Viikon sanonta

" Ylihinnan maksaminen on tyhmyyttä, ei varakkuuden merkki."

Aamulehden 1.5.2014 Ihmiset-liitteessä "Erilainen ote omaan talouteen"-  kirjan (Talentum) kirjoittajat kertoivat ajatuksiaan henkilökohtaisesta taloudesta. 

Antti Rinta-Lopin mukaan tulojen pienuus on vain harvoin oikeasti ongelma. Todelliset ongelmat löytyvät, kun tutkii, mistä elämänlaatu oikeasti koostuu. Ongelmat johtuvat siitä, että rahankäyttö on omissa haluissa piehtarointia, halut eivät oikeasti ole tarpeita. Rinta-Louppi tutkii talouden ilmiöitä saituri.org- sivustollaan. Hän sanoo monen oppineen, että raha on ratkaisu kaikkeen, mutta oikeasti jatkuva kuluttaminen kielii tyytymättömyydestä. Onko kaikki henkisesti kunnossa, jos koko ajan täytyy ostaa jotain? Jos elämässä on runsaasti sisältöä, niin kuluttamiselle ei jää aikaa. Usein onni ulkoistetaan tavaroihin.

CP Quant -rahaston salkunhoitajana työskentelevän Pasi Havian mukaan kulutustapamme paljastavat elämänarvomme. Perheellinen Havia käyttää elämiseen vain reilut 1000 euroa kuukaudessa. Hänen mukaansa lapset eivät estä säästämistä, vaan perheen sisäiset elämänarvot. Velkaa perheellä ei hänen mielestään saisi olla liikaa, ja säästössä olisi oltava vararahaa esim. pesukoneen hajoamisen varalta.

Yrittäjä Ville Lappalainen kehoittaa laskemaan paljonko kulutat. Monet eivät edes oikein tiedä kuukausittaisia tulojansa ja menojansa. Sisäänrakennetusta säästeliäisyydestä on hyötyä arkielämässä kenelle hyvänsä, mutta luontainen taloudellisuus on yrittäjälle välttämättömyys. Yrittäjällä on ehdottomasti oltava taloudellinen puskuri. 

"Erilainen ote omaan talouteen"- kirja kehottaa tekemään valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja, kunhan ne palvelevat omaa arvomaailmaa ja tavoitteita. Olisi hyvä opetella hankkimaan tarvitsemansa harkiten ja edullisesti. Ylihinnan maksaminen on tyhmyyttä, ei varakkuuden merkki. Ollakseen tyytyväinen ei tarvitse olla rikas tai omistaa.

Allekirjoitan nämä ajatukset ihan täysin. Kaikki tämä pätee myös vaatteisiin ja pukeutumiseen. Tyyliä kun ei voi ostaa rahalla, vaikka usein näin luullaan. Usein muotiblogeja lukiessa törmää kommenteissa oletukseen, että hyvin pukeutuva olisi laittanut valtavia summia vaatteisiinsa. Tämä on usein harhaluulo, sen verran tiedän blogeissa esiintyvien vaatteiden hinnoista. Monet muotibloggaajat ovat hyvin tiedostavia kuluttajia. Tyylin rakentamisessa on enemmän kysymys taidosta löytää vaatteita edullisesti sekä taidosta rakentaa tyylikkäitä kokonaisuuksia. Nämä taidot ovat kaikkien opeteltavissa.

Toisaalta on niitäkin, myös bloggaajia, jotka velkaantuvat niin vaate kuin muidenkin ostosten vuoksi. Pikavipit ostamisen himoisille ovat onneksi jo historiaa, mutta kulutusluottoja on yhä helposti saatavilla. Mielestäni mikään vaate ei ole sen arvoinen, että sen takia kannattaa velkaantua. Säästäminen on yhä edelleen paras keino saada haluamansa.

Olen ottanut tavakseni merkitä omaan blogiini tuotteiden hinnat rehellisesti esille. Myös vaatteiden iän pyrin kertomaan, mikäli sen vain suinkin muistan. Tällä pyrin alleviivaamaan sitä, että tyyli ei ole rahasta kiinni, eikä vaatteiden tarvitse aina olla uusia ja muodin mukaisia. Pätkätyöläisenä tuloni ovat varsin epäsäännölliset. Säästän silloin kun siihen tulojen puolesta on mahdollisuus, suunnittelen ja mietin tarpeitani etukäteen. Vaatteita teen paljon itse, hyödynnän alennusmyynnit ja ostan edullisesti sesongin ulkopuolella. Olen siis säästäväinen, ostan halvalla, enkä edes tajua hävetä sitä. Teen kuitenkin myös heräteostoksia, jos pistämätön juttu osuu kohdalle. Niihin minulla on aina varaa, koska tilillä on aina yllätyksiä varten säästettyä rahaa. Aika usein heräteostokset ovat kenkiä, niitä kun en pysty itse tekemään...

Pihiys ei ole kuitenkaan mikään itseisarvo. Todella tarpeellisesta ei ole järkevää pihistellä. Säästetyllä rahalla taas voi kartuttaa arvokkaita kokemuksia ja muistoja esimerkiksi matkustellen, harrastaen, käymällä konserteissa yms. Asioiden tekeminen itse tekee iloiseksi pitkäksi aikaa, ostaminen valmiina on vain kuluttamista markkinavoimien iloksi.