Paitoja Nokian neulomon neuloksesta

Muutama vuosi sitten Nokian neulomo valmisti neuloksensa ja ompeli vaatteensa nimensä mukaisesti Nokialla Nansolta ostamassaan tekstiilitehtaassa. Nokian neulomonkin taru siinä kiinteistössä jäi lyhyeksi, mutta onneksi Neulomo- vaatemerkki siirtyi kuitenkin kangasalalaisen TamSilkin omistukseen. Ennen konkurssiaan Nokian neulomo myi laadukkaita kotimaisia neuloksiaan kokeiluluontoisesti myös ulos. Silloin tartuin tilaisuuteen ja tilasin itselleni pätkän viskoosineulosta, joka vasta nyt pääsi ommeltavaksi. Neulos riitti juuri ja juuri kahteen paitaan.
 

Toiseen paitaan tuli vajaamittaiset hihat ja v-pääntie. Kaava on sama kuin aiemmin tässä linkissä esittelemäni trikoomekon yläosa. Pääntie on huoliteltu reilulla alavaralla.

Toisen paidan leikkasin luottokaavallani. Tätä T-paidan kaavaa olen käyttänyt jatkettuna myös maximekkojen kaavana. Tykkään kovasti tämän neuloksen maalisudin vetäisyiltä näyttävistä kuvioista.

Ulkokuvauksissa käytän usein helmillä koristelemaani metallihenkaria.

Nämä paidat sopivat hyvin myös kotivapun viettoon. Paidan seuraksi on puettu "Puolen vuoden vaate- ja asustelöydöissä" esittelemäni monikäyttöiset kääntöfarkut nyt perussininen puoli päällä päin.

Jalassa on Laura Vitan kauniit luottosaapikkaat. Nämä ovat todella hyvät jalassa ja sopivat kirjavan monivärisen kuviointinsa vuoksi monien vaatteiden seuraksi.

Hyvää vappua!

Pieniä tuunauksia: Laukku, sukat ja T-paita

Keräsin tähän postaukseen taas muutamia pieniä tuunauksia. Helmikuussa teimme kulttuurireissun Helsinkiin. Vierailimme Kuutti Lavosen näyttelyssä Didrichsenin taidemuseossa, Amos Rexissä, Kiasmassa ja Suomen kansallismuseossa. Museokorttihan meitä tuolla tavalla pistää liikkumaan ja olihan reissu antoisa, joskin myös raskas jaloille. Siipalla oli myös muuta menoa, joten piipahdin sillä välin Kampin ostoskeskuksessa alennusmyyntejä katsastamassa. Tutustuin siellä mm. japanilaiseen Mujiin, jossa söin myös lounaan.

Indiskan alemyynnistä tarttui mukaan 70% alesta hauska runsaasti koristeltu bohotyylinen jämäkkä ja ryhdikäs kirjekuorilaukku. Värit ja tyyli ovat aivan minun, vaikka tiesin sitä heti vähän tuunaavani. Halusin laukun nimittäin toimivan myös olkalaukkuna. Olkahihnan päätin napata vanhasta kimaltelevasta olkalaukusta, joka on joskus tullut käsityölehtitilauksen kylkiäisenä. Laukku on hankalan pieni ja ryhditöin lörpäke ja muistuttaa enemminkin meikkilaukkua kuin olkalaukkua. Lisäksi metalliketjuinen hihna on kaksinkertainen, joten kädessä laukku roikkuu melkein maassa ja olalle sitä ei saa ripustettua. Irroitin hihnan ja säästin laukkuosan toalettilaukuksi vaikkapa uusia Helsingin reissuja varten.

Poistin ketjun sisään pujotellun mustan tekonahkanauhan ja katkaisin ketjun. Sen päihin kiinnitin avattavat koukut. Ne olen säästänyt vanhoista entisellä työpaikalla käyttämistäni kaulanauhoista, joissa riippui henkilö- ja avainkortit. Näin olkahihnasta tuli irroitettava. Laukun käsilenkin saa helposti pujotettua laukun sisään pois tieltä. Laukun sisään ompelin pienet lenkit olkahihnan kiinnittämistä varten.

