Puolen vuoden vaatelöydöt

Tässä puolen vuoden vaatelöydöt ajalta 1.7 - 31.12.2016.

Monet ovat varmasti kuulleet Nanson päätöksestä luopua omasta tehtaasta naapurikaupungissamme Nokialla. Tehtaasta luopuminen edellytti tietysti varastojen myymistä pois uuden omistajan, Nokian neulomon, tieltä. Onneksi tehtaalla sentään toiminta jatkuu, toivottavasti uusi yritys menestyy! Nanson tehtaan syksyisestä loppuunmyyntitapahtumasta ostin itselleni 7 mekkoa vain 10 euron kappalehintaan. Näiden mekkojen normaalihinnat pyörivät siinä 70-120 euron välillä, joten nyt sain laatumekkoja todella edullisesti. Monet näistä mekoista olivatkin ensimmäistä kertaa käytössä joulukuisella Pattayan reissulla, joten kuvatkin on siellä napattuja.

Haalea oranssi paulakukka- kuosinen mekko oli aivan pakko kuvata tismalleen samansävyisen kukkapensaan vieressä.

Näissä kukissa on hauska keltainen pienen kukan näköinen hede.

Paulakukka- mekko turkoosi-vihreällä kuosilla. Petroolinvihreä laukku on Pattayalta ostettu ja esitelty jo "Puolen vuoden asustelöydöt"- postauksessa.

Kaiteen takana puiden rungoissa kasvoi orkideoita. 

Tämä kuviollinen mekko on oikeasti yöpaita. Tuunasin pitkän paidan polvipituiseksi ja lisäsin vyötärölle mustista trikoosuikaleista letitetyn vyön. Trikoo on ihan samanlaista kuin Nanson mekoissa muutenkin, joten täydestä menee kuin väärä raha.

Hotellimme portin pielessä yläkuvan suihkulähteen vieressä kasvoi banaaneja kukkineen.

 

Ostin Stockmannin aletangosta kaksi hihatonta maksimekkoa (9 euroa/kpl) , murretun vihreän ja mustan. Mustan mekon lyhensin polvipituuteen, vihreä jäi maksimittaiseksi. Mustan mekon päälle on puettu "toukokuun keltaiseen blogihaasteeseen" tekemäni halatti, jonka hankalasta ompeluprojektista kerroin tässä linkissä.

 

Tässä Nanson mekossa on pitkät hihat ja kaunis akvarellimainen kuosi. Alaosa on kaksinkertainen, joten mekko sopii parhaiten talvikäyttöön. Mekon seurana on huovutettu huivi.

Näiden mekkojen lisäksi hankin Nanson tehtaalta terrakotan värisen talvimekon, oranssin trikoomekon vesiputouspääntiellä ja Pioni- kuosisen lilan mekon. Nämä mekot eivät  ole vielä päätyneet käyttöön ja valokuvattavaksi :)

Näihin ihaniin mekkolöytöihin upposi siis 88 euroa. Puolen vuoden vaatelöytöihin ajalta 1.1. - 30.6 yhteenlaskettuna rahaa vaateostoksiin kului vuonna 2016 yhteensä 599 euroa.     

Puolen vuoden asustelöydöt

Kerrankin olen ajoissa tämän "määräaikaispostauksen" kanssa, onhan vasta tammikuu. Tässä ostetut uudet asusteeni ajalta 1.7 - 31.12.2016. Suurin osa niistä on tällä kertaa hankittu matkoilta. Yllä oleva kirjava laukku on Tallinnan matkan löytö. Alennusmyyntien aikaan laukulle jäi hintaa vain 26 euroa.

Pieneenkin käteen hyvin istuvat villaiset Suomessa valmistetut lapaset on ostettu Kivat- tehtaanmyymälästä Tampereen Lahdesjärveltä. Kivat on tunnettu laadukkaista lasten vaatteista, mutta tehtaanmyymälästä löytyy vaihtelevasti myös aikuisille tehtyjä neulevaatteita. Lapaset maksoivat vain 6 euroa/pari.

Thaimaan Pattayan- reissun ostoksia kuvasin heti tuoreeltaan hotellimme puutarhassa. Viime syksyisen nilkan nyrjähdyksen seurauksena en uskalla ostaa enää korkokenkiä, koska ne ainakin vielä tuntuvat kivuliailta jalassa. Nämä balleriinat ja kangastossut tuntuivat mukavilta, joten ne lähtivät mukaan kotiin. Petroolinvihreään laukkuun mahtuu kamerakin nätisti. Kengät maksoivat 3 euroa/pari ja laukku 5 euroa. 

