Pääntien korjausta "valetopilla"

Usein kauppojen mekoissa ja paidoissa on melko paljastava pääntie, jota joutuu aina vähän korjaamaan. Usein riittää neula ja lanka, ja parilla pistolla asia on korjattu. Jos tämä ei riitä, on materiaalia etumustaan jostain keksittävä lisää. Mekon tai paidan alle voi tässä tapauksessa tietysti pukea topin, mutta lämpimällä säällä se tarkoittaa yhtä vaatekerrosta lisää. Koska kärsin helposti kuumuudesta, olen ratkaissut ongelman "valetopilla".

Valetoppi on pääntielle ommeltu kolmion muotoinen pala, joka näyttää pääntieltä pilkottavalta topilta. Se voi olla melkein mitä kangasmateriaalia tahansa.

Punasävyiseen Nanson mekkoon tein valetopin pilkullisesta trikoopalasta. Palan yläreunassa on kuminauhakuja. Pilkut ovat samaa punaista sävyä kuin mekossa.

Vihreä/valkoiseen trikoomekkoon lisäsin valetopin valkoisesta trikoosta. Yläreunassa on leveähkö kuminauha.

Ruskea halterneck- mekko sai valetoppinsa samansävyisestä pitsistä ommeltuna. Satiinauharusetti on mekon kainaloista irroitetuista ripustuslenkeistä tehty. Otan aina vaatteista ripustuslenkit talteen. Sinänsä ne ovat käteviä, koska vaatteet eivät kauppojen henkareista valu lattialle ja likaannu, mutta kotona vaatekaapissa ne ovat aika hyödyttömiä. Ne jäävät myös kiireessä vaatteita pukiessa helposti näkyviin :)

Valetopin kolmionmuotoisen palan oikea koko kannattaa hakea sovittamalla. Tässäkin tilanteessa edellisessä postauksessa esittelemäni säädettävä sovitusnukke on oiva apu.

Sovitusnukke ja kangashuppu valokuvausta varten

Joku kysäisi minulta, että mistä olen hankkinut blogissani esiintyvän mustan mallinuken. Se ei oikeasti ole mallinukke, vaan kuvausta varten tuunattu säädettävä sovitusnukke.
  
Säädettävä sovitusnukkehan on lähes välttämätön apuväline paljon ompelevalle. Siihen voi säätää aina uudet mitat jos vaatekoko välillä vähän vaihtelee. Lisäksi se on oiva apu muille ommellessa vaikka käyttäisikin valmiskaavoja. Kaavojen koot kun tuppaavat vaihtemaan hurjasti eri valmistajien välillä.

Tämä minun sovitusnukkeni on jo hurjan vanha, olen ostanut sen opiskeluaikana vuonna 1993. Jotkut säätörullat tahtovat jo vähän jumittaa niitä pyörittäessä, mutta vielä me "Matamin" kanssa pärjätään... Selän pituutta voi säätää rinnan alla olevan poikkisauman kohdasta. Olen muotoillut kokonaisia vaatteita "Matamin" päällä ja tehnyt niiden mukaan kaavoja. Kaikki ompelevat tietävät, miten vaikea on yrittää laittaa itselleen nuppineuloja vaatteeseen samalla kun sovittaa sitä päälleen. Oikeisiin mittoihin säädetty sovitusnukke on tällöin enemmän kuin tarpeen.  

Käytän sovitusnukkea tosiaan joskus myös vaatekuvien ottamiseen. Sitä varten olen tehnyt mustasta trikoosta hupun, joka peittää rumat säätörullat. Huppu on helppo tehdä. Pingotin ensin trikoopalat nuppineulojen avulla nuken päälle, niin että sivuille muodostuu saumat. Sitten vain ompelin jousto-ompeleella nuppineulojen mukaan ja leikkasin ylimääräisen trikoon pois.

Käytin tätä nukkea huppuineen mm. edellisen postauksen valokuvissa tässä linkissä.

Palaprojekti - tunikatoppeja kevyistä hukkapaloista

Tuhosin kaappiini kertyneitä kangaspaloja kolmeen syksyn sävyiseen tunikatoppiin. Ensimmäiseen toppiin käytin punasävyisiä ohuita hukkapaloja ja pitsinjämiä. Vyötärölle lisäsin mustan silkkinauhan.

