Valoteos "Koski"

 Mistä maasta nämä kuvat on otettu? Tätä ihmettelen minäkin, vaikka itse nämä kuvat otin Tampereen Koskipuistossa viime viikonloppuna. Ja huomatkaa, näitä kuvia ei ole käsitelty mitenkään, joitakin kuvia on ainoastaan rajattu hiukan. 

 

 Viikonlopun ajaksi Koskipuiston valtasi valotaiteilija Kari Kolan upea valoteos "Koski". Teos sisälsi muuttuvien valojen lisäksi myös maagisen ja rauhoittavan äänen. Kokonaisvaltaisesti tunnelmaan pääset mm. Tampereen valoviikkojen facebook- sivuilta löytyvän vidon välityksellä.

Kuvattavaa illan pimeinä tunteina riitti, kiersin koko puiston kameran kanssa hitaasti ympäri. 

Eräs iäkäs tamperelainen herra pysähtyi juttelemaan. Ei ollut kuulemma koskaan nähnyt savua tulevan kuvassa etualalla olevasta piipusta. Nyt sieltä tuprutti vaihtuvan sävyistä savua. Miten lie sekin saatu aikaiseksi...

Vaihtuvien värien ansiosta samastakin kohdasta sai aina erilaisen valokuvan.

Veden päälle oli ripustettu kauniita lyhtyjä.

Lyhdyt on tehty ämpäreistä.

Housuista hameita

Housujen muuntaminen hameeksi on oikea tuunausklassikko. Tässä muutama tällainen tuunausvinkki vuosien varrelta.

1. Ukkohousuista asialliseksi laskoshameeksi: Housut katkaistaan haarakoukun yläpuolelta. Lahkeet puolitetaan n. polven kohdalta ja avataan haarasaumasta. Puolikkaat yhdistetään etu- ja takahelmaksi, ylimääräisestä leveydestä muodostetaan laskokset. Lahkeiden ylimääräiset saumat on piilotettu laskosten pohjaan.

2. Puuvillahousuista rennoksi hameeksi: Housut katkaistaan haarakoukkun yläpuolelta. Helmaan rypytetään housukankaaseen sointuvaa puuvillakangasta, joka on valmiiksi kutistettu. Tähän versioon olen vielä lisännyt toisesta kankaasta leikattuja maatuska-aplikaatioita ja palloja.

3. Farkuista farkkuhameeksi: Tämä malli on jo sellainen tuunausklassikko, että tällaisia hameita tikattuinen haarakoukkuineen myydään kaupoissa valmiinakin! Tässä tuunauksessa siis housujen sisäsauma puretaan, lahkeet katkaistaan sopivaan hamemittaan ja hukkapalasta leikataan sopiva kolmio leventämään helmaa. Haarakoukut tikataan päällekkäin edestä ja takaa.

4. Mustista shortseista rokkihameeksi: Tässä shortsien haarat on purettu ja tikattu päällekkäin. Helma on tehty neliskulmaisesta kankaasta, jonka keskelle on leikattu pyöreä reikä. Helma on rypytetty reiän reunasta shortsiosaan sopivaksi.

Vyöstä muodostuva vyötärökaitale oli shortseissa valmiina.

Pääntien korjausta "valetopilla"

Usein kauppojen mekoissa ja paidoissa on melko paljastava pääntie, jota joutuu aina vähän korjaamaan. Usein riittää neula ja lanka, ja parilla pistolla asia on korjattu. Jos tämä ei riitä, on materiaalia etumustaan jostain keksittävä lisää. Mekon tai paidan alle voi tässä tapauksessa tietysti pukea topin, mutta lämpimällä säällä se tarkoittaa yhtä vaatekerrosta lisää. Koska kärsin helposti kuumuudesta, olen ratkaissut ongelman "valetopilla".

Valetoppi on pääntielle ommeltu kolmion muotoinen pala, joka näyttää pääntieltä pilkottavalta topilta. Se voi olla melkein mitä kangasmateriaalia tahansa.

Punasävyiseen Nanson mekkoon tein valetopin pilkullisesta trikoopalasta. Palan yläreunassa on kuminauhakuja. Pilkut ovat samaa punaista sävyä kuin mekossa.

Vihreä/valkoiseen trikoomekkoon lisäsin valetopin valkoisesta trikoosta. Yläreunassa on leveähkö kuminauha.

Ruskea halterneck- mekko sai valetoppinsa samansävyisestä pitsistä ommeltuna. Satiinauharusetti on mekon kainaloista irroitetuista ripustuslenkeistä tehty. Otan aina vaatteista ripustuslenkit talteen. Sinänsä ne ovat käteviä, koska vaatteet eivät kauppojen henkareista valu lattialle ja likaannu, mutta kotona vaatekaapissa ne ovat aika hyödyttömiä. Ne jäävät myös kiireessä vaatteita pukiessa helposti näkyviin :)

Valetopin kolmionmuotoisen palan oikea koko kannattaa hakea sovittamalla. Tässäkin tilanteessa edellisessä postauksessa esittelemäni säädettävä sovitusnukke on oiva apu.

Sovitusnukke ja kangashuppu valokuvausta varten

Joku kysäisi minulta, että mistä olen hankkinut blogissani esiintyvän mustan mallinuken. Se ei oikeasti ole mallinukke, vaan kuvausta varten tuunattu säädettävä sovitusnukke.
  
Säädettävä sovitusnukkehan on lähes välttämätön apuväline paljon ompelevalle. Siihen voi säätää aina uudet mitat jos vaatekoko välillä vähän vaihtelee. Lisäksi se on oiva apu muille ommellessa vaikka käyttäisikin valmiskaavoja. Kaavojen koot kun tuppaavat vaihtemaan hurjasti eri valmistajien välillä.

Tämä minun sovitusnukkeni on jo hurjan vanha, olen ostanut sen opiskeluaikana vuonna 1993. Jotkut säätörullat tahtovat jo vähän jumittaa niitä pyörittäessä, mutta vielä me "Matamin" kanssa pärjätään... Selän pituutta voi säätää rinnan alla olevan poikkisauman kohdasta. Olen muotoillut kokonaisia vaatteita "Matamin" päällä ja tehnyt niiden mukaan kaavoja. Kaikki ompelevat tietävät, miten vaikea on yrittää laittaa itselleen nuppineuloja vaatteeseen samalla kun sovittaa sitä päälleen. Oikeisiin mittoihin säädetty sovitusnukke on tällöin enemmän kuin tarpeen.  

Käytän sovitusnukkea tosiaan joskus myös vaatekuvien ottamiseen. Sitä varten olen tehnyt mustasta trikoosta hupun, joka peittää rumat säätörullat. Huppu on helppo tehdä. Pingotin ensin trikoopalat nuppineulojen avulla nuken päälle, niin että sivuille muodostuu saumat. Sitten vain ompelin jousto-ompeleella nuppineulojen mukaan ja leikkasin ylimääräisen trikoon pois.

Käytin tätä nukkea huppuineen mm. edellisen postauksen valokuvissa tässä linkissä.