torstai 14. toukokuuta 2015

Pieniä katastrofeja

Olen tässä pitänyt pakollista blogilomaa. Minua hyvin palvellut tietokoneeni alkoi oikuttelemaan sammumalla kesken kaiken, pitämällä kovaa hurinaa, kaatuilemalla ja näyttämällä minulle sinistä ruutua kuin keskisormea. Tietokoneen oli rakentanut meidän poika itselleen kahdeksasluokkalaisena koulupoikana. Se taisi olla hänen ensimmäinen itse osista koottu koneensa. Parin vuoden päästä hän rakensi itselleen uuden tehokkaamman pelin, joten minä ostin koneen itselleni "sopuhintaan".

Ei siis ihme, että delegoin uudenkin tietokoneeni rakentamisen meidän pojalle. Verkkokaupasta tilattujen osien lisäksi it-velho kaivoi kaapistaan pari ylijäämäosaa. Melkoinen lasti tietokoneosalaatikoista sitten tulikin... 


Tämmöiseltä uuden koneen sisus sitten näyttää. Tietotaidon lisäksi vaaditaan sorminäppäryyttä, että nämä osat saa kaikki paikoilleen nätisti sopimaan.  



Koneen osat maksoivat 370 euroa. Kone on minun tarpeisiini räätälöity, joten maksan riittävän laadukkaista tarpeellisista ominaisuuksista ja kestävyydestä, en mistään turhasta. Alakuvassa valmiiksi koottuun koneeseen ladataan tarvittavat ohjelmat. Tässä pääsee kurkistamaan it-velhon työpajaan: muutama näyttö, pari näppistä, useampi käsikonsoli, pelilaite ja -ohjain yms... Ja työskentely sujuu näppärästi näppis sylissä ja kännykkä kädessä, multitasking ei ole vain naisten etuoikeus :D


Alakuvassa uusi tietokone on jo paikallaan minun työhuoneessani. Vähän erilainen paja kuin pojallani: käsityö- ja tuunauslehteä, neulepuikkoja, viivaimia, tusseja, kyniä ja siveltimiä, ompelutarvikkeita rasioissa ja kameratarvikkeita. Ja tietysti kangasrullia nurkassa. Koneessa pyörii vielä ohjelma, joka testaa osien vakautta. Valmis kone toimii aivan loistavasti, se on nopea, hiljainen ja kiltti.

En sitten ehtinyt kuin hiukan kokeilla konetta, kun sain vatsapöpön. Blogilomani siis jatkui sängynpohjalla.


Vanha koneeni järjesti sitten viimeisen temppunsa kun kannoin sitä autotalliin odottamaan kierrätystä. Yläkerran portaiden päässä kone lipesi otteestani ja hyppi portaat alas törmäten päätyseinään ja pompaten siitä vielä sivuseinään. Joka toisella portaalla on kolo ja pari seinää on alakuvan kaltaisilla mojovan kokoisilla naarmuilla. Kyllä harmitti! Remonttihommia pukkaa näköjään tässä vielä ennen pojan ylppärijuhlia....


15 kommenttia:

  1. No onpa sinulla paljon harmituksia! Eipä hätää oma it-velho kotona! :). Kaunista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma atk-tuki on kyllä kätevä :) Kaunista kevättä sinullekin!

      Poista
  2. Ou nou ja auts :).Kiva postaus, vaikka käsittelikin viime päivien vastoinkäymisiä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mikään elävä ei jäänyt alle, seinät ja portaat on aina paikattavissa ;)

      Poista
  3. Oi voi, onpas vastoinkäymisiä..

    VastaaPoista
  4. Kun tapahtuu, niin sitten oikein kunnon pläjäyksenä! Oisko tässä nyt kaikki kerralla, ei kahta kolmannetta - eikä kolmatta paritta??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne vastoinkäymiset vähintään kolmen ryhmissä näyttää tulevan :D

      Poista
  5. On kumma miten joskus tulee harmeja oikein roppakaupalla. On poikasi kätevä, kun tuommoisia osaa tehdä. Ja sormet on tosiaan oltava näppärät tuossa hommassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tuntuu olevan, onneksi näitä ongelmaviikkoja on suht harvakseltaan. Poika on perinyt äitinsä kädet ;)

      Poista
  6. Onneksi vain pieniä katastrofeja :-) Lukiessani luulin hetken aikaa että lensit itse rappusia alas kone sylissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en lentänyt, onneksi kukaan muukaan ei ollut portaissa ;)

      Poista
  7. Huh, tosiaankin ne vastoinkäymiset tuppaavat tulemaan peräjälkeen. Onnea on oma tietokone-velho, kyllä siinä säästää pitkän sentin!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...