Neuletakki ja naisellinen trikoomekko

Olemme taas vaihteeksi viettäneet "äiti-tytär kässäkerhoa". Äitini neuloi minulle neuletakin, petroolin sävyssä mikä on yksi suosikkivärieistäni niin sisustuksessa kuin vaatevalinnoissanikin.

Neuletakin seuraksi puin tulevan kevään uuden mekkoni, Kangaspuoti Tylliritarin minttu-mustakuvioisesta trikoosta ompepelemani naisellisesti leveähelmaisen mekon.

Neuletakin kiinnityksenä edessä on äidiltäni lahjaksi saamani suomalaisena käsityönä valmistettu koristeellinen Klipsutin, joka on kaunis kuin koru.

Klipsuttimen kanssa sopii hyvin yhteen nämä vanhat Seppälän parin euron tupsukorvakorut, jotka ovat usein muutoinkin käytössä.

Mekossa on pieni v-pääntie ja vajaamittaiset hihat. Kaava on Ottobren 2/2018 "Vera jerseymekko".

Minttu-mustat korkokengät on vanhat ja aikoinaan Haloselta hankittu.

Minä puolestaan ompelin äidille ensi kesäksi pari tunikaa ja yhden mekon, kaikki trikoot ovat Kangaspuoti Tylliritarista hankittu.

Huovutettu pussukka

Jokusia vuosia sitten huovutuskurssilla ollessani huovutin hahtuvanjämät kirjavaksi huovanpalaksi myöhempää käyttöä varten. Päätin ommella niistä nyt epäsymmetrisen vetoketjupussukan. Löysin nappilaatikkoa siivotessani pari paloautonappia, pojan lapsuudenaikaisesta paidasta ne joskus talteen otin, kun risainen paita jatkoi matkaansa siivousrätiksi. Siitä se ajatus sitten lähtikin...

Maantietä muistuttava nauha ompelulaatikosta toi suunnitelmaan vielä viimeisen silauksen. Liekit neulahuovutin huopaan jälkikäteen. Liekö viimeaikojen massiiviset metsäpalot Australiassa alitajuisesti vaikuttaneet tämän pussukan syntyyn. Tuliko tästä käsityöstä nyt kantaaottava :D

Huopaan saa hauskaa korostusta, kun vapaasti suoraompeleella poimii värejä ja yksityiskohtia.

Pussukka on armeijan vihreällä ohuella puuvillakankaalla vuoritettu. Kangas vuoriin ja harmaa metallivetoketju löytyivät ompelulaatikosta, joten mitään ei tarvinnut tätäkään käsityötä varten erikseen hankkia. "Maantienauhasta" sitaisin pussukan kulmaan vielä rusetin, joka toimii myös ripustuslenkkinä.

Laukku kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista

Olen ollut kovin laiska tekemään itselleni laukkuja. Nyt kuitenkin tartuin asiaan, sillä tarvitsin itselleni hiukan reilumman kokoisen laukun ja kaapissa odotti kirpputorilta ostamani vaalea kassi tuunausta. Pinttyneestä ja rikkinäisestä kassista käytin hyväkseni vain hauskan kenkäkoristeen. Kenkäkassin olin ostanut UFF:ltä neljällä eurolla. Ihme, että pinttynyt ja rikkinäinen kassi oli edes päätynyt sinne myyntiin, vetoketju ei toiminut ja vuori oli kamalan näköinen.

Muut materiaalit löytyi omasta kaapista, joskus lastenhuoneen seinää koristanut mummuni tekemä kanavatyö ja kirjava sisustuskankaan pala. Laukun sanka on säästetty vanhasta roskiin menneestä laukusta. Vetoketjut, vuorikankaan palat ja koristenauha myös löytyivät omista laatikoista.
 

Kaavaa laukkuun ei ollut, vaan sävelsin omasta päästäni samalla kun leikkasin kankaita.

Metallirenkaat on säästetty vanhoista avaimenperistä. Kanavatyöntilkusta ja heijastinnauhasta syntyi nappikoristeinen  heijastin laukkuun.

Lukkokoriste on säästetty vanhasta laukusta. Lisäsin myös siihen heijastinnauhaa.

