Milavida on ehdottomasti "suosikkikummituskartanoni". Vuosien varrella vierailin hylätyssä ja huonokuntoiseksi päästetyssä kartanossa, kun se väliaikaisesti avattiin erilaisia tapahtumia varten. Kävin siellä mm. jo lopetetun Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan mainiossa loppunäyttelysssä sekä hienossa muotinäytöksessä, jossa mallit vaelsivat huoneesta toiseen kuin aaveet. Se sopikin hyvin Milavidaan, jossa kartanon rakennuttaneen Peter von Nottbeckin Olga-vaimon uskotaan kummittelevan.
Pitkäksi aikaa remonttia odottamaan hylätty kartano on nyt hienosti museokäyttöön remontoitu niin ulkoa kuin sisältäkin.
Milavidan pysyvä näyttely kertoo Milavidan ja Nottbeckien suvun traagisen ja vaiherikkaan tarinan. Etenkin viimeisessä salissa pyörivän filmin, valokuvien, ja sukupuun pariin kannattaa pysähtyä toviksi.
Milavidassa on myös hienoja vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä tilan ovat vallanneet Valentinon puvut.
Luonnonvalkoiseen silkkipukuun on käsin maalattu kuvioita. Rehellisesti sanoen sinänsä kauniin mallisen puvun kuvioinnin olisi itse maalannut paremmin. Käytetty sivellin on mielestäni liian paksu ja huonolaatuinen, eikä värien puhtaudesta ja sävyjen kauneudestakaan ole oikein pidetty huolta.
Näyttelyn valkoiset puvut ovat selvästi kokoelman kauneimpia. Niissä muoto pääsee oikeuksiinsa.
Olipas kiva näyttely. Erityisesti pidin tuosta takasta :) No nuo vaatteetkin menettelivät. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaTuo on kaikenkaikkiaan kiva paikka. Takka päätyi kuvaan kauneutensa vuoksi. Hyvää viikonloppua Esther :)
PoistaTuo paikka vaikkuttaa tosi mahtavalta. Ja voi ihan kuvitella, että se on ollut hyvin jännä silloinkin, kun se odotteli remonttia.
VastaaPoistaMilavida on hieno paikka, ei niin kummitusmainen ja arvoituksellinen enää, kuin ennen remonttia oli :)
Poista