Varaslähtö vappuun!

Käymme "tyttöporukan" kanssa säännöllisesti vaihtamassa kuulumisia hyvän ruuan äärellä eri paikoissa. Eilen tapasimme New Yorkissa ja söimme ruuan päälle vielä oikein makeaähkyt. Mukavaa oli, seuraavaa kertaa odotellessa. Tuli otettua oikein maittava varaslähtö vappuun!

Pääruuaksi söin chevre salad- annoksen ja jälkiruuaksi minttusuklaakakkua New York- jäätelöllä.

Viikon sanonta

"Poissa silmistä, poissa mielestä."

24.4.2014 vietettiin vaatevallankumouksen päivää. Tuolloin oli bangladeshilaisen Rana Plaza-teollisuusrakennuksen romahtamisen vuosipäivä. Vaatevallankumouksen viettäjät 24.4 pukivat vaatteitaan päälleen nurinpäin, vaatien vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja reilusti tehtyjä vaatteita. Rana Plazan romahduksessa menehtyi ainakin 1100 ihmistä, tarkkaa lukua ei vieläkään tiedetä. Lisäksi monet loukkaantuivat, osa vakavasti ja työkykynsä menettäen. Loukkaantuneille ja omaisiaan menettäneille ei vieläkään ole maksettu kuin nimellisiä korvauksia, jos niitäkään. Rana Plazan romahduksen ajateltiin vihdoin herättävän vaateyritykset ja muuttavan halpatuotannon periaatteita eettiseen suuntaan, mutta viitteitä tällaiseen muutokseen ei ole vieläkään näkynyt. Heti kun asia katoaa julkisuudesta, se unohdetaan.

14.4 esitettiin ohjelma MOT - Veren tahrimat vaatteet, jossa vierailtiin vaatetehtailla Bangladeshissa. Rana Plazan romahduksen jälkeisten mielenosoitusten jälkeen minimipalkka nostettiin n.28 eurosta 48 euroon kuukaudessa. Tämä tarkoitti työntekijöille sitä, että työtahtia kiristettiin, ruoka- , juoma- tai wc-taukoja ei saa enää pitää. Palkattomien ylitöiden määrä on lisääntynyt. Työpäivät ilman taukoja ovat usein 16- tuntisia, jopa pidempiä. Monet ovat sairastuneet ja menettäneet työkykynsä. 

MOT vieraili tehtaalla, jossa valmistettiin suomalaisen Reiman lastenvaatteita. Tehtaan työntekijöiden palkka oli n.60 euroa kuukaudessa ylitöineen. Edes tämä palkka ei riitä kunnolla elämiseen. Haastatellut työntekijät olivat selvästi alipainoisia, aliravittuja ja loppuunpalamisen kynnyksellä. Reiman 13 euron paidasta ompelijalle jää n. 2 senttiä palkkaa. MOT:in vierailemilla tehtailla valmistettiin myös Lindexin ja Stockmannin vaatteita.

Vaateteollisuudella ei tunnu oikeasti olevan halua muuttaa asiaa. Jotta vaatetehtaiden työntekijät saisivat elämiseen riittävän palkan, vaatteiden hintojen nousu olisi noin 50 senttiä vaatteelta. Ei mikään merkitsevä hinnankorotus meille hyvinvoiville länsimaisille kuluttajille. Valitettavasti kalliit merkkituotteetkin on tuotettu samoissa vaatetehtaissa, vain paremmista materiaaleista. Ostamalla kalliimpaa emme siis osta yhtään sen eettisempää tuotetta. Kaikkein vähiten eettisyydestä näyttävät välittävän kaikkein kalleimpia tuotteita valmistavat ns. luksusmerkit.

Palkkaakin tärkeämpiä tavoitteita ovat työntekijöiden työolosuhteiden, työterveyden, työturvallisuuden, työn mielekkyyden ja elämän laadun parantaminen. Ihmisellä pitäisi olla muutakin elämää kuin tuotteiden valmistaminen liukuhihnalla yltäkylläisyydessä eläville. Ihmisellä pitäisi olla näkemys paremmasta tulevaisuudesta itselleen ja lapsilleen.

