Uutta ja vanhaa: Hihaton paita sekä mekoista tuunatut hame, poncho ja lepakkopaita

Kun nyt jo seitsemän vuotta ole blogia pitänyt, niin osa täällä esitellyistä tekemistäni vaatteistakin jo syystä tai toisesta kaipaavat tuunausta. Tässä linkissä vuonna 2017 erikoisen mallinen silkkipainokuvioilla koristelut trikoomekko pääsi tuunaukseen neulokseen tulleen reiän vuoksi. Juuri ylävatsan kohdalle ilmestynyt reikä oli sen verran hankala tapaus, että mekosta tulikin tuunauksen jälkeen hame ja ponchomainen huivi. 

Hameen seuraksi tein hihattoman paidan kaapistani löytyneestä trikoopalasta. Olen sen aikoinani jostain palalaatikosta ostanut hauskan akvarellimaisen ja maalilla roiskitun näköisen kuosin ja tietysti vihreän värin takia. Pala oli niin pieni, että leikkasin siihen vain pääntien, muuten se riitti paidaksi sellaisenaan nippanappa.

Mekon alaosasta ompelin siis tavallisen suoran hameen vain katkaisemalla mekon reiän alapuolelta vyötärön kohdalta ja kääntämällä yläreunaan kujan kuminauhaa varten. Alaosan silkkipainetusta liehukkeesta muokkasin huivin/ponchon.

Ponchon kiinnityksenä on lahjaksi saatu huivisolki.

Paidan helman huolittelin trikookaitaleella ponchon ja hameen tapaan.

Vanha kaulakoru toistaa nätisti paidan kuvioissa olevaa hentoa oksaa, joten se sopii tämän asun seuraksi.

Mustan reikäkoristeisen puseron tuunasin aikoinaan itse tekemästäni mekosta, jonka esittelin tässä linkissä. Mekkoa ei tullut selaisenaan käytettyä, joten kokeillaan päätyisikö tämä lepakkomainen paita ylle vaikkapa metallikeikalle ;)

Tein hihat puseroon mekon helmasta ja leikkasin paidan helmaan myös koristeellisia reikiä. Mekon reikävyö toimii myös paidan kanssa hyvin.

 

Reikien pyöreätä muotoa toistavat hauskasti teräksen sävyiset korut. Korvikset olen itse käsityöläiseltä ostanut ja kaulakorun osti minulle isäni käsityöläispuodista olessani vasta teini.

Olen viime aikoina onnistunut kuvaamaan sekä hämähäkkejä että hämähäkinverkkoja. Moni kammoaa tämän kaltaisia otuksia, mutta minä en pelkää mitään eläimiä, en hyönteisiä, ampiaisia, käärmeitä, hiiriä tai edes rottiakaan. En pelkää, vaikka olen melko allerginenkin kaikenlaisille pistoksille. Luonnoneläimet ovat vain mielenkiintoisia tarkkailtavia ja haastavia valokuvauksen kohteita.

Tämä mielenkiintoinen hädin tuskin kukasta erottuva otus on kukkahämähäkki. Se kykenee vaihtamaan väriä sen mukaan, missä kukassa oleilee.

Tämä verkko roikkui nätisti järven päällä, siitä hienot valo- ja väriefektit taustalle syntyvät.

 Kastehelmillä koristelulla hämähäkinverkolla voi havaita myös verkkoon takertuneen hyttysen.

Puolen vuoden asustelöydöt

Kulunut alkuvuosi on ollut koronan vuoksi tietenkin poikkeava, myös shoppailumielessä. Vaatteita myyvillä liikkeillä on mennyt todella huonosti ja moni putiikki on pitänyt ovensa kokonaan suljettuina, asiakkaita kun ei ole kertakaikkiaan ollut liikkeellä juuri lainkaan. Odotetusti kauppa on siirtynyt verkkoon. Siinäkin jarruna on ollut monessa maassa massiiviset muutokset postin kulussa. Yllättäen verkossa on vaatteiden sijaan käyneet kaupaksi erityisesti asusteet. Tämä on toki siinä mielessä ymmärrettävää, että esim. laukun tai vyön ostaminen on sovittamatta helpompaa.

