Järven neito - Fantasiapuku käsinmaalatusta silkistä

Heräsin mökillä auringonnousun aikaan upeaan aamu-usvaan. Eihän siinä enää nukkumaan malttanut mennä. Kaivoin yli 20 vuotta sitten tekemäni käsinmaalatun silkkipuvun esiin kuvattavaksi. Monessa mukana ollut puku on osoittanut jo kulumisen merkejä, joten kuvasin sen nyt vielä kerran muistoksi. Siinä touhutessani houkuttelin paikalle uteliaan telkän, jolla on tapana tulla pitämään minulle seuraa. Välillä sitä piti hätistellä vähän kauemmaksi, muuten se olisi tunkenut jokaiseen kuvaan mukaan. Tämä kuvasarja alkaa hämärän ensimmäisistä auringonsäteistä kirkkaan aamun valkenemiseen. 

 

 

Tällä kertaa lisäsin hihattomaan mekkoon nopeasti hihat käsinvärjätyistä lehdillä koristelluista pellavahuiveista.

 

 

Käsin maalatun silkkipuvun teema on auringonnousu veden yllä, joten kuvaushetki oli puvulle täydellinen. Oranssin sävyissä loistava etuosa on aurinko. Siihen on maalattu kullanvärisiä keskiajalta peräisin olevia symboleja. Liukuvärjätty helma esittää aallon tyrskyjä.

 

Tämä puku on esiintynyt parissa muotinäytöksessä ja kolmessa näyttelyssä. Tässä pari vanhaa kuvaa Verkarannan yhteisnäyttelystä Tampereella.

 

Kevyt kesämekko, legginssit ja tunika ylijäämäpaloista

Tänä kesänä on ollut paljon käyttöä kevyille ja huolettomille mekoille, joten tein vielä yhden. Viime kesänä hankitusta kukkatrikoosta syntyi paljon käytetyllä luottokaavalla vaaleansävyinen polvipituinen mekko. Tämä on minun vaatekaappini vaaleimpia luomuksia, mutta sopii hyvin helteille. Ja onhan kukkakuosissa kuitenkin myös vähän oranssia ja turkoosia.

Laura Vitan sandaalit hankin jo hyvissä ajoin ennen kesää. Tilasin ne suoraan Ranskasta ja ne saapuivatkin todella nopeasti ja sujuvasti perille. Sandaalit sopivatkin hyvin tämän mekon seuraksi.

Edellisessä postauksessa esitellyn Venetsia -kuosisen mekon tilkuista riitti vielä vähän materiaalia tunikaan, kun yhdistin sen vihreisiin trikoonpaloihin. Perhoshihaisen tunikan seuraksi ompelin vihreänruskeat legginssit. Legginssijersey on laadukasta Nanson ylijäämää, ostettu silloin kun Nansolla oli vielä tuotantoa tällä seudulla.

 

Venetsia vaatteissa ja muistoissa

Kun nyt ei oikealle matkalle pääse, niin tehdään pieni muistelumatka Venetsiaan, jossa vierailimme vuonna 2014. Tämä Venetsian maisemilla koristeltu jämäkkä trikoo löytyi vuosia sitten Eurokankaasta. Leikkasin siitä luottokaavallani lyhythihaisen maksimekon. Pitkällä mekolla korvaa viileämmällä kesäsäällä kätevästi housut. Tänä kesänä ei maksimekolla kyllä siinä mielessä ole ollut käyttöä, mutta suojaahan se tietysti myös sääriä kovalta aauringonpaisteelta.

Mekkoon sopii asusteeksi nämä paljon käytetyt moniväriset korvikset. Muita koruja värikäs mekko ei tarvitsekkaan. Lopuksi vielä mekosta löytyviä maisemia matkavalokuvina. Kuvat on siis otettu vuonna 2014 tavallisella pokkarilla, silloin minulla ei vielä ollut järjestelmäkameraa.

