Palaprojekti - topista mekoksi hukkapaloja hyödyntäen 2

Tämä topista loihditun mekon olen tuunannut jo aikaisemmin, sillä tämä oli mukana jo Thaimaan Hua Hinin reissulla viime joulukuussa. Ostin tomaatinpunaisen brodyyrikankaisen topin viime syksynä Gina Tricotin aletangosta viidellä eurolla. Ihastuin lämpimään sävyyn, joka sopii meikäläisen väreihin. Olen värianalyysin mukaan värityypiltäni syksy, eli lämpimät värisävyt pukevat minua parhaiten. 

Helmaksi toppiin ompelin trikoisen hukkapalan, jossa värit liukuvat ruskeasta punaisen sävyihin. Vyötärölle lisäsin vyölenkit sivuille ja satiininauhan vyöksi. Samaa ruskeata satiininauhaa ompelin myös koristeeksi helmaan. Satiininauhaa olen ostanut aikoinaan rullan tukusta. Trikoota ostin Eurokankaan alepöydästä 2.50 euron metrihintaan. Tein trikoosta puseron, jonka esittelen myöhemmin. 

Terassikuvat on otettu hotellissa Hua Hinissä. Valitsin mekolle pari erilaista asustusta. Toiseen valitsin punaiset Marco Tossin nahkakorkkarit 54 e punaisen helminauhan kanssa... 

...ja toiseen Elloksen alesta reilu 10 vuotta sitten tilatut tekomokkakorkkarit ja ruskeansävyisen kaulakorun (2e). Hauskasti taas lähikuvassa mekon värisävyt vääristyvät. Terassikuvassa alimmaisena näkyvät oikeat sävyt.

Palaprojekti - topista mekoksi hukkapaloja hyödyntäen 1

Tuunasin hukkapalojen tuhoamisprojektini puitteissa mekon hyödyntäen yläosana vasemmalla olevaa kukallista Seppälän aletoppia. Toppi maksoi vain 2 euroa, ja ostin sen "rehellisesti" tuunattavaksi. Ensimmäiseksi irroitin ristiin menevät olkaimet topin takaa, ja kiinnitin ne niin, että ne peittävät rintaliivien olkaimet.  

Helman tein tummansinisestä ryppykankaasta, joka on jäänyt jäljelle muinaisesta opiskeluprojektista. Kangas on toisesta päästä risainen, ja sellaiseksi sen jätinkin. Hiukan vain saksin lisää koloja reunaan. Huolittelin helman risareunan tiheällä ja leveällä tikillä samalla venyttäen. Toisen pään helmasta kiinnitin toppiin. Kauan ei vienyt aikaa tämäkään projekti!

Epätasaisesta helmasta tuli hauska, jopa hiukan "keijumainen". 

Asustin mekon Marco Tozzin kiiltonahkakorkkareilla, 34 euroa. Pitsihuivi on muistaakseni Kappahlista. 

Lisäsin asuun vielä niinikään hukkapaloista letittämäni vyön. Värien määrä tässä asussa voi ola joillekin jo liikaa, mutta sävyt löytävät näppärästi kaverin yläosan kukkasista. Valo valehtelee kiiltonahkakorkkareiden vihreän sävyn keltaisemmaksi, mitä se oikeasti on. Muutkin värit näkee ylhäällä olevasta vartalokuvasta hiukan aidompana.

Palaprojekti - vanhasta mekosta uusi

Jokin aika sitten julistin alkaneeksi palaprojektin luurankoja kaapissa -postauksessani. Lupailin jo taannoin kesäisempiä vaatteita projektini puitteissa, ja tässä niitä nyt tulee. Joskus iskee jonkinasteinen laiskuus, ja vaatteiden tuunaus yms. sellainen houkuttaa enemmän kuin alusta asti tekeminen. Nytkin olen syyllistynyt projektissani pieneen oikaisuun ja turvautunut eräänlaiseen "puolivalmisteiden käyttöön". Nämä puolivalmisteet ovat valmiita yläosia, joihin loihdin alaosat kaappissani pyörivistä hukkapaloista.