Pattayalta löytyi myös sävykäs cashmere- huivi. Näitä huiveja myydään joka paikassa 2.5 eurolla. Oikeasti nämä huivit eivät ole aitoa cashmerea nähneetkään, vaan materiaali on todennäköisesti viskoosia. Nätti kuosi ja edullinen hinta saavat kuitenkin ostamaan...  

Välipäivinä alkaneesta alesta ostin itselleni liukkaalla pitävät Icepeak- kengät. Ainoa sopiva koko oli minulle vierasta väriä, mutta 50% ale kompensoi valinnassa. Tämä oli pakkohankinta, sillä nilkan nyrjähdys ja muisto jäätävästä kivusta jätti pelon uudesta liukastumisesta. Pattayan reissun jälkeen kotimaassa oli useina päivinä todella liukasta, mutta näillä kengillä uskalsin lähteä pitkällekkin lenkille. Pitävistä kengistä pulitin 40 euroa.

Saapi nähdä, joutuuko tämä korkkarimimmi luopumaan korkokengistään, mikä tarkoittaakin sitten lähes koko kenkävarastoani. Minulla kun on kaikissa talvikengissäkin korot, näitä uusia Icepeak- kenkiä ja viime talvena Kolin reissua varten ostettuja patikkakenkiä lukuunottamatta. No, aika näyttää...

Lisäksi ostin Anttilan konkurssimyynnistä sukkia ja sukkahousuja moneksi tulevaksi vuodeksi 27 eurolla. Nämä puolen vuoden asustelöydöt maksoivat yhteensä siis  121.5 euroa. Vuonna 2016 hassasin rahaa asusteisiin siis 209.5 euroa. ( Puolen vuoden löydöt 1.1 - 30.6.2016 löytyvät tästä linkistä.) 

Vielä muistutuksena, että kaikki kengät ja laukut kannattaa käsitellä suojaspraylla ennen käyttöä, olivat ne mitä materiaalia tahansa. Käsittely kannattaa tehdä ulkona hajun ja kemikaalien vuoksi. 

Huovutettu huivi

Viime syksyn huovutuskurssilla tein itselleni talvisen huivin. Materiaalina käytin harmaata suomalaista villaa, sekä värikästä vihreätä ja turkoosia perulaista villaa. Perulainen villa oli valmiiksi nauhamaista, joten huivi oli helppo sommitella. Näin suuren työn huovuttaminen olikin sitten melko hidasta ja työlästä.

Huovutin huiviin lisäksi erivärisiä villanjämiä lisätäkseni pintaan elävyyttä. Villan hyvä ominaisuus on se, että se toistaa sävyt syvinä ja kauniina, vaikka lisäisit sävyä työhön vain muutaman hahtuvan verran.

Tämän huivin väritys vaihtelee hauskasti valon ja ympäristön mukaan. Hämärällä otetussa joulukuvassa se näyttää enemmän sinisävyiseltä.

Lumisessa metsässä ja joulukuusen valossa esiin tulevat puolestaan vihreät sävyt.

Totuuden temppeli

Ajelimme lavataksilla kohti Nakluan aluetta Pattayalla määränpäänä Sanctuary of Truth eli Totuuden temppeli. Ajettiin sitten reilusti ohi, päätepysäkille saakka. Kävelimme rantaan vain nähdäksemme, että tumma terävä torni edellisen niemen kärjessä valkoisten rakennusten keskellä olisi se oikea paikka... No, ei se mitään. Lähdimme kävelemään takaisin päin ja huomasimme olevamme alueella, jossa ei turisteja juuri näy. Kylttejäkään ei ollut enää englanniksi, poikkeuksena pelipaikan ikkuna, josta oli pakko napata kuva meidän it-velholle :)  Kävelyreitti temppelille päin oli hauska, joskus on hyvä vähän eksyä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Wang Boran, Prasat Mai, Sanctuary of Truth. Tämä Totuuden temppeli on rikkaan thaimaalaisen filantroopin Lek Viriyaphan lempilapsi. Temppeliä alettiin rakentaa vuonna 1981 ja rakennusprojektin arvioidaan olevan valmis vuonna 2025. Korkeutta rakennuksella on n. 105 metriä.

Kokonaan tiikkipuusta rakennettu temppeli on ainutlaatuinen. Kun ensimmäisen kerran näkee sen sukeltavan esiin puiden lomasta näköalapaikalla, näyttää siltä kuin se olisi trikkikuva maisemassa. Tämä vaikutelma näkyy myös alla olevassa kuvassa, eikö vain?