Kahteen muuhun toppiin käytin vihreän sävyisiä kankaita, mm. intian puuvillaa, kimalleorganzaa, vaaleanvihreää viskoosia ja keittiön organzaverhokankaan jämiä.

Koru on vanha Indiskan kaulariipus, jonka hajonneen ketjun tilalle olen laittanut organzanauhan.

Kaikkien kolmen topin yläosa on samalla kaavalla tehty, naisen puvun peruskaavasta kuositeltu hihaton v-pääntiemalli. Viimeisen version pääntielle ja kädenteille lisäsin organzanauhan. Toppien alaosat on vapaasti tarjolla olevista paloista muotoiltu. Saksia ei helmojen tekoon ole juuri käytetty, joten ne ovat epäsymmetrisiä.

Hameita tahraisesta pöytäliinasta

Vuosien varrella suosikkipöytäliinoihin tulee lopulta paljon likaläiskiä, jotka eivät enää millään tempuilla lähde pois. Tämä harmittaa, varsinkin jos pöytäliinan materiaaliin on sijoitettu pitkä jono euroja, kuten esim. tähän vihreänsävyiseen Marimekon unikkokankaaseen. Pöytäliinaan läiskät tulevat yleensä tason päällä oleviin kohtiin reunaosien jäädessä vielä puhtaiksi.

Leikkasin pöytäliinan reunat talteen ja tein niistä pari hauskaa hametta. Reunasoirot olivat melko kapeita, joten päädyin yhdistämään ne ompelelemalla summittaisesti toisiinsa. Muodostuneista paloista leikkasin täysvinoon langansuuntaan kaavan mukaan hamepalat. Vinoon leikattu vaate laskeutuu kauniimmin. Yhdyssaumojen päälle ompelin mustat auki silitetyt vinonauhat. Ensimmäisen hameen unikkokuvio on hiukan vinksahtaneen kubistinen.

Toisesta hameesta tuli melko graafinen ja valkovoittoinen. Tästä ei enää alkuperäistä unikkokuviota niin erota. 

Molemmat hameet tein samalla itse tehdyllä kaavalla. Sivusaumat myös peitin vinonauhalla, toisessa saumassa siitä muodostuu lyhyt halkio vyötäröllä pukemista varten. Vyötäröllä on myös vinonauhasta tehty kuja, jossa kulkee musta kiristysnauha. Helma on myös huoliteltu vinonauhalla.

Hyvin yksinkertainen ja helppo hame, joskin vinonauhojen ompelussa menee tovi ;)

Männynoksalla, koivunoksalla, pieni mansikkamekko

Näitä mansikka-aplikaatiolla koristeltuja essumekkoja olen vuosien varrella tehnyt pikku tyttösille lahjaksi, vuosia sitten myös joulumyyjäisiinkin. Tämä mansikka on viimeinen, joten aivan tällaisia mekkoja ei enää tule, kun en tähän kankaaseen ole enää missään törmännyt. Pitihän viimeinen mekko siis kuvaan ikuistaa...

Essumekon miehusta on värjäämätöntä pellavakankaan jämää. Tätä armeijan ylijäämäkangasta olen värjännyt "pakkakaupalla" eri tarkoituksiin. Tämä Jokipiin Pellavan kutoma kangas on kaunista myös ihan luonnonvärisenäkin, ainakin pienempinä pintoina kuten tässä mekossa. Mekon helma- ja hiharöyhelöt on puuvillatilkuista ommeltu.

Olen käyttänyt samaa mansikka-aplikaatiota myös ostoskassien koristeena vanun kanssa ommeltuna. Yksi tällainen kassi löytyy tästä linkistä.

Liebster award

Bloggaajatoverini Mellun Hollywool-, Hanna Mi-, Illuusia Ihmemaassa- ja Jatan tapaan -blogeista muistivat Liebster Award- haasteella. Ehkä jotkut muutkin ovat minulle tämän haasteen jättäneet, joten jos on minulta tämä asia kesähulinoissa päässyt ohi niin jättäkää viestiä :) Lisään sitten linkin tänne jälkikäteen.

Liebster Award- tunnustuksen/haasteen antaa bloggaaja toiselle bloggaajalle. Ajatuksena on saada näkyvyyttä pienille ja tuoreille blogeille.

Haasteen säännöt:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 sinulta Liebster Award- tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 kysymystä valitsemillesi blogeille.