Näin sain kirjekuorilaukusta varsin toimivan hybridin ;)

Nämä sukat ovat vielä "work in process". Värikkäät sukat ovat äitini neulomat, ja virkatut kukat on irroitettu kirpparilta ostetuista pöytäliinoista. Tälläisia liinoja harrastettiin joskus 70-80-luvulla. Minä kun en juuri neulo tai virkkaa itse, niin näissä kohdissa turvaudun muiden apuun tai kirpparilöytöihin.

Vanhassa T-paidassa on liian syvä ja paljastava V-pääntie. Olen käyttänyt sen alla toppia, mutta se tavallaan topedoi ajatuksen kevyestä kesäpukeutumisesta, kun vaatekerroksia tulee kaksi. Nyt tuunasin paidan ns. "valetopilla", eli kolmionmuotoisella trikoopalalla pääntien eteen ommeltuna. Uusi boho-laukku sopisi hyvin tämänkin paidan seuraksi. Yritin ottaa hienon yhteiskuvankin paidasta laukun kanssa oksalla riippumassa, mutta järjettömän tuulinen päivä esti kaikki hyvät aikomukset.

Talvella ei ollut juuri lumesta tietoakaan, mutta nyt kun kevät on jo vallannut mielen, lunta on tupruttanut vähän väliä. Muutaman tunnin maisema on sitten varsin talvinen, kunnes lumi taas sulaa pois.

Kehnoista säistä huolimatta välillä on päässyt nauttimaan keväisistä lenkkipoluista. Polun varteen on nyt ilmestynyt korona-ajan kanssaeläjiltä pieniä yllätyksiä. Mukavaa tällainen etänä yhteen hiileen puhaltaminen :)

Polulta voi bongata kaikenlaisia kivitorneja ja dinosauruksen päitä.

Mökkijärven joutsenpariskunta palasi taas pääsiäiseksi.

Pääsiäistulet poltettiin vain kolmen ihmisen läsnäololla ja ihailulla.

Pitsipaidasta tuunattu pitsitakki

Tämän mielestäni aika onnistuneen tuunauksen tein jo kauan aikaa sitten ja vaatetta on sen jälkeen jo paljon käytettykin, mutta en ole sitä "mukamas ehtinyt" täällä blogissa esittelemään. 

Tämä vuonna 2015 "Puolen vuoden vaatelöydöt" - postauksessakin esitelty 10 euron Gina Tricot- pitsipaita oli hätäisesti paksun paidan päälle sovitettu virheostos. Luulin nimittäin ostavani pitsitakin, jonka voin heittää vaikka mekon tai topin päälle ja jättää edestä auki. Tarkempi sovitus kotona osoitti, että kyseessä olikin pitsipaita, jossa on napitus takana. Kovin hankala vaate, kun ei sitä saa edes itse napitettua. Lisäksi verkomaisesta mesh- materiaalista rypytetty helmaosa oli aika halvan näköinen samoin kuin hihansuista huolittelemattomat mesh- hihat. 

Muuten tämä vaate oli kuitenkin nättiä pitsiä. Olin aikaisemmin ostanut kirpputorilta jännää keskeneräisen näköistä leikkaamatonta pitsiä kymmenisen metriä sisältävän rullan vain eurolla. Pitsissä on pohjana samainen meshmateriaali. Joten ei muuta kuin tuunaamaan paidasta takkia!

Jätin napit ja nappilistan sellaisenaan koristeeksi tulevan pitsitakin takasaumaan ja leikkasin paidan keskeltä auki. Ompelin pitsiä eteen reunoihin ja hihansuihin.
 

Helmasta pois leikkaamani rypytetyn mesh- liehukkeen korvasin kolmella pienellä siksakilla yhteen ommelulla pitsillä. Kaikista reunapitseistä leikkasin mesh-osiota varovasti pois. Ja niin uusi kevyt pitsitakki on valmis.

Takin kuvauksen lomassa nappasin muutaman kuvan lumettomasta järven jäästä ja talvenkin jälkeen punaisena loistavista koristemarjoista.

Huovuttamalla tuunatut neulekynsikkäät

Kaksi outoa oliota uteliaasti tähyää sammaleiseen metsään.

