahjaksi.

Onnellista Vuotta 2018 Kaikille!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Lumikelloja


Näihin lumikelloihin tarvitaan neljä samankokoista kolmiota ohuesta läpikuultavasta kankaasta. Olen yhdistänyt valkoisesta organzasta leikkaamani kolmiot huivipäärmeellä toisiinsa niin, että saumat jäävät päälle. Lopuksi alareuna on myös huoliteltu huivipäärmeellä. Myös tiheä siksak toimii hyvin.


Lumikellojen yläreunaan olen pujottanut hopealangasta tehdyn ripustuslenkin kanssa chenillepallon. Samalla olen kiinnittänyt kellon sisäpuolelle roikkumaan hopeanauhaa. Nauhat roikkuvat pitkinä kellon alareunan ulkopuolella.


Tämä kuusi on nyt valko-hopea-sininen. Kelloja voisi tehdä myös vaikka punaisesta organzasta. Olen käyttänyt näitä lumikelloja myös lahjapakettien koristeena. Yksi kello lahjanarun kanssa paketin päälle riittää :)

perjantai 15. joulukuuta 2017

Enkeleitä


Höyhenistä, pitsikankaanpaloista, huovutusvillasta, pellavakuidusta ja piipunrasseista on nämä enkelit tehty. Pellavahiuksinen enkeli on saanut vielä muutaman tähtipaljetin hiuksiinsa ja kahvipaketista askarrellun tähden kätösiinsä roikkumaan. Mustat hiukset ovat huovutusvillaa. Kasvot on piirretty tusseilla ja lakattu päältä ihonväriin sävytetyllä vesiliukoisella lakalla.



Enkelit voivat lennellä niin kuusenoksilla kuin verhoissakin.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukortteja


Tänään taitaa olla viimeinen päivä, kun voi lähettää joulukortteja sillä halvemmalla hinnalla. Mattimyöhäisille tässä nyt kuitenkin vielä muutama joulukortti-idea. Tai sitten voi tehdä kuten minä, tein kortit saman tien useaksi vuodeksi etteenpäin. Ajatus oli jatkoa jo pitempään jatkuneelle KonMarille. Kortteiluun sopivia välineitä ja tarvikkeita kun löytyi siivotessa vähän joka kaapista melkoinen määrä. Päätin sitten tehdä ne saman tien erilaisiksi korteiksi, näin ne vievät tilaa vain yhden korttilaatikon verran.


Ensimmäiset kortit tein kollaasitekniikalla. Valkopohjaisia nuottisivuja laveerasin ensin akvarelliväreillä kauniimmiksi. Kierrätysmateriaaleista käsintehty rustiikkinen paperinpala sai koristeeksi vähän hopeamaalia ja Kangaspuoti Tylliritarista ostettuja söpöjä joulunappeja. Rusetit on vaatteista talteen otetuista ripustusnauhoista solmittu. Korttien pohjana on eriväriset paksuhkot väripaperit.


Valkoiselle kartonkipohjille liimasin akvarellipaperille akvarelliväreillä laveeratun tunnelmallisen järvimaiseman. Kullanvärinen kuusi ja tähti ovat tarroja. Lisäkoristeeksi vedin raitaa korttia kehystämään kultahippuliimatuubilla.


Maalasin akvarellipapereille myös revontulia lumisen maiseman ylle. Osan näistä korteista koristelin kullanvärisillä kuusitarroilla ja osan hopeisilla lumihiutaletarroilla. Pohjana näissäkin korteissa on väripaperit.


Akvarelliväreillä laveeratut ilotulitussäteet saivat korostusta hopeamaalisäteistä. Hopeatähtitarrat viimeistelevät kokonaisuuden.


Isokokoisiin kortteihin liimasin värikopiot omasta vanhasta akvarellityöstäni. Yhdestä työstä keskeltä revittynä tuli kaksi korttia. Suosin usein korteissani revittyä reunaa, se on helppo ja kaunis. Näihin talvimaisemakuviin lisäsin vielä yksityiskohdaksi hopeiset lumihiutaleet taivaalle leijailemaan.


Paksuhkolle skräppäyspaperipohjalle liimasin revittyä käsintehtyä paperia, jonka päälle liimasin vielä vanhan pokkarin sivusta askarrellun piparkakun. Piparkakku on piiretty paksulla tussilla ja väritetty puuvärillä. Ympärille lisäsin tähtitarroja ja "Hyvää Joulua"- tarratekstin.


Yhteensä erilaisia kortteja tein noin 100. Keräsin kaikki tarvikkeet olohuoneeseen ja muutaman viikon ajan tein kortteja aina televisiota katsellessani. Näin tehtynä tämä korttisavotta ei tuntunut edes mitenkään rasittavalta. Lisää erilaisia korttiversioita on vielä tulossa esittelyyn ;) Jo viime kuun puolella julkaisin tähän samaan urakkaan liittyviä kortteja, jotka löytyvät tästä postauksesta.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea 100-vuotiaalle Suomelle!

Meitä tamperelaisia täällä pimeyden keskellä on viime aikoina hellitty hienoilla valoilla 100-vuotiaan Suomen kuniaksi.


Tampere-talo tarjosi sinisävyisten valojen syttyessä kaupunkilaisille myös kakkukahvit.


Taiteilija Kari Kola valaisi Näsineulan osana Luminous Finland 100- teossarjaa.


Nämä kuvat on otettu Museo Milavidan puistosta rinteeltä.