Sattumalta omatkin ostokseni alkuvuodelta ovat pelkästään asusteita. Se on todellakin sattumaa, sillä nämä hankinnat on tehty ennen koronasulkuja tammi-helmikuussa. Alkuvuoden Helsingin kulttuuri- ja taidereissulla vietin muutaman tunnin itsekseni Kampin ostoskeskuksessa, kun siipalla oli muuta menoa. Siellä oli meneillään vielä joulunjälkeiset alennusmyynnin viimeiset rippeet. Indiskasta ostin jo kertaalleen blogissa tuunauksen yhteydessä esiintyneen kirjekuorilaukun 70% alesta vain 7.50 eurolla. Samasta tangosta löytyi helmikoristeinen kirjailtu vyö solmittavilla nyöreillä 15 eurolla.

Kampin ostoskeskuksessa oli meneillään myös K-kengän loppuunmyynnit. Sieltä tarttui mukaan laadukkaita käyttökenkiä. Kotimaiset lumihiutalebrodeerauksella koristellut Sievin ulkoilukengät maksoivat vain 40 euroa.

Samasta loppuunmyynnistä ostin myös trendikkäät ja mukavat Skechersin vapaa-ajankengät 50 eurolla. Kreivin aikaan nämä tulikin hankittua, kun edellisistä vastaavista kengistä hajosi pohjat heti huhtikuussa ja ne menivät roskiin.

Koriin eksyi vielä ruskeat reikäkuvioidut balleriinat. Viimeinen pari maksoi enää vain 10 euroa. Hyvä ostos tämäkin, paljon on näitä tullut näitä kesällä käytettyä. Nämä kun sopivat moneen asuun.

Sokerina pohjalla Minna Parikat, jotka tilasin verkkokaupasta jo tammikuun alussa. Tilaan verkkokaupasta harvoin mitään, koska tuotetta ei voi sovittaa ja inhoan palautusrumbaa. Poikkeuksen muodostavat kaupat, joiden tuotteet laadun ja koon sopivuuden puolesta tunnen, kuten Parikan verkkokauppa. Nyt koronan myötä Minna Parikka lopettaakin lippulaivamyymälänsä Helsingissä kokonaan, sillä vekkokauppa on kasvanut valtavasti. Päätös on ymmärrettävä, sillä fyysinen myymälä toki tuottaa paljon kuluja.

Nämä maailman kauneimpina pitämäni Pollyt olen luvannut itselleni jo vuosia sitten. Kyseessä on Minna Parikan klassikkomalli, joka juhlavuoden kunniaksi palasi mallistoon. Jostain syystä nämä jäi minulta aikoinaan hankkimatta ja ne poistuivat mallistosta. Vuosia yritin löytää näitä käytettynä, mutta en onnistunut siinä. Kauniista klassikoista jouduinkin nyt uutena pulittamaan sievoisen summan 399 euroa. Mutta täydellisethän nämä ovat ja niiden hypistelykin tekee niin onnelliseksi :)

Yhteensä alkuvuoden ostoksiin tuli hassattua 521.5 euroa.

Nansomekon tuunaus värjäämällä

Mitä vanhemmaksi tulen sitä huonompi olen käyttämään vaaleita sävyjä, etenkin valkoista. Suurin syy tähän lienee se, että vanhemmiten omat värini tuntuvat vain voimistuvan. Synnyin ja vietin lapsuuteni sinisilmäisenä blondina, kunnes silmäni muuttuivat oliivinvihreiksi, hiukseni ja ihoni alkoivat teininä tummua. Meidän suvussa tämä ilmiö on enemminkin sääntö kuin poikkeus. No, eipähän tarvitse enää pelätä ihon palamista. Tummat sävyni tuntuvat syövän vaaleista vaatteista voiman nykyään aivan tyystin, joten suurin osa niistä päätyi nyt joko seuraaville käyttäjille tai tuunaukseen. Mitä niitä kaapissa säilyttelemään, kun ei niitä kerran itse tule käytettyä.

