Vettä kengässä

"Täällä sitä saa astmaatikko keuhkojen täydeltä hyviä mikrobeja." - totesi meidän it-velho, kun tarvoimme suolla lakkojen perässä. Välillä tuntuu siltä, että nuoriso tietää kaiken. Ei ole kauaa siitä kun uskottiin, että koira perheessä ehkäisee allergioita ja astmaa. Nyt uskotaan, että salaisuus piilee koiran turkissaan sisälle tuomissa luonnon mikrobeissa, joita erityisesti monimuotoisissa metsissä on. Meidän kaltaisen allergisen astaatikkoperheen ehkä siis kannattaa liikkua luonnossa. Toki soiden kostea ilmakin on astmaatikolle helppoa hengitettävää, mielikin luonnossa lepää.  

Suolla on mielenkiintoinen värimaailma. Kirkaanvihreään sammalmattoon onnistuin upottamaan jalkani niin, että saapas oli täynnä kihelmöivää vettä. Ötököitä, mikrobeja, mitälie sieltä tuli saappaaseen...

Suurikokoinen sammakko teki tuttavuutta kamerani kanssa. Tällä linssiluteella ei ollut mitään kiirettä pois, sain kuvata ihan rauhassa. Näin ison sammakon olen nähnyt viimeksi lapsena.

Torvijäkälän valloittamat kannot näyttivät hauskoilta. Niissä näkee kasvot kun tarkasti katsoo...

Lakkasaalis jäi tällä kertaa melko vaatimattomaksi. Joku onnekas oli jo ehtinyt ennen meitä :) Onneksi siippa löysi seuraavana päivänä paremman paikan ja toi kotiin melkein ämpärillisen lakkaa, hillaa, suomuurainta, valokkia, linttiä. Arvokkaalla marjalla on monta hienoa nimeä.

Sunnuntain tapahtumia Haiharassa ja Sorsapuistossa

Olen ennenkin täällä hehkuttanut Haiharan taidekeskuksen hyviä puolia. Haiharan ympärille on koko kesäksi rakennettu mukavia ja helposti lähestyttäviä tapahtumia ja näyttelyitä, jotka sopivat kaikille ikään ja taustaan katsomatta. Haihara on kunnostautunut etenkin uuden käsityötaiteen esittelyssä. Kävin jo aikaisemmin tutustumassa käsityön iloa täynnä olevaan Elma-Riitta Hannosen Tarinoita neulanpistoin- näyttelyyn Runebegin mökissä. Viime sunnuntaina piipahdin Haiharan idyllliseen pihapiriin levittäytyvässä Käsityöläismarkkinat- tapahtumassa ja tilkkutyönäyttelyissä. 

Haiharan pihapiiriä komistaa myös vanha kunnostettu tuulimylly. Hauskana yksityiskohtana on taideteos, jossa punaiset lohikäärmeet kiipeävät pitkin myllyn seiniä.

Samalla reisulla tutustuin Haiharan kolmeen rakennukseen levittäytyviin tilkkutyö- näyttelyihin. Tilkkutöitä oli hengästyttävä määrä ja ripustuksen kanssa oli todella nähty vaivaa. Jokainen työ oli löytänyt parhaan paikan runsaista ja keskenään erilaisista näyttelytiloista. Tilkkutyöt eivät todellakaan ole pelkkiä neliöitä, vaan käsityötaidetta ilman rajoja. Myös muut kuin kankaiset kierrätysmateriaalit ovat löytäneet tiensä tilkkuiluun. Käykää ihmeessä katsomassa tilkkutöiden uudet suunnat itse Haiharassa.

Haiharan jälkeen suuntasin kohti Tampereen keskustaa. Sorsapuistossa on joka sunnuntai kirpputori säävarauksella. Ilman paikkamaksua kuka tahansa voi levitää vilttinsä tavaroineen puistoon. Niin myyjiä kuin ostajiakin oli mukavasti liikkeellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarttunut mitään mukaan ;)

Beessin sävyjä juhlaan

Uuden saumurin käytön opiskelu jatkuu vielä, joten esittelen tähän väliin kavalkadin viime vuosina valmistuneita vaatteita juhlavasti asustettuna. Kesäkuun värihaaste oli turkoosi, mutta se jäi nyt tekemättä saumurin rikkoutumisen vuoksi. Kokosin nämä vaatteet beessin teeman ympärille värihaastetta korvaamaan, turkooseja vaatteita kun en ole juuri tehnyt. 