 

Rakennus on peitetty kokonaan veistoksilla niin ulkoa kuin sisältäkin.

Näkymä ikkunasta läheiseen siipeen.

Temppelistä löytyy tietenkin myös juuri menehtyneen ja kansalaisten rakastaman kuninkaan kuva.

Kerrotaan, että temppelin rakennuttaja Lek Viriyaphan olisi saanut inspiraationsa tähän temppeliin vierailtuaan naapurimaassa Kambodzassa muinaisessa Ankorin kaupungissa. Ainakin temppelissä on runsaasti nähtävissä khmeriläisen arkkitehtuurin piirteitä niin veistoksissa kuin torneissakin. Ankorin tyyliin temppelissä on sulassa sovussa eri uskontojen, kuten buddhalaisuuden ja hindulaisuuden piirteitä. Tämä paikka tarjoaakin sopivasti pohjustusta seuraavalle toivematkalleni Ankorin muinaiseen kaupunkiin Kambodzassa, jota myös maailman kahdeksanneksi ihmeeksi nimitetään.

Temppelin lähellä olevan katoksen alla kaiverretaan temppeliin lisää veistoksia lattialla istuen. Todella taitavia käsityöläisiä! 

Antoisan vierailun jälkeen lähdimme kävelemään takaisin päätielle lavataksiin hypätäksemme. Matkalla siippa poikkesi hiustenleikkuuseen ja parranajoon melko vaatimattoman näköiseen parturiliikkeeseen. Nappasin kuvan, kun parturi kävi vaihtamassa rahaa naapuriliikkeessä. Parturi teki hyvää jälkeä ja palveluun kuului kaikki pesusta, föönauksesta, talkista päähierontaan asti.  

Nähtävyyksiä ja rantaelämää Pattayalla

Keskustan Pattaya Beach ei houkuttele uimaan, vesi kun ei ole kovin puhdasta. Jotkut tosin väittävät veden puhdistuneen viime vuosina huomattavasti. Uimista varten on kuitenkin lähdettävä kauemmaksi. Pattayan lähellä on tähän tarkoitukseen sopivia pieniä saaria, joissa on muutakin nähtävää. Koh Larn eli Korallisaari on sopivasti lyhyen laivamatkan päässä. Laivat rullaavat saaren ja Pattayan väliä säännöllisesti ja ne täyttyvät hetkessä.

Koh Larnin Saima Beach on hyvä uimaranta, joskin auringon kuumuus pakotti oleilemaan varjon alla. Siitä huolimatta iltapäivällä iski päänsärky. Ekana matkapäivanä näin herkkäpäisen pitäisi pitää varansa, mutta eipä sitä taas muistanut...  

Iäkäs pariskunta etsi saalista pienellä kalastusveneellään. Puun oksiin kiinnitetyistä reikäisistä kivistä on tehty hauskoja tuulikelloja rannalle.

 

Saarella on myös kaunis pieni tutustumisen arvoinen temppelialue. Oranssiasuiset munkit ottivat siellä rennosti auringolta suojassa lekotellen ja tupakkaa poltellen. Maharak Cafen terassilta on hieno näköala Pattayaan päin ja selfien ottajia maisemaa vasten riitti. Kahvilassa oli ihania kakkuja ja muita herkkuja... Varjopaikat terassilla olivat jatkuvasti varattuja. Pienten puupöytien ympärillä istuskeltiin tyynyjen päälllä.

Pattayan Jomtien ranta on etenkin suosittu vesiurheiluale. Ranta on pitkä ja siisti ja sopivasti varjoisa puiden alla. Jomtienin alue oli aikaisemmin erityisesti suomalaisten turistien suosiossa, Pattaya Park torneineen erityisesti. Tornista voi laskeutua alas myös vaijereiden varassa roikkuen... Jomtien alue on Pattaya Beachin ympäristöä huomattavasti rauhallisempi ja merituulen ansiosta hiukan viileämpi paikka.
 

Vastaan tuli myös sähkömies työn aherruksessa. Thaimaalaiset sähkötyöt ovat ihan omaa luokkaansa. Vaikea päätellä, ovat nämä sähköalan työläiset kaikki "naapurin Raneja" vai suoranaisia neroja näitä johtoja yhdistäessään :D 

 

Jomtien rantatiellä on paljon hyviä ravintoloita, joista muutamaan tuli tutustuttua. Lavataksilla pääsi edullisesti kulkemaan, joten muutamana iltana ajeltiin rantatielle ihan vain syömään. Surf Kitchen- niminen paikka tarjosi hyvää ruokaa ja jälkiruoka-annokset olivat hulppeita. 