Myös huvipuisto on valaistu.


Lasten leikkikentän jättiläistuoli ja takana loistaa Näsineula.


Kuva aivan Näsineulan juurelta.


Museo Milavida yövalaistuksessa.


Sara Hildenin taidemuseon patsaspuiston on vallannut Charles Sandisonin "Nature of light"- valoteos. Tietokoneella ohjelmoitu teos oli hieno mutta haastava kuvattava. Vahdikkaasti syöksyvät valopilkut muodostivat välillä DNA:n kaltaisia ketjuja, jotka taas nopeasti purkautuivat.


Takon kartonkitehdas sai myös hienon sinisen juhlavalaistuksen. Vesi heijastaa värivalot kauniisti.



Värikäs näkymä koskipuistoon.


Joulutori portteineen.


Tampereen keskusvirastotalo sinisessä asussa.


Tallipihan idyllisen pihapiirin ikkunat ovat houkuttelevat. Taivaan siniseksi värjää Kari Kolan valaisema Näsinneula. Muutama vuosi sitten ottamani valokuvat Kolan "Koski"- teoksesta löytyvät tästä linkistä.  Tampereen Koskipuistoon sommiteltu laaja valoteos oli aivan satumainen ja hieno kohde kuvattavaksi.


Onnea 100-vuotiaalle Suomelle!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Kuparinsävyinen mekko ja trikoopaita

Joka vuosi marraskuun lopulla saamme kutsun vuosijuhliin, joihin olen toistaiseksi aina ostanut tai tehnyt uuden juhla-asun. Tänä vuonna uusi juhlamekko syntyi kaapissani vuosikausia odotelleesta kuparinsävyisestä hillitysti kimaltelevasta neuloksesta. Neulospalan ostopaikka on legendaarisen tamperelainen Kangaskauppa Fihl, joka on katosta lattiaan asti täynnä erilaisia tekstiileitä. Tämä neulos maksoi vain 9 euroa/ metri. Pääntielle sopi hyvin Eurokankaasta parilla eurolla poistolaatikosta ostettu valmis paljettikoriste, jonka ompelin paikalleen käsin. Juhlamekolle tuli hintaa siis vain vajaat 20 euroa. Mekon kaava on hiukan muunneltuna otettu vanhasta mekosta.


Tämmöinen siitä mekosta sitten tuli. Epäsymmetrinen helma on ommeltu lisäämällä mekkoon erilliset kappaleet sivuille lantiosta alaspäin. Henkarilla helma näyttää hiukan oudolta, mutta malttakaa mukana, niin näette miten se päälle puettuna asettuu. Kahta erilaista vanhaa juhlalaukkua mallasin mekkoon, mustaa ja beesiä. Mustaan olen lisännyt itse joskus höyhen-paljettikoristeen.


Juhlat olivat tänä vuonna Kalastajatorpalla Helsingissä. Yövyimme myös siellä. Hotellihuoneen ikkunasta avautuivat hienot näkymät, sumu vain oli aika sakea. Minna Parikan korkokengät jo odottavat iltaa pöydällä. Ennen juhliin valmistautumista piti kuitenkin tehdä virkistävä kävelylenkki kameran kanssa ulkona kosteassa viimassa. Kuvaussää ei räntäsateen ja sumun takia ollut kovin hyvä.


Illan juhlapaikka.


Seudulla on paljon hienoja vanhoja rakennuksia, joista osa oli suurlähetystöjen käytössä.


Tässä se mekko nyt on, illan hämärässä kuvattuna.


Molemmat juhlalaukut olivat matkassa mukana ja sovittelin niitä mekon kanssa, mutta voiton vei musta laukku siksi, että sinne mahtui pieni pokkarikamera mukaan.


Kuvasin asusteita seuraavana päivänä vielä päivänvalossa. Koko juhla-asun teema oli "metallin sävyt".  Kuparin ja kullan sävyissä shiftaava lasihelmikaulakoru on lahja siipalta. Kultaisista lehdyköistä koostetut korvakorut ovat rihkamaa ketjuliikkeestä. Minna Parikan mokkakengissä on metalliset siivet. Ostin ne itselleni 45-vuotislahjaksi jokusia vuosia sitten. Kengät ovat hintavat, 310 euroa, kallein asuste minkä omistan. Puolustan hintaa sillä, että vaatteeni ovat edullisesti itse tehtyjä ;)  Mukana lämmikkeenä oli vaalean kuparinsävyinen hartiahuivi.



Usean ruokalajin illallisilta kuvaan päätyivät kauneimmat annokset, lihaa ja kalaa sisältävä alkuruoka ja kukkasilla koristeltu murusina tarjoiltu suklaakakku. Maku oli kaikissa annoksissa kohdallaan.



Tämän salin erikoisuus on Tove Janssonin maalaamat seinät.


Seuraavana aamuna lähdin reippaana aamiaiselle uudessa trikoopaidassa. Kaapista löytyneessä trikoopalassa on kirsikanoksia pertoolinsinisellä pohjalla. Pala oli niin pieni, että hihat jäivät vajaamittaisiksi. 


Trikopaidan pääntielle ja hihansuihin sopi hyvin mintunvihreä satiininauha, sitäkin oli tarvikelaatikossa valmiina. 


Juhlamekon ja trikoopaidan myötä sain taas edistettyä palaprojektiani, kun pari kangasta siirtyi kangaskaapista vaatekaapin puolelle ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...