Tuunattu punainen mekko

Jo edesmenneen Seppälän alennusmyynnistä kympillä ostettu mekko on kauniin tomaatinpunainen, harvoin tarjolla oleva lämpimän punainen sävy, josta kovasti pidän. Materiaalikin on hyvänlaatuista tukevaa jerseytä.

Tässä mekossa on vain sama yleinen ostomekkojen vika, josta kerroin "Miksi mekko ei istu?"- postauksessani aikaisemmin. Käykää lukaisemassa juttuni, niin huomaatte, että monet kauppojen mekoista ovat aivan käsittämättömän huonosti kaavoitettu.

Jouduin siis jälleen tuunaushommiin. Irroitin yläosan poikkisaumasta. Leikkasin sekä etu- ja takahelman keskeltä kappaletta halki. Leikkasin Nanson samanlaatuisesta oliivinvihreästä sekä eteen että taakse leveät kaitaleet raidoiksi. Raidan keskelle ompelin laatikosta löytyneestä puna-valkoisesta nauhasta koristeraidan. Samoista materiaaleista väsäsin rintaneulapohjaan vielä pienen irroitettavan koristerusetin. Tätä rusettia voi sitten käyttää asusteena muidenkin vaatteiden kanssa.

Tässä taas näkee, miten paljon kangasta oli säästetty helmaosassa. Kymmensenttisen raidan pystyi ompelemaan sekä mekon etu- että takahelmaan venyttämättä yläosaa lainkaan. Itse asiassa muutaman sentin leveämmätkin raidat olisi voinut vielä laittaa. Onko sitten ihme, että kauppojen koot eivät pidä paikkaansa ja naiset eivät löydä lantiolta sopivia mekkoja itselleen. Minulla kun lantion- ja rinnanympärys ovat lähes sentilleen samat, joten en ole mitenkään lanteikas siinä mielessä. Kaupan mekot pitäisi olla minulle juuri sopivia.

Mekkoon sopivat asusteiksi vanhat ja jalassa niin hyvät piparkakkureunaiset punaiset korkkarit.

Korvikseksi käyvät vanhat leikkisät kukkakorvikset, joiden keskusta on vihreiden raitoijen kanssa samaa sävyä.

Laukku on ainoa Mango- ostokseni hauskalla Mango-logolla. Tämän laukun minulle valitsi poikani ollessaan vielä lapsi. Kaunis mennyttä aikaa henkivän mallinen kiiltonahkalaukku on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi.

Panta on myös samaa vihreän sävyä ja kotimaista käsityötä. Mekon kanssa sopisi myös vanha aikaisemminkin täällä blogissa vilahdellut tekonahkatakkini.

Pitkästä aikaa tuli käytyä myös museossa, ennen tämän mainion näyttelyn vaihtumista toiseen. Selachius- museoiden Gösta-museossa "Glamour - pukuloistoa valkokankaalla" -pukunäyttelyyn pääsi vain kymmenen ihmistä kerrallaan maskien kera. Kerrassaan upea näyttely! 

Lumisateessa

 Viime aikoina on todellakin satanut lunta sakeasti. Jos lumitöiden vaivaa ei oteta huomioon, niin tykkään kyllä kovasti lumesta. Luminen maisema on rauhoittava, maiseman lisäksi äänimaailmakin muuttuu levolliseksi ja unenomaineksi.

Lumisadekävelyille kameran lisäksi tarvitaan lämpimät vaatteet. Pipon ompelin neuletilkuista, joten siinä on pari ylimääräistä pystysaumaa, jotka kätkeytyvät aika hyvin neuleeseen. Vuoritin pipon trikoolla, joten se ei kutita. Vihertävä trikoovuori kääntyy hiukan oikealle puolelle. Pala on jäänyt yli pajalleni tekemästäni trikoopaidasta vuosia sitten. Aronianoksia huovutin useampia moneen käyttöön, niitä löytyy myös tästä linkistä.

 

Reilunkokoinen kaulaliina on äidin neuloma.

 

Erilaisista villakankaanpaloista vuonna 2014 ompelemani takki on yhä käytössä joka talvi.

 

Takin hihakankaanpaloista ompelin kukka- ja lehtikuvioita helmaan. Kukat saivat erilaisista joutonapeista keskustan.

Äiti neuloi minulle lahjaksi myös nämä lämpöiset pitkävartiset sukat. Laura Vitan nauhakengissä on hauska roiskittu maaliläiskäkuvio.