Ostoboikotit eivät valitettavasti toimi, ja kotimaisten tuotteiden varassa eläminen on nykyään mahdotonta. Kaikki muutkin käyttämämme tuotteet on mahdollisesti valmistettu epäeettisesti. Parina esimerkkinä voi mainita viimeaikojen Pirkka-ananasmehukohu ja lähes orjatyövoimalla valmistetut terveydenhuollon käyttämät suojahansikkaat. Myös meille välttämättömien lääkkeiden raaka-aineita valmistetaan epäeettisesti ja ympäristöä tuhoten. Ainoat keinot muuttaa asioita näyttävät olevan julkisuus, painostus ja järjestötoiminta.

Paras konsti pitkällä tähtäimellä on kaikkien meidän asennemuutos. Meidän pitäisi oppia arvostamaan muiden ihmisten tekemää työtä, oli tuote sitten halpa tai kallis. Kulutustottumuksia pitäisi muuttaa pelkästään jo ympäristönsuojelunkin näkökulmasta. Ennen kaikkea meidän pitäisi oppia arvostamaan muita ihmisiä. Orjuus ei ole kadonnut minnekään, se on vain hiukan muuttanut muotoaan. Olisi hyvä miettiä, miksi meillä on oikeus syödä itsemme liian täyteen, kun monet elintarvikkeidemme valmistajat ovat aliravittuja, täyttää suuret asuntomme vaatteilla, kun niiden valmistajat asuvat slummeissa omistaen vain yhden vaatekerran?    
    

Kaulakoruja kierrätysmateriaaleista

Käsitöitä, tuunausta ja kierrätystä harrastavalla on sellainen ongelma, että laatikot täyttyvät tarvikkeista, jotka voivat joskus olla tarpeen. Vanha sanontakin sanoo, että "kaikki on kymmenessä vuodessa tarpeen". Ja sen noin kymmenen vuotta se monta kertaa ottaakin, ennen kuin tarvikkeet löytävät paikkansa! Näihin kaulakoruihin on käytetty laatikon pohjalla pyörineitä rikkinäisä koruja ja vanhoista vaatteista ratkottuja nappeja. Tarvikkeet on valikoitu värin mukaan, joten väriltään sopimattomista tulee sitten jotain muuta myöhemmin!

Käsinmaalatut hiussoljet

Hua Hinin yötorilta löysin tällaiset käsinmaalatut hiussoljet. En juurikaan käytä nutturoita, koska ne saavat tämänikäisen helposti näyttämään "kansakoulunopettajalta". Näissä on kuitenkin hauskaa itämaista henkeä, ja sopivat varmaan hyvin sitten niiden thaisilkistä tekemieni vaatteiden kanssa yhteen. ( Kunhan saan ne joskus tehtyä.) Nämä soljet ovat todella helppo saada pysymään tukevasti hiuksissa. Näiden pikanutturoiden tekemiseen meni korkeintaan 15 sekuntia. Soljet maksoivat yhteensä noin 7 euroa eli 3.5 euroa "kipale". Soljet lepäävät Hua Hinistä samalta yötorilta ostamallani paksulla parivuoteen satiinipäiväpeittolla, hinta noin 21 euroa. Siinä on ihanat silkkitupsut kulmissa, Suomessa varmaan pelkät tupsut maksaa sen 21 euroa!

Simpukkatuulikello

Tällaisen simppukkatuulikellon ostin pienestä myyntikojusta iäkkäältä rouvalta Thaimaasta. Ilmeisesti hän itse tekee näitä myyntiin. Hua Hinin rannoilta löytyy runsaasti erilaisia simpukankuoria. Tuulikellon simpukat on ripustettu kookospähkinän kuoren puolikkaaseen, mutta myynnissä oli myös puukehikkoihin valmistettuja tuulikelloja. Tällaisen voisi tehdä itsekin, näitä simpukoita kun kulkeutuu kotiin rannoilta lasten (ja joskus aikuistenkin) taskuissa. Tästä kellosta tulee aivan viehättävä ääni. Talveksi laitoin tämän sisälle, mutta kesäksi se pääsee sitten ulos "kilkuttelemaan".

 

Viikon sanonta

"Elämässä 50% on kiinni perimästä, 10% ympäristöstä ja 40% on kiinni itsestäsi."

Tämän monelle tutun sanonnan voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Joillekin se tarkoittaa sitä, ettei juuri kannata yrittää asioihin vaikuttaa kun sen merkitys on vain 40 prosenttia. Toisille se tarkoittaa sitä, että kun voi vaikuttaa omaan toimintaansa, ja pyrkiä muuttamaan ympäristöään, niin puntit ovatkin jo tasan. Näinhän se on, toisilla lasi on aina puoli tyhjä ja toisilla puoliksi täynnä.

