Kehyskukkaroita lilan sävyissä

Ehdin nippanappa osallistumaan facebook-ryhmä Kangasholistien "Värikäs vuosi" tammikuun värihaasteeseen lila/ violetti. Kaksi kehyskukkaroa syntyi työväenopiston kahden lauantain mittaisella kehyskukkarokurssilla. Olen haalinut itselleni alelaatikoista metallisia kukkarokehyksiä ja etsinyt netistä ohjeita kukkaroiden tekemiseen, mutta en sitten kuitenkaan ole saanut aikaiseksi opetella niiden tekemistä. Ilmoittauduin kurssille etten pääsisi enää laistamaan asiaan perehtymisestä. Onneksi menin, sillä nettiohjeissa olikin paljon epäselviä ohjeita.

Koristeellisen meikkipussin tein eri sävyjä shiftaavasta lilasta satiinista. Koristelin sen pitsillä, paljettikuviolla, silkkinauhalla ja helmillä.

Rypytetty silkkinauha metallikehyksen reunaan on ommeltu käsin. Samalla nauhan sekaan on kiinnitetty mustia helmiä.

Tumman violetilla pohjalla seikkailevat hopean ja kullan sävyiset elefantit eivät kaivanneet seurakseen muuta koristusta. Kangas on thaimaalaisen raakasilkin jämäpaloja. 

Kehyskukkaroihin saa upotettua pieniäkin kankaanpaloja, tilkkuja ja ompelulaatikon jämäpitsejä ja nauhoja. Kehyksiä saa myös pieniin ja suuriin laukkuihin, joten tämä taito on hyvä niin oman palaprojektin kuin Kangasholistien haasteiden toteuttamiseksi. 

Palaprojektin kuulumiset ja kangasholistien haasteet

Löysin joitakin kuukausia sitten Facebookista uuden itselleni sopivan ryhmän "Kangasholistit". Kyseessä on vertaistukiryhmä ihmisille, joille kauniit kankaat kertyvät kaappeihin ja kannustus niiden ompeluun on tarpeen.

Aloitin jo blogini alkumetreillä oman kangaspalojen ompeluhaasteeni, "Palaprojektin",  sanoilla, jotka löytyvät tästä linkistä. Hauska sattuma on se, että nuo sanat viittaavat selvään kangasholismiin :D  Palaprojekti eteni ensin varsin mallikkaasti ja ompelin enemmän kuin pitkään aikaan. Kaikki palaprojektin merkeissä ommellut jutut löytyvät blogini sivupalkin "Aihealueet"-pääotsikon alta omalla otsikollaan "Palaprojekti".

Sitten into alkoi hiipua. Konmarin myötä siivosin intoa lannistavan kangaskaappini ja samalla koko kodin. Siltikin jäi vielä paljon materiaalia ommeltavaksi, mutta nyt jäljellä pitäisi olla enää vain ne innostavat kankaat. Vaatevaraston läpikäyminen ja järjestäminen taas hyödyttää tulevia ompelutöitä siinä mielessä, että nyt tiedän minkälaisia vaateita omistan ja mitä minulta puuttuu. 

Kangasholistien facebook-ryhmässä alkaa nyt vuoden vaihteessa nippu haasteita, jotka toivottavasti tuovat lisää ryhtiä ja iloa oman palaprojektini tukemiseksi ja toivottavasti myös loppuunsaattamiseksi.

Ajattelin osallistua mahdollisuuksien mukaan kolmeen kangasholistien haasteeseen: 

Kangaslaihis -vuosihaaste haastaa vähentämään tavoitteellisesti kangasvarastoa. En siltikään kiellä itseäni ostamasta uusia kankaita, sillä en usko kieltolinjaan missään muussakaan asiassa. Yritän kuitenkin ostaa uutta maltilla ja ommella uudet kankaat mahdollisimman pian.
 
Värikäs vuosi- ompeluhaaste pistää ompelemaan joka kuukausi ryhmässä annetun teemavärin mukaisen tuotteen. Tammikuun väri on lila, ja haaste on jo työn alla, mutta vielä kesken.