En nyt tällä kertaa vastaa kaikkiin kysymyksiin vaan itsevaltaisesti valitsen jokaiselta bloggaajatoverilta ne mukavimmat kysymykset, joihin vastaan :D

1. Onko sinulla käsityökoulutusta tai käytkö käsityökursseilla?
Minulla on seuraavat alan tutkinnot: mallipukineidenvalmistaja/pukuompelija(yo), artenomi AMK (vaatesuunnittelu), pukeutumisneuvojan erikoisammattitutkinto. En käy varsinaisilla käsityökursseilla, mutta harrastan grafiikkaa ja valokuvausta työväenopistosssa.

2. Mistä käsityölajin osaamisesta haaveilet?
Haluaisin osata pitsinnypläystä ja huovutusta. Tulevaisuudessa sitten, kaikkea ei voi opetella yhtäaikaa...

3. Lemppariliikuntasi?
Kävely metsässä, mieluiten kameran kanssa. Siellä saa myös hyviä ideoita blogin sisällöksi. Metsä on voimaannuttava ja parantava.

4.Kevät, kesä, syksy vai talvi?
Kaikki, kiitos! Suomessa hienoa on juuri selvät toisistaan erottuvat vuodenajat. Yritän aina saada vuodenajat näkymään myös postauksissani ja käsitöissäni erilaisina kuvina, tunnelmina  ja painotuksina.

5. Kuinka blogi-sinäsi ja oikea sinäsi eroavat toisistaan?
Eivät millään tavalla. Vaikka pidänkin blogia mahdollisimman anonyymisti, enkä kerro elämästäni kaikkea, pyrin silti rehellisyyteen. Jos jokin menee pieleen tekemisissäni, kerron senkin, että muut voivat välttää saman virheen.

6. Mistä bloggaajan näkökulmasta haaveilet?
Että saisin välitettyä kaikki ne vinkit lukijoille joita pöytälaatikkoon on kertynyt.

7. Onko sinua loukattu blogissa?
Ei koskaan, käsityöblogien lukijat ja bloggaajatoverit ovat ihania ihmisiä :)

8. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
Olen kuunnellut hevimusiikkia n. 12- vuotiaasta lähtien. En tosin enää kuuntele yhtään samaa hevibändiä kuin silloin ;) Minulla on mittava hevilevykokoelma. Lisäksi kuuntelen, ehkä hieman yllättäen, myös sellaisia bändejä kuin Depeche Mode, Massive Attack, Kate Bush, 22 Pistepirkko ja Björk. Tykkään melodisesta ja hiukan vaikeasta musiikista, jossa on haastetta ja saa mielikuvituksen laukkaamaan.

9. Mikä oli suhtautumisesi käsitöihin peruskoululuaikanasi?
Alakoulussa lähinnä inhosin käsitöitä, eikä yläkoulukaan paljon paremmin sen osalta mennyt. Opettajat olivat sitä mieltä, että olin tumpelo. Samaan aikaan kotona ompelukone hurisi ja kuljin itsetehdyissä vaatteissa. Onneksi en koskaan uskonut opettajien mielipidettä, muuten en olisi tässä ammatissa :D

10. Onko sinulla lemmikkieläimiä?
Ei ole, olen allerginen ja astmaatikko. Vaikea yhdistelmä tekstiilialalla. Joudun usein suojautumaan hengityssuojaimella kangaspölyltä ja käytän astmalääkkeitä päivittäin.

11. Hamstraatko käsityömateriaaleja? Jos kyllä, niin mitä ja miten paljon?
Tunnustan! Minulla on kokonainen korkea kaappi täynnä kankaita. Pieniin laatikoihin on kertynyt tuunaajalle tärkeitä tarvikkeita. Lupaan joskus tehdä ihan oman postauksen näistä tarvikkeista ;)

Jätän tämän haasteen/tunnustuksen kaikille mukaville bloggaajakaverille vapaasti kaapattavaksi. Tämä on jo tainnnut aika monen blogiin viime aikoina ilmestyäkin... Koska en parempia kysymyksiäkään voisi itse keksiä, niin vastata voi tähän muilta keräämääni kysymyslistaan.

Hyvää sienirikasta syksyä kaikille! 

      

Vaateviidakon tarina - My blog story

Sain "Helmoja ja hepeneitä"- blogin Kristalta ja "Illuusia ihmemaassa" -blogilta haasteen kertoa oman blogini tarinan. Tämä tarina ei ole kovin pitkä, sillä blogillani on ikää vasta noin puolitoista vuotta. Monen muun bloggaajan tavoin olin kyllä harkinnut blogin perustamista pitkään, useita vuosia ennen aloittamista. Bloggaamisen aloittaminen ei ole mikään helppo juttu... Se vaatii sitoutumista ja monien uusien asioiden tekemistä arkisen aherruksen keskellä.

Lopullisen päätöksen tein kuitenkin melko nopeasti. Rohkaisua sain Työväenopiston blogi- illasta. Silloin vielä lukiota käyvä poikani oli todella kannustava, luotti äitinsä kykyihin ja lupasi tuiki tärkeän tuen tietoteknisissä asioissa. Viimeinen rohkaisu tarttua toimeen tuli lukemastani Saku Tuomisen kirjasta "Hyvän elämän lyhyt oppimäärä", joka neuvoi sanomaan aina ensin "kyllä", sillä epäonnistumisia ei ole, ainoastaa kokeiluja jotka eivät toimineetkaan. Lähdin siis vain kokeilemaan bloggaamista ensin puolen vuoden määräajaksi :) 

Tämä kokeilu osoittautui sitten varsin onnistuneeksi, ja jatkoin bloggaamista puolen vuoden jälkeenkin. Tämä uusi harrastus toi mukanaan mukavia samanhenkisten facebook- ryhmiä ja bloggaajakavereita, joiden blogeja on ollut ilo seurata. Uuden ulottuvuuden touhuun toivat uusien ryhmien ja blogien keksimät haasteet. Yksi mieleenpainuvimmista oli Helmoja ja hepeneitä- blogin 
kierrätyshaaste, johon osallistuin alla olevalla armeijan takista ja tilkuista tuunatulla talvitakilla.

Miksi sitten bloggaan? Minulta on ammattini ja koulutukseni vuoksi vuosien varrella kysytty paljon neuvoja pukeutumiseen, ompeluun ja tuunaukseen liittyen. Ajattelin, että voisin jakaa neuvoja laajemmallekin piirille. Samalla voisin pitää "virtuaalista näyttelyä" töistäni, koska oikeiden näyttelyiden pitäminen on aika työlästä. Lisäksi on kiva olla kanssakäymisessä samanhenkisten, samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Vaikka blogin nimen mukaisesti sisällössä kulkee punaisena lankana vaatetus, olen pitänyt blogini aihepiirin melko laajana: käsittelen blogissani käytännössä kaikkea sitä visuaalista kulttuuria, mikä minua itseänikin kiinnostaa. Olen kiinnostuksissani laaja-alainen ja minusta on hyvä, että blogini on minun näköiseni. Bloggaaminen toi mukanaan vielä yhden uuden harrastuksen visuaalisen kulttuurin saralla: valokuvaamisen. Pieniä vinkkejä valokuvaukseenkin siis alkoi ilmestyä blogini juttuihin :)

Yllätys on ollut se, että kaikkein suosituimpien  postauksiseni joukkoon kuuluu paljon muitakin kuin vaatetukseen liittyviä juttuja. Listan ykkösenä roikkuu kuukaudesta toiseen blogini alkuaikojen lipaston tuunaus :D

 
Bloggaaminen on kuten muutkin harrastukset, joskus se on innostavaa ja joskus vähemmän innostavaa. Jatkan bloggaamista innostuksen mukaan, sillä tämän ei ole tarkoitus olla mikään velvollisuus vaan hauskaa, inspiroivaa ja arkeen voimia antavaa.

Yritän laittaa haasteen eteenpäin sellaisille mielenkiintoisille blogeille, joiden en ole ainakaan huomannut tähän haasteeseen vielä tarttuneen. Muistakaa, tämä on tunnustus, osallistukaa vain jos aikaa ja  mielenkiintoa löytyy :) Jos olette jo osallistuneet niin älkää nyt ihmeessä uudelleen urakkaan ryhtykö ;)

Haastan mukaan seuraavat blogit:
Mamuna maailmalla 
Metsäntytön vaatekomerolla 
Tylliritari
Mellun Hollywool 

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta kun saat haasteen (ja niitähän saa toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.     


Ps. Jos joku muukin on minulle tämän haasteen jättänyt ja olen sen kesärientojen lomassa unohtanut, niin jätä kommenttia :) Ja kaikki muutkin halukkaat saavat tietysti osallistua, näitä blogitarinoita on kiva lukea.