Kohta tämä pitkään totuutena pidetty sanonta todennäköisesti muuttuu. Ja vieläpä niin, että perimän osuus vähenee ja ympäristön osuus suurenee yhdessä oman vaikutusmahdollisuuden kanssa. Nimittäin Aamulehden Tiede-jutun (19.4.2014) mukaan on aika päivittää koulun biologian tunnilla opitut asiat perinnöllisyydestä. Geenit eivät vaikutakaan tyhjiössä, vaan niiden toimintaa säätelee epigenetiikka.

Epigenetiikka tarkoittaa "geenien yläpuolella." Esimerkiksi identtisten kaksosten perimä on täysin samanlainen. Silti heistä voi kehittyä hyvin erilaisia, toinen voi olla laiha, toinen ylipainoinen, ja he sairastuvat eri sairauksiin. Epigenetiikkalla on tässä sormensa pelissä. Epigeneettisten muutosten takia geenit voivat samanlaisessakin perimässä ilmentyä eri tavoin. Osa geeneitä aktivoituu, osa kytkeytyy pois päältä. Epigenetiikka liittyy siis geenien säätelyyn, ja siihen vaikuttaa lähestulkoon kaikki, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tämä tiedetään jo varmaksi monien geenien kohdalla. Esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen kohdalla liikkumattomuudella, ylipainolla ja ravinnolla on ratkaiseva merkitys geenien katkaisimen kääntämisessä on-asentoon.

Epigenetiikan professori Minna Nyström näkee, että kun tieto epigenetiikasta lisääntyy, ihmisiltä voidaan vaatia suurempaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Enää lihavuudesta ei voi syyttää pelkästään huonoja geenejä. Perimää ei voi enää käyttää tekosyynä, vaan voimme itse muokata ympäristöämme ja elimistöämme.

Tieto vaatii lisätoimia myös yhteiskunnalta. Vastuu ympäristömme puhtaudesta ja monimuotoisuudesta kasvaa. Esimerkiksi monien yleisesti sallitujen kemikaalien käyttöä joudutaan tutkimaan epigenetiikan näkökulmasta tarkemmin.   

Pääsiäistunnelmia

Hyvää Pääsiäistä kaikille! Erityisesti äidille, veljelle perheineen ja siskolle perheineen Vilppulaan päin! Koristeet ovat paikallaan ja pääsiäispöytä on katettuna. Kohta päästään syömään. Siitähän tässä juhlassa on kysymys, syömisestä. Ja tietysti parista ylimääräisestä vapaapäivästä työn aherruksesta.

 Pääsiäispöytään kuuluu lammas valkosipuliperunoiden ja bearnaise-kastikkeen kera. Posliinikana ja muna-astiat on ostettu vuosia sitten Tiimarista. Kauniit juomalasit ovat Pioni-sarjaa, jota olen vuosien varrella saanut kummisedältäni lahjaksi.

Pupu kukkakoreineen löytyi Lidlistä 11.90 euron hintaan.

 Koristepuu muuntautui pääsiäipuuksi höyhenillä. Puun olen väsännyt puusta pudonneesta männynoksasta. Lasimunat on ostettu Haiharan käsityöläismyymälästä eri kesinä. Myymälä on auki vain kesäisin.

Thaimaan ostoksia

Tein Hua Hinistä pari mekkolöytöä. Alla olevan oranssikukallisen mekon löysin The Venezia -ostosalueelta hintaan 5 euroa. Helmet olen itse tehnyt vanhoista napeista ja rikkimenneistä koruista. Sukkahousut Seppälä-alesta 4 euroa.

Tämän ruskeakuviollisen mekon löysin FN Factory Outlet- ostoskeskuksesta hintaan 17,5 euroa. Hinta on thaimaalaisittain aika kova, mutta outletin hinnat eivät tosiaan olleet halvimmasta päästä. Mutta tämä mekko on ollut jo kovassa käytössä! Mekko muistuttaa hiukan rakastamaani Desiqual-tyyliä. Virkattu koru on Indiskasta ostettu kauan sitten, en muista hintaa. Vyö Seppälän alesta 6 euroa. Sängyllä vielä silittämätön Hua Hinin yötorilta ostettu satiinipeitto, hinta 21 euroa. Peiton kudonnassa näkyvät tietysti palmut ja elefantit.