Ensimmäisenä esittelen kuvassa oikealla olevan vanhasta H&M-mekosta pelastuneesta yläosasta syntyneen uuden mekon. Mekon helma oli kulunut ja kärsi silmäpaoista, mm. rantakalliolla istuskelun seurauksena. 

Korvasin vaurioituneen helman armeijanvihreällä reikäpitsipalalla. Somistin mekon yläosan ja helman samalla kukkanauhalla, näin eri materiaalit yhdistyvät paremmin kokonaisuudeksi. Kukkanauha maksoi aikoinaan 1 e/metri. Helman vuoritin kevyellä neulosvuorikankaalla, jota ostin taannoin kokonaisen rullan 5 eurolla Outlet-myymälästä. Reikäpitsi on hankittu Eurokankaan alepöydästä 2.50 euron metrihintaan. Tämä reikäpitsipala jäi jäljelle muista vaateprojekteista, postailen niistä myöhemmin. 

Asustin mekon n. kymmenen vuotta sitten Spirit Storen alesta hankituilla nahkakorkkareilla (noin 50 euroa?) ja Seppälän viimesyksyisellä ale-huivilla (5 euroa). Niitit ovat sekä huivissa että kengissä kullanvärisiä, valo vain tekee temppuja kuvassa...Kuvassa takanani olevan lipaston olen itse tuunannut. Paremmat kuvat ja ohjeet löytyvät tästä lipaston uusi elämä- postauksesta.

Sifonkimekon tuunaus

Ostin tämän sifonkimekon pari vuotta sitten Kappahlin "osta 3, maksa 2" -kampanjasta. Maksoin kolmesta vaatteesta 45 euroa, eli karkeasti 15 euroa per vaate. "Tekstiilihörhönä" olin taas kerran kauniin materiaalin uhri. Sävykäs akvarellimainen perhosensiipikuosi sai minut ostamaan vaatteen, vaikka se ei malliltaan ollut mieluinen. Kaapissa se sitten ajelehtikin, kunnes päätin sen pukevammaksi tuunata. Tässä maksimittaisessa mekossa on ns. empireleikkaus, eli vyötärö on ylhäällä rintojen alla. Leikkauksesta lähtee helman poimutus. Käytännössä mekon leikkaus saa minut näyttämään raskaana olevalta, vatsakkaalta. B- vartalotyypille, jota edustan, vyötärön olisi parempi olla vaatteessa oikealla kohdallaan. Eipä siinä sitten muuta vaihtoehtoa ole, kuin saada vyötärö jollain keinolla laskettua alas oikealle kohdalleen. Ratkaisu löytyi takakappaleen solmiamisnauhoista. Aukaisin mekon olkasaumoista ja kavensin olkalinjaa käsivarren puolelta reilusti. Irroitin takaa solmiamisnauhat ja leikkasin ne 8 pätkäksi, jotka ompelin olalle, neljä kappaletta molemmille tasaisin välein. Tämä konsti riitti laskemaan mekon vyötärön oman vyötäröni kohdalle. Koska helma samalla piteni, lyhensin sen sopivaksi. Näin yksinkertaisesti uusi lempimekko on valmis!

Asustin mekon hiukan rokahtavalla Gina Tricotin tekonahkavyöllä, jonka löysin vuosia sitten alesta 5 eurolla. Vyö tuo asuun kontrastia, ettei kokonaisuudesta muodostu liian söpö ja "hippimäinen". Mekon muutos tuo näkyviin myös hiukan ihoa, näin asu ei ole niin peittävä ja kaapumainen.

Näin näyttävän mekon kanssa asusteiden kanssa kannattaa olla varovainen. Upeat Ellokselta tilatut paljettisandaalit vain vilahtavat pitkän helman alta. Ikää nahkaisilla sandaaleilla on jo 7-8 vuotta, ostohintaa en enää muista. Koruja en asuun enää lisäisi, korkeintaan suurehkot korvakorut voisivat sopia.

