Kortteja pienistä grafiikantöistä

Painoin syväpainopaperin hukkapaloille pieniä joulukortteihin sopivia aiheita. Kaiverretut laatat olivat kooltaan vain 5 senttisiä neliöitä, joita kaiversin kuusi erilaista kuva-aihetta. Alla pari suurennosta näistä jouluaiheisista kuvista.

Lisäksi käytin kortteissa ruskeata rouheeta käsintehtyä kierrätyspaperia ja pohjina erilaisia paksuja väripapereita ja skräppäyspapereita. Liimailin vielä koristeeksi joitakin hopeisia ja kultaisia kuusi- ja tähtitarroja. "Hyvää Joulua"- teksti on myös helppokäyttöinen tarrakuvio. Korttien koko on A5.

"Sydänlehti" - grafiikantyöt olen painanut aiemmin ja olen käyttänyt niitä useissa onnittelukorteissa. Viimeiset sydänlehdet tein joulukorteiksikin sopiviksi käyttämällä männynoksa- ja lumihiutalekuvioitua sräppäyspaperia pohjana.

Yhden sydänlehden tein vielä onnittelukortiksi violetille pohjalle odottamaan myöhempää käyttöä. "Pukuleikit" -grafiikansarjasta parhaat työt olen kehystänyt tauluiksi, mutta vaatimattomammin onnistuneet päätyivät suurikokoisiksi onnittelukorteiksi. Sydän- ja perhoskoristeilla saa näihin grafiikankortteihin vielä lisää ilmettä ja juhlavuutta.

"Oksa ja lintu"- sekä "Lilja" -grafiikantyöt päätyivät liimatuilla helmillä koristeltuina myös korteiksi myöhempää tarvetta odottelemaan.

Tämä korttiprojekti jatkuu vielä. Laatikkojen ja kaappien perusteellisen siivouksen myötä löysin runsaasti askartelutarvikkeita, jotka ajattelin kaikki askarrella pikaisella tahdilla korteiksi. Sitten on mistä ottaa, eikä enää tarvitse kiireessä ruveta askartelupuuhiin ;)

Milavidan uni ja Rinneradio

Reilu viikko sitten  Museo Milavidassa oli hieno tilaisuus kokea taidenäyttely ja konsertti saman illan aikana. Valokuvaaja Marja Pirilä työskenteli 2011-22 silloin vielä hylättynä tyhjillään olleessa palatsissa kuvaten ympäristöään camera obcura- tekniikalla. Tällä vanhalla ja erittäin hitaalla kuvaustekniikalla otettiin kuvia jo 1500-luvulla. Nyt Pirilä siis palasi uuteen loistoonsa remontoituun Milavidaan tällä tekniikalla otetuista kuvista kootun "Milavidan uni"- näyttelyn myötä. Kuvissa yksinäinen Milavida näyttäytyy unenomaisen salaperäisenä ja kauniina. Yhden kokonaisen huoneen täyttävän videoteoksen taustalla soi Rinneradio, joka vastasi myös illan konsertista.

Kuuntelin Rinneradiota opiskeluaikana 90- luvun alkupuolella, mutta bändi unohtui ruuhkavuosien aikana. Hauskana sattumana mukaani konserttiin lähti opiskelukaverini tuolta samalta ajalta. Rinneradio yhdistelee mm. konemusiikki-, jazz- ja ambient- vaikutteitta. Ehkäpä näyttelyn aavemmaisista tunnelmista johtuen konsertissa kuului vahvasti myös dark ambient- elementit. Konserttipaikkana Milavida on kiva tunnelmallinen paikka ja akustiikkakin toimii hyvin.

Näyttelyn innoittamana minäkin innostuin käsittelemään tunnelmalliseksi yhtä Rinneradiosta ottamaani kuvaa :)

Rinneradion uusimman Starkk- CD:n ostin konsertin jälkeen. Marja Pirilän kirjan palasin ostamaan myöhemmin itselleni joululahjaksi. Kirja sisältää Milavida- kuvien lisäksi paljon muitakin kauniita teoksia.

Metrikapan ompelua

Kangaskaupoissa on tarjolla useita erilaisia ns. metrikappoja, jotka helpottavat ompelu-urakkaa tarjoamalla lähes valmiiksi ommeltuja ratkaisuja. Myös oikean mittaisen kapan saa näin helposti ikkunaan kuin ikkunaan. Varsinkin näin ennen joulua on kappojen sesonkiaika, kun moni haluaa juhlapyhiksi teemaan sopivan kuvioidun tai vaikka vain punaisen kapan.

Monissa metrikapoissa on verhotankoa varten valmiina pujotuskuja. Verhotangon omistajan on siis ensin purettava kapan päistä hiukan pujotuskujan päitä vapaaksi. Tämän jälkeen kappaan kujan alla neulataan nätisti taitos ja ommellaan se valmiiksi. Vasta tämän jälkeen taitetaan ja ommellaan pujotuskujan päät.     

Vielä huolellinen silitys ja kappa on valmis ikkunaan ripustettavaksi.

Verhokiskojen ja verhonipistimien eli klipsien kanssa kujan päitä ei tarvitse ommella erikseen, kun verho ripustetaan klipsejä käyttäen yläreunastaan. Tällöin kuja on vain koristeraita kapassa. Nykyään on tarjolla myös näppäriä pitsikappoja, joissa on tankoa varten pitsikuvioon upotetut reiät, joista tanko pujotetaan.

Tuunattuja hameita

Tässä muutama kylmemmillekin säille sopiva tuunattu hame.

Vanha harmaa vakosamettihame sai helmaansa koristeraidan kullansävyisestä sisustusnauhasta ja viininpunaisesta siksakilla helmaan kiinnitetystä neulelanganjämästä. Risareuna oli hameessa jo valmiina. Vuorin alareunaan ompelin vihertävästä organzasta poimutetun kaitaleen, joka vilkuu nätisti myös sivuhalkiosta. 

Lyhyt paksusta kankaasta tehty hame on hankala vaate. Kesällä se on liian kuuma ja syksyllä se tarvitsee seurakseen paksua sukkahousua, säärystintä ja pitkää takkia. Tämän lyhyen hameen pidensin syksyyn sopivaksi salsahameeksi. Sopivan värisiä pikkupaloja löytyi valmiina kangaskaapista.

Tässä toinen pidennetty ja samalla myös sivukaitaleilla levennetty hame. Tämä taskuhame oli varsinainen roiskeläppä, jota käytin vain kunnon housujen, kuten farkkujen, kanssa. Housu-hame yhdistelmässä vaan kertyy mielestäni liikaa kangasta vyötärölle, jolloin etenkin istuminen on epämukavaa. Pidennys on hyvä ja käytännöllinen ratkaisu varsinkin, kun sopivia kankaita kaapista löytyi valmiina.