Metsä näyttää suurelta. Uskaltaisiko sinne karata?

Nyt ei lähdetä minnekkään! Kynsikkäät kuuluvat viluisia käsiä lämmittämään. 

Vanhat venähtäneet Seppälän kynsikkäät saivat uuden eläväisen olomuodon neulahuovutuksella. Peukalonaukon ja kämmenreunan neulahuovutin vaaleanruskealla villalla ympäriinsä. Lehdet leikkasin aiempien huovutustöideni jämäpaloista. Parantelin niiden väritystä huovuttamalla niihin neulalla joitakin sopivan värisiä hahtuvia. Lehtien varret on ruskeaan neuleeseen kiinni huovutettuja monivärisiä ja pörröisiä neulelankoja. Jämänappi ja pyöreä huopapala viimeistelevät kokonaisuuden. 

Runsaiden sateiden jälkeen lähimetsä on täynnä muhkeaa sammalta.

Puolen vuoden asuste- ja vaatelöydöt

Tervehdys täältä koronan pakottamasta kotoilusta!  Taidan kyllä kuulua siihen porukkaan, joille tämä elämäntyyli ei juuri tuota vaikeuksia. Vaikka työt ja kurssit päätyivät kuin seinään, niin metsälenkit, musiikin tahi linnunlaulun kuuntelu, valokuvaus, grafiikanteko ynnä muun taiteen tekeminen, ompelu, suunnittelu, tuunaaminen ja tietysti tämä blogin ylläpitäminen jatkuu aivan normaalisti. Konsertit, museo- ja näyttelyvierailut ovat nyt loppu, mutta joihinkin konsertteihin ja museoihin pääsee osallistumaan virtuaalisestikin, kannatta tutustua asiaan!

Tämän aamuinen lenkki osoitti sen, että tunnelma oli muutenkin tällä hetkellä rauhallinen. Ihmiset olivat juoksu- ja sauvakävelylenkeillä. Lapset hoitivat etäkouluaan kukin tavallaan, kuka trampoliinilla istuen omassa pihassaan ja kuka lähimetsän kannonnokassa istuen. Me suomalaiset taidamme olla aika hyviä toimimaan tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. 

Shoppailu ainakin fyysisesti on nyt aika lailla loppu, mutta viime vuosien shoppailusta voi sentään vielä kertoilla. En vuoden 2019 lopulla ostanut yhtään uutta vaatetta tai asustetta, joten tässä linkissä esitelllyt alkuvuoden vaate- ja asustelöydöt jäävät koko vuoden hankinnoiksi. Vuoden 2019 hankintojen saldoksi jäi siis 737 euroa.

Koska nyt ei ole mitään uusia ostovaatteita esiteltävänä, niin teen vähän yhteenvetoa aikaisemmista ostoksistani. Olen päivittänyt tänne blogiini "Puolen vuoden vaate- ja asustelöydöt" -otsikon alle kaikki shoppailulöytöni vuoden 2014 alusta, eli jo kuuden vuoden ajan.

Kuinka paljon sitten olen käyttänyt rahaa uusiin vaatteisiin? Mukaan on laskettu siis vain uutena kaupasta ostetut tuotteet, ei kirpputorilöytöjä, ei lahjaksi saatuja, eikä itse tehtyjä tai tuunattuja vaatteita.

Uusiin vaatte- ja asustehankintoihin käytetty:
2014 - 654 euroa
2015 - 576 euroa
2016 - 599 euroa
2017 - 329 euroa
2018 - 926 euroa
2019 - 734 euroa

Kesikimäärin siis noin 636 euroa vuodessa. Onko tämä sitten paljon vai vähän? Se riippuu tietenkin ihmisestä, toisille se liennee vähän ja toisille paljon. Vuonna 2018 suomalaiset käyttivät keskimäärin vaatteisiin ja asusteisiin rahaa 860 euroa vuodessa, eli siihen nähden kulutin reilut 200 euroa vähemmän kuin keskimäärin. Muoti ja urheilukauppa Ry:n mukaan suomalaiset käyttävät ylipäänsä ostovoimaansa nähden keskimääräistä vähemmän rahaa, eli 4,2 % kokonaiskulutuksestaan. Se 0,7 % Euroopan keskiarvon alapuolella. Kun ottaa huomioon Suomen sääolosuhteet ja neljä vuodenaikaa, niin onhan se melko maltillista. Täällä tarvitaan sentään monipuolisempaa valikoimaa kenkiä ja raskaita päällysvaatteita kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Toki turhan kulutuksen vähentämiseen varaakin on aina.