Venetsia on yksi suosikkipaikoistani.Voisin mennä uudestaankin, mutta viileämmällä säällä, sillä minä todella kärsin kuumuudesta. Tänä kesänä on ollut ihan yhtä kuuma täällä kotimaassakin. Talvisin Venetsiassa on nykyään valtavia tulvia, joten ei sekään hyvältä matka-ajankohdalta tunnu.

Perhoshihainen mekko tilkuista ja ylijäämäpaloista

Tänä vuonna meidän alppiruusut kukkivat poikkeuksellisen komeasti. Kuvasin uuden perhoshihaisen mekkoni siis kukkien keskellä. Mekkoon käytin kukkatrikootilkkuja, jotka sopivatkin väritykseltään hyvin alppiruusujen sävyihin. Mustat trikoopalat ovat laadultaan hiukan erilaisia, mutta kukkakangaskaitale vyötäröllä erottaa ne toisistaan. Koska palat eivät ole vierekkäin, silmä ei erota laatueroa lainkaan. Tämä on kätevä tapa saada joutavat kangaspalat kaapista käyttöön. Pitää vain muistaa pestä kaikki palat ennen ompelua, etteivät ne kutistu sitten valmissa mekossa eri tavalla.

Mekon kaava on sama kuin tässä viime kesän riikinkukkokuosisessa mekossa. Tällä kertaa tein vain lyhyemmän version. Näin sain kankaanpalat riittämään mekkoon. Perhoshihojen hihansuut huolittelin saumurin huivipäärmeellä.

Minna Parikka valitettavasti lopetti kenkäbisneksensä, mutta ehdin vielä tilata itselleni nämä ihanat pupuballeriinat.

Pörriäisten kuvaaminen on vaikeata, yhden sain kuitenkin aika kivasti kuvaan. Kevyen kesäsateen jälkeen kukat pisaroivat kauniisti.

Meidän tuoreen Suomen taiteilijoiden Encaustic Art mehiläisvahamaalaus- jaoston ensimmäinen näyttely on nyt Helsingissä. En nyt ole koronan takia mukana näyttelyssä, mutta käykäähän katsomassa kavereiden töitä siellä päin ollessanne.

Meidän jääkaapinovet ovat saaneet taas uusia magneetteja koristeeksi. WiredbySini veistoksista tehdyt upea magneettikokoelma on täydentynyt uusilla ihanuuksilla ja hänen sivustoltaan löytyy nyt myös minun enkaustiikan maalauksistani tehtyjä magneetteja nimellä "Encaustic Dreams". Kiva nimi on Sinin käsialaa. Sivustolla on myös ihastuttavia kertomuksia Sinin omista veistoksista. Myös taideprinttejä löytyy valikoimista. Käykää katsomassa!

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Maalattu ja huovutettu silkkihuivi

Tämän huivin ompelin luonnonvalkoisesta silkkisifongista. Sitä on jäänyt kaappiin pyörimään opiskeluaikaisista projekteista.

Maalasin huivin silkkimaalausväreillä. Sekoitin muutaman erilaisen vihreän sävyn ja sitten vain roiskin värit suojamuovin päälle levitetylle huiville. Huivin kuivuttua vielä silitys värin kiinnittämiseksi ja sitten hellävarainen käsinpesu.

Turkoosin ja vihreänsävyiset lehdet huovutin huiviin nunohuovutustekniikalla. Villa on tavallista värjättyä huovutusvillaa. Lehtien päälle lisäsin vielä yksityiskohtia pitkäkuituisella merinovillalla.

Kauniin kesäiset kuvat huivista otin mökillä järven rannalla. Päivä oli tuulinen, joten kevyen huivin kuvaaminen oli vähän haastavaa.

Huivin reunat huolittelin tiheällä siksakilla. Valitsin vihreän langan jo valmiiksi, valkoinen tekokuituinen ompelulanka kun ei värjäydy lainkaan. Tämä on hyvä muistaa, koska värjätyssä huivissa valkoinen huolittelu ei näytä hyvältä.

Meidän kesämökin läheisyydessä on ihastuttava voikukkaniitty. Tänä vuonna muistin ensimmäistä kertaa sen myös ikuistaa kuviksi.