Beessi, beige, hiekka, aavikko, toffee... Tälle paljon käytetylle värille on paljon nimiä ja sen sävykin on melko vaihteleva. Monen mielestä se on hyvä yleisväri ja yhtä monen mielestä se on valju, mitätön väri. Beessin sävyisten asujen käyttäjällä on hyvä olla vahvat omat värit ja hyvä itsetunto, muuten se tosiaan pesee kaiken värin kasvoilta.

Mekkoihmisenä en juuri housuja ompele, mutta yhdet beessin sävyiset housut olen itselleni tehnyt. Kangas on mokkajäljitelmää ja lahkeensuissa on reikäpitsi. Tällaisten housujen ompelussa lahkeiden pituus on jo kangasta leikatessa oltava juuri oikea, pituutta kun ei voi enää jälkikäteen korjata. Housujen vyötäröllä on muotolaskokset ja tukikankaalla vahvistettu alavara. Sivusaumaan vyötärölle ompelin vetoketjun. Ellokselta tilatut bootsit ja vyö täydentävät citycowgirl- tyylin. Reikäpitsi toimii yhdistävänä tyylinä beessin sävyn lisäksi. Hattu pitää myös olla...

  

Kimalle ja paljetit toimivat loistavasti beessin kanssa ja sopii hienosti myös juhlavaatteisiin. Beessi paljettitoppi on myös Ellokselta aikoinaan tilattu. Jouduin kuitenkin tuunaamaan sen suurentamalla pääntietä, koska en pidä liian pienen oloisista päänteistä. Samalla lisäsin reunoihin Luhdan tehtaanmyymälästä ostamaani paljettinauhaa.

Mokkajäljitelmän tilkuista syntyi vielä hame. Vyötäröllä on alavara ja sivusaumassa vetoketju.

Kiinnitin reikäpitsikerrokset toisiinsa käsin ompelemalla ja samalla lisäsin koristeeksi beessin ja ruskean sävyisiä helmiä. Näin ompeleet eivät jää häiritsevästi näkyviin.

Satiinipaloista syntyi myös pari hametta, jotka tein samalla itse tekemälläni kaavalla.

Toiseen hameeseen tein koristeen parista pitsilapusta ja puuvillanauhasta, jonka kiinnitin hameeseen koriste-ompeleella.

Asusteeksi sopii paljettikirjailtu satiinipussukka.

Toiseen hameeseen tein koristeet vanhan kullan sävyisestä sisustusnauhasta. Koristeellisen kukkasen keskustaksi laitoin metallinapin.

Asusteeksi sopii ihanat satiinikorkokengät ja kukan muotoinen laukku. Molemmat on ostettu Aleksi 13:sta  alennusmyynnistä vuosia sitten.

Kesäisiä touhuja

Blogini on ollut pakollisella ompelutauolla hyvin palvelleen vanhan saumurini lopullisen rikkoutumisen vuoksi. Niin vanhaan saumuriin ei enää varaosia saa, joten aivan uusi saumuri piti sitten hankkia. Kestää vielä tovin, että pääsen uutuuden kanssa sinuiksi, mutta esittelen saumurihankintani sitten täällä blogissakin.

Myös piha vie ompeluaikaa tänä vuonna reippaasti, sillä viime talven tuhot ovat olleet mittavia. Tulipalopakkaset pääsivät yllättämään talvella niin, että lunta ei ollut juuri nimeksikään, joten kasveilta puuttui suojaava peite. Olen joutunut leikaamaan monet paleltuneet pensaat aivan matalaksi uuden kasvuston toivossa ja lähes kaikki katajat paleltuivat lopullisesti. Niiden tilalle olen istuttanut nyt kestävämpiä lajikkeita.