Tämä thaipaita löytyi Hua Hinin yötorilta hintaan 7.6 euroa. Kannattaa muistaa, että torilla on aina tapana tinkiä! Tässä on laatu kohdallaan, musta neulos on todella paksua laatua. Käsintehdyt nauhanapit ja lenkit ovat todella hienot. Minun piti kerran vuosia sitten ostaa tällaiset napit, mutta ne maksoivat mallista riippuen nappikaupassa 7-10 euroa/kpl! Ja tässä paidassa niitä on neljä. Laskoshame löytyi Anttilan poistotangosta edellistalvena hintaan 5 euroa.

Sängyllä lisää Thaimaan löytöjä. Musta perhoshuivi Hua Hinin yötorilta 2.5 euroa. Todella hyviä alushousuja ostin Market Willage -ostoskeskuksesta 12 kpl yhteensä 25 euroa, eli reilut pari euroa kappale. En sen jälkeen ole muita käyttänytkään! Vihreän lohikäärmekuvioisen silkkikankaan ostin Eazy textile -kangaskaupasta hintaan 12.5 euroa/metri. Kaksi komeaa lohikäärmebrodeerausta ostin samasta paikasta hintaan 7 euroa/kpl, ja riikinkukko-paljettikuvion hintaan 3 euroa. En edes osaa kuvitella, mitä nämä maksaisivat Suomessa. Räätäliltämme ostin oranssin lohikäärmesilkin hintaan 16,5 euroa/metri. Olen näköjään heikkona lohikäärmeisiin! Kankaiden hinnat voi tuntua korkeilta, mutta ne ovat laadukasta luonnonsilkkistä jagardia. Esittelen sitten joskus, mitä näistä saan aikaiseksi.

Lisäksi ostin Market Willage- ostoskeskuksesta tekonahkaisen kameralaukun hintaan 2,5 euroa ja kameranputsaussetin hintaan 3 euroa. Pojalle toin tuliaisina t-paitoja , jotka maksoivat keskimäärin 5 euroa/kpl. Näistä ostoksista ei ole toistaiseksi kuvaa.

Hua Hin - ostoksilla

Emme juurikaan olleet suunnitelleet tekevämme paljon ostoksia Thaimaan matkallamme, vaikka siellä edullista onkin. Ostosmahdollisuudet tulivat vastaan, kun tutustuimme Hua Hiniin. Jotain myös tarttui mukaan. Esittelen tässä nyt ostospaikkoja ja -kokemuksia, ostokset esittelen sitten omissa postauksissaan.

YÖTORIT: Paras aika tehdä ostoksia on tietysti auringonlaskun jälkeen, kun ei ole enää liian lämmintä. Oma suosikkipaikkani oli yötori Hua Hinin temppelialueen lähellä, kellotornin ja Chat Chai -ruokatorin kulmilla. Ruokatorilta olikin kuva "Syö ja juo" -postauksessa. Tällä yötorilla tuotteiden laatu on mielestäni parempi kuin suuremmalla sairaalan lähellä olevalla yötorilla. Yötorilta valitettavasti ei tullut otettua kuvaa, mutta alla olevassa kuvassa olemme menossa sinne päin.

PLEARNWAN eli Vintage Willage on ostos-ja huvittelupaikka Bankokiin päin mentäessä Kuninkaan palatsia vastapäätä. Shoppailukylä jäljittelee perinteistä thaimaalaista kylää, ja siellä on paljon pikkuputiikkeja, ja erityisesti vanhan mallin mukaan tehtyä pientä sisustustavaraa.

THE VENEZIA on Venetsiaa jäljittelevä ostosalue hiukan Wintage Willagesta eteenpäin Bankokiin johtavaa tietä. Tämä oli todella hassu kokemus, koska olimme käyneet ihan oikeassa Venetsiassa muutamaa kuukautta aikaisemmin! Ostoskeskuksessa pääsi kulkemaan gondolilla "Rialton sillan" alta....

Että oikein "Rialton silta". Aikas on muovisen oloinen....

FN FACTORY OUTLET: Vielä hiukan eteenpäin Veneziasta Bankokiin johtavaa tietä sijaitsee outlet- ostoskeskus. Keskellä ostoskeskusta on hieno puutarha siltoineen ja suuria värikkäitä dinosauruksia. Alakerroksessa on yhdistetty museo ja taidenäyttely, joka oli tosi kiva.  

 KANGASKAUPAT: Yksi minun suosikkiliikkeeni oli tämä kangasliike, joka oli tukkuliikkeen oloinen. Valikoimaa riitti.

 Eazy textile oli kaupan nimi, mutta nimestä huolimatta iäkäs liikkeenpitäjä ei osannut sanaakaan englantia. Onneksi on elekieli!