Vanhan luonnonvalkoisen Nansomekon päätin vielä tuunata värjäämällä. Heitin värjäykseen mukaan myös valkoista brodyyrinauhaa, kun ei sitäkään sellaisenaan tulisi käytettyä. Nauha värjäytyikin todella nätisti, joten ehkä sitten tulevaisuudessa keksin sille jonkin käyttökohteen. Aina kun jokin vaatteen värjään, katselen mukaan myös muuta värjäystä kaipaavaa. Eipähän tarvitse hommaan sitten erikseen ryhtyä.

Tuunasin mekkoa myös lyhentämällä puolipitkät hihat lyhyiksi. Myös helmaa lyhensin kymmenisen senttiä. Mekon bambuneulos on mukava materiaali lämpiminä kesäpäivinä.

Asusteiksi mekkoon sopivat vihreänsävyiset halpiskoruni ja vanhoista silmälaseistani teettämät vihreät aurinkolasit. Jalkaan vielä rakkaat Laura Vitan sandaalit.

Kuva kukkaan laskeutuvasta pörriäisestä oli harvinainen onnistunut laukaus kaupungin keskustassa, kun  pörriäiseen tarkentaminen onnistui ihan lennossa ;)

Ihana bohotyylinen maksihame

Eurokankaan palalaarista löydetty hauska frillakangas sopi yllättäen täydellisesti sävyiltään viime vuonna löytämääni In Stockin trumpettihihatakkiin. Molemmissa on myös samantyyppinen batiikkimainen pintakuviointi. Teinkin siitä bohotyylisen maksihameen takin seuraksi.

Tässä asussa on röyhelöä kerrakseen. Hame on kyllä hauska ihan perus T-paidan tai topinkin kanssa.

Leikkasin kankaan täysvinoon, koska näin röyhelöt pääsivät paremmin esiin.

Kaavana käytin musta-valkokuvioista mekosta tuunaamaani hametta, jonka esittelin tässä linkissä.

Tähän asuun sopii koruiksi vanhat aikoinaan Lapista itselleni tuliaiseksi ostama korusetti, vihertävä kukkakaulakoru ja pisaramaiset korvikset. Ja tietysti Laura Vitan suosikkisandaalini.

Kesän näyttävimmät vihreäkuvioiset mekot: Riikinkukko ja peikonlehti

Nämä kauniit vihreän sävyissä juhlivat mekkokankaat hankin Kangaspuoti Tylliritarista jo viime kesänä, mutta en ehtinyt mekkoja ompelemaan kuin vasta täksi kesäksi. Tämän kesän ehdottomia suosikkeja nämä näyttävät mekot nyt ovatkin. Komeat kuosit nousivat suosioon valmisvaatteissakin jo viime kesänä. Tänä kesänä ne ovat entistäkin suositumpia, eikä vähiten jatkuvasti koronatilanteen vuoksi esillä olevan hallituksen naisviisikkomme vuoksi, he kun eivät värejä, kuoseja ja näyttäviä mekkoja kaihda.

Riikinkukkokuosisen mekon kaavan tein yhdistämällä kahta eri vanhaa mekkokaavaa. Komeat
perhoshihat toimivat hyvin pitkän helman kanssa. Tässä mekossa on hiukan 70-luvun henkeä. Empireleikkaus on rintojen alla. En ole erityisesti ylhäälle asettuvan vyötärön ystävä, sillä se saa usein vaatteen näyttämään äitiysvaatteelta. Perhoshihojen ja pitkän helman kanssa tämä leikkaus luo kuitenkin melko kapean siluetin. Kysehän on aina kokonaisuudesta.

Näyttävä kuosi ei paljoa vaatteen mallilta kaipaa. Tämän mekon kaava on muokattu T-paidan kaavasta leventämällä ja pidentämällä helmaa.