Meillä on pihassa kolme linnunpönttöä, joten puutarhatöitäni ihaili joukko surkeasti räpiköiviä linnunpoikasia. Tämäkin pikkuinen joutui lopulta kiipeämään pihapensaaseen, siivet kun eivät vielä millään kantaneet oksalle asti. Ilme on silti tomeran uhmakas, aivan kuten kotoa lähtevällä "teinillä" pitääkin olla. 

Museokortti on myös pitänyt kiireisenä. Kävimme porukalla tutustumassa Vapriikin ennätysyleisön keränneeseen Jääkauden jättiläiset- näyttelyyn. Näyttely on kyllä maineensa veroinen, käykää ihmeessä tutustumassa! Samalla tutustuimme muihin Vapriikin näyttelyihin. Yllättävän kivaksi kohteeksi osoittautui Kivimuseo, jonka kokoelman kaupungille on lahjoittanut Paavo Korhonen. Kivimuseossa on myös fossiileja, dinosauruksen munia ja meteoriitteja. Myös Vapriikkiin siirtyneen Haiharan nukkemuseon Nukkekekkerit- näyttely oli mukava matka lasten maailmaan. 

Vapriikin Luonnontieteellisen museon näyttely on täynnä hienosti rakennettuja pieniä maailmoja. Tässä luonto ottaa vallan ihmiseltä takaisin...

Kävimme myös kohua herättäneessä Sara Hildenin taidemuseon Ron Mueck- näyttelyssä. Mueck on entinen nukentekijä ja elokuvien erikoistehosteiden tekijä, jonka teokset hätkähdyttävät realistisuudellaan. Maksaläiskaät, ihokarvat ja verisuonet on huolella tehty mittasuhteiltaan hämmentäviin ihmishahmoihin. Tämän näyttelyn käyn varmasti vielä uudestaan katsomassa. 

Juhannus meni leppoisasti musiikin parissa. Pihlajaveden nuorisoseurantalolla esiintyi Idols- voittaja Koop Arponen Flute of Shame- bändinsä kanssa. Bändin juhannuskeikka on jo perinne, sillä Arposen yli 90-vuotias mummo asuu paikkakunnalla. Jo edesmennyttä pappaansa Koop muisti esittämällä hänen lempilaulunsa "Kulkurin iltatähti". Bändin omien biisien lisäksi keikalla sai esitää myös toiveita. Katumuusikkotaustasta johtuen bändi pystyi esittämään toiveen kuin toiveen. Illan aikana kuultiin siten musiikkia laidasta laitaan, pakollista Paranoid- versioitakaan unohtamatta (joka oli muuten sekin hieno esitys). Vanhassa hirsirakennuksessa oli lämmin tunnelma myös fyysisesti, ulkona onneksi sai nauttia kylmiä juomia auringonpaisteessa. Bändin taustana toimi herttaisesti varmaan paikallisen teatterin lavasteet :)    

Vaatteiden fiksua korjausta

Muistan lapsena hävenneeni sitä, että esim. rikkinäinen sukkani tai housunpolveni oli harsittu. Silloin harsimalla korjaaminen oli yleistä. Olihan se säästäväistä, ekologista ja järkevää, joskaan ei aina kaunista. Vaatteet olivat silloin myös kalliita yleiseen tulotasoon nähden, olivathan ne usein Suomessa valmistettu.

Oman poikani vaatteita pyrinkin sitten paikkaamaan niin, että ne eivät näyttäneet paikatuilta. Siinä olikin hommaa, kun vauhdikkaan vesselin housunpolvet olivat nopeasti hajalla ja paitojen likaläiskät eivät lähteneet pois pesussa edes tahranpoistoaineella. Reiät ja läiskät piilotin usein hauskojen aplikaatioiden ja ompelumerkkien alle. Usein korjattu vaate oli pojan mielestä hauskempi kuin ennen korjausta. Ja upposi tämä tyyli muihinkin täydestä kuin väärä raha.

Samaa periaatetta toteutan myös omissa vaatekorjauksissani, korjaukset eivät siis saa näyttää korjauksilta. Tässä muutama vinkki viime vuosilta:

Tämän Taifun- merkkisen nahkatakin sain siipaltani yhdistetyksi syntymäpäivä- ja äitienpäivälahjaksi kymmenisen vuotta sitten. Takki on vieläkin käytössä, mutta taskujen sirkat ovat putoilleet pois vuosien kuluessa. Taskujen yläreunassa ne ovat pysyneet, koska nahkaa on nissä kaksi kerrosta. En viitsinyt lähteä tismalleen samanlaisia sirkkoja metsästämään, vaan pujotin reikiin tekomokkanauhaa koristeeksi. Nauha häivytää sirkkojen puuttumisen ja tuo uutta särmää nahkatakkiin.