MARKET VILLAGE on hyvin  tutunomainen ja kansainvälinen ostoskeskus. Sielä on myös Prismaa muistuttava marketti, josta saa elektroniikkaa, ruokaa ja vaatteita. Hinnat marketissa ovat todella edulliset. Lisäksi ostarilla on paljon pikkukauppoja ja myyntikojuja pitkin käytäviä. Kannattaa varata aikaa, onneksi wc-osasto on siisti!  Myös ruokapaikkoja löytyy joka makuun.

Market Village -ostarin edustalla oli "joulukuvaelma" enkeleineen.  Rekeä vetivät jääkarhut, keskellä oli komea joulukuusi. Tätä minä ihmettelin koko reisun ajan, että miten tämä joulu liittyy budhalaisuuteen?

RÄÄTÄLIT: Aikaisemmin jo postasinkin räätälillä käynnistä. Kannattaa huomioida, että thaimaalaiset vaatekoot ovat pieniä. Hua Hinissä isokokoisille ainoa paikka ostaa vaatteita on räätäli. En osaa sanoa onko Bankokissa tai Phuketissa jo valikoimaa myös isokokoisille. Räätäleiltä voi halutessaan ostaa myös kankaita.

Minun mielestäni ehdottomasti parhaat ostospaikat ovat YÖTORI, MARKET VILLAGE, KANGASKAUPAT ja RÄÄTÄLI. Siippa teki löytöjä myös paikallisissa kalastusliikkeissä. Myös ympäri kaupunkia olevista pikkukojuista voi tehdä hyviä löytöjä. Kerron tulevissa postauksissa erikseen ostoksistani. 

 Mäkkärin Ronald McDonald taipuu myös thaimaalaiseen tervehdykseen.

Viikon sanonta

"What I like about photographs, is that they capture a moment that`s gone forever impossible to reproduce."

- Karl Lagerfeld -

Näinhän se on. Paraskaan muisti ei mennyttä hetkeä kovin hyvin saa mieleen palautettua. Yksityiskohdat katoavat ensimmäisenä. Valokuvia katsellessa pystyy palauttamaan mieleen jopa tuoksut ja äänet.

Olen aina tykännyt valokuvauksesta. Nuorempana vain kamerani olivat usein aika huonoja. Nyt sain mieheltäni yhdistetyksi joulu- ja synttärilahjaksi tämän Olympus E-M5 digitaalijärkkärin. Ensimmäisen kerran tällä kuvailin Hua Hinin reissullamme, ja hurahdin valokuvaamiseen täysin. Niitä reissukuviahan sitten löytyy tästä blogistakin aika paljon...Tämä kamera on siitä loistava, että vaikka se on täysiverinen järkkäri, niin se on kuitenkin sen verran pienikokoinen , että se mahtuu käsilaukkuun. Näinollen se sitten tulee myös otettua mukaan.Viime viikolla hankin myös jalustan. Mannfrotto-merkkinen jalusta maksoi Anttilan tarjouksessa 49.90 euroa, takuu 5 vuotta. Jalustankin valitsin sillä perusteella, että sen saa taitettua pieneen kokoon. Kameralaukun löysin muuten Hua Hinistä hintaan 2,5 euroa, ja kameranputsaussetin hintaan 3 euroa. Varustepuoli on siis kunnossa, ja nyt pitäisi sitten vielä tosissaan perehtyä valokuvauksen saloihin. Että kurssia taas pukkaa....

  

Hua Hin - Thaimaan räätälit

"Täällä ei ole onneksi liikennettä tai räätäleitä" Näin tokaisi nuori mies "Paratiisi"- sarjassa, joka kertoo Thaimaan matkailijoista. Kyseisessä jaksossa lomailijat olivat lähteneet Phuketista pienelle hiljaiselle saarelle retkeilemään. Liikenteestä postasinkin jo aiemmin. Avaan nyt tätä kuvaavaa lausahdusta räätäleiden osalta.

Hotellimme lähellä räätälinliikkeitä todellakin oli vieri vieressä. Thaimaalaiseen kauppatyylliin kuuluu sisäänheitto-taktiikka, joten hotellilta ei voinut poistua keskustelematta noin puolen tusinan "räätälin" kanssa. Ärsyttäväähän se todellakin oli, mutta onneksi agressiivisuus ei kuulu thaimaalaiseen kauppatyyliin, kuten monissa muissa turistikohteissa. Räätäleitähän nämä sisäänheittäjät eivät oikeasti ole, vaan ammattimyyjiä. Räätälit eivät yleensä edes työskentele näissä liikkeissä, vaan puvut teetetään aivan muualla.