Molemmissa mekoissa on reilun suuri ja alavaralla huoliteltu pääntie. Muistakaahan aina alavaraan kiinnittää tukikangas, niin vaatteen ryhti säilyy pitkään!

Puin molempien mekkojen seuraksi vanhat mutta äärimmäisen mukavat Tamariksen vihreät nahkasandaalit. Ostin nämä sandaalit reilut kymmenen vuotta sitten erään kenkäkaupan loppuunmyynnistä.

Vanha emalinen korusetti, korvakotut ja kaulakoru, käy kummankin mekon seuraksi.

Siipan parikymmentä vuotta sitten lahjaksi ostama sydänkorusetti sopii sävyjensä puolesta paremmin riikinkukkomekkoon.

Pieniä tuunauksia: Saunatyynyt, keittiöpyyhkeet, kietaisupaita ja maksihame

Vanha saunasetti, kaksi harmaakuviollista saunatyynyä ja kaksi pitkää laudeliinaa, pääsivät tuunauksen alle. Saunatyynyt päällystin pesukoneessa huovutetulla villaneuloksella, jossa oli virheraitoja pinnassa. Huovuttamalla virheraidat eivät näy enää ja neuloksesta tulee tuunaukseen varsin käyttökelpoista materiaalia. Ensimmäisessä kuvassa toinen tyyny on vielä tuunaamatta. Jos huopapinta toimii saunassa hyvin, teen huovuttamalla ihan alusta asti uuden saunatyynyn ja myös laudeliinoja. Nämä puuvillasta valmistetut saunasetit kun pinttyvät käytössä kovin nopeasti.

Saunasettiin kuuluvat täysin käyttämättä jääneet kaksi pitkää laudeliinaa tuunasin neljäksi keittiöpyyhkeeksi yhdessä parin vanhan pellavapyyhkeen kanssa. Pellavapyyhkeitä kun kukaan meillä ei osannut sellaisenaan käyttää. Keittiöpyyhkeitä sensijaan aina tarvitaan.

Vanha Finnwearin jerseyjakku on laadukas, mutta kovin jäykän ja virallisen tuntuinen. 

Sovittelin sitä tovin peilin edessä ja totesin sen istuvan paremmin paidaksi kietaistuna. Tämä oli helppo tuunaus, lisäsin vain kietaisunauhat leveästä satiininauhasta, joka löytyi ompelulaatikosta. Paidaksi muokattuna tällä vaatteella on nyt enemmän käyttöä.

Blogini alkuaikoina ompelin Nanson neuloksesta maksimekon, jonka silloin esittelin tässä linkissä. Nyt paljon käytetyn mekon elinkaari tuli täyteen, mutta vielä jokseenkin kelvollisesta helmaosasta tuunasin itselleni vielä mustavalkoisen maksihameen. Tästä hameesta tulikin sitten niin kiva hulmuhelma, että käytin hametta kaavana toisellekkin hameelle, jonka esittelen sitten myöhemmin, kun saan sen ommeltua valmiiksi.
 

Äitienpäivä sujui mukavasti perheen kesken kotioloissa.

Tänä keväänä on saanut rauhassa seurata kevään merkkejä ja siitä puuhasta olenkin kovasti nauttinut.

Myös muutama melko hurja takatalvi tuli toukokuussa nähtyä keskellä kauneinta kevättä.