Wanha Haihara

Vierailin jälleen jokakesäisessä käsityöläistapahtumassa nimeltä Wanha Haihara. Sää suosi tapahtumaa ja väkeä oli runsaasti paikalla. Tapahtuma järjestetään Haiharan taidekeskuksen kartanomiljöössä, jota olen ylistänyt jo aikaisemmin tässä postauksessa. Kartanon ympäristössä oli TAMK:in taideopiskelijoiden ympäristötaidetta. Minua kiinnosti erityisesti tämä vanhoista ikkunanpokista tehty teos, kun autotallissa odottaa se konttitorilta ostettu ikkuna. Kaunis idea! Takana näkyvässä Tallissa oli Nokian kuvataiteilijoiden monipuolinen näyttely "Luomakunta".

Runebergin mökissä oli Jarmo Karjalan ja Sakari Kalliomäen näyttely "Kesäpäivän pysähdys". Yhteisnäyttely koostui valokuvista ja taidelasista.

Perinteinen Wanhan Ajan asukilpailu keräsi mukavasti osallistujia.

Tänä vuonna asukilpailun voitti keskiaikainen ritari. Asu on taidokasta käsityötä taottuine kypärineen ja nahkarukkasineen.

Parhaan kojun esillepanon voitti Hämeen keskiaikaseura, jota arvon leidit edustavat. Hienoja ovat nämäkin itsetehdyt puvut. Tarttui minuunkin pieni kipinä näitä asuja katsellessa, kenties minäkin vielä osallistun tähän kisaan. Siitä kyllä sitten saatte kuulla, jos näin käy! 

Ja ihaillaan vielä naisten pukuja takaakin päin...

Päivän kruunasi upea tulishow.

Moderni unisieppari

Unisieppari on alunperin pajurenkaista, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, jota käytettiin karkoittamaan pahat unet ja ajatukset. Nykyisin myös New Age- ryhmät valmistavat ja myyvät niitä, ja se on enää lähinnä koriste-esine.

Valmistin työhuoneeni ikkunaan unisiepparin modernin version. Materiaalina käytin kierrätysmateriaaleja ja laatikon kätköistä löytyneitä ylijäämämateriaaleja. Unisiepparin runkona on vanhasta kalenterista irti repäisty metallinen kierre, kalenterin sivut kun piti saada paperinkierrätykseen. Koristeluun käytin ikivanhoja askartelusulkia (ostettu Aholaidasta, koskahan sekin kauppa on maailman kartalta kadonnut?), poikani keräilemiä kiviä ja kristalleja sekä muutamia muovihelmiä. Lisäksi tarvitsin rautalankaa, siimaa ripustamiseen ja korupihdit.

Kiinnitin kivet, helmet ja sulat vieteriin eri vahvuisilla rautalangan pätkillä. Tähän työhön meni todella vähän materiaaleja ja aikaa. Unisieppari oli valmis vajaan tunnin näpertelyn jälkeen. Joskus on kiva tehdä jotain pienimuotoista ja nopeaa!  

 Unisieppari saa näyttää taikalulta, joten se on koottu rouheesti, ilman sievistelyä.

Kiinnitin uuden taikakaluni "luovuutta lisäämään" työhuoneeni ikkunaan siimalla, ja se näyttää leijuvan ilmassa. Unisieppari sopii väritykseltään savunharmaaseen organzaverhoon. 

Vihdat

Lapsena vietin lukuisia tunteja isovanhempieni kanssa vihtoja tehden. Huonosti on oppi mennyt perille, sillä en ole mikään vihtamestari. En ole oikein vihtojakaan, pari vihtaa riittää, toinen jouluna ja toinen juhannuksena. Juhannuksen vihta on aina tuore, sillä se tehdään juhannukseksi. Vihtojen teko tuli ajankohtaiseksi, kun koristepensaita varjostavaa koivua piti vähän karsia. Viisi vihtaa sain aikaiseksi, yksi on jo käytetty ja kelvolliseksi todettu. Koivunoksasta kieputettuja renkaita oksia sitomaan en edes jaksanut yrittää, tyydyin pikaiseen kuminauharatkaisuun. Myöhemmin muistin omistavani kerän kaunista pellavanarua, joista olisi tullut kauniimpi kiinnitys vihtoihin. No, sitten ensi vuonna. Käsityötä tämä vihtojen tekokin on, ja hyvin rentouttavaa puuhaa!

Viikon sanonta

" You can not by happiness, but you can by fabric, and that´s pretty close."