Hiukan erisävyisistä vuorikangastilkuista rakennetussa vuorissa on omaan käyttöön suunnitellut taskut, lipputasku, avaintasku ja kännykkätasku. Toisella puolella vuoria on iso vetoketjullinen tasku ja laukun ulkopuolella vielä yksi vetoketjullinen tasku. Kaikki vetoketjutkin on erilaisia, mitä nyt sattui ompelulaatikosta löytymään.

Pieniä tuunauksia: Kestomeikkilaput, neuleasusteet ja vyö

Olen koonnut tähän postaukseen viime aikoina tekemiäni pieniä tuunauksia. En kovin montaa kertaa vuodessa meikkaa, mutta käytän silloin tällöin hoitavaa kasvovettä. Tähän asti olen käyttänyt kertakäyttöisiä pumpulisia meikkilappuja, mutta nyt ompelin pienistä tilkuista kestomeikkilappuja ja niille sopivat säilytyspussit kylppärin koukkuihin roikkumaan. Romanttisten pussukoiden materiaali on kirpparilta ostettua valoverhoa. Kiristysnaru on ompelulaatikosta löytynyttä satiininauhaa. Toisessa pussukassa säilytän puhtaita lappuja ja toiseen sujautan käytetyt meikkilaput. Pussukka toimii myös pesupussina. Kiristän vain pussukan suun kiinni ja heitän sen käytettyine lappuineen pesukoneeseen. Näin ei pieniä lappusia tarvitse erikseen kaivella pesukoneen syövereistä. Laput kuivuvat myös pussukassa, joten sen voi kuivattamisen jälkeen vain ripustaa takaisin koukkuun puhtaine meikkilappuineen. Kätevää!

  

Äitini on neulonut minulle kauniita ja lämpimiä säärystimiä lahjaksi. Lilakuvioiset eivät enää muuta koristeita kaipaa, mutta harmaaraidalliset säärystimet tuunasin herttaisilla pitsilapuilla.

Myös lapaset on äitini minulle lahjaksi neulomia. Vaaleat lapaset jätin koristelematta. Ne sopivat sellaisinaan vaikka harmaaraidallisten säärystimien pariksi. Ruskearaidalliset laput koristelin luonnonvalkoisilla pitsilapuilla, jotka ovat äitini virkkaamat joskus vuosikymmeniä sitten.

Meidän nuori it- velho muutti jo omaan kotiin ja jätti minulle kasan vaatteita tuunausta varten. Hänen vanha vyönsä pääsi ensimmäisenä tuunaukseen. Tarvitsin hiukan väljiin ulkoiluhousuihini joustavan vyön, jonka kanssa on helppo ja mukava liikkua. Tällaisenaan vanha vyö on liian paksu ja jäykkä, joten vaihdoin metallilenkkeihin kuviollisen leveän kuminauhan. Vanhan paksun vyön voi myöhemmin hyödyntää vaikka kassinsankana.

Laulupuu, lintupuu

Tämä koristepuu muuttaa muotoaan erilaisilla koristeilla ja valoilla. Käppyräisistä valkoiseksi maalatuista männynoksista sommiteltu puu on tällä hetkellä koristeellisten lintujen asuttama. Puun oksat on istutettu peltiämpäriin, joka on akryyliväreillä kuultavan sinertäväksi maalattu. Oksat on kiinnitetty ämpäriin kitillä ja ämpärin pinnalle on ripoteltu pieniä simpukankuoria. Simpukankuorilla uiskentelee käsin tehty keramiikkalehti, kauan sitten tehdyn Madeiran reissun tuliainen paikallisesta keramiikkapajasta.
  

Tämä on nyt vuoden viimeinen blogipostaus, joten Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Hauska tuunattu juhlakattaus

Ostimme uudet keittiön pöydän ja tuolit, koska edelliset alkoivat vetelemään viimeisiään. Noin 25 vuotta vanha pyökinsävyinen kalusto oli ensin tarkoitus itse kunnostaa hiomalla, lakkaamalla ja tuolin päällyset vaihtamalla, mutta sitten tuli mutkia matkaan. Kalusto oli muuten täyspuuta, mutta pöydän levy osoittautui kalustelevyksi. Olisi siis pitänyt opetella käyttämään esim. kalkkimaaleja, eikä minua nyt millään huvittanut. Vanha pöytä lähti kiertoon kankaiden leikkuupöydäksi ja keittiöön hankittiin uusi harmaa kalusto. 

