Ratinan ostoskeskuksen avajaistunnelmia

Kyllä nämä lamat ja nousukaudet vaihtuvat sitten nopeasti. Juuri kun olen valitellut esim. Puolen vuoden vaate- ja asustelöytöjen yhteydessä kauppojen katoamista Tampereen keskustasta, niin sitten rakennetaan ja avataan nopsalla aikataululla uusi ostoskeskus. Aivan ydinkeskustaan Koskikeskuksen kulmille noussutta Ratinan ostoskeskusta on kyllä pitkään suunniteltu, ilmeisesti reilut kymmenen vuotta, mutta sitten kun hitaat hämäläiset tarttuvat toimeen, niin valmista syntyy.

Samalla saatiin keskustaan uusi aukio ostoskeskusten eri rakennusten keskelle. Toivottavasti aukiota osataan kesällä hyvin hyödyntää kaupunkilaisten olohuoneeksi.

Täysin uusia liikkeitä kaupungin tarjontaan ovat mm. Zara, Superdry, New Yorker ja Monki. En koskaan löydä Monkin valikoimista itselleni mitään, mutta tämän ketjun myymälät ovat aina hauskoja paikkoja. Avajaisissa Monkissa oli myös oma tiskijukka esiintymässä.

Halosen avajaishekkupöytä notkui kuohujuomasta ja sulklaaleivoksista.

Onneksi ostoskeskukseen on jätetty tilaa myös suurille ikkunoille, joista on hyvät näkymät uudelle aukiolle ja Laukontorille risteilyveneineen.

Hevisaurukset saivat aikaan melkoisen tungoksen ja kirkuvat ja pomppivat lapset osasivat näköjään suosikkilaulunsa ulkoa. Mahtoi Hevisauruksilla olla kuuma ;)

Mitä sitten avajaisista ostin? No, en yhtään mitään. Yhtä paitaa harkitsin, mutta jonot sovituskoppeihin ja kassalle olivat aivan liian pitkät. Väkeä oli liikkeellä todella paljon.

Galaksipaita ja huppari miehelle

Meidän nuori it-velho on pienestä pitäen ollut tykästynyt avaruusaiheisiin juttuihin. Tein hänen pyynnöstään galaksikuosisen T-paidan trikoosta ja hupparin collegekankaasta. Kaavat kopioin hyväksi todetuista vanhoista vaatteista. 

Huppariin laitoin mustat resorit helmaan ja hihansuihin. Hupun vuoritin mustalla trikoolla. Tummanharmaa nyörinpätkä huppuun löytyi ompelulaatikosta. Ompelukoneella tehdyt napinlävet toimivat hyvin nyörin kulkuteinä hupun reunassa.

Kaukajärven keskustaan on pystytetty seinät, joihin kuka tahansa saa tehdä graffiteja ja katutaidetta. Ne toimivat näköjään kivasti myös värikkäinä vaatekuvien taustoina :) 

Olomekkoja ja kulttuuria

Äidilleni tein pari tällaista mukavan väljää olomekkoa Kangaspuoti Tylliritarin trikookankaista. Mintunvihreäpohjaiseen trikooseen tykästyin niin, että ostin sitä itsellenikin mekkokankaaksi. Kunhan vain saisi inspiraation ompeluun, se kun on aikalailla nollassa tällä hetkellä...

Kultturirientoja on joulun jälkeen ollut paljon. Työväenmuseo Werstaassa en ole aiemmin käynyt, mutta nyt "Rana Plaza Fashion"- näyttelyn myötä tuli katsottua muutkin Werstaan näyttelyt läpi. "Rana Plaza Fashion" on valokuvaaja Soren Zeuthin viisi vuotta sitten sortuneen tekstiilitehtaan rauniolla kuvaamista ihmiskohtaloista ja esineistä kokoama näyttely. Rana Plazan sortumisesta sai alkunsa myös vuosittainen "Vaatevallankumous"- tapahtuma, joka pyrkii kiinnittämään huomiota vaatteiden alkuperään ja niiden eettisyyteen. Näyttely on koskettava, mutta pisti ajattelemaan erästä asiaa, jonka huomasin myös katsoessani hienoa Rahul Jainin dokumenttielokuvaa "Machines". Tämä elokuva kertoi intialaisen tekstiilitehtaan kurjuudesta. Niin "Rana Plaza Fashion"- näyttelyn kuvista kuin "Machines"- elokuvassa esiintyvistä tekstiilien tyylistä on pääteltävissä, että suurin osa niistä menee Aasian ja Lähi-Idän sekä valmistusmaiden kotimarkkinoille. Mitä me siis oikeasti voimme tehdä sellaisten tuotantolaitosten kurjuudelle, jotka jatkavat täysillä toimintaansa, vaikka länsimaiset asiakkaat lähtevät? Kehittyvien maiden elintason nousu kun ruokkii yhä kasvavaa tekstiilien kysyntää vielä pitkään.

Suomesta jo lähes kokonaan kadonnutta tekstiiliteollisuutta esittelee Werstaan pysyvät historialliset näyttelyt. Myös vanha kauppapuoti on hieno.

Jiri Gellerin "Fuck the World!" -näyttely Mäntän Gösta- museossa oli värikäs ja galaktinen. Näyttelyssä populaarikulttuuri, illuusiot ja uskonnot kohtasivat. Näyttely oli oivaltava, kantaaottava ja samalla hauska.

Joulun jälkeen olemme käyneet poikkeuksellisen paljon teatterissa. Komediateatterin "Pulkkinen Live"- esitystä voi suositella erityisesti Pulkkinen- faneille. Tampereen Teatterin "Miehenkäyttöopas" ja TTT-klubin "Mars vs Venus" käsittelivät hiukan samoja teemoja, miehen ja naisen eroavaisuuksia. Molemmat esitykset olivat melkoisia kuoliaaksinaurattajia. Näiden tamperelaisesitysten lisäksi kävimme katsomassa Turun kaupunginteatterissa Stingin säveltämän musikaalin "Viimeinen laiva". Esitys oli kertakaikkisen hieno, Stingin musiikki soiljui suomenkielisenäkin kauniina. Erityisen hienoja olivat teollisuushenkiset massiiviset lavasteet, joista sai monenlaisia tunnelmia irti. Sting kävi itse katsomassa esityksen Turussa ja kehui sitä vuolaasti, etenkin juuri suomen kielen sopivuutta sävellyksiinsä.

Mandala- aiheinen grafiikan näyttely

Olen ollut viime aikoina laiska kertoilemaan taideharrastuksistani. Joskus vaan tekeminen vie mennessään ja lopputulos menettää merkityksensä. Olen sitä mieltä, että tekemisessä matka onkin usein tärkeämpi kuin lopputulos. Ehkä juuri siksi taideyhdistyksen näyttelyt ja grafiikanryhmän touhut ovatkin jääneet kuvaamatta ja kertomatta.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva Cafe Gobaliin pystyttämästämme grafiikannäyttelystä. Mandala- aiheinen näyttely on nähtävänä Tampereen kuninkaankadun Gobalissa  huhtikuun loppuun saakka.

Omat työni "Elämänlanka" ja "Vuosirenkaat" ovat aivan näyttelyjulisteen yläpuolella salaattipöydän vieressä. Laitan paremmat kuvat tänne blogiini sitten, kun saan ne otettua ulkona näyttelyn jälkeen.