Mekon tuunaus

Kaikilla on varmaan kaapissa niitä ostoksia, jotka ovat ihan kivoja, mutta jokin ei vaan ole ihan kohdallaan. Usein ne jäävät pitämättä ja päätyvät kirpputoreille ja kierrätykseen. Minun kaapistani löytyi tämä mekko, jonka meinasin jo myydä eteenpäin. Ostin sen Gina Tricotin aletangosta kahdella kympillä. Pidin lämpimästä turkoosinvihertävästä sävystä ja yläosan mallista ja kirjailusta. Yläosa peittää avonaisuudestaan huolimatta näppärästi rintaliivit. Materiaali on miellyttävää viskoosi-puuvillasekoitetta. Mekko on muodikkaasti takaa pidempi kuin edestä. Sitten tulee se MUTTA. Edestä mekko on hiukan liian lyhyt. Se vääristää mittasuhteitani epäedulliseen suuntaan. Minusta tulee lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen, vaikka totuus on lähinnä päinvastainen. Mekossa on samasta materiaalista tehty vuori, joka tekee vyötäröltä poimutetusta helmaosasta pönkön ja lihottavan. Vuorista sainkin sitten tuunausidean, jota lähdin toteuttamaan.

 

Kuvassa on muuten rulla silkkisekoitekangasta, josta pitäisi jotain keksiä...Koko rulla maksoi Outlet- myymälässä vain 20 euroa. Samasta paikasta ostin takana näkyvän rullan ruskeaa neulosvuorikangasta, koko rulla maksoi vain 5 euroa. Tätä käytin mm. kesän juhlamekon vuorikankaana.

Irrotin mekosta vuorin ja päätin jatkaa mekkoa sillä pidemmäksi. Vaihtoehdot olivat polvi- tai maxipituus. Päädyin maxipituuteen, kun löysin kaapistani palan "akvarelliraitaista" puuvillakangasta, joka sopi paksuudeltaan ja sävyiltään täydellisesti turkoosiin mekkokankaaseen. Raitapala on kulkeutunut minulle siskoltani, joka pitää tylliritari- blogia. Säilytin takahelman pidempänä kuin etuhelman, eli nyt takahelma viistää melkein maata. Leikkasin mekon irroitetun vuorin kahdeksi suikaleeksi, avasin toisen sivusauman suikaleista ja ompelin ne yhdeksi pötköksi. Raitakankaasta tein toisen samanlaisen suikaleen, ja lisäksi puolet kapeamman suikaleen mekon helmaan. Poimutin suikaleet yläreunasta hyvin kevyesti. Poimua ei paljon tullut, muuten materiaali olisi loppunut kesken. Vähäinenkin poimutus tekee helmaan kuitenkin riittävästi volyymiä.

Huolittelin helman yksinkertaisesti vain tiheällä ja leveällä siksakilla.

Pujotin vielä etumuksen letittettyihin nyöreihin muutaman laatikostani löytyneen keltaisen muovihelmen.

Asusteina mekon kanssa käytän Kappahlin alesta viime syksynä 10 eurolla ostettuja koripunoksisia ballerinoja, ja niinikään Kappahlin aletangosta 2 euron hintaan löytynyttä kaulakorua. Kaulakoru tuo asuun hiukan kaivattua kontrastia. Paellavyö on Seppälän alesta parilla eurolla ostettu. Vaihtoehtoisena vyönä mekon kanssa käytän akvarelliraitakankaan lopuista letittämääni vyötä. Sitä käytin Thaimaan reissulla, ja kuva kokonaisuudesta löytyy Lomapukeutumista- postauksesta. Siellä on nähtävillä muitakin ihania kesämekkoja!

Pukeutumisneuvojan vinkki: Maximekon kanssa välttämättä ei kannata käyttää klassisia, naisellisia korkokenkiä, sillä kokonaisuudesta tulee helposti mummomainen tai rouvamainen. Parempi valinta on tyttömäiset balleriinat tai hiukan jämäkämmät, vaikkapa korokepohjilla varustetut kengät, säästä riippuen jopa reippaat nilkkurit tai saapikkaat. Hyvä valinta tilanteesta riippuen ovat myös sandaalintyyppiset kengät tai espradillot. Mutta muistakaa, että kokonaisuus ratkaisee!