 

Lumihiutaleasu - Halatti, leginssit ja säärystimet

Tämä vähän juhlavampi asu valmistui sopivasti jouluksi, mutta otin nämä kuvat vasta loppiaisena ennen kuusen riisumista koristeistaan. Hopealla koristeltu kuusi ja harmaa-hopeainen asu kun sopivat niin hyvin yhteen. 

Kutsun tätä asua lumihiutaleasuksi.

Kaavaa tähän halattiin ei ole. Verhokankaanpala oli sopivan kokoinen sellaisenaan. Leikkasin vain suorakaiteen muotoiseen palaan v-pääntien ja aukot vyötärön kohdalle vyötä varten. 

Halatti/tunika on Vilpolan verhokangasta. Koristelin pääntien, vyön ja olkalinjan hopeanauhalla, jota olen ostanut joskus vuosia sitten Eurokankaan poistolaatikosta. Näyttävä nauha ei ole oikein sopinut mihinkään ompelutyöhön, mutta tähän kankaaseen se sopii kuin nakutettu. Legginsien materiaalikin löytyi kauan aikaa sitten Eurokankaan alelaatikosta. Ohuen kiiltäväpintaisen trikoon pinta on harmaan ja vaaleanvihreän kirjava.

Harmaaraidalliset säärystimet olen saanut äidiltäni, joka on aika haka neulomaan. Koristelin säärystimet lumihiutaleita muistuttavilla virkatuilla pitsilapuilla.

Sukissa on hopeisia sydämiä. Hopeiset jumppatossut vielä jalkaan! Ne löytyivät kirpputorilta eurolla käyttämättömänä paketissaan. 

Tällä asulla osallistuin myös erään ryhmän vuoden vaihteen "Silver, gold and sparkly"-pukeutumishaasteeseen.

Sohvatyynyt ruiskumaalatusta kankaasta

Silloin tällöin harrastan kankaan ruiskumaalausta. Ruiskumaalaan aina kesällä ja ulkona, sillä se on todella sotkuista puuhaa. Myöhäissyksystä ompelin joistakin paksuhkoista ruiskumaalaamistani kankaista olohuoneen sohvatyynyihin uudet päälliset.

Keskimmäinen kukkatyyny on vanha ostotyyny. Lehtikuvioiset neljä tyynyä ovat ruiskumaalattuja. Pöydällä olevat kynttilänjalat ovat nurinpäin käännettyjä juomalaseja. Tämä on Pinterestin syövereistä löytynyt idea, jolla saa näyttäviä kynttiläasetelmia. Mitkä tahansa lasit käyvät tähän tarkoitukseen.

 

Ohjeet ruiskumaalaukseen löytyvät tästä linkistä.

Ruiskimaalaus on palkitsevaa. Etukäteen kannattaa säästää sopivia tyhjiä pulloja, esim. pesuaine- ja hiussuihkepulloja. Pullot menevät tukkoon, joten ne kannattaa kierrättää värjäyksen jälkeen muovinkeräykseen.

Tässä vielä lähikuvia ruiskumaalatuista tyynynpäällisistä. Ruiskumaalauksen lopputulos on hyvin pehmeä, hämyinen ja maalauksellinen.

 

 

 

 

Kuvasin loppiaisena myös tämän vuoden joulukoristelun olohuoneesta ennenkuin purin kaiken ensi vuotta odottamaan. Lipaston olen itse tuunannut, ohje löytyy tästä linkistä.

 

Joulukenkä kaapinovessa ja pähkinänsärkijät ikkunalaudalla ovat lahja siskoltani.

 

Pikkusohvalla istuvan nuken olen tehnyt itse nuorena tyttönä.

 Kuluneen nojatuolin verhoilin uusiksi tekoturkiksella jo vuosia sitten. Hyvin on kestänyt kulutusta.

Valoviikot

Tampereen valoviikoilla valaistiin myös keskustan rakennukset hienoilla värivaloilla ja liikkuvalla kuvalla. Näky oli vaikuttava ja sitä täydensi myös perinteinen joutori koristeineen. Kävin kuvaamassa keskustassa parina päivänä, mutta molempina päivinä oli lähes myrskyinen kylmä viima. Näpithän siinä jäätyi, kun en osaa valokuvata käsineiden kanssa. Onneksi spektaakkelin on luvattu toistuvan seuraavanakin jouluna, joten silloin sitten palaan uudestaan kameran kera paikalle.

Tampereella on muutenkin uusittu valaistusta viime vuosina. Puissa riippuvat jättipallot ovat myös kauniita. Minusta on hienoa, että kotikaupunkini ottaa kaiken irti pimeästä vuodenajasta kaupunkilaisten iloksi.

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!