Pimennysverhoja ja huopahelmiä

Nyt kun ihmisillä on aikaa tehdä enemmän käsitöitä, on monissa käsityöryhmissä käyty keskustelua myös inhokkikäsitöistä tai käsityövaiheista. Hauskasti monen inhokki on toisen suosikki. Oma ykkös inhokkikäsityövaiheeni on kaavojen tekeminen, vaikka olen aina ollut hyvä siinä. Lisäksi todella inhoan kaikkea korjausompelua lahkeiden lyhennyksistä vetoketjujen vaihtoon. Oman perheen vaatteet kyllä korjaan, vaikka siihen hommaan ryhtyminen vaatii aina pientä pakottamista. Usein muut luulevat, että kun olet hyvä jossain, niin myös automaattisesti pidät siitä. Itse asiassa en ole enää ole pitkiin aikoihin pitänyt edes ompelusta, vaikka olen siinäkin hyvä. Huomasin jo ompelua opiskellessani, etten tulisi siitä hommasta tykkäämään, joten lähdin heti valmistuttuani opiskelemaan muuta. Omat suosikkivaiheeni ovat suunnittelu ja kankaiden leikkaaminen. Ompelen oikeastaan vain kahdesta syystä, saadakseni laadukkaita ja omaa silmää miellyttäviä vaatteita kaappiini sekä siksi, että näen ideani ja suunnitelmani valmiina töinä. Kaikkia suunnitelmia ei ole toki tarkoituskaan toteutaa, vaan ne jäävät luonnosten ja piirustusten tasolle. Muuten täyttyisivät kaapit varsin taiteellisista ja kovin epäkäytännöllisistä luomuksista. Niitä voi toteuttaa vain pieninä välipaloina valokuvaus- ja näyttelytarpeisiin.

Verhojen ompelua inhoan yli kaiken, vaikka siinä näkee työnsä tuloksen aina esillä pitkäaikaisessa käytössä. Siksi en vaihda verhoja kovin usein uusiin. Joskus on kuitenkin pakko tarttua tähänkin työhön. Nyt siihen on hyvä hetki, kun ei ole mitään muita velvollisuuksia keskeyttämässä urakkaa. Meillä on nimittäin paljon tarvetta uusille pimennysverhoille.

Ennen pimennysverhot olivat rumia ja tummia. Mökillä meillä on yhteensä kuusi ikkunaa, joissa kaikissa oli vanha tummanruskea pimennysrullaverho. Rullaverhojen ongelma oli se, että ne eivät oikeasti edes pimentäneet. Ompelin kaikkiin ikkunoihin uudet pimennysverhot. Nykyään onneksi pimennysverhokankaissa on todella kauniita kuoseja. Kangaspuoti Tylliritarista hankkimani Vanilja- kuosin leikkasin tarkoituksella sääntöjen vastaisesti vaakaan, koska mitta riitti näinkin päin leikattuna. Verhot eivät voi ylettyä vanhojen pattereiden päälle tulipaloriskin vuoksi. Lisäksi näin leikattuna kuosin havunvihreä jäi kauniimmin ja "retrommin" näkyviin. Mökin sisustuksessa on sekä uutta että vanhaa aitoa retrotunnelmaa. Grafiikantyöt ikkunan päällä ovat omiani.

Vanhat rullaverhot jäivät paikoilleen vielä toistaiseksi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa. Rullaverhojen rumat vetonarut tuunasin vanhoilla puuhelmillä ja huovutetuilla helmillä, joita pyöräyttelen aina sopivassa välissä tulevia töitä varten. Huopahelmien sävy on sama vihreä kuin verhoissakin.

Meidän kodin makuuhuoneen pimennysverhokankaan hankin Tylliritarista jo pari vuotta sitten, mutta sopivaa rakoa verhojen ompeluun ei ole "mukamas" löytynyt. Olin ostanut samalla myös renkaat verhoja varten. Näillä renkailla saa verhoihin kauniit poimut ja näyttävän yksityiskohdan. Välien mittaaminen ja reikien leikkaaminen vaatii vähän näpräystä, mutta helppohan nämä on paikoilleen napsautella ihan sormin painamalla.

Verhotankokin pitää vielä vaihtaa näyttävämmäksi ja muutenkin makuuhuoneen sisustus on käymisvaiheessa. En ole mikään sarjasisustaja, edelliset verhotkin olivat jo kymmenen vuotta vanhat. Seuraavaksi pitäisi käydä tapettien, sänkypeiton ja koristetyynyjen kimppuun, mutta siitä sitten myöhemmin. Verhot ovat ainakin kauniit ja pimentävät hyvin.

Kerta vielä kiellon päälle. Kangaspuoti Tylliritarista löytyi myös meidän it-velhoa miellyttävä graafinen musta-valko-harmaa pimennysverhokangas.