Hillot käyttöön  31.3 asti kestävässä haasteessa ommellaan niitä kankaita, joita on hillottu kaapin perukoilla pitkiä aikoja. Niitä olen palaprojektin myötäkin jo pyrkinyt saamaan kangaskaapista vaatekaapin puolelle. Vieläköhän kaapista joitain "marinoituneita" herkkuja löytyisi ;)

Tässä sitten haasteeseen vaadittu kuva kangasvarastosta. Oikealla yläkaapissa on tuunattavia vaatteita ja kirpputorikankaita, vasemmalla yläkaapissa lähinnä takkikankaita. Vasemmalla puolella viisi ylintä ja oikealla neljä ylintä hyllyä on täynnä kankaita enemmän ja vähemmän siististi laatikkoihin pystyyn viikattuna. Isojen laatikoiden edessä on pikkulaatikoita, joissa on pienempiä kangaspaloja ja valokuvausrekvisiittaa. Alahyllyillä on sitten huovutus-, askartelu-, valokuvaus- ja grafiikantarvikkeita. Ennen palaprojektia ja Konmaria tämä kaappi oli täyteen kankaita sullottu. Tarkoitus olisi kankaiden vähenemisen myötä saada kaikki harrastustarvikkeet, esim. enkaustiikka-, akryyli- ja  akvarellimaalaustarvikkeet, mahtumaan tähän samaan kaappiin. Eli sen voi kirjata projektin viralliseksi tavoitteeksi.

Kollaasikortteja

Olen tehnyt urakalla nurkistani löytyneitä askartelutarvikkeita korteiksi. Suurimmasta osasta tuli joulukortteja, mutta kyllä kortteja muihinkin tarkoituksiin on hyvä olla valmiina. Näissä korteissa on vähän sellainen Onnea Suomi 100- teema. Onnenavaimia, vanhoja suomalaisia rahoja, laulua, shampanjapulloja ja perhosia :)
  

Rahat ja nuotit ovat värikopioita. Nuotit on laveerattu värikkäiksi akvarelliväreillä.

Shampanjapullot, lasit ja kuplat sain aikoinaan bloggaajatoveriltani Mellulta Ilahduta bloggaajakaveria- haasteen yhteydessä. Ne sopivat näihin kollaasitekniikalla toteuttetuihin kortteihin kuin nappi silmään.

Loput kollaasikortit on tehty epäonnistuneista värikopioista, jotka otin omista akvarrellitöistäni. Joku rontti oli jättänyt omat säätönsä kopiokoneeseen ja minun kopioistani tuli sitten minimaalisen pieniä. Säästin ne sitten kuitenkin kortteja varten.

Käytin näihin kortteihin lisäksi käsintehdyn paperin jämäpalat ja kimalleliiman loput. Myös tähtitarroja ja hopeamaalia lisäsin muutamaan korttiin.

Nämä akvarellikopiokortit käyvät moneen tarkoitukseen, myös joulukorteiksi.

Lähes viimeistä myöten on nyt kaikki askartelutarvikkeet käytetty korttien tekoon ja niitä riittää nyt vuosiksi eteenpäin. Kaikki väsäämäni kortit löytyvät tästä linkistä.

Tuunattu paita pitsiliinakoristeella

Lunta on tullut viime aikoina oikein kunnolla. Ripustin pihamme tunnistamattomaksi naamioituneeseen pyykkitelineeseen yhden paitatuunauksen. Euron tummansininen peruspaita on tuunattu tuttuun tapaan leikkaamalla hihoista ja helmasta reiälliseksi. Reiät on huoliteltu ympäriinsä tiheällä siksakilla.

Kirpparilta ostetusta harmaasta pitsiliinasta irroitetut virkatut ympyrät pääsivät koristamaan paidan miehustaa.

Mallinukelleni Almalle on paidan seuraksi puettu tyllihame, jonka esittelin aiemmin herkän pitsisen paidan kaverina toisessa hyvin talvisessa postauksessa tässä linkissä.

Puolen vuoden vaate- ja asustelöydöt

Vuosi on vaihtunut ja on taas aika listata viimeisen puolen vuoden valmiina ostetut vaatteet ja asusteet. Ostokseni ajalta 1.7.-31.12.2017 painottuvat vahvasti asusteisiin, erityisesti kenkiin.
 