Kyseessä ei siis tarkalleen ottaen ole räätälintyönä tehdyt vaatteet vaan mittatilausvaatteet. Mittatilaukset tehdään muuttamalla valmiita kaavoja asiakkaan mittoja vastaaviksi. Räätälintyönä valmistettuihin tilaustöihin kaavat tehdään alusta asti asiakkaan mittojen mukaan. Tämän tietää siitäkin, että liikkeessä otetaan vain joitakin mittoja asiakkaasta. Oikeaan tilaustyöhön mittoja tarvittaisiin kymmeniä. Hintakin olisi sitten jotain aivan muuta.

Miten sitten valita räätäli kaikista innokkaista palveluntarjoajista? Matkaoppaan mukaan parhaat ovat yleensä tasokkaiden hotellien lähellä. Tästä neuvosta ei ole kauheasti hyötyä, oman hotellimme läheisyydessä räätäleitä todellakin riitti. Kävelimme siis sisään liikkeeseen kun meidät sinne pyydettiin ja tilasimme miehelleni puvun ja pari paitaa. Vertaillaksemme laatua tilasimme vielä toiselta räätäliltä yhden paidan. Laatu oli yhtä hyvä molemmissa, ja olimme tyytyväisiä.

Monien räätälinliikkeiden edessä on kyltti hinnoista useammallakin kielellä, mm. suomeksi. Hinnat ovat todella hurjan houkuttelevia esim. 2 pukua sadalla eurolla. Myös toimitusajat ovat uskomattomia, esim. 24 tunnissa valmiit puvut. Näihin ei kannata mennä lankaan. Kummassakaan liikkeessä johon menimme, ei tällaisia tarjouksia ollut. Sovituksiin ja korjauksiin kannattaa varata useita päiviä aikaa, muuten vaatteet eivät ehkä ole sitä mitä piti. Noin halvoissa vaatteissa materiaalit ovat halvinta ja huonointa mahdollista laatua.

Valitsimme mustaan peruspukuun parhaan cashmirvillakankaan, mitä liikkeestä löytyi, ja kunnollisen paksun vuorikangaslaadun. Teetimme toisen paidan valkoisesta silkkisekoitekankaasta ja toisen paidan kirjavasta puuvillasta. Materiaaleja kannattaa hypistellä ja pintaa hiukan hangata laadun varmistamiseksi.

Kenen sitten kannattaa teettää vaatteita Thaimaan matkalla? Niiden, jotka eivät saa sopivia kaupasta helposti. Esim. sellaisten miesten jotka eivät oikein osu valmispukujen tai -paitojen mitoitukseen. Ja niiden, joilla on jotain tiettynnäköistä vaatetta mielessä, jota ei saa valmiina. Thaimaalaiset tekevät erityisesti hauskannäköisiä miesten paitoja. Monet naiset teettävät myös hääpukuja, tai esim. juhlapukuja tiettyyn tulevaan tilaisuuteen. Käyttö tietysti kannattaa miettiä, ei niitä vaatteita kannata kaappiin roikkumaan teettää.

Oikeaa räätälintyötä etsivän kannattaa nähdä hiukan enemmän vaivaa ja ottaa etukäteen selvää liikkeistä. Tai teettää pukunsa Suomessa.

Mitä lysti sitten maksoi? Miesten puku ja 3 paitaa maksoi alle 250 euroa.

 Tässä räätälillä teetetty puku ja alla silkkisekoitepaita, jossa on mustat yksityiskohdat. Takin vuori on täynnä yksityiskohtia, taskuja ja erilliset hikilaput on ommeltu puvun kainaloihin.

 Kaksi räätälillä teetettyä puuvillapaitaa. Vaaleansininen teetettiin toisella räätälillä. Paitojen teossa Thaimaassa ollaan erityisen taitavia. Monet suomalaismiehet teettävät reissullaan 10-20 paitaa, sillä monien on vaikea löytää valmispaidoista sopivaa kokoa.

 Ompelujälki on siistiä ja puuvilla on laadukasta satiinia. 