Olen pitkään peittänyt kuluneen pöytälevyn pöytäläliinoilla niin arkena kuin juhlana, mutta nyt uusi kaunis harmaa puupinta sai jäädä joulunakin näkyviin. Sen sijaan koristelin vanhat harmaat huopatabletit juhlakuntoon. Tein revontuliksi kutsumani kuvion tabletteihin neulahuovuksena televisiota katsellessani. Villahahtuvaa neljään tabettiin meni todella vähän, sillä villassa on niin voimakkaat ja kauniit värit. Tämä lienee yksi ekologisimmista tavoista uudistaa kodin tekstiilejä ja vaatteita. Tarvikkeiksi riittää huovutusneula ja jokin alusta. Minulla on alustana ihan virallinen huovutusharja, mutta vaahtomuovin palakin toimii ihan hyvin.

Pinterestistä bongatun idean mukaisesti käänsin jalkalasit nurinpäin ja käytin niitä kynttilänjalkoina. Monet laittavat lasien sisään vielä pieniä asetelmia pumpulista ja joulukoristeista. Minä asettelin pöydälle vain muutamia siivouksen yhteydessä kaapista löytyneitä koristekiviä.

Joulun kukka-asetelman tein valkoisesta amarylliksestä, sinisestä ruukusta, valkoisesta koristeheinästä, huopatontuista ja kuivatusta appelsiinin siivusta. Tarvikkeet ovat edellisvuosilta säästettyjä. Pihasta napatut mustikanvarvut ja vihreä pakettinaruruusuke viimeistelevät asetelman. Samalla kattauksella vedetään vielä uusivuosikin läpi.

Joulupäiväksi saatiin sittenkin valkoinen maa. Pihavalaistus näyttikin paljon paremmalta lumikuorrutuksen kera.

Tapaninpäivän ajelu suuntautui mökille lumisia maisemia kuvaamaan.

.

Tampereen keskustorilla on jo parin joulun tienoilla ollut ihastuttava jääveistosnäyttely. Kaksi ylintä kuvaa ovat tältä vuodelta ja kaksi alinta viime vuoden näyttelystä.

Tuunattu farkuhame ja sukat

Tuunasin vanhoista farkuista ja vanhasta farkkuhameesta itselleni uuden hameen. Farkut on perussiniset valmiina ostetut housut ja hame kuviollisesta farkkukankaasta itse tekemäni vanha kynähame. Farkut hajosivat sisäsaumasta ja hame on vain "kaapissa käyttökelvottomaksi kutistunut".

Tuunaus on helppo. Ensin leikkasin lahkeet poikki polvimittaan, sitten avasin lahkeiden saumat lantiolle asti ja leikkasin hameesta sopivat kolmionmuotoiset kiilat. Helmaan ompelin vierekkäin pari suoraommelta, joihin asti reuna saa nätisti ajan myötä rispaantua hapsureunaksi. Ylimääräiset palat jemmaan vielä myöhempää käyttöä varten.

Trikoopaita on kaapissa lojuneesta palasta ommeltu hyväksi todetulla vanhalla omatekoisella kaavalla. Näyttävä kirsikankukkakuosi näyttää hyvältä ihan perusmallisenakin paitana.

Polvimittaiset villasukat olen tehnyt yhteistyössä äitini kanssa. Hän neuloi sukat, jotka sitten itse tuunasin pitseillä, itse ompelemillani pitsikukilla, pienillä virkatuilla ympyröillä ja puunapeilla. Kauniit pitsit ja puiset perhosnapit on Kangaspuoti Tylliritarista hankittu.

Asuun sopivat ihastuttavat Laura Vitan tupsukengät.

Kirsikankukkapaitaan yhdistin vanhan emalikaulakorun samalla värimaailmalla.