Kuvittelin, että minulla on paljon ihania kenkiä, mutta Konmarin myötä kävin kaikki kenkäni lävitse sovittamalla ne jalkaan ja kävelemällä eteisessä ympyrää. Totuus sitten olikin se, että kaappini oli täynnä linttaan astuttuja kulahtaneita kengänraatoja, joita turhaan haudoin kaapissani sitä viimeistä käyttökertaa varten ajatellen: "Kyllä niitä nyt vielä yhden kesän tai talven käyttää. Sitten on vielä nämä kenkien viimeiset etapit: puutarhatyöt, remontit tai kesämökkikengät. Todellisuudessa huonoja kenkiä ei tule enää käytettyä, eikä niitä remontti- ja pihakenkiäkään kymmeniä pareja tarvitse. Lopulta myin 8 pari hyviä, mutta minulle sopimattomia kenkiä pois elämäni viimeisessä kirpputoripöydässä ja heitin pois 16 paria huonoja kenkiä. Nuorimmat kiertoon lähtevistä kengistä olivat puolitoista vuotta vanhat (ne kuminauhakengät) ja vanhimmat 90-luvun alussa ostetut nahkasaapikkaat. Kiertoon lähti kaikkea kesävarvastossuista, kumisaappaista, korkoavokkaista talvikenkiin ja lenkkareihin. Hauskinta oli tietysti se, että mielestäni olin hankkinut "nämäkin kengät ihan vähän aikaa sitten"... Todellisuudessa ne sitten mietinnän jälkeen olivatkin  10-15-vuotta vanhat. Niin se aika kuluu!

Tyhjentyneeseen kenkäkaappiini jäikin sitten joitakin kesäsandaaleja, korkokenkiä ja korollisia syys/talvisaapikkaita ja nilkkureita. Käytännölliset kengät siis loistivat poissaolollaan, joten kuluneen vuoden aikana olen keskittynyt hankkimaan niitä.  

Tokmannin osta 3, maksa 2 jo 70% alennetuista kengistä oli tarjous, jonka ohi ei voinut kulkea. Ja varsinkin, kun heti ensi silmäyksellä löysin kuminauhakengät (kuvassa vasemmalla), jotka olisin muutenkin ostanut. Käytin edelliset samanlaiset nimittäin puolessatoista vuodessa loppuun. Niillä kun pystyy kävelemään vaikka kuinka pitkiä matkoja ja ne ovat myös hyvät työkengät. Kolmet mustat joka paikan käyttökengät maksoivat yhteensä vain 25 euroa.

Kenkien alta pilkottaa kaksi vihreän sävyistä kevyttä kesäponchoa, toinen minttua polyesterpitsiä ja toinen virkattua viskoosi/puuvillapitsiä. Nämä löytyivät kesäreissulla kustavilaiselta torilta poistolaatikosta. Ponhcot maksoivat vain 5 e/kpl. 

Laura Vita- merkkiset nauhalliset kävelykengät ovat kauneimmat "järkevät kengät" mitä olen vähään aikaan nähnyt. Tämä ranskalainen kenkämerkki yhdistää värin, kauneuden, mukavuuden ja laadun minun silmääni ja jalkojani miellyttävällä tavalla. Hauskasti nahkaan leikkaamalla tehdyllä kuvioinnilla koristellut kävelykengät maksoivat 115 euroa. Nämä eivät varmastikkaan ole ensimmäiset ja viimeiset Laura Vitat minun kaapissani ;)

Puuseppä Antti Partiaisen Puulovi- merkkiset käpykorvikset ostin joulun alla suoraan tekijältä maksaen niistä 20 euroa. Korut ovat ihanan kevyet ja lämpimät ja taitavat olla vielä kierrätyspuusta tehty. 

Meidän koti sijaitsee rinteessä pitkähköjen betoniportaiden päässä, josta lähimmälle bussipysäkille selvitäkseen on vielä yleensä hiekkaa kaipaapaava liukas viettävä tie. Viime talvena hankitut pitopohjaiset Icepeak- kengät eivät sittenkään ole olleet kaikilla keleillä tarpeeksi pitävät, joten siippa osti minulle joululahjaksi Icebug- nastakengät. Nämä nastakengät ovat siitä kätevät, että niillä voi kävellä myös sisällä ja kulkea busseissa. Normaalistihan nastakengät ovat sisälle mennessä kuin liukumiinat. Sain lahjaksi siipalta myös toiset pitopohjaiset Luhdan Icepeak- kengät pitopohjalla ja lämpimällä turkisvuorilla (vasemmalla kuvassa).

Puolen vuoden ostoksiin kului siis omia rahoja 170 euroa. Lahjoja en tietenkään laske mukaan ;)
Alkuvuoden ostosten kanssa yhteen laskettuna vuoden 2017 vaate- ja asustelöytöihin meni siis 329 euroa.   

