Olomekkoja ja kulttuuria

Äidilleni tein pari tällaista mukavan väljää olomekkoa Kangaspuoti Tylliritarin trikookankaista. Mintunvihreäpohjaiseen trikooseen tykästyin niin, että ostin sitä itsellenikin mekkokankaaksi. Kunhan vain saisi inspiraation ompeluun, se kun on aikalailla nollassa tällä hetkellä...

Kultturirientoja on joulun jälkeen ollut paljon. Työväenmuseo Werstaassa en ole aiemmin käynyt, mutta nyt "Rana Plaza Fashion"- näyttelyn myötä tuli katsottua muutkin Werstaan näyttelyt läpi. "Rana Plaza Fashion" on valokuvaaja Soren Zeuthin viisi vuotta sitten sortuneen tekstiilitehtaan rauniolla kuvaamista ihmiskohtaloista ja esineistä kokoama näyttely. Rana Plazan sortumisesta sai alkunsa myös vuosittainen "Vaatevallankumous"- tapahtuma, joka pyrkii kiinnittämään huomiota vaatteiden alkuperään ja niiden eettisyyteen. Näyttely on koskettava, mutta pisti ajattelemaan erästä asiaa, jonka huomasin myös katsoessani hienoa Rahul Jainin dokumenttielokuvaa "Machines". Tämä elokuva kertoi intialaisen tekstiilitehtaan kurjuudesta. Niin "Rana Plaza Fashion"- näyttelyn kuvista kuin "Machines"- elokuvassa esiintyvistä tekstiilien tyylistä on pääteltävissä, että suurin osa niistä menee Aasian ja Lähi-Idän sekä valmistusmaiden kotimarkkinoille. Mitä me siis oikeasti voimme tehdä sellaisten tuotantolaitosten kurjuudelle, jotka jatkavat täysillä toimintaansa, vaikka länsimaiset asiakkaat lähtevät? Kehittyvien maiden elintason nousu kun ruokkii yhä kasvavaa tekstiilien kysyntää vielä pitkään.

Suomesta jo lähes kokonaan kadonnutta tekstiiliteollisuutta esittelee Werstaan pysyvät historialliset näyttelyt. Myös vanha kauppapuoti on hieno.

Jiri Gellerin "Fuck the World!" -näyttely Mäntän Gösta- museossa oli värikäs ja galaktinen. Näyttelyssä populaarikulttuuri, illuusiot ja uskonnot kohtasivat. Näyttely oli oivaltava, kantaaottava ja samalla hauska.

Joulun jälkeen olemme käyneet poikkeuksellisen paljon teatterissa. Komediateatterin "Pulkkinen Live"- esitystä voi suositella erityisesti Pulkkinen- faneille. Tampereen Teatterin "Miehenkäyttöopas" ja TTT-klubin "Mars vs Venus" käsittelivät hiukan samoja teemoja, miehen ja naisen eroavaisuuksia. Molemmat esitykset olivat melkoisia kuoliaaksinaurattajia. Näiden tamperelaisesitysten lisäksi kävimme katsomassa Turun kaupunginteatterissa Stingin säveltämän musikaalin "Viimeinen laiva". Esitys oli kertakaikkisen hieno, Stingin musiikki soiljui suomenkielisenäkin kauniina. Erityisen hienoja olivat teollisuushenkiset massiiviset lavasteet, joista sai monenlaisia tunnelmia irti. Sting kävi itse katsomassa esityksen Turussa ja kehui sitä vuolaasti, etenkin juuri suomen kielen sopivuutta sävellyksiinsä.