Avataan ostokset eri vaate- ja asuste tyyppeihin. Määrät ovat keskimääräisiä hankintoja /vuosi:

Noin 3 takkia vuodessa. Sisältäen kaikki talvitakit, farkkutakit, nahkatakit, jakut, neuletakit, ym. edestä auki olevat vaateet.
 
Noin 6 mekkoa vuodessa. Sisältäen kaikki kesä-, talvi ja juhlamekot.

Noin 1-2  paitaa, t-paitaa tai tunikaa vuodessa.

Noin 1 housut/farkut vuodessa

Noin 1 päähine vuodessa. Sisältäen pipot, hatut ja pannat.

Noin 5 paria kenkiä vuodessa. Sisältäen kaikki talvikengistä, ulkoilukengistä kesäsandaaleihin.

Noin 2 korua vuodessa.

Noin 1 "kaulavaate"  vuodessa. Sisältäen huivit, kaulaliinat ja irtokaulukset.

Lisäksi:

2 kylpytakkia 6 vuodessa.

2 vyötä 6 vuodessa.

3 laukkua 6 vuodessa.

4 paria lapasia/ käsineitä 6 vuodessa.

1 silmälasikotelo ja liina 6 vuodessa.

Lisäksi epämääräinen määrä sukka- ja alusvaatelaatikojen täydennystä.

Kenkä- ja mekko-ostokset erottuvat odotetusti joukosta, mutta maltillisemmin kuin odotinkaan ;) Sen sijaan mekkoihmisen ei paljoa paitoja, hameita ja housuja erikseen tarvitse hankkia.

Oleellisinta vaatehankinnoissa on laatu ja käytettävyys. Laadulla tarkoitan optimaalista laatua, sillä en ole niin varakas, että minulla olisi varaa sijoittaa hankinnoissa sellaiseen laatuun, että vaatteeni olisivat käytössä vielä tulevillakin sukupolvilla, enkä pidä tällaista ajattelutapaa edes kovin järkevänä. Kun nyt kirpputoreja joskus käy kiertämässä, niin tavaraa niillä on aivan tarpeeksi ilman minunkin käytettyjä vaatteita.

Näistä 6 vuoden aikana  ostamistani vaatteista on päätynyt roskiin 1 housut, 2 mekkoa, 2 laukkua ja 4 kengät sekä epämääräinen määrä alusvaatteita ja sukkia. Kengät ja laukut päätyivät roskiin täysin risoiksi kuluttettuina, ja vaatteet palveltuaan ensin vielä siivousrätteinä.

Näistä 6 viime vuoden aikana hankituista vaatteista ei ole vielä päätynyt kirpputorille tai myydyksi mitään, mutta tätä vanhempia olen myynyt pois "elämäni viimeisellä kirpputorilla". Tarkoitus on siis käyttää kaikki vaatteet tavalla tai toisella loppuun, ja jos on pakko jostain luopua, niin joko antaa tai myydä se seuraavalle käyttäjälle. Näin haluan toimia siksi, että kierrätyskeskuksissakaan vaate ei saa kuin pari viikkoa aikaa löytää uuden omistajan, jonka jälkeen se usein päätyy poltettavaksi, kaatopaikalle tai dumpatuksi kehitysmaihin.

Tuunaukseen 6 vuoden hankinnoista on päätynyt joitakin vaatteita:

Tämä neuletakki odottaa tuunausta, sillä se on rumasti nukkaantunut. Se joutuu luultavasti huovutuksen uhriksi.

  

Kuvassa neuletakin alla oleva Seppälän maximekko on jo viime kesänä värjäämällä tuunattu. Siitä kertoilin tässä linkissä.