Käsityönä tehty tunnelmallinen juhla

Juhlasta saa omaleimaisen suosimalla tunnelman luomisessa käsityötä ja tuunaamista kaikissa muodoissaan. Tämän vuoden juhlat, Suomi 100 vuotta itsenäisyyspäivä, joulu, uuden vuoden juhlat ja vielä loppiainenkin vietetään kotona. Parasta on tietenkin se, että kaikkea ei ole tarvinnut itse tehdä, vaan muutkin käsityötaitoiset ovat laittaneet kortensa kekoon. Juhlakoristelussa, kuten sisustuksessa yleensäkin, on minusta hyvä olla kerroksia, rakkaita muistoja ja käsitöitä eri vuosilta ja vuosikymmeniltä. Värikäs keijujoululiina on kuitenkin tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä, sen olen ommellut Kangaspuoti Tylliritarin keijujoulukankaasta.

Laatikot ovat vielä uunissa, muttta kala-alkupalat odottavat syöjiä pöydässä. Kukka-asetelmassa on kivikukkia, joulutähti ja amaryllis. Sen olen tehnyt "Helpot ja ja nopeat kukka-asetelmat"- postauksen ohjeella, jonka jaoin muutama vuosi sitten. 

Vanha valkoinen noin 20 vuotta vanha astiastomme alkoi olla jo niin naarmuinen, että olen alkanut viime aikoina kerätä meille Taika-astiastoa. Siitä on ollut tänä vuonna ennen joulua hyviä tarjouksia. Ostan astiat yleensä uutena, sillä käytettyjen ostaminen vaatisi minulta liikaa perehtymistä asiaan. Myös astioiden metsästäminen kirpputoreilta ja huutokaupoista tuntuu tällä hetkellä liian työläältä. Toki käytettynä hankkiminen säästäisi rahaa ja luontoa. Suurin syy tällä kertaa uuden suosimiseen on kuitenkin se, että vanhoissa astioissa saattaa olla todella paljon lyijyä ja kadmiumia, jopa 700-kertaisesti yli raja-arvojen. Esimerkiksi lasten käyttöön turvallisia nykystandardien mukaisia astioita valmistettiin vasta 90-luvulla, joten sitä vanhemmat retroastiat ovat lähinnä vain koristekäyttöön sopivia. Lisäksi astioiden naarmut keräävät tehokkaasti pöpöjä, joten pelaan tässä asiassa varman päälle. Mikäli tämä astia-asia kiinnostaa, niin Kuningaskuluttajan artikkeli löytyy tästä linkistä.

Itsenäisyyspäivän pöytälipun ja ikkunan lippuketjun on tehnyt meidän poika lapsena. Sinivalkoisten kynttilöiden ympärille lasilautasille laitoin Tigeristä ostettuja tekotimantteja valoa taittamaan.

Pakkanen on noussut ja laskenut vuoron perään, mutta siippa onnistui kuitenkin jäädyttämään pihaan muutamia hennon ohuita, mutta sitäkin kauniimpia jäälyhtyjä.

Rakensimme pojan kanssa pitkästä aikaa piparkakkutalon jouluksi. Taikinaa meni 1.5 kiloa ja ranskanpastilleja viisi askia. Lisäksi tarvittiin nonparelleja, sokerimassaa liimaamiseen ja tomusokeria lumeksi. Vaaleanpunaiset sienet talon pihassa ovat irtokarkkeja. Revontulet valokuviin tein värivaloilla ja lumiset nietokset valkoisella tyllikankaalla.

Metalliset sarvekkaat tuikkualustat on perheystävän ja Thaimaan matkatoverin käsin tekemät. Tunnelmallisimmat valokuvat otetaan pimeän tullen tuikkujen ja jouluvalojen loisteessa.

Viime jouluna saimme pikkusiskoltani lahjaksi hänen ompelemansa hienot Tilda- pähkinänsärkijähahmot, jotka löysivät tänä vuonna paikan ikkunalaudalta tuikkujen keskeltä. Verhojen enkelit ja sivupöydän valkoisen valopuun olen itse tehnyt.

Myös lipaston päällä oleva sininen valopuutaulu on pikkusiskoni tekemä. Taulun teko-ohjeita löytyy tästä linkistä. Lipaston olen itse tuunannut, ohjeet löytyvät tästä linkistä. 

Näyttävän tuikkukynttilänjalan olen ostanut käsityöläisliikkeestä parikymmentä vuotta sitten. Tuunasin sitä ripustamalla siihen siimalla kirpputorilta löytämiäni lasikiekoja ja kristalleja. Romuista tehdyt kalastaja- ja golffaajahahmot on siippa on saanut syntymäpäivälahjaksi.

Onnellista Vuotta 2018 Kaikille!