Hua Hin - lomapukeutumista

Matkaa suunnitellessa sitä törmää aina siihen samaan kysymykseen: Mitä matkalle mukaan? Thaimaaseen suuntautuvilla matkoilla monet lähtevät reissuun lähes tyhjän matkalaukun kanssa - ja täyttävät sen sitten paikan päällä edullisilla vaateostoksilla. Itse en näin tehnyt, kaapista löytyy jo muutenkin tarpeeksi vaatetta.

Itse teen matkalle lähtiessäni karkeasti ottaen näin: Jokaiselle matkapäivälle mukaan oma vaatekerta ja puhtaat alusvaatteet. Lisäksi sopiva matkustusasu, jota käytän yleensä niin meno- kuin paluumatkallakin. Aika hyvin meni nappiin Hua Hinin reissullakin, vain pari vaatetta jäi vähälle käytölle. Yhdisteltävyyteen kannattaa kiinnittää huomiota, etenkin kenkien, laukun, takin/jakun ja korujen pitäisi sopia kaikkiin vaatteisiin.

Sää pitää tietenkin huomioida sekä lähtö- että kohdemaassa. Hua Hinin lämpötilan tiesin pyörivän 25 ja 30 plusasteen tienoilla, ja Suomen talvisää oli onneksi leuto. Toppatakit yms. on helppo jättää autoon lentoparkkiin ja lähteä kentälle mahdollisimman kevyissä vaatteissa. Enemmän ongelmia tuottaisi tietenkin matkustaminen julkisilla kulkuneuvoilla kentälle, silloin kyllä joutuisi palelemaan kovin kevyissä vaatteissa. Lähdin matkaan pitkähihaisessa trikoopaidassa, pellavajakussa, farkunnäköisissä joustavissa housuissa ja kävelykengissä. Kaikki vaatteet ylläni olivat mustia, ja ne olivat myös ainoat pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet mitä minulla oli mukana. Eikä niitä todellakaan tarvittu Thaimaan lämmössä kertaakaan. Matkustusvaatteiden erityisesti pitkillä lennoilla tulee olla mukavia. Vedon vuoksi lentokoneessa on hyvä olla "pitkää" päällä.

Turhiksi Thaimaassa osoittautuivat shortsit, jotka olivat vain kerran päällä. Hameet ja mekot ovat mukavampia ja vähemmän hiostavia, koska "ilmastointi" niissä toimii paremmin. Sitä paitsi minä nyt vaan olen mekkoihminen, minkä tulette vielä huomaamaan. Hattu ja huivi olivat estämässä auringonpistosta. Onneksi en pakannut mukaan korkkareita huonojen jalkakäytävien vuoksi, sandaaleita ja ballerinoja oli mukana kahdet molempia. Mukana oli yksi iso käsilaukku, johon mahtui myös järkkäri. Mukana ollut iltalaukku jäi käyttämättä. Muutamia tarpeellisia hiuskoristeita ja pari korua olivat myös matkassa.

Uima-asut olivat tuiki tärkeitä, sillä uima-altaassa ja meressä polskuteltiin useita kertoja päivässä. Niitä on hyvä olla useita, sillä märkien asujen päälle kiskominen on epämukavaa. Uima-asussa kulkeminen muualla kuin rannalla ja altaalla on Thaimaassa epäkohteliasta, joten matkassa oli myös halatti ja pari saria. Niitä oli helppo vetää päälle ennen kuin kulki aulan kautta huoneeseen.

Esittelen tässä nyt ne tärkeimmät ja eniten käytetyt lomavaatteet, eli mekot. Kuvat on otettu hotellihuoneemme terassilla Hua Hinissä.

Tämä punakirjava mekko on tuunattu. Ostin punaisen pitsitopin 5 eurolla Gina Tricotin aletangosta. Ompelin siihen helman kaapista löytyneestä trikoopalasta. Helmassa on tukusta ostettua ruskeata satiininauhaa 0,25 e/metri , jota on myös sitaistu vyötärölle. Silkkinauha-muovihelmikaulakoru 2 euroa. 

Musta-valkoisen trikoomekon olen tilannut Ellos-alesta 8 eurolla muutama vuosi sitten. Paellavyö Seppälän alesta 2 euroa. Perhoskaulakorun olen saanut läksiäislahjaksi työkaverilta.

Vihreänkirjava olkainmekko on viime kesän Janina Frostel-mallistoa, ostettu 15 euron kampanjahintaan City Marketista.

Violetinkirjava maximekon löysin myöhään viime syksynä Seppälän poistotangosta myöskin hintaan 15 euroa. Tämä mekko oli ensimmäistä kertaa käytössä Hua Hinin matkalla.