Tämä Nanson mekko odottelee tuunausta kainaloista rumasti venyneiden kädenteiden vuoksi. Mekosta tulee joko paita tai hame, tai sitten tuunaan siihen uudet hihat.

 

 Seppälän oranssi mekko odottelee myös tuunausta. Se on mielestäni väärän mittainen.

Tämä pitsipaita oli hätäisesti tehty virheostos ja olen sen jo tuunannut, mutta en vielä postausta tuunauksesta blogiin ehtinyt päivittää.

Tästä Seppälän alekorusta putosi keskimmäinen kivi pois, joten tuunasin sen höyhenillä ja helmillä.

Näistä farkuista tuunasin hameen, joka löytyy tästä linkistä.

Tästä mustasta mekosta on tarkoitus tuunata pääntien seutua.

Piposta tuli panta. Tämä tuunaus löytyy ihan tuoreeltaan kera muiden pienten tuunausten tästä linkistä.

Lopuksi vielä varoittelen, että blogini aihealueista koottu lista sivupalkissa voi tulevina aikoina näyttää hieman sekavalta. Kun tätä aikaa nyt yhtäkkiä siunaantui, niin päivitän aihealuelistaa vähän järkevämpäksi ja "asiakasystävällisemmäksi". Se kun on päässyt tässä vuosien varrella rönsyilemään. Sitten sieltä on helpompi löytää etsimänsä. Päivittelen samalla myös muitakin blogiasioita. En kuitenkaan sulje blogiani kehittelytyön ajaksi, jos ihmiset nyt tarvitsevat vinkkejä aikansa kuluttamiseen kotioloissa :)

Voikaa hyvin ja pysykää terveenä!

Pieniä tuunauksia: Neulepanta ja kääntölapaset

Paksujen hiusten vuoksi monet pipot istuvat päähäni huonosti. Ne nousevat hiljalleen ylöspäin päälaelle kekottamaan. Nämä pipot jäävät siis usein käyttämättä, kuten tämä murrettu vihreä pörröpipo. Tänäkään talvena ei edes ole paljoa pipoa tarvinnut, niin leutoa on ollut. Olen pärjäillyt korvia lämmittävillä pannoilla.

Tuumasta toimeen. Pörröpipon alareunasta leikkaan mukavan pannan. Pipon lakiosasta leikkaan kaksi erikokoista ympyrää, joista syntyy koristekukka pantaan. 

Kaikki reunat huolittelen tiheällä siksakilla. Kukka kiinnittyy pantaa vanhalla nahkaisella vintagenapilla.

Hyvin on panta päässä pysynyt ja korvienlämmitystehtäväänsä hoitanut.

Vanha Seppälän neuleasustesetti on ollut mieluisa ja paljon käytössä. Settiin kuuluu kynsikkäät pipo ja tuubihuivi. Väriltään setti on ihastuttava lämmin tomaatinpunainen ja sitä koristavat söpöt rusetit. Neulos on ohutta ja sopii käytettäväksi näin leutoinakin talvina ja tämän setin pipo pysyy hyvin päässä paikallaan. Nätin setin heikoin lenkki on tuubihuivi. Se on todella iso, se taittuu kaksinkerroin ja menee kaulan ympäri pari kertaa, jolloin siitä tulee muista setin asusteista poiketen todella kuuma ja ahdistava. Se ei myöskään asetu kauniisti vaan jää rumaksi mytyksi kaulaan. 

Leikkasin tuubihuivista reilusti yli puolet pois ja ompelin sen nätiksi pieneksi tuubihuiviksi. Nyt se sujahtaa kaulaan sellaisenaan ja muistuttaa enemminkin kauluria. Tuubihuivin jämäpalasta ompelin vuoritetut lapaset, jotka käyvät myös kynsikkäiden alle viileimpinä päivinä.

Vuoriksi lapasiin laitoin kuviollista trikoojämäpalaa. Lapasia sovitellessani huomasin, että niitähän voi käyttää kääntölapasina. Näppärää! Tätä ideaa täytyy viljellä vielä lisääkin.

Lapasen neulosvarren käänsin reippaasti vuorin puolelle ja kiinnitin sen käsin ompelemalla.