Tämä viskoositrikoopaita tuli Seppälästä "ota kolme maksa kaksi"- tarjouksen kolmantena pyöränä kotiin, kun piti jokin vaate ilmaiseksi kylkiäiseksi keksiä. Ohut viskoositrikoo on usein heikkoa, ja ensimmäinen reikä paitaan ilmestyi nopeasti. Peitin sen ompelulaatikosta löytyneellä pitsinauhan pätkällä, josta muotoilin rusetin. Ihme kyllä, ensimmäinen reikä jää usein myös viimeiseksi, joten tämäkin paita palveli korjauksen jälkeen vielä pitkään...

Satiiniseen juhlableiseriin onnistui eräs tupakkamies polttamaan reiän taskun alapuolelle. Peitin reiän helmikoristeella. Niitä olin ostanut aikaisemmin lajitelman erilaisia tukun poistopöydästä hintaan 20 senttiä/kappale. Toinen koriste lisättiin seuraksi pelkästään näyttävyyden ja rytmin vuoksi. Bleiseristä tuli näin entistäkin juhlavampi.

Lisää fiksuja korjauksia esittelen sitä mukaa kun niitä tulee tarvetta tehdä :)

Toukokuun värihaaste - Keltainen

Hommahuone-blogin toukokuun värihaaste on alkavaan kesään sopivasti keltainen. Keltainen tuo mieleen auringon, juuri sen sävyn, joka ei minulle sovi. Onneksi keltaista löytyy myös murrettuina sävyinä, okraa ja oranssia lähestyvät sävyt pukevat minua parhaiten. Kangaskaappini sisälsi kuitenkin yhden huikean kirjaillun silkkisifongin palan, jossa iloittelevat ne kirkkaimmat keltaiset ja oranssit, onneksi kuitenkin rauhoittavalla luonnonvalkoisella pohjalla.

Lempparivaatteitani on ollut alla oleva vihreänsävyinen sifonkinen halatti näyttävällä paljettipääntiellä. Se löytyi vuosia sitten parilla kympillä Anttilan uimapukuosastolta. Rantavaatteeksi tarkoitettu halatti on palvellut minua vuosia paitana ja tunikana. Saumurilla kokoon ommeltu halatti on kuitenkin saumoistaan liestynyt ja repeillyt. Korvasin tämän halatin nyt sitten uudella silkkisifonkisella halatilla.

Kirjallun silkkisifongin olen ostanut Eurokankaan palalaarista 25 eurolla. Kaapista löytyi vielä 4.5 euron paljettikukkanen ja oranssia ja vihreätä satiininauhaa.

Tämä halatti osoittautuikin sitten todella työlääksi projektiksi. En siis laiskuuttani ole tämän haasteen kanssa näin myöhässä...Vaikka yksinkertaisen mallin sai helposti napattua vanhasta halatista, niin kankaan saattaminen ompelukuntoon vei tuntikausia. Silkkisifonki oli niin runsaasti erilaisin helmin kirjailtu, että kone ei olisi ehjänä säilyen suostunut niiden yli ompelemaan. Kaikki kappaleet piti siis käydä läpi purkaen kaikki reunoissa olevat helmet pois saumojen tieltä. Lisäksi ohut sifonki on helposti reikiintyvää, joten homma tihrustettin läpi silmä tarkkana ratkojan kanssa. Manasin moneen kertaan ja päätin, että tämä on viimeinen helmikirjailtu kangas minun projekteissani.

Jotta uuden halatin saumoille ei tapahdu samaa liestymistä kuin vanhalle, käytin ompelussa edestakaissaumaa eli pussisaumaa. Sitä on hyvä käyttää helposti rispaantuvissa kankaissa. Lisäksi se näyttää kauniimmalta läpikuultavissa materiaaleissa kuin konesaumaus.