Hyvää ruokaa tarjosi myös alakuvan vaatimattoman näköinen paikka, jonka nimeä en tiedä (ehkä sillä nimeä ei ollutkaan). Erikoista on vielä se, että ravintolan läpi kuljetaan markettiin ja että ravintolan sisällä on rahanvaihtokoju. Huomatkaa Tom Yum- lounaskeittoa valokuvaavan hölmö ilme :D  Keitto pysyi tulikuumana astian sisällä olevan tuikkukynttilän avulla. Ravintolan avoin keittiö näkyy kuvassa oikealla.

Jomtien ja Pattaya Beacin väliin jää kukkula, Pratumnak Hill (Big Buddha Hill), jonka huipulla on 1940- luvulla rakennettu Wat Phra Yai- temppeli. Sinne kävelimme kukkulaa kiertävää mutkaista kävelytietä ylämäkeen paahtavassa helteessä.

Temppelin suurin nähtävyys on 18 metriä korkea kultainen Buddha kukkulan korkeimmalla paikalla. Sen nähdäkseen on siis vielä kivuttava ylös hienot lohikäärmeiden reunustamat portaat.

Kukkulalla olevassa puistossa puolison shortsin lahkeeseen lennähti tällainen otus. Näyttää ensin lehdeltä mutta onkin liikkeissään varsin nopea. Kyseinen hyppijä on ilmeisesti hepokatti. Pituutta ötökällä oli noin 10 senttiä.

k

Kukkulalta alaspäin tullessaan voi törmätä tähän hökkeliin. Kyseessä on ihan toimiva Taxi service. Thaimaalaiset ovat yrittäjäkansaa, eikä ulkoisilla puitteilla ole niin väliä, kunhan homma muuten toimii ;)

Noin 20 minuutin ajomatkan päässä Pattayalta sijaitsee Sattahip Royal Thai Navy Base, nimensä mukaisesti paikka on siis merivoimien aluetta. Siellä on useita rauhallisia ja siistejä rantoja, kuten tämä Sai Kaew Beach. Alueelle pääsee edullisia pääsylippuja vastaan.

Tämä ranta oli riittävän kirkas myös snorklaukseen, mikä onkin suosittu harrastus Thaimaassa. Jos snorklaus ei kuitenkaan tuota tarpeeksi elämyksiä merenalaisesta maailmasta, niin suosittelen käyntiä Underwater Worldissa. Siellä kävellään "meren alla läpinäkyvässä putkessa", jolloin meren ihmeet levittäytyvät ympärille. Hieno paikka! 

Sattahipin alueella armeijan aluksia pääsee myös katsomaan ja kuvaamaan. Siellä on myös muutamia kauppoja, joista saa mm. meriaiheisia vaatteita ja tavaroita. Massiivinen 911 komeili monen T-paidan rintamuksessa. Sattahip on laaja alue, joten Sai Kaew -rannalta oli vielä taksimatkaa alusten luo. Kannatta siis ehkä hakeutua suosiolla jollekkin lähemmälle rannalle, jos niitä haluaa käydä katsomassa. Taksikuskeilta kannattaa kysyä tarkemmat neuvot jo ennen lähtöä.    

Tässä nyt pieni otos Pattayan nähtävyyksistä. Valokuvia on taas tullut otettua valtavasti, joten karsintaa on joutunut tekemään rankalla kädellä. Siitäkin huolimatta, että toinen kamerani välillä jumittui ja oli pois käytöstä.

Rantoja tässä jutussa esittelin, koska ne monia (varsinkin lasten kanssa matkustavia) kiinnostavat, vaikkei niillä tullut montaakaan tuntia lojuttua. En ole mikään auringonpalvoja, en edes pidä helteestä. Aurinkoa saa riittävästi ihan kävellessä ympäristöönsä tutustuen. Meillä on jo 30 vuotta matkailijan uraa takana, joten meitä ei rannat eikä altaan reunalla lojuminen enää saa matkalle lähtemään ;)

Onneksi Pattayalla on siis muutakin tekemistä. Kaikkein hienoimmalle nähtävyydelle, Totuuden temppelille ympäristöineen, omistan sitten ihan oman postauksensa, kunhan ehdin.