Vihreänturkoosi maximekko on myös tuunattu. Ostin mekon "aihion" Gina Tricotin aletangosta. Postaan tästä mekkotuunauksesta tarkemmin myöhemmin. Kaulakoru on ostettu Indiskasta kauan sitten, en muista enää hintaa. Koru on tosi monikäyttöinen ja yksi lemppareistani!

Järkkärini oli aivan uusi Thaimaan reissulla, ja sillä tuli myös vähän leikittyä. Ylhäällä olevat mekkokuvat on otettu tunnelmallisella "fisheye"-toiminnolla, ja yllä oleva toiminto tekee kuvista sarjakuvamaisen näköisiä. Alla olevassa kokeilussa punaiset sävyt loistavat melkein neonvärisenä.

Hua Hin - liikenne ja liikkuminen

"Täällä ei onneksi ole liikennettä eikä räätäleitä!" Näin tokaisi nuori mies "Paratiisi"- sarjassa, joka kertoo Thaimaan matkailijoista. Ryhmä nuoria matkalaisia oli saapunut Phuketista pienelle hiljaiselle saarelle retkeilemään. Sanonta ei varmaan olisi täysin avautunut jos olisin nähnyt ohjelman ennen Thaimaan matkaamme, enkä sen jälkeen. Räätäleistä kerron hiukan myöhemmin, nyt keskityn liikkumiseen ja liikenteeseen Hua Hinissä.

Hua Hinin liikenne on meikäläiseen verrattuna aika kaoottista. Autoja on liikenteessä monen kuntoisia ja lisäksi ovat mopot, skootterit, tuktukit ja omat "kasaan hitsatut hybridiajoneuvot". Liikenteessä ajetaan lujaa ja tietä ei annetta kuin viime tipassa.

Myös jalankulku voi olla vaarallista. Liikennevalot eivät yleensä toimi, joten sekaan on vain mentävä jos mielii tien toiselle puolelle. Jalkakäytävät ovat täynnä "ylläreitä", puuttuvia laattoja, rikkinäisiä viemärinritilöitä ja keskenjääneitä korjausprojekteja. Lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa liikkuminen olisi aika toivotonta. Onneksi en kokeillut korkkarikävelyä missään vaiheessa!

Ajoneuvoista lähti kunnon savusaastepilvi, monet paikalliset käyttivätkin hengityssuojaimia skoottereilla ajaessaan ja kävellessään vilkkaimmilla kaduilla. 

No miten Hua Hinissä sitten pääsee paikasta A paikkaan B? Se on kyllä kaaoksesta huolimatta todella helppoa. Seisot vaan tien vieressä eksyneen näköisenä turistina, niin hetken kuluttua tuktuk, pick-up, bussi tai mukava moderni ilmastoitu joukkotaksi pysähtyy kohdalle, ja kuski kysyy tarvitsetko mahdollisesti kyytiä. Hinnat vähän vaihtelevat, mutta aina on halpaa tai halvempaa kyytiä tarjolla! 

 Yksi matka tehtiin tällaisella tuktukilla. Sisään mahtuu noin neljä matkustajaa ja seiniä ei ole. Mopon eteen parkkeeratussa tuktukissa on kolme pyörää.

Samantapainen "hyvin ilmastoitu" kyyti oli tällainen pick-up lava-auto. Nämä eivät olleet takseja vaan kulkivat tiettyjä reittejä pitkin. Auton reunoilla istuttiin, keskellä seisottiin ja pidettiin katosta kiinni....

....ja jos oli muuten täyttä, niin seisottiin perään hitsatulla "seisomatelineellä". Tuli sitäkin tehtyä. Kaikkeen tottuu.

 Tyypillinen thaimaalainen perhekuljetus mopedin "hybridimalli", eli itse hitsattu "perheentappovaunu". Autot ovat todella kalliita tavallisille thaimaalaisille, joten jotain itse kunkin on keksittävä. 

Mopot ja skootterit olivat ehdottomasti yleisin kulkuväline. Tässä on vain kaksi päällä, näimme myös neljä päällä - kuljetuksia.

 Parkkipaikalla ruuhkaa.

 Pyörällinen venekin mahtuu sekaan.

 Jotakuinkin alkuperäisessä kunnossa olevassa 50-luvun bussissa ostoskeskukseen taitettu matka oli samalla aikamatka.

Jotkut pitkänmatkan bussit olivat puolestaan suunnattoman hienoja ja moderneja. Thaimaassa vastakohtaisuudet ovat arkipäivää.