Ensin saumat ommellaan suoraompeleella niin, että vaatteen nurjat puolet on vastakkain. Sauma tulee siis vaatteen oikealle puolelle.

 

Sitten rispaantuva reuna leikataan siistiksi ja kapeaksi.

Tämän jälkeen saumanvarat taitetaan väliin ja sauma ommellaan uudestaan nyt oikeat puolet vastakkain. Saumanvarat jäävät siis uuden saumanvaran sisään. Tässä on oltava tarkkana, läpikuultavan kankaan läpi saumanvaraa on onneksi helppo seurata.

 

Valmis pussisauma näyttää tältä. Ensimmäinen ommel kulkee nyt siis saumanvaran reunassa. Pussisauma jää nyt vaatteen nurjalle puolelle.

 

Melkoinen työmäärä, mutta lopputulos on kuitenkin palkitseva. Olisikohan tämä näyttävä halatti tyyliltään "luksus hippi"?

Vanhasta halatista uuteen käyttöön purettu paljettipääntie piti ommella uuteen kokonaan käsin, samoin paljettikukkanen. Satiininauhoista päätyi nyt sitten vain pieni pätkä takapääntien huolitteluun. Ompelin kaksi pätkää satiininauhaa vastakkain, ja kiinnitin sen pääntielle niin, että kankaan reuna jäi satiininauhojen väliin. Näin muodostuneeseen satiininauhakujaan pujotin kuminauhan ja säädin pääntien mitan sopivaksi.

Toukokokuun kierrätyshaaste

Villa Nanna- blogi haastoi tuunaamaan ja kierrättämään toukokuun aikana. Minun vastaukseni huomenna päättyvään haasteeseen on tämän H&M:n juhlavan maximekon muuttaminen käytännöllisemäksi vaatteeksi.

Miksi sitten haluan näin kauniin mekon tuhota? Tämä mekko päätyi kaappiini Tampereen Hämeenkadulla vuosia sitten riehuneen surullisenkuuluisan tulipalon seurauksena. Palon lähinaapurissa sijaiseva H&M joutui myymään koko liikkeensä tyhjäksi pilkkahintaan savuvahingon vuoksi. Ostin silloin tämän lähes 80 euron mekon vain kympillä, lähinnä kauniin kangaskuosin houkuttelemana. Savun hajun sai pois pesemällä, mutta mekko osoittautui perin epäkäytännölliseksi. Se on liian hieno arkikäyttöön, eikä sopivia kesäjuhlia ole oikein ollut. Pikkujouluihin tämä on liian kevyt, kesäinen ja viluisa vaate. Lisäksi kevyt helma nousee korviin pienestäkin tuulen vireestä, eikä mekossa ole edes vuoria! Empire- malli, jossa vyötärö asettuu rintojen alle, on mahdollisimman epäpukeva. Se tuo minulle aina äitiysmekon mieleen. 

Kaikkein kallein ja epäekologisin vaate roikkuu käyttämättömänä kaapissa, joten kaunis kangas piti saada monipuoliseen käyttöön. Onneksi mekon helmassa on hyvän kokoinen ja saumaton pala tuunaukseen.

Päädyin muuntamaan mekon hulmuavaksi kimonomaiseksi takiksi, joka sopii vaikka farkkujen seuraksi. Yksinkertaisessa vaatteessa kaunis kuosi pääsee oikeuksiinsa. Helma on epäsymmetrinen ja hihat ovat väljät ja vajaamittaiset.

Käytin hyväkseni mekon laajan helman huivipäärmeet kimonon helmassa ja hihansuissa. Päärmäsin itse vain kimonon etusaumat ja niskan. Kimonon helman kulmiin tein liukuvärjätystä virkkuulangasta tupsut koristeiksi. Kangasta jäi vielä muutama tilkku, eiköhän niistäkin jotain vielä keksitä ;) Vaatteesta tulee mieleen 20- ja 30- luvun taiteellinen tyyli. Ja tämä vaate sopii nyt niihin pikkujouluihinkin.

Olen ennenkin joutunut kauniin kankaan uhriksi, ja sen seurauksena sitten tuunaamaan. Yksi tällainen tuunaus löytyy tästä linkistä.