Usvaneidon paluu

Kuvasin "usvaneitoa" noin vuosi sitten muutaman kerran illan hämärissä ja yöllä. Kerran muutaman tunnin yöunien jälkeen heräsin todella kauniiseen syysaamuun. Usvaneito ei ollut kadonnut usvan mukana, joten otin vielä toisen syksyisen värikkään kuvasarjan. En kuitenkaan ehtinyt näitä kuvia silloin juuri katsella, mutta nyt on juuri sopiva vuodenaika esitellä usvaneitoa syksyn väriloistossa. Viime vuonna olikin komea ruska, mutta niin on tänäkin vuonna, ainakin meidän mökillä. Olenkin taas ottanut "tuhatkunta" uutta kuvaa, toivottavasti ehdin esitellä niitä vielä tänä syksynä. Tunnustan olevani syysihminen, vaikka pidänkin kaikista vuodenajoista. Etenkin pitkinä, lämpinä ja värikylläisinä syyspäivinä ei ole mitään parempaa harrastusta kuin olla ulkona kameran kanssa.

 Alkuperäisen yön hämärissä otetun usvaneito- kuvakavalkadin löydät tästä linkistä.

 

 

 

Hapsuhalatti venetsialaisilla naamioilla

Tein itselleni vielä yhden hapsuhalatin. Pitkää hapsunauhaa on vielä varastossa ja kangas on kauan sitten Eurokankaasta ostettua huiviraporttia. Tähän halattiin meni neljän huivin raportti, kaksi huivia taakse ja kaksi eteen. Halatin takakappaleella yhdistin huivit saumalla. Ihastuin tähän materiaaliin näyttävän "venetsialaiset naamiot"- kuosin vuoksi. Olimme silloin juuri käyneet Venetsiassa.

Tässä halatti vielä henkarilla edestä kuvattuna ja alempana vielä takaa päin. Kaavaa tähän vaatteeseen ei ole, vain neljä neliötä yhteen ommeltuina. Käsille on jätetty vain aukot sivusaumoihin.

Laura Vitan näyttävät nauhakengät sopivat halatin seuraksi. Musta koristenaamio kävisi lisäasusteeksi.

 Pikkuhiljaa saadaan jo syksyn sävyjä luontoon. Hyvää syksyä kaikille!

Järven neito - Fantasiapuku käsinmaalatusta silkistä

Heräsin mökillä auringonnousun aikaan upeaan aamu-usvaan. Eihän siinä enää nukkumaan malttanut mennä. Kaivoin yli 20 vuotta sitten tekemäni käsinmaalatun silkkipuvun esiin kuvattavaksi. Monessa mukana ollut puku on osoittanut jo kulumisen merkejä, joten kuvasin sen nyt vielä kerran muistoksi. Siinä touhutessani houkuttelin paikalle uteliaan telkän, jolla on tapana tulla pitämään minulle seuraa. Välillä sitä piti hätistellä vähän kauemmaksi, muuten se olisi tunkenut jokaiseen kuvaan mukaan. Tämä kuvasarja alkaa hämärän ensimmäisistä auringonsäteistä kirkkaan aamun valkenemiseen. 

 

 

Tällä kertaa lisäsin hihattomaan mekkoon nopeasti hihat käsinvärjätyistä lehdillä koristelluista pellavahuiveista.

 

 

Käsin maalatun silkkipuvun teema on auringonnousu veden yllä, joten kuvaushetki oli puvulle täydellinen. Oranssin sävyissä loistava etuosa on aurinko. Siihen on maalattu kullanvärisiä keskiajalta peräisin olevia symboleja. Liukuvärjätty helma esittää aallon tyrskyjä.

 

Tämä puku on esiintynyt parissa muotinäytöksessä ja kolmessa näyttelyssä. Tässä pari vanhaa kuvaa Verkarannan yhteisnäyttelystä Tampereella.

 

Kevyt kesämekko, legginssit ja tunika ylijäämäpaloista

Tänä kesänä on ollut paljon käyttöä kevyille ja huolettomille mekoille, joten tein vielä yhden. Viime kesänä hankitusta kukkatrikoosta syntyi paljon käytetyllä luottokaavalla vaaleansävyinen polvipituinen mekko. Tämä on minun vaatekaappini vaaleimpia luomuksia, mutta sopii hyvin helteille. Ja onhan kukkakuosissa kuitenkin myös vähän oranssia ja turkoosia.

Laura Vitan sandaalit hankin jo hyvissä ajoin ennen kesää. Tilasin ne suoraan Ranskasta ja ne saapuivatkin todella nopeasti ja sujuvasti perille. Sandaalit sopivatkin hyvin tämän mekon seuraksi.

Edellisessä postauksessa esitellyn Venetsia -kuosisen mekon tilkuista riitti vielä vähän materiaalia tunikaan, kun yhdistin sen vihreisiin trikoonpaloihin. Perhoshihaisen tunikan seuraksi ompelin vihreänruskeat legginssit. Legginssijersey on laadukasta Nanson ylijäämää, ostettu silloin kun Nansolla oli vielä tuotantoa tällä seudulla.

 

Venetsia vaatteissa ja muistoissa

Kun nyt ei oikealle matkalle pääse, niin tehdään pieni muistelumatka Venetsiaan, jossa vierailimme vuonna 2014. Tämä Venetsian maisemilla koristeltu jämäkkä trikoo löytyi vuosia sitten Eurokankaasta. Leikkasin siitä luottokaavallani lyhythihaisen maksimekon. Pitkällä mekolla korvaa viileämmällä kesäsäällä kätevästi housut. Tänä kesänä ei maksimekolla kyllä siinä mielessä ole ollut käyttöä, mutta suojaahan se tietysti myös sääriä kovalta aauringonpaisteelta.

Mekkoon sopii asusteeksi nämä paljon käytetyt moniväriset korvikset. Muita koruja värikäs mekko ei tarvitsekkaan. Lopuksi vielä mekosta löytyviä maisemia matkavalokuvina. Kuvat on siis otettu vuonna 2014 tavallisella pokkarilla, silloin minulla ei vielä ollut järjestelmäkameraa.

Venetsia on yksi suosikkipaikoistani.Voisin mennä uudestaankin, mutta viileämmällä säällä, sillä minä todella kärsin kuumuudesta. Tänä kesänä on ollut ihan yhtä kuuma täällä kotimaassakin. Talvisin Venetsiassa on nykyään valtavia tulvia, joten ei sekään hyvältä matka